mä juoksin vikaan dösään joka lähti samasta paikasta kuin aina
enkä mä hengästynyt koska ilma oli tarpeeks kosteaa
vilkaisin etupenkin tyttöön sillä oli harmaa reppu ja janoisen näköiset kasvot
ujohan se oli mutta niin olin minäkin kun hyppäsin aivan takaosaan
peitin kasvoni käsillä joiden kynnet olivat tummat
kuulen ohi ajavien autojen surinaa, rakennan mielessäni uutta biisiä
jossa yhdistyvät tämä kaupunki, tämä liike, ja tulevat matkat joihinkin kaukaisiin turvapaikkoihin
enkä ole nyt turvassa, yksin tässä maassa
tai missään
enkä mä hengästynyt koska ilma oli tarpeeks kosteaa
vilkaisin etupenkin tyttöön sillä oli harmaa reppu ja janoisen näköiset kasvot
ujohan se oli mutta niin olin minäkin kun hyppäsin aivan takaosaan
peitin kasvoni käsillä joiden kynnet olivat tummat
kuulen ohi ajavien autojen surinaa, rakennan mielessäni uutta biisiä
jossa yhdistyvät tämä kaupunki, tämä liike, ja tulevat matkat joihinkin kaukaisiin turvapaikkoihin
enkä ole nyt turvassa, yksin tässä maassa
tai missään
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvää fiilistä noissa parissa ekassa kappaleessa.
"Enkä mä hengästynyt..." suorastaan runollista ilmaisua arkipäiväisestä asiasta. Saat lukijan asettumaan heti kertojan nahkoihin tuolla pienellä meteorologis/fyysisellä huomiolla. Ei tarvitse kuvailla säätä tämän pitkäpiimäisemmin saadakseen lukijan atmosfääriin.
"janoisen näköiset kasvot" hyvä ilmaisu: taas runollista, iskevää mutta ei hemepän imelää lätinää.
Loppu menee yli hilseen. Tarvis lukee jatkoa, että tämäkin selittyisi.
Runoksi tämä oli liian proosallinen, proosaksi lähes siinä ja siinä.
Biisiksikö?
tätä ei ole varsinaisesti tehty yhtään mihinkään tarkoitukseen. En mä tiedä miten tätä tulisi arvioida.
Olen todella, todella epäpätevä arvioimaan runoja... En tiedä runoista mitään.
Mutta lukijana tykkäsin tästä. Tykkäsin todella, ihan alusta loppuun. Tässä oli jotenkin rytmiä, tämä eteni sujuvasti ja oli pakko lukea aina seuraava rivi ja sitä seuraava. Sujuvaa kerrontaa ja tarpeeksi persoonallisia ilmauksia, että tämä kuulostaa uudelta eikä jo aiemmin kirjoitetulta.
EHkä tällaisista saisi kokonaisen kokoelman, pieniä kertomuksia kaupungin elämästä? Joka tapauksessa jatka ihmeessä runoilua ja/tai kirjoittamista muuten, koska sulla selvästi on kykyä, osaat sekä käyttää kieltä että kertoa tarinaa. Jes!