tänne minäkin vähän ajatuksiani... ihan vaan yleisesti... ja sinulle... hänelle... mutta lueskelin noita muita ketjuja ja ne sai minut niin surulliseksi. Melkein pahoinvoivaksi.
Melkein jokaisesta voi löytää jotakin itselleen, sinulta... häneltä. Kaikki nuo luovuttamiset, hyvästelyt, jättämiset, siitä huolimatta että toista kaipaa ja ikävöi, asiat jäi selvittämättä, kesken, ne painaa mieltä, ne kaikertaa, ajatukset ei jätä rauhaan...
Ei voi olla ajattelematta että entäs jos sittenkin joku/jotkut viestit olisivatkin sinulta... häneltä... minulle..? Jos sinäkin ihmettelet, mietit, ajattelet, kaipaat, ikävöit minua samalla tavalla kun minä sinua...? Jos kaikki järjestyisi parhaimmin päin jos jompi kumpi uskaltaisi vain suoraan kysyä... vaikkapa että tarkoititko sinä tosiaan niin kuin minä asian käsitin... koska luulisin, uskoisin, että koko sekasotku välillämme, äänettömyys, hiljaisuus, vastaamattomuus, loppu... kaikki johtuu pelkistä väärinkäsityksistä... väärintulkkauksista... jotka johtuu epävarmuudesta... epävarmuudesta toisen tunteisiin... epävarmuudesta omasta kelpaavaisuudestaan... pelosta ilmaista liian paljon... pelosta tulla torjutuksi...
Melkein jokaisesta voi löytää jotakin itselleen, sinulta... häneltä. Kaikki nuo luovuttamiset, hyvästelyt, jättämiset, siitä huolimatta että toista kaipaa ja ikävöi, asiat jäi selvittämättä, kesken, ne painaa mieltä, ne kaikertaa, ajatukset ei jätä rauhaan...
Ei voi olla ajattelematta että entäs jos sittenkin joku/jotkut viestit olisivatkin sinulta... häneltä... minulle..? Jos sinäkin ihmettelet, mietit, ajattelet, kaipaat, ikävöit minua samalla tavalla kun minä sinua...? Jos kaikki järjestyisi parhaimmin päin jos jompi kumpi uskaltaisi vain suoraan kysyä... vaikkapa että tarkoititko sinä tosiaan niin kuin minä asian käsitin... koska luulisin, uskoisin, että koko sekasotku välillämme, äänettömyys, hiljaisuus, vastaamattomuus, loppu... kaikki johtuu pelkistä väärinkäsityksistä... väärintulkkauksista... jotka johtuu epävarmuudesta... epävarmuudesta toisen tunteisiin... epävarmuudesta omasta kelpaavaisuudestaan... pelosta ilmaista liian paljon... pelosta tulla torjutuksi...
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuo viesti...
En sitten raapustakaan niitä ajatuksia mitä alunperin ajattelin. Ne ehkä saattaisivat saada jollekin muulle vuorostaan pahan mielen, turhaa toivoa, miettimistä keneltä on, kenelle tarkoitettu...
Tässä mietiskellessäni, lueskellessani, kirjoitellessani kävi minulle kuitenkin selväksi että täältä on mentävä pois, jotta joskus pääsee näistä ajatuksistaan, toiveistaan, tunteistaan rauhaan. Täältä ei koskaan voi löytää etsimäänsä, pitää vaan kuvitelmansa elävinä ihan turhaan. Joten nämä ovat loppusanani, hyvästini näille sivuille. On aika kohdata karvas todellisuus ja alkaa elää elämäänsä siellä. Ehkäpä sieltä joskus vielä paistaa se päivä tännekin risukasaan.
aina voi kokeilla jotain uutta ,tahi eri annosta!!!
Taidat olla asiantuntija tuossa lääkityshoidossa kun sitä joka paikkaan tarjoat. Onko sinulla jotakin punaisia, sydämenmuotoisia pillereitä sydänsärkyyn?
viestisi, kun täälläkin päässä on asiat jääneet puolitiehen :(
jatkuvasti saa tuo suru, kyyneleet, kaipuu, mietteet josko... uutta tuulta purjeisiin täällä käydessä. Ja joka kerta uutta uskoa, uutta toivoa... kuvittelua että näin se on oltava... toinenkin miettii, kaipaa, ikävöi, toivoo.. ja siitä tulee vielä entistä pahempi mieli, surullisempi olo. On niin lohdutonta ajatella että jos näin olisikin, molemmissa päissä...
on tarttunut minuunkin, enkä muuta enää voi kuin surra ja vuodattaa kyyneleitä.
Niin paljon sanomattomia sanoja ja mielessä kalvava ikävä...niin, ilmeisesti molemmissa päissä..
virhettä mistä tuo aloittaja varoitti. Älä kuvittele tämän olevan sinulle. Sehän ei todennäköisesti sinulle ole. Eikä minullekaan.
ei kenellekään henkilökohtaisesti, ainakin tarkoitus oli näin... mietteitä mitä ketjujen lueskelu täällä sai minussa aikaan.
sanani, sille joka luuli sinun kirjottavan hänelle. Juuri siksi, koska ymmärsin sinun kirjoittavan yleisesti. Sinä kirjoitit ei kenellekään, sen ymmärsin. Sinä hyvästelit omalla tavallasi, joku toinen sanoi suoraan hyvästi toisessa ketjussa. Minulle tuli molemmista paha mieli.
pakko-hyvästeistä joita ei haluaisi jättää tulee aina niin paha mieli. Nyt varmaan näkee vielä painajaisiakin sitten kun on mieli pahana ja suruissaan mentävä nukkumaankin.
hyvästit, kun niistä ei koskaan tiedä kenelle ja keneltä. Tuntuu, että samat kirjoittelijat kirjoittelevat hyvästejään viikosta toiseen. Tänään sanotaan hyvästi, huomenna rakastetaan, ylihuomenna taas hyvästi. Kyllä minä luulen, että moni herkkä ja OIKEASTI rakastunut ihminen voi pahoin näistä sanojen tuhlaajista.
Epävarmuus kaikinpuoin tässä meidän tilanteessa on erinäisiä asioita sotkemassa.
Mitä tulee minun laittamiin viesteihin, niin laitan todella vahähän ja sellaisia jotka eivät loukkaa sanallakaan ketään.
Minä en todellakaan tiedä ken voisit olla?
Mahdollisesti emme tunne toisiamme, mut saattaahan näitä viestejä lueskella.
Haaveitahan meillä kaikilla tulee olla, kun ei ota liian vakavasti näitä juttuja.
Meitähän on täällä lukemattomia samassa tilanteessa.
Näitä juttuja on luettava kylmin sydämin, koko ajan muistutettava itseään että vaikka tuntuukin omakohtaiselta, se ei sitä ole. Nuo asiat on joskus niin vaikea pitää hallinnassa... varsinkin silloin kun tunteet on pinnassa ja ajatukset harhateillä... hänessä...
käsittämättömiä uuudelleen kohtamisia , kuullut olen. En vain itse jaksa uskoa miten vuosien jälkeen enää mitään voisi tapahtua. Älä kysy miksi muuten luen tälläista, tarkemmin ajatellen
pystyvän tapahtumaan. Tunteet on käsitelty loppuun, uusia tapaamisia, uusia ihmisiä, uusia tunteita, uusia tapahtumia on ehtinyt väliin. Entiset ihastukset muuttuu ajan saatossa ihan tavallisiksi ihmisiksi, keneksi hyvänsä. Siinä jää itsekin ihmettelemään että mitähän minä tuossakin näin.
taas tuntee vieläkin ihan samoin kuin ennen/silloin ja jää miettimään, mitä on jäänyt elämässä tekemättä ja kokematta...
Luulen että osa ko. viesteistä on provoja. Osa loukkaantuneilta teineiltä. Osa kännipäissään kirjoiteltuja. Joku voi epätoivoissaan haluta vain huomiota. Kannattaa miettiä olisiko tuntemasi ihminen tuollainen? Onko hänessä aikaisemmin näkynyt roikkujan piirteitä? Minä naisena uskon että suurimmalla osalla meistä on sen verran ylpeyttä että emme kirjoittele huomionsaamismielessä tuollaista, varsinkaan kun järjellä ajatellen ne hyvästit tai jättämiset ei saavuta sitä oikeaa kohdetta todennäköisesti.
jotkut viestit kolahtavat..aivan kuin ne olisi minulle! ;]
..olen vaan epävarmuuden maailmanmestari ;|
kohdalla :]