Tapahtuneita tosijuttuja

Stadissa oli ennen Leppäsuon Esson takana alarinteessä autio tontti, josa kasvoi kaikenlaista puskaa. Heitin vaimon aamulla kuudeksi töihin Marian sairaalaan ja poikkesin siihen Essolle vastapäätä ostamaan röökiä.

Puskista kömpi pari pöhnäistä parkkipaikalle, promilleja oli kyllä vielä tallella melkoisesti. Toinen oli kokeneempia "alan miehiä", mutta toinen tumma puku ja valkoinen paita päällä, kravattikin kaulassa. Värit toisin olivat puskassa saaneet uusia sävyjä. Tämä herrasmies kysyi kohteliaasti ja huolellisesti muotoillen:
- Anteeksi herra, voisitteko lahjoittaa viisi markkaa olutkulttuurin edistämiseen?

Olen kyllä kuullut kaikenlaista pummaamista, mutta tämä oli minusta niin hyvä, että kundi oli femmansa ansainnut.
----------------------------------------
Sdadin historian kuuluisimpia spurgupummeja kautta historian on Arska - ei kuka tahansa arska, vaan kaikkien arskojen kantaisä. Arska oli palelluttanut talvella molemmat jalknsa niin pahoin, että ne oli jouduttu amputoimaan polvien yläpuolelta. Hän liikkui jonkinlaisen rullalaudan avulla ja lykki käsillä vauhtia, jos ei ollut kaveria työntämässä hartioista.

Arska oli aika pahansisuinen, kun promillet laskivat. Hän saattoi kyllä pyytää ketä tahansa vastaantulijaa lykkäämään muutaman sata metriä, ja vastaantulija sai kuulla kunniansa, jos ei suostunut.

Kaverini kertoi, että Arska oli kerran kerjäämässä Espan kappelin nurkalla, kun hän oli menossa Kauppatorille. Kaveri oli heittänyt muutaman kolikon. Takaisin tulleessa Arska oli huutanut taas kaverille ja pyytänyt puurorahaa.
- Justhan mä sulle äsken annoin, sanoi kaveri.
- No perkelettäkö siinä sitten koko ajan jaloissa pyörit, karjaisi Arska.