Vapaus on vapautta

Pieni katkeruus, sota vei sinulta isän, mutta niin vei monelta ikätoveriltamme, se kohtalo ei ole muutettavissa.

Äitisi leskeys sijoittui aikaan jolloin naisleskiä oli paljon, työtä perheen elatuksen vuoksi naiset joutuivat tekemään pienellä palkalla, taloissa ja kartanoissa olivat monet palkollisina.

Sen aikaisiin olosuhteisiin nähden ei ole ainutkertaista että Sinäkin sait velipuolia.
Nyt olet onnellinen, kun olette tasavertaisia, syntymälähtökohdasta huolimatta. Hyvä niin.
Vaikka meillä monilla isä selvisi sodasta, ei elämä ole siitä huolimatta tarjonnut leveää leipää ja suuria perintöjä.
Moni isä kadotti sodan pelkoihin huomisen toivon, koska rintamalla elettiin hetkessä. Kukaan ei tiennyt huomista, kuolema koko ajan pelkona. Se hetkellisyys jäi monen miehen elämää hallitsemaan, henkinen voima oli hetekessä elämistä, tulevaisuuden rakentaminen vaikeaa, monille mahdotonta niiden traumojen jälkeen joita sota jätti.

Onneksi olemme vapaita! Suuret uhraukset ovat taanneet meille vapauden, kunhan pääsemme kansakuntanakin ja yksilöinä katkeruudesta joita sota aiheutti.

Sinulle toivon tasapainoista vanhuutta jossa voit unohtaa kokemasi vääryydet ja katkeruuden äitisi puolesta. Hän varmasti rakasti kaikkia lapsiansa, mutta eli itsekin ahdistavassa ilmapiirissä jossa ei voinut elää yhtä avoimesti kuin tänä päivänä jo voi.

Yksinäinen äiti ei ole ihme nyt, eikä silloinkaan kun olimme lapsia, silloin he vain olivat halveksitussa asemassa.
Rakasta äitisi muistoa, älä kanna katkeruutta siitä mitä hän koki, hänkin varmasti on ehtinyt jo antaa anteeksi kokemansa vääryydet.

Jotain tuollaista olen epäillytkin. Sekö alkoi jo heittää noinkin varhain? Voi itku.