Silmiin katsomisesta (koirat)

omaahan saa tuijotella miten haluaa, mutta tuntematon vieras koira voi kokea sen ahdistavana, joten ei ole syytä kiusata muiden koiria sillä silmiin tuijottelemisella

Meillä on koirille kyllä opetettu katsekontakti. Olenpa kyseistä asiaa pohtinutkin joskus enkä nyt lopullista totuutta voi tietää, mutta jotain johtopäätöksiä vetänyt.

Ensinnäkin esim. tottis seuraamisessahan koiran on pidettävä katsekontakti, mutta ihmisen ei. Ihmisen on katsottava eteenpäin (esim. ToKo arvostelussa ainakin ennen on vähennetty pisteitä siitä jos ihminen tuijottaa koiraansa).

Olen huomannut meidän "johtajakoiran" kohdalla, että jos tuijotan häntä, hän paineistuu. Yleensä, varsinkin kisatessani hänen kanssaan, olen itse myös niin paineissa (jännitän ihan hulluna) ja kamalan kireä, että vahingossa tuijotan koiraa ja paineistan sitä niin pahasti ettei mistään tule lopulta mitään. Pystyisin ihan hyvin tuijottamaan koiraani, JOS äänensävyni, kasvojeni ilme ja kehon eleet olisivat iloiset ja rennot. Mutta kisoissa näin ei ole, teen siis kaiken päin prinkkalaa :D

Sitten koira joka on laumassamme alinta kastia (nämä eivät ole minun päättämiäni asemia koirille, vaan koirat ovat selvittäneet asemansa keskenään). Häntä voin tuijottaa takaisin, ja oikeastaan myös ilmeellä kuin ilmeellä. Tämä koira ei paineistu läheskään niin helposti kuin ensimmäinen.

Asiaan vaikuttaa varmasti paljon se, että tämä toinen koira on koulutettu ihan pikkupennusta lähtien, ja katsekontakti oli ihan ensimmäinen asia.

Toinen juttu mikä asiaan vaikuttaa, on varmasti se, että meillä kyllä on puitu johtajuusasioita tämän ensimmäisen koiran kanssa. En tiedä olisiko sille ollut niin kovaa tarvetta jos hän olisi asunut meillä pikkupennusta lähtien, mutta hän tuli nuorena aikuisena. Ja erittäin kurittomana. Kun mietit ne asiat, mitkä ovat mielestäsi itsestään selviä asioita koiran "hyvään käytökseen", ihan ne perusasiat. No, niitä ei tästä koirasta löytynyt. Siispä, tämä kyseenalaisti minun asemaani meidän perheessämme voimakkaasti, ja kun asiat viimein (joskin pitkän ajan päästä) saatiin selviksi, tämä kyseinen koira väistää pitkää tuijotusta. Muulloin paitsi esim. leikkiessä tai treenatessa. Tai silloin kun hän haluaa jotain (kerjää). Hänellä on mitä hypnoottisin kaunis katse jolla hän saa tahtonsa läpi (kun se kerran niin kauniisti katsoo...).

Tämä ensimmäinen koira katsoo myös kasvojeni ilmeen, jos rypistän kulmakarvojani, hän tekee RAUHOITTAVAN ELEEN kääntämällä katseensa poispäin. Hän lukee minua muutenkin paremmin kuin avointa kirjaa, jos olen pahalla päällä, hän tekee kaiken minulle "helpoksi" (ei mielistele mutta ei myöskään kiristä pinnaani entisestään). Jos olen hyvällä tuulella, hän osaa pilata päiväni silmänräpäyksessä. Jos minulla on tarpeeksi paha mieli, hän saattaa alentua minun rapsuteltavakseni saadakseen minut rauhoittumaan.

No lähti menemään ohi aiheen. En usko että koiran palvelualttiudella on mitään tekemistä asian kanssa. Ainakin meillä tämä toinen koira on (mielestäni liian) palvelunhaluinen, ja se pitää järkähtämättömän katsekontaktin kun jotain tehdään. Ensimmäinen koira ei tee kyllä mitään minun mielikseni, ja paineistuu "pahasta" tuijotuksesta.

Mielestäni tuijotuksesta paineistuminen ei ole kiinni niinkään rodusta tai kasvatuksesta, vaan koirayksilön luonteesta.

Suosittelen lukemaan sen kirjan "Rauhoittavat signaalit", en muista kirjailijan nimeä. Siellä on tuijottamisesta, tai ennemminkin katseen väistämisestä.

Ja loppujen lopuksi, mielestäni ei ole niinkään kyse koiran tuijottamisesta, kuin siitä, että kääntämällä itse katseensa pois ohittaessaan epävarmaa tai rähjäävää koiraa, viestittää tälle koiralle että "en ole tulossa kimppuusi".

No ei taas tämäkään ihan mustavalkoista taida olla.Riippuu mistä roikkuu.Jo pelkästään sana "katsominen" ja "tuijottaminen" antaa eri kuvan.Kyllähän niitä katsoa voi,mutta varsinainen tuijottaminen,jos siihen liittyy vielä koiran mielestä uhkaavaa asentoa,ei ihan kaikille koirille sovi.Pyöreesti sanoen,tietyntyyppset rodut saattaa sen helpommin ymmärtää haasteeksi,jos vieras sen tekee.Oman koiran kanssa on aina ihan juttu.Paitsi,jos on pahasti johtajuus pielessä,koiralla aggressiivisuutta ym.niin voi tulla ongelmia.

Myöskin kontaktin opettaminen (katsekontaktin)opettaminen koiralle mm.harrastuksia varten,on taas ihan oma juttunsa,eikä sitä voi verrata vieraan koiran tuijottamiseen.
Katsekontakti on yleensä opetettu,koira tietää mikä sen tarkoitus on.Tosin onhan rotuja/yksilöitä,jotka itsestään hakee helposti katsekontaktia.

Ja sitten vielä,koiran alistaminen ja paikannäyttäminen,jos nuo liittyy yhteen,ei ole mitenkään hyviä johtajuusjuttuja.Johtajuusjuttuja/ajatelma on jotain ihan muuta ;)
Mutta kuten on huomattu,senkin voi nähdä hyvin erilaisena viimekädessä.