Jokainen on hoidettava
Terveydenhuollon resursseja on lisättävä jotta jokainen pääsee hoitoon lakisääteisessä ajassa. Hoitotakuu koskee myös mielenterveyspotilasta. Masentunutta ei saa jättää yksin eikä apua tarvitsevaa saa jättää jonoon.
Korkealaatuiset kaikille kuuluvat hyvinvointipalvelut edistävät oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumista. On väärää tehokkuutta säästää potilaan tai henkilökunnan kustannuksella. Sairaan asianmukainen hoito vie sen ajan minkä se vie, siinä se on verrannollinen vaikkapa vaipanvaihtoon. Kaikesta ei voi eikä pidä säästää.
Hyvinvointipalvelut pitää suojata pakkokilpailutukselta. Pitää mieluummin tukea julkisia palveluita kuin yksityistää niitä. Pääsääntöisesti kilpailutus ei sovi sosiaali- ja terveyspalveluihin. EU:ssa Suomen on siksi ajettava kantaa, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut on voitava jättää pakkokilpailutuksen ulkopuolelle. Kunnilla pitää olla mahdollisuus ostaa esimerkiksi vammaisten asumispalvelut suoraan niitä tuottavilta yleishyödyllisiltä järjestöiltä. Kilpailuttamisella ei pidä vaarantaa asiakkaan kannalta toimivan ja turvallisen palvelun jatkuvuutta.
Kaikeinikäisillä suomalaisilla on yhtäläinen oikeus tarvitsemiinsa hyvinvointipalveluihin. Lapsella on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan, mutta niin on oltava vanhuksellakin – myös vanhuksille pitää saada subjektiivinen oikeus hyvään hoitoon. Ketään hoivaa tarvitsevaa ei saa jättää heitteille.
Lapsen oikeus turvalliseen päivähoitoon ei toteudu ennen kuin päivähoidon enimmäisryhmäkoko on säädetty laissa. Kuntiin pitää saada vanhusasiavaltuutettuja valvomaan kotihoidossa olevien vanhusten ja heidän omaishoitajiensa edun toteutumista. Omaishoitajien asemaa tulee parantaa parantamalla omaishoidosta saatua korvausta ja lisäämällä omaishoitajien vapaapäiviä.
Terveydenhuollon resursseja on lisättävä jotta jokainen pääsee hoitoon lakisääteisessä ajassa. Hoitotakuu koskee myös mielenterveyspotilasta. Masentunutta ei saa jättää yksin eikä apua tarvitsevaa saa jättää jonoon.
Korkealaatuiset kaikille kuuluvat hyvinvointipalvelut edistävät oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumista. On väärää tehokkuutta säästää potilaan tai henkilökunnan kustannuksella. Sairaan asianmukainen hoito vie sen ajan minkä se vie, siinä se on verrannollinen vaikkapa vaipanvaihtoon. Kaikesta ei voi eikä pidä säästää.
Hyvinvointipalvelut pitää suojata pakkokilpailutukselta. Pitää mieluummin tukea julkisia palveluita kuin yksityistää niitä. Pääsääntöisesti kilpailutus ei sovi sosiaali- ja terveyspalveluihin. EU:ssa Suomen on siksi ajettava kantaa, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut on voitava jättää pakkokilpailutuksen ulkopuolelle. Kunnilla pitää olla mahdollisuus ostaa esimerkiksi vammaisten asumispalvelut suoraan niitä tuottavilta yleishyödyllisiltä järjestöiltä. Kilpailuttamisella ei pidä vaarantaa asiakkaan kannalta toimivan ja turvallisen palvelun jatkuvuutta.
Kaikeinikäisillä suomalaisilla on yhtäläinen oikeus tarvitsemiinsa hyvinvointipalveluihin. Lapsella on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan, mutta niin on oltava vanhuksellakin – myös vanhuksille pitää saada subjektiivinen oikeus hyvään hoitoon. Ketään hoivaa tarvitsevaa ei saa jättää heitteille.
Lapsen oikeus turvalliseen päivähoitoon ei toteudu ennen kuin päivähoidon enimmäisryhmäkoko on säädetty laissa. Kuntiin pitää saada vanhusasiavaltuutettuja valvomaan kotihoidossa olevien vanhusten ja heidän omaishoitajiensa edun toteutumista. Omaishoitajien asemaa tulee parantaa parantamalla omaishoidosta saatua korvausta ja lisäämällä omaishoitajien vapaapäiviä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
turva kuuluu ihmisoikeuksiin". Noin otsikoitiin Maiju Sakslinin artikkeli 21.7. Helsingin Sanomissa. Kirjoittaja on oikeudellisesta tutkimuksesta vastaava tutkija Kelan tutkimusosastolta, sekä Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja.
Nyt meillä on sosiaaliturvaa ja sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva päätöksenteko vain taloudellista ja poliittista. On unohdettu, että kysymykset ovat myös oikeudellisia.
Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet on otettava huomioon taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa, ja ne velvoittavat lainsäätäjiää, hallintoa sekä tuomioistuimia.
PERUSTUSLAKIMME TAKAA KANSALAISILLE SOSIAALISET PERUSOIKEUDET, KUTEN OIKEUDEN VÄLTTÄMÄTTÖMÄÄN TOIMEENTULOON JA HUOLENPITOON, OIKEUDEN PERUSTOIMEENTULOON, esim. työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana sekä oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Ne taataan myös EU:n perusoikeuskirjassa, sekä
YK:n, ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut.
Perustuslain vaatimus oikeudenmukaisuudesta edellyttää, että tulojen ja elintason noustessa myös sosiaaliturvan varassa elävien henkilöiden elintasoa ja palvelujen laatua parannetaan. Perusoikeudet ja ihmisoikeudet eivät määrittele yksityiskohtaisesti toimeentuloa turvaavien etuuksien tasoa, hyvän hoidon sisältöä tai sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyttä.
Lainsäädännöllä on huolehdittava sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä.
Kun kunnat velvoitetaan huolehtimaan sosiaalisista oikeuksista, valtion tulee huolehtia siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet selviytyä tehtävästä. Toisaalta kuntien tulee talousarvioita laatiessaan huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveyssektorille annetaan riittävästi voimavaroja. PERUSTUSLAIN MUKAISTA OIKEUTTA EI VOI JÄTTÄÄ TOTEUTTAMATTA SILLÄ PERUSTEELLA, ETTÄ TARKOITUKSEEN EI OLE VARATTU RIITTÄVÄSTI VAROJA.
Myös muutoksenhakujärjestelmään liittyy ongelmia. Käsittely on hidasta, ja suullisia käsittelyjä järjestetään harvoin. Muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden kokoonpano, riippumattomuus ja objektiivisuus sekä muutoksenhakukiellot herättävät toistuvasti epäilyksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta. Apua ttarvitseva saattaa olla liian sairas tai muutoin kyvytön turvautumaan muutoksenhakuun. Ratkaisut tulevat myöhässä tai ne ovat riittämättömiä, sillä tuomioistuimilla ei ole keinoja vastata sosiaalisiin ongelmiin, eivätkä ne esim. voi vaikuttaa terveyspalvelujen riittävyyteen.
Oikeuksien toteutumisen kannalta eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toiminta onkin tärkeä. Perus- ja ihmisoikeuksien sisältö on konkretisoitunut heidän kannanottojensa kautta ja niiden perusteella on käynnistetty lainsäädännön uudistuksia. Valitettavasti lainvalvojatkin voivat vain harvoin auttaa yksittäistapauksissa.
Tässä on julkisen vallan velvoitteiden ydin:
sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet velvoittavat niin lainsäädännössä, hallinnossa kuin tuomioistuimissakin - myös taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa.