Tällä hetkellä tuntuu kaikki masentavan ja mikään ei innosta. Olen ajatellut sen olevan vain väliaikaista, mutta tätä on nyt jatkunut jo parisen viikkoa. Hyviä jaksoja on välillä, jolloin jaksaa tehdäkin jotain, mutta sitten taas tulee apea mieli. Oman kehon muutokset ja tulevat juhlat stressaavat, kun ei mahdu mihinkään vaatteisiin. Mies ei ymmärrä ollenkaan vaan elää elämäänsä kaikessa tyytyväisyydessä. Hän ei ymmärrä muutenkaan tästä raskaudesta juuri mitään vaikka olen yrittänyt kertoa erilaisista muutoksista ja minun omasta mielialasta. Tunnen siis olevani tässä raskaudessa lopulta aivan yksin.
En voi käsittää myöskään sitä, miksi monista pyynnöistäni huolimatta emme ole voineet viettää viikonloppuja joskus ilman juhlimista ja hauskanpitoa. Aina on jotain johon mieheni on pakko mennä. Yritän mukana mennä, mutta en jaksa tällä hetkellä oman olotilani takia olla koko ajan menossa.Odotan vaan että tämä kausi menisi ohi ja nauttisin taas tästä raskaudesta. Miten teillä muilla on mennyt raskaus? Helpottaako tämä mielialojen vaihtelu yhtään missään vaiheessa raskautta?
En voi käsittää myöskään sitä, miksi monista pyynnöistäni huolimatta emme ole voineet viettää viikonloppuja joskus ilman juhlimista ja hauskanpitoa. Aina on jotain johon mieheni on pakko mennä. Yritän mukana mennä, mutta en jaksa tällä hetkellä oman olotilani takia olla koko ajan menossa.Odotan vaan että tämä kausi menisi ohi ja nauttisin taas tästä raskaudesta. Miten teillä muilla on mennyt raskaus? Helpottaako tämä mielialojen vaihtelu yhtään missään vaiheessa raskautta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla tuntui ekassa raskaudessa, että raskaus on kuin vankila. Se oli niin sitovaa, tuntui ettei se lopu koskaan. Mutta tässä toisessa raskaudessa ei ole ollut samanlaista oloa. Osin siksi, että nyt ei ole ollut suurta hormooniheittelyä ja osin siksi, että tiedän tämän raskauden loppuvan ennemmin kuin luulenkaan. :)
Ekassa raskaudessa myös kehon muutokset ahdistivat, kun olin aina aerobicannut ym. Mutta nyt tiedän senkin, että kroppa kyllä palautuu takaisin ihan varmasti.
Miehet eivät ymmärrä raskaudesta yhtään mitään. Raskausajan ja vauva-ajan äiti on tunteidensa kanssa todella yksin. Mutta tavallaan ajattelen sen myös olevan äidin etuoikeus. Ymmärrät sen vielä!
Jaksamista! Kaikki menee hyvin!
mulla on ollut tosi paljon kans mielialavaihteluja,ja tuntuu todella yksinäiseltä.mutta välillä on parempi,kyllä se rupee loppua kohden helpottamaan kun tietää ettei kauan tarvitse enää odottaa pienokaista=)joskus olisi kyllä kiva kun olisi juttukaveri kun muut on juhlimassa...