Otin linkiksi viestin keskustelusta "kritiikkiä lääkityksestä":
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000036767314
Kertokaa kokemuksia, kuinka lääkkeet ovat pilanneet elämänne tai heikentäneet sen laatua merkittävästi. Paljonhan on käyttäjäkokemuksia, kuinka persoonallisuus on muuttunut, kuinka tahto on hävinnyt tai tunteet kuolleet, jopa seksuaalinen halu hävinnyt pysyvästi senkin jälkeen, kun lääkitys on lopetettu. Kertokaa vieroitusoireista, jotka ovat kenties estäneet teitä kokonaan lopettamasta lääkityksen tai tehneet sen vaikeaksi.
Kertokaa, kuinka heppoisin perustein teille on kirjoitettu resepti esim. jonkun surun kohdatessa elämässä tai kun olette olleet vähän alamaissa.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monen kohdalla lääkkeet ovat vieneet ojasta allikkoon...
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000036767314
Kertokaa kokemuksia, kuinka lääkkeet ovat pilanneet elämänne tai heikentäneet sen laatua merkittävästi. Paljonhan on käyttäjäkokemuksia, kuinka persoonallisuus on muuttunut, kuinka tahto on hävinnyt tai tunteet kuolleet, jopa seksuaalinen halu hävinnyt pysyvästi senkin jälkeen, kun lääkitys on lopetettu. Kertokaa vieroitusoireista, jotka ovat kenties estäneet teitä kokonaan lopettamasta lääkityksen tai tehneet sen vaikeaksi.
Kertokaa, kuinka heppoisin perustein teille on kirjoitettu resepti esim. jonkun surun kohdatessa elämässä tai kun olette olleet vähän alamaissa.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monen kohdalla lääkkeet ovat vieneet ojasta allikkoon...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tuntui hassulta toi sun kirjoitus, ku mulla vaikutus on ollut päinvastainen. Mulle määrättiin seronilia 19 vuotiaana bulimiaan ja vaikeaan masennukseen. Ennen lääkitystä olin itsetuhoinen,vihasin itseäni jä häpesin niin etten edes kouluun enää mennyt. Lääkkeet alkoivat hitaasti mutta varmasti tasoittaa mielialaa, bulimia helpotti melko paljon, laihduin n. 5 kiloa....
Nyt olen syönyt yli 2 vuotta, annostus 50mg/pv.
Elän avoliitossa kihlattuni kanssa, opiskelen ja kesät teen töitä, edelleen olen ajoittain masentunut ja todella voimaton elämään, myös bulimia on tullut takaisin kummittelemaan, mutta olen onnellisempi kuin ennen lääkitystä
Mieheni rakastaa minua vioistani huolimatta ja elämällä on nyt jokin kiintopiste, ja enää en haluaisi kuolla. Kiitos lääkkeiden ja psykiatrisen sairaalan, ja oman rakkaan!
Avaaja ei kysynyt sinun mielipidettäsi, vaan niiden, joilla lääkkeistä on ollut negatiivinen vaikutus elämään, kuten avauksen linkissä.
ei sult oo kysytty mitään dorka
minä söin optiparia 60mg päivässä, paskat se varmaan mitään auttanut, lihoin ku pieni sika, ja mulle alko kasvaa rinnat, pelkäsin jo töissäkin millon kaverit huomauttelee, siis olen mies!
- no lopetin ne, luulin jotta niistä olisi apua, tiedä sitten oliko, oli muitakin sivuvaikutuksia, joka ikinen yö heräsin hiestämärkänä!
no niin, kelpaako tämä, vai pitääkö pitää hirttäjäiset?
jännä juttu, olen itse tämän aikoinaan kirjoittanut "hirretön ja naruton mies", aloin miettimään jotta jollakin muulla justiin samanlainen tarina, mutta se olikin minun tekstiä. :)
-no asiat on vieläkin solmussa, ei kylläkään niin pahasti.
Minulla on lääkkeiden kanssa mennyt juuri päinvastoin. Nykyään pystyn taas nukkumaan ja työkykyisenä olen sen vuoksi kyennyt roikkumaan. Muistini on edelleen huono, mutta ei aivan niin huono kuin ennen lääkettä. Väsynyt ja masentunut olen edelleen, mutta vähemmän kuin ennen lääkettä. Huimaus ja monet oireet ovat poissa, osa on jäljellä edelleen. Lääkkeestä on moninkertaisesti hyötyä haittoihin nähden, itse asiassa en tiedä, onko siitä mitään haittaa, kun olen tottunut siihen. Totuttautuminen oli helppoa, myös lääkkeen vaihto sopivampaan oli helppoa.
Avaus ei ollut suunnattu sinulle, mikä olisi käynyt ilmi, jos olisit sen lukenut.
psykiatrian opiskelijoita provoilemassa ja kehumassa lääkitystä jatkuvasti. Näistä ei kannata välittää. Pelkäävät vain tulevan työpaikkansa puolesta. Mitä, jos kaikki ihmiset ymmärtäisivät lääkkeiden vaarat? Kuka näille maksaisi palkan?
Sananvapauden ja kriittisen keskustelun nimissä lääkkeiden vastustajat kirjoittavat vastauksiaan ketjuihin joihin ne eivät kuulu. Miksi siis positiivisia vaikutuksia ei saisi raportoida tässä ketjussa yhtä lailla, nekin kun kuuluvat sananvapauden ja puolueettoman arvioinnin piiriin. Vaikka itse asiassa, koko aihe taitaisi kuulua lääkkeet- tai lääketiedepalstalle. ja mitä psykiatrian opiskeijoihin tulee, niin näyttäisi tällä palstalla viihtyvän moni luontaistuoteputiikin pitäjäkin, joka pelkää liikevaihtonsa pienenevän.
En ole opiskelija, vaan vanha mamma, joka käytän masennuslääkkeitä. Niin höperö, välinpitämätön ja suuri pelkuri en kuitenkaan ole, että jättäisin lääkkeni ottamatta, koska hyödyn suuresti niistä. Tiedätkö, millaista on lähes vajota psykoosiin unettomuuden vuoksi? Minä tiedän, eikä se ole mikään leikin asia. Sen verran tahdon huolehtia itsestäni, vaikka toivon aina välillä pääsevääni jo tästä elämästä. Masennuslääkkeistä ei ole ollut minulle mitään vaaraa, ei ole edes paino noussut.
Masennuslääkkeet tuhoavat libidon!
Minulle määrättiin lääkitys pari vuotta sitten.
Ensimmäinen lääke jota kokeilin oli Optipar. Optipar ei tuntunut sopivan minulle ollenkaan. Kärsin aamuisin voimakkaasta huimauksesta ja pahoinvoinnista. Lisäksi kahden viikon kokeilun jälkeen ilmaantuivat ensimmäiset seksisivuvaikutukset. Minun oli vaikea saada orgasmia. Muuten libidoni ja kykyni oli normaali.
Lääke vaihdettiin Zoloftiin. Pian aloin kuitenkin huomata lisää seksisivuvaikutuksia. Erektio ei enää ollut normaali ja orgasmin saaminen viivästyi edelleen. Nämä sivuvaikutukset pakottivat vaihtamaan lääkettä uudestaan.
Seuraavaksi kokeiltiin Efexoria. Efexorin kanssa aloin ensimmäistä kertaa
kärsiä haluttomuudesta ja tunnottomuudesta.
Lääkärit sanoivat sivuvaikutusten häviävän heti kun lääkitys lopetettaisiin.
Lopulta sivuvaikutukset saivat minut vaihtamaan lääkettä vielä kerran. Lääkkeeksi valittiin SNRI-lääke Ixel. Annos nostettiin 50mg 2x/vrk. Aloin kärsiä ajoittaisesta täydellisestä haluttomuudesta ja seksuaalinen toimintakykyni koki siihenasti pahimmat kolaukset. Erektio alkoi olla olla hyvin heikko ja jo puolittainen erektio käynnisti ejakulaation ikäänkuin vuotamalla. En enää kokenut minkäänlaista
orgasmia, saati mielihyvää.
Siedin tilannetta aikani, kunnes hain lääkäriltä apua. Halusin lopettaa lääkityksen jotta saisin seksuaalisuuteni takaisin, mutta lääkäri
määräsi Mirtazapinia Ixelin lisäksi sivuvaikutuksia helpottamaan. Suostuin
kokeilemaan tuota vaihtoehtoa.
Mirtazapin ei sopinut minulle ollenkaan. Ensimmäinen tabletti väsytti valtavasti
ja seuraavien tablettien jälkeen oloni muuttui hyvin ärtyneeksi ja aggressiiviseksi. Seksisivuvaikutuksiin lääkkeestä ei ollut mitään apua.
Hakeuduin uudestaan lääkärin vastaanotolle ja Mirtazapin jätettiin pois.
Lääkäri halusi jatkaa lääkitystäni Ixelillä ja sain siihen reseptin, jota en kuitenkaan enää käyttänyt. Kärsittyäni pitkään täydellisestä seksuaalisesta haluttomuudesta ja heikosta erektiosta, vedin loput lääkkeet vessasta alas ja
lopetin lääkityksen kuin seinään. Tämä tapahtui juuri joulun alla viime vuonna.
Mielialani tuntui vain kohentuvan jätettyäni lääkkeet. Aloin odottamaan sivuvaikutusten luvattua häviämistä. Kolme kuukautta kului ja tilanne muuttui katastrofaaliseksi. Libidoni ei palautunut, vaan aloin kärsiä haluttomuuden lisäksi täydellisestä tunnottomuudesta.
Nyt tilanne on se, etten tunne minkäänlaista seksuaalista halua tai kiihottumista. En tunne seksuaalista himoa, en edes laimeata halua. Ikäänkuin seksuaalisuus olisi aivoissani
sammutettu.
Mielikuvat tai visuaaliset ärsykkeet eivät herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. En yksinkertaisesti tunne mitään. Voin katsoa pahvilaatikkoa tai alastonta naista ja tunnen täsmälleen samalla tavalla. En mitään.
Masturboimalla tai harrastaessani seksiä saan aikaan vain etäisesti mielihyvää muistuttavan tunteen. Tuntuu siltä, kuin tiedonvälitys peniksen ja aivojen välillä olisi poikki.
Tuntoaisti on heikko eikä aivoissani synny mielihyvän kokemusta.
Saamani erektio on useinmiten hyvin heikko. Penis jäykistyy vähän ja siemennestettä alkaa vuotaa samantien. Sperma on paakkuista ja kylmän
tuntuista ja sitä tulee huomattavasti vähemmän kuin ennen. Varsinaista ejakulaatiota ei tapahdu, enkä koe saavani orgasmia. En edes tunne mielihyvää.
Hyvänä hetkenä penis voi jäykistyä kovaksi asti ja pienen vuodon jälkeen sperman valuminen loppuu ja saan ylläpidettyä erektion fyysisen stimulaation avulla. Lopulta voin onnistua aikaansaamaan heikon ejakulaation. Minkäänlaista orgasmia tai mielihyvää en tunne.
Ennen lääkkeisiin koskemista olin seksuaalisesti erittäin aktiivinen.
Halusin tyttöystävääni valtavasti. Ejakulaatio oli hyvin voimakas ja erektio kivikova. Laukeamisen jälkeen pystyin kiihottumaan hyvin nopeasti uudestaan ja orgasmini olivat voimakkaita ja intensiivisiä.
Masennuslääkkeet tuhosivat elämäni! Tunnen olevani kemiallisesti kastroitu, sukupuoleton ihmisraunio. Tilanne ei ole parantunut yhtään, vaikka olen ollut ilman lääkkeitä n. puoli vuotta.
mutta kaksi vuotta on melkoisen lyhyt aika, että voisit käyttää sanaa "pysyvästi".
aika pitkä aika ilman haluja!
mutta todellakaan et voi puhua mitään pysyvyydestä. kymmenen vuoden kuluttua voi ollakin jo pysyvää. mutta siihen mennessä luulisi lääkkeiden vieneen jo masennuksenki. Itsellä masennus vei kaiken mielenkiinnon vuosiksi seksiin, lääkkeet alkaneet jo vähän palauttaa.
60-70% SSRI lääkitystä käyttävistä kärsii seksuaalitoimintojen häiriöistä. Osalle tutkituista häiriöt ovat jääneet pysyviksi/toistaiseksi myös lääkkeen lopettamisen jälkeen.
http://findarticles.com/p/articles/mi_m0CYD/is_11_38/ai_102839977
http://en.wikipedia.org/wiki/PSSD
Lääkkeitä uskonnonomaisen fanaattisesti ja sokeasti puolustavat vetoavat kenties siihen, että jokunen vuosi on lyhyt aika sen arvioimiseksi, ovatko vaikutukset jääneet pysyviksi, koska näistä lääkkeistä on niin vähän aikaa vielä kokemusta. Jos se peruste otetaan käyttöön, voidaan sama asia todeta koko lääkkeisiin, niiden hirvittävimmistäkin pitkäaikaiskäytön vaikutuksista ihmisen aivoissa ei ole vielä kovin pitkää kokemusta. Aika näyttää, tuhoaako lääkkeet aivoja pysyvästi kuten lobotomia, koska pitkäaikaista ja perusteellista tutkimustulostahan ei ole olemassa, on vain näitä kokemuksia oireista. Lääkkeiden käyttäjät ovat lääketehtaiden koekaniineja lääkkeiden pitkäaikaisvaikutusten selvittämisessä. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua kauhistellaan, mitä tuhoa ne ovat ihmisten aivoissa saaneet aikaan.
Varmasti joidenkin henki saadaan pelastettua lääkkeillä, mutta niiden käyttö pitäisi näin puutteellisen tiedon ja toisaalta tunnettujen haittavaikutusten valossa olla hyvin rajallista ja kontrolloitua, valvotuissa olosuhteissa. Se, että puoli miljoonaa ihmistä Suomessa syö noita kuin karamelleja, ei takuulla ole kontrolloitua, valvottua eikä perusteellisen harkinnan seurausta, vaan lääketehtaiden tehokkaan markkinoinnin tulosta.
..että kemiallisia kastraatioita tehdään vain pedofiileille!
Viisi vuotta sitten kärsin ahdistuksesta ja unettomuudesta kun olin irtisanottu pitkäaikaisesta työpaikastani. Silloin diagnosoitiin masennus ja alkoi masennuslääkekierre. Söin neljää-viittä eri masennuslääkettä ja kaikissa oli omat sivuvaikutuksensa.
Viimeksi söin Seroxatia 30 mg ja vaan ahdisti ja väsytti ihan sairaasti. Kysyin neuvoa psykiatriltani (arvostettu ja tunnettu sellainen). Hän käski lisätä lääkitystä 40mg:aan. En suostunut, koska en pystynyt enää käymään töissä keskittymisvaikeuksien ja väsymyksen takia.
Kokeilimme vaihtaa lääkitystä Seroniliin, joka ei sopinut, koska teki kiukkuiseksi ja kummallisen oloiseksi. Tein päätöksen ihan itse, että lopetan koko masennuslääkityksen ja näin tein. Nyt kaksi viikkoa ilman lääkitystä ja täytyy sanoa, että tuntuu siltä, että olen palannut elävien kirjoihin. Tunteet jyllää kyllä ilosta suruun ja välillä jopa ahdistukseen, mutta se on elämää!
Toimintakyky on palautunut ja mielessä on monia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, mitä ei lääkityksen aikana jaksanut ajatella, vaan olin aikonut hakeutua eläkkeelle!
Nyt tuntuu siltä, että alan elää taas :) Tämä oli minun kertomukseni enkä suosittele lääkkeiden lopettamista kenelle tahansa, mutta olen sitä mieltä, että kyllä niitä Suomessa syötetään ainakin suuri osa sellaisille, jotka eivät sitä tarvitsisi!
Eri asia on sitten todella hullut, jotka eivät itse edes myönnä tarvitsevansa apua, mutta eivät nämä yleensä itse hakeudukaan lääkäriin!
Ikävää leimaamista. ja ikävää, että tällä palstalla on niin paljon näitä kirjoittajia, jotka ilman ammattitaitoa esittävät arvioitaan ja päätelmiään muiden lääkitysten tarpeellisuudesta tai turhuudesta, tuntematta lainkaan tapauksia.
Niin kuin sanoin, tarkoitan niitä, jotka eivät tiedosta omaavansa mitään vikaa itsessään, eivätkä lähde hakemaan apua sen paremmin lääkäristä kuin psykiatriltakaan vaan mieluummin esim. ampuvat kymmenen ihmistä tms. mielipuolista. Onneksi sellaisia on Suomessa ollut vähemmän puoleisesti.
Sitä paitsi minä nimenomaan sanoin, etten suosittele ketään toimimaan samoin kuin minä vaan että minun tapauksessani auttoi masennuslääkkeiden lopetus. Kannattaa tietysti kuulostella itseään, milloin olo tuntuu hyvältä ja säännöstellä lääkitystä sen mukaan lääkärin valvonnassa!
onkin saattaa vinksahtanut toimintakyvyttömään kuntoon.nimenomaan voimia heikentää etteivät voi vastustella kun viedään hoitoon ja laitetaan pakkopaitaan.
yes!
eipä tullut mieleenkään, että halu kokea seksin halun tunne - ei seksi-. voisi johtua lääkkeistä.
nyt olen hukassa.
Jos tunteet ailahtelee suunnasta toiseen psykoosilääkkeiden lopettamisen jälkeen niin se vihjaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Eli lääkkeitä pitäisi ottaa entistä enemmän.
Helvetin paljon., että suunnitelmat tuntuvat aivan käsittämättömiltä.