En ole koskaan ollut mikään suupaltti. Yleensä hiljainen, kiusallisenkin hiljainen. Minua ei vain huvita puhua. Viime aikoina tuntuu, ettei edes jaksa innostua puhumiseen. Vaimonikaan kanssa. Häntä se kiusaa paljon. Ymmärrän häntä. Hän taas on aivan toista sorttia. en itse ymmärrä, mistä hän löytää aiheita, intoa puhumiseen. Ei itse oikein edes löydä mistään puhumisen aihetta! Onko taustalla masennsuta, vain luonteenpiirteeni vai jotain muuta?
Puhumattomuus
iso ongelma
3480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suomalainen mies: ei puhu eikä pussaa.
Näin on ollut vuosisatoja, ei se miksikään muutu!
On myös niin, että huomattaisiin hyviä puoliä ihmisessä, huomautellaan niistä huonoista piirteistä. Näinhän meitä on kasvatettu ja näköjään hyvin siinä onnistuttu.
Mä oon ollu vähä kausiluonteinen puhuja, niin moni on mulle sanonut. Kun olen huonossa kunnossa en innostu mistään, vetäydyn kuoreeni täysin puhumattomana, mikään aihe ei ole kiinnostava. Nyt olen taas sitten ilmeiseti paremmassa kunnossa, koska voisin olla äänessä varmaan 24 tuntia vuorokaudessa. Pystyn puhumaan kelle vaan mitä vaan, ihan tuntemattomillekin. On tämä ihanaa huomata että olen päässyt arkuudestani pois ja uskallan taas elää. Eikä se puhumattomuuskaan kyllä loppujen lopuksi niin kauhean vakava asia kait oo, jos tärkeimmän saa sanottua. Ihmiset vaan on erilaisia ja heillä/meillä on erilaisia mielialoja.