Meillä on takana 4 ovulaatio induktiota ja tästä viimeisestä tultiin raskaaksi. Kaikki meni hyvin tämän viikon maanantaihin asti tai ainakin luulin. Maanantaina tuli ensimmäinen pieni verenvuoto ja sen jlkeen on tullut muutamia lisää.
Tänään käytiin lääkärissä ultraäänessä ja elonmerkkejä ei ollut. Keskenmeno oli tapahtunut jo viikolla 7 tai 8. Ensi viikon maanantaina pitäisi mennä lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen.
Elämässä on tällä hetkellä suuri tyhjyys. Suru on kova. Kuinka te joilla on ollut keskenmenoja kokoatte itsenne ja jaksatte suunnata kohti uusia hoitoja?
Tänään käytiin lääkärissä ultraäänessä ja elonmerkkejä ei ollut. Keskenmeno oli tapahtunut jo viikolla 7 tai 8. Ensi viikon maanantaina pitäisi mennä lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen.
Elämässä on tällä hetkellä suuri tyhjyys. Suru on kova. Kuinka te joilla on ollut keskenmenoja kokoatte itsenne ja jaksatte suunnata kohti uusia hoitoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pidän peukkuja:)
täällä ainakin! Omasta km:sta vielä vähän aikaa (n. 1kk), mutta päivä kerrallaan edetään. Nyt on se viikonloppu, jona olimme ajatelleet kertoa uudesta tulokkaasta. Tosi vaikeaa tämä on, eikä se suru varmaan koskaan lopu. Itku auttaa jonkin verran itseäni ja puhuminen miehen kanssa. Noin kk päästä pitäis jatkaa hoitoja... Tsemppiä sinne, toivottavasti pystytte miehesi kanssa puhumaan asiasta!
Kaikkein tärkein tuki on ollut mieheni. Vaikka sanat saattaa molemmilla olla hukassa. Mutta samaa asiaa läpikäydään molemmat joten pelkkä toisen huomioiminen sillä hetkellä kun on vaikeinta on tuiki tärkeää. Kuten sanoit päivä kerrallaan.
keskenmeno.. sillon meinasin etten enää jaksa elää.muut senkun vaan sikiää ja itte en onnistu ees vauvaa pitää sisälläni. ne tunteet oli niin pahat,et jouduin menee ammattiauttajalle. josta olikin kovin apua "kohta saat kuules jo ootella mummoks tuloa,älä nyt murehdi enää lapsi juttuja!!!!!!" oli tosi upee olo.olin sillon 32v. nyt olen 35 ja hoidot tuotti tulosta.uskotko,että tunnen itteni taas ihmiseksi jota en tiennyt enää olevankaan minussa.olin surkea luuseri joka olis pitäny poistua täält. en tajua miten näin voi muuttua olo..nyt 15 4 menossa,ja viel en ole uskaltanu kertoa kun parille ystävälle..en uskalla..jos jotain tapahtuukin.. mutta usko aina parempaan..se tulee vielä tapahtumaan..
..on minulla takana. Eka meni kesken viikolla 20 syynä downin syndrooma,jouduin vielä synnyttämään kuolleen sikiön. Se oli äärimmäisen raskasta. Toinen meni kesken viikolla 10. Kolmas ehkä viikolla 4 ja neljäs raskaus oli pika-pika raskaus jota ei kerenny edes tajuamaan.Kaikki raskaudet oli hoidoilla aikaansaatuja. Aluksi ajattelin ettei ekan keskenmenon jälkeen voi tulla toista, toisen jälkeen ettei voi tulla kolmatta jne. Rupesin kuitenkin miettimään sitä että voisin päästä helpommalla ja vähemmällä kärsimyksellä kokeilemalla luovutusmunasoluja. Tulinkin sitten nillä heti raskaaksi ja olen nyt viikolla 21.
Tuo keskenmeno ruljanssi on jättänyt mieleen kuitenkin jatkuvan epävarmuuden ja epäluottamuksen oman kehon toimintaan, että olen hyvin varovaisesti suhtautunut tähän raskauteen. Keskenmeno putki on aiheuttanut valtavaa väsymystä ja suruakin kun tilanne on ollut akuutti. Kaikkein raskainta ovat pitkälle menneiden raskauksien keskenmenot.
Ehkä aina ajatus uudesta hoidosta ja mahdollisuudesta on tuonut uutta toivoa...
kaikkeen suruun ja tuskaan mitä olette joutuneet kestämään. Ja nyt tietenkin onnittelen teitä raskauksien johdosta. Toivotaan varovaisesti että teillä molemmilla kaikki menee hyvin.
Raskasta on ollut, mutta raskaammaksi tekee vielä se ettei noi kohdun tyhjennykset oikeen tahdo onnistua. Mulle laitettiin maanantaina peräti kuusi tablettia emättimeen joiden olisi se vuoto pitänyt saada käyntiin. Me siis mentiin sairaalalle puoli kahdeksan aamulla ja lähdettiin kolmen aikaan iltapäivällä. Vuoto ei ollut vielä alkanutkaan. No kotona alkoi jonkinlainen vuoto ja joitakin klimppejä ja hyytymämöykkyjä tuli ja ihan hirveet kivut. Kahden minuutin välein ihan tuskainen kipipiikki.
No tänään kävin ultrassa ja sieltä ei ole kaikki vielä tullut ulos. Huomenna on maanantaipäivä uudestaan, eli lääkkeillä kokeillaan. Jos ei auta perjantaina kaavintaan. Kaikki on mennyt vaikeimman kautta. No huomenna näkee kuinka käy.