Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    read this

    Tunnen erään nuoren 21-vuotiaan tytön,jolla ei ole ikinä elämänsä päivänä ollut ystäviä/kavereita.Olen itse samanikäinen kuin hän,ja koska kävimme yläastetta samassa koulussa,yritin olla hänen tukenaan ja olla hänen ystävänsä,tuloksetta.Hän ei uskaltanut olla minun kanssa,saati kenenkään muunkaan,hän oli koulussa aina yksin,häntä kiusattiin.Olen nähnyt hänet näin myöhemmin ja hän ei ole yhtään muuttunut,edelleenkään hän ei katso ihmisiä,kulkee pää alaspäin..säälittää todella..Meidän pitäisi oikeasti olla huolissamme maamme nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan ja puuttua tähän lisääntyvään yksinäisyyteen.
    5478
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Ehkä hän on elämässään kokenut kolhuja joskus nuoremmalla iällä juuri tilanteissa, joissa ollaan ihmisten kanssa kanssakäymisissä. Näin saatu negatiivinen kokemus on jäänyt 'päälle' eikä hän enää uskalla luottaa ihmisiin, vaikka pohjimmiltaan haluaisikin olla ihmisten parissa ja tarvitsisi ihmiskontakteja.

    Äänestä

    "yritin olla hänen tukenaan ja olla hänen ystävänsä,tuloksetta.Hän ei uskaltanut olla minun kanssa,saati kenenkään muunkaan"

    Koskaan ei voi yrittää liikaa..
    Ajattele miltä siitä tuntu kun kyllästyit yrittämään...

    Äänestä

    Ehkä hän oli onnellinen?

    Äänestä

    Otit esille tärkeän asian. Voi, kun jokainen toista ihmistä tarvitseva yksinäinen löytäisi tien toisien luo.

    Äänestä

    No mulla on ollut paljon kaikkea kivaa vastoinkäymistä ja nyt kun olen 20v elämä on ajautunut siihen että ei ole ystäviä taikka omaa
    kultaa. ei ketään. on meitä ihmisiä sitten moneen pulkkaan.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Tanja kirjoitti:

    Tunnen erään nuoren 21-vuotiaan tytön,jolla ei ole ikinä elämänsä päivänä ollut ystäviä/kavereita.Olen itse samanikäinen kuin hän,ja koska kävimme yläastetta samassa koulussa,yritin olla hänen tukenaan ja olla hänen ystävänsä,tuloksetta.Hän ei uskaltanut olla minun kanssa,saati kenenkään muunkaan,hän oli koulussa aina yksin,häntä kiusattiin.Olen nähnyt hänet näin myöhemmin ja hän ei ole yhtään muuttunut,edelleenkään hän ei katso ihmisiä,kulkee pää alaspäin..säälittää todella..Meidän pitäisi oikeasti olla huolissamme maamme nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan ja puuttua tähän lisääntyvään yksinäisyyteen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu