Jo vuoden ajan olen ollut rakastunu yhteen mieheen, jolta olen saanut hyvinkin ristiriitaisia signaaleja. Viime kertainen oli suora - hän aikoi soittaa. Soittiko? Ei. Nyt nautiskelen valkkaria ja mietin, mikä helkkari minussa on vialla. En ole mikään keskenkasvuinen kakara vaan takana on jo elettyä elämää. Järki ei silti puhu mulle mitään, vain tunteet. Karmivinta tässä on se, etten pysty hakeutumaan muitten seuraan - haluaisin vain hänet. Eli siis kaikkinensa oma vikani, että nytkin istun yksin kotona (ja odottelen sitä soittoa, jota ei tule). Säälittävää suorastaan. Mutta ei tunnu hyvältä olla yksin, ei ollenkaan.
Pakko purkaa
mieltä
1373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi et voisi soittaa hänelle?
Mitä häviäisit siinä?