minusta on järkyttävää että täällä jotkut vastustavat niin kovasti mielialalääkkeitä.Tosiasia on (puhun kokemuksen äänellä),että lääkkeistä ON hyötyä jos niitä käytetään oikein.Tosiasia on myös se että lääkityksen alussa pitäisi ehdottomasti saada terapiaa.Tosiasia on nimittäin myös se,että kun lääkkeen vaikutus alkaa,ensiksi palaa toimintatarmo,siis ennen mielialan normalisoitumista.Tämän takia pitäisi masentuneen saada olla seurannassa ja käydä keskustelemassa.Tässä vaiheessa ei saisi jättää ihmistä vain sen lääkkeen varaan.Palannut toimintatarmo ja vielä masentunut mieli ei ole välttämättä aina hyvä yhdistelmä.
Toivoisin todella, että ne ihmiset jotka eivät mitään mielialalääkkeistä tiedä,eivät ottaisi lääkkeisiin kantaa.Se on edesvastuutonta,siitä voi jopa seurata jotain..taas..
Tarkoitan tällä sitä että taas joku jolle on lääke määrätty,jättää sen ottamatta...ja seurauksistahan me olemme kuulleet.
On myös niin että sopivaa lääkitystä joudutaan joskus etsimään.Tarkoitushan on ainoastaan ja vain se että ihmisen mieliala saadaan sellaiseksi että hän kykenee näkemään asiat niiden OIKEISSA mittasuhteissaan.Sen jälkeen hänen on helpompi jaksaa vaikeuksiensa ja ongelmiensa selvittelyssä.
Itse uskon että pitkälle kysymys on aivojen kemiasta,elikkä voisinpa sanoa näinkin että "kun suvussakin on".
Mitä tulee maamme tervyshuoltoon näissä asioissa,niin eipä nuo terapia-asiat hääppösesti ole.
Itselläni oli aikoinaan uskomattoman hyvä tuuri kun sain mielenterveystoimistossa keskusteluapua.Terapeuttini oli psykiatrinen sairaanhoitaja,(ei sen kummempi titteli)vaan siinä oli kyllä ihminen omalla alallaan.
Olen hänelle edelleen kiitollinen vaikka käynneistäni on jo n.9vuotta.
Tänään minä käytän pientä annosta masennuslääkettä,käyn töissä ja koen elämän olevan ihan OK..
Toivoisin todella, että ne ihmiset jotka eivät mitään mielialalääkkeistä tiedä,eivät ottaisi lääkkeisiin kantaa.Se on edesvastuutonta,siitä voi jopa seurata jotain..taas..
Tarkoitan tällä sitä että taas joku jolle on lääke määrätty,jättää sen ottamatta...ja seurauksistahan me olemme kuulleet.
On myös niin että sopivaa lääkitystä joudutaan joskus etsimään.Tarkoitushan on ainoastaan ja vain se että ihmisen mieliala saadaan sellaiseksi että hän kykenee näkemään asiat niiden OIKEISSA mittasuhteissaan.Sen jälkeen hänen on helpompi jaksaa vaikeuksiensa ja ongelmiensa selvittelyssä.
Itse uskon että pitkälle kysymys on aivojen kemiasta,elikkä voisinpa sanoa näinkin että "kun suvussakin on".
Mitä tulee maamme tervyshuoltoon näissä asioissa,niin eipä nuo terapia-asiat hääppösesti ole.
Itselläni oli aikoinaan uskomattoman hyvä tuuri kun sain mielenterveystoimistossa keskusteluapua.Terapeuttini oli psykiatrinen sairaanhoitaja,(ei sen kummempi titteli)vaan siinä oli kyllä ihminen omalla alallaan.
Olen hänelle edelleen kiitollinen vaikka käynneistäni on jo n.9vuotta.
Tänään minä käytän pientä annosta masennuslääkettä,käyn töissä ja koen elämän olevan ihan OK..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enpä ole noin fiksua tekstiä tällä palstalla lääkkeiden käytöstä lukenut,ei edes lääkärini noin asiallisesti ole kertonut.
Minä olisin päässyt terveyskeskuksen osastolle n viikko sitten kun lääkitys alotettiin,tyhmä en mennyt.
Vetosin rahapulaan joka tosin on totta.
Mutta tämä viikko on ollut todella vaikea lääkkeiden sivuvaikutusten takia,kamala väsymys sydämen tykytykset ja pelot.
Hurjaa et mieliala lääkkeet tälläistä alussa tekevät,osastolla olisin ollut turvassa ja viikosta olisi vaan ollut kyse.
Yksin koko ajan miettinyt mitä teen ja milloin nämä oireet helpottavat.
Puolisoni oli sitä mieltä että lataamoonko nyt pitää mennä kun elämä vähän potkii... olisi pitänyt mennä.
Miksi aina pitää vielä tässäkin vaiheessa pelätä muitten mielipiteitä,ja olla tässä kunnossa kotona.
jotka eivät itse ole huonossa jamassa terveytensä kanssa ja tosiaan tietämättömiä ja ennakkoluuloisia, niin ne ihmiset kirjoittelevat tänne lääkkeistä varoitelleen.
VAin sellainen ihminen vastustaa lääkkeitä , siis mitä tahansa lääkkeitäkin, joka oikeasti itse ei niitä varsinaisesti tarvitsekaan. Mua on aina risonut nämä tyypit. Heitä lähipiirissäkin. Olen valitettavasti huomannut aikaa myöten, että heidänkin on nöyrryttävä tästä koppavasta lääkevastaisesta asenteestaan, kun sairastuvat!
Itse olen joutunut kauheasti kärsimään turhaan vain siksi, että lapsuusperheeni oli asenteeltaan voimakkaasti lääkevastainen. Vähättelevä semmoisiin, jotka tarvitsivat lääkitystä johonkin, puhumattakaan psyykeen. Eivät kai uskoneet sellaisen voivan olla totta, että psyykkissti voi olla vaivoja, joita myös lääkkein autetaan kuten päänsärkyä. Kun sain itsenäisen elämän ja pois kotoa muuton, menin tukka putkella lääkäriin, valittamaan reseptin vastaanottamaan. Olen tästä vieläkin kiitollinen, että kuin viime tipassa sain sitten apua silloin nuorena.. - Taistelu jatkuu, mutta olen viisaampi totisesti kuin filosofianaan lääkevastaisuutta pitävät henkilöt. Lääketiede on kyllä ihan TIEDETTÄ, myös. Aikamoiset opinnotkin eikö.
Harva vastustaa lääkkeitä mutta lääkkeiden sivuvaikutuksista on kyllä ollut puhetta. Joillain menee vuosi ja toinen oikean löytämisessä ja paljon rahaa sen mukana. Nyt on tulossa uusi sukupolvi joille niin sanottu vanhan polven lääkkeet purevat paljon paremmin.
Tätä on lääkärin vaikea uskoa ja lääketeollisuuden jolle homma in - suurta bisnestä.
Vanhemmat lääkkeet maksavat vähemmän mutta tuottavat tuottoa kuin ennenkin ei tosin kuin uudet.
Kysymys kuuluukin miksi vanhan polven lääkkeitä ei mielellään enää kirjoiteta?
Jotkut lääkärit ovat lipsauttaneet että vanhan polven lääkkeen olivat vaarallisia, mutta miten vaarallisia ovat SSRIT:t?
Yhtä kaikki, sekä seuranta ja sopivuus. Näissä kaikissa tapauksissa ihminen on jäänyt liian yksin uusien ihmepillereiden varaan.
Joo totta puhut. Tässä kylläkin kai nyt oli puhetta ihan vain yleisesti lääkeiden tuomasta avusta, kun muuten ei pärjää psyyken ja tuhannen muunkaan sairauden kansa. Kyllä lääkkeelläkin hoidettu vaivan poisto tai sen helpottamien sentäs lisää elämänlaatua.
Juu, minä tiedän tuon lääketehtaiden osuuden ja taisteln busineksesta ja siinä usein lääkäritkin jollakin tavalla mukana. Itse olen huomannut myös, että lääkäreillä on ikäänkuin outo tarve kokeilla jotakin uutta lääkettä ja usein jää tunne, että ihan omaa uteliaisuuttaan siinä vain tyydyttää, 'kokeilee'. Haistan tällaiset tilanteet kyllä.
Olen samaa mieltä ja kokemustain on sekä viereltä seurannut, että vanhoja lääkkeitä myönnetään vähän noin pitkin hampain, jostakin syystä. Niin on ja minä olen aina ajatellut, että olen valms käyttämään myös edellisen polven lääkitystä, ei yhtään kiinnosa "tiedot" että olisivat jotenkin vahingollisempia kuin uudet. Ne usein toimivat paremmin ja varsin outoja sivuoireita ei ole. Kyllä olen sitä mieltä, että tässä kannattaa potilaankin olla kriittinen siihen asti kuin pystyy ja ymmärrystä sekä perusteluja riittää. Ei taistella kannata, mutta järkipuhetta lääkärille voi yrittää, jos vaikka menisi läpi. Hoidon tuloshan on se, mikä ratkaisee, mitä lääkitystä ottelee. Itsellänikin menee tarvittaessa paria tosi vanhaa psyykenlääkettä ja hyvinpä toimi sekä varmasti jo tähän mennessä tiedetään, etteivät 'tapa' mitenkään minua myrkyttäen. Hyvä oivallus sinulla tuo, että eihän uusien lääkkeiden pitkäntähtäyksen sivuoieista ja vaikutuksista kehoon vielä voida tiedää. Niinpä, miksi en soisi vanhaa, joka halpaa, jo varsin pitkään koettu ja ihan toimivaa. Esimerkiksi vanhanajan ilmaisu 'rauhouttava lääke' on ihan hyvä. Sitä ei enää kuule, kuulee vain 'hienoja' kirjainyhdistemiä SSRI, SRNI ja sillei.
Olkaamme itsenäisiä ja etsikäämme tietoa ja toisten kokemuksia näistä asioisa se kannattaa..
Kiitos siitä. Totta maar kirjoitit järkeenkäypää asiaa. Ongelma on kait siinä että sukupolvi on vaihtunut ja uudempi ei osaa vaatia vanhempia.
Aika jännä sinänsä että oman vanhani pakkaus uudistettiin keväällä. Jos lääkkeen valmistus ollaan lopettamassa ei sen pakkausta olla modernisoimassa. Vai?
Välillä psykiatrian puolella vuosien kokeilujen jälkeen kun palattiin vanhaan (terkkarissa) ja eräs lääkäri varoitteli sen valmistuksen lopettamisesta menin ja soitin lääketehtaan tuotepäällikölle. Ei niillä siellä sellaista tietoa ollut että kyseinen lääke oltaisiin lopettamassa.
On käytössä yhä edelleen, tuo lääke. Puree paremmin kuin uudemmat ja uusimpien kokeilu on aika värssy. Vedetään vanha alas ja uusi ylös. Jos se ei toimi kokeillaan muita. Vanha alas ja uusi ylös. Ja vielä kerran ja vielä kerran. Lopulta olin valmis avohoidon osastolle mutta se ikävä kyllä rahapulan vuoksi oli ollut kiinni jo kauan aikaa joten puoliso otti töistä lomapäivät vapaata. Samoja juttuja kuullut muualtakin.
Niin ja sitten palataan taas takaisin entiseen sen enempiä kysymättä miten menee. Tutulla on laatikko täynnä vähän käytettyjä SSRI-lääkkeitä mitkä sitten ei sopineetkaan.
Apua.
Aika sirkusta.
Edellinen viestini pisti vähän naurattamaan että mitä kaikkea sitä on tullut läpikäytyä.
Että oli valmis avo-osastolle mutta se oli ollut rahapulan vuoksi kiinni ja se on itseasiassa sitä vieläkin.
Ei vitsit voiko olla että ihmisellä on vaikkapa syöpä ja sanotaan että syöpä ei ole niin vaikea että vaatisi hoitoa heti.
Joo mut näinhän se menee.
Koitetaan kestää
Olet oikeassa, lääkkeet auttavat. itselläni on ollut joulukuusta lähtien sertralin hexal 100mg joka päivä. Alussa lääkkeistä tuli aivan kauhea olo ja ahdistavampi kuin ennen. sain myös opamoxia, mutta sitä en ole uskaltanut käyttää. unilääkkeitä söin. kahden viikon jälkeen lääkkeiden aloittamisesta oli mieliala paljon parempi! ja olen onnellinen että en silloin niitä lopettanut. Suosittelen.
Kyllä tässä menee sekaisin, kun lukee erilaisia keskusteluja. Ei varmaakaan pitäisi! Tukiaseman keskusteiluissa on hyvinkin lääkevastainen keskusteluketju "aitoa tietoa psyykenlääkkeistä". Onkohan vähän vaarallista lukea näitä juttuja, kun ei enää uskalla mitään syödä. Käykääpä katsomassa, jos kiinnostaa ns. "aito" tieto.