Django Reinhardt - Suurin Mustalaiskultuurin Sankari

hot clup de France kirjoitti:

Django Reinhardt joka oli Ranskalainen Romani kitaristi joka tunnetaan merkittävimpänä Eurooppalaisena Jazz artistina toinen suuri Jazz musiikin jättiläinen Luis Amstrong joka tunsi Djangon persoonallisena ystävänä ja taiteen myötä sanoi djangosta hän on ainut merkittävä jazz artisti jonka taiteella tulee olemaan universaalista merkitystä ja ainut merkittävä jazz artisti joka on tullu yhdysvaltojen ulkopuolelta. Djangon virtuuosimainen instrumentaalinen hallinta oli samaa tasoa kuin Art Tatumilla tai Charlie Bird Parkerilla. Hänen merkittävä musiikillinen yhteistyökummppani Stephanie Grapelli sanoi Djangosta että tähän päivään saakka hän ei ole koskaan tavannut kitaristia joka olisi niin luonnolillisella tasolla pystyny imprivisoimaan. Djangolla oli kyky imprivoida samaakin teosta tuntikausia luomalla yhteinäisiä kauniita variaatioita teokseen kerrotaan että modernin klassisen kitaran isä Andre Segovia kuuli kerran Djangon soittavan ja mieltyi kappaleeseen ja kysyi Djangolta mistä hän voisi ostaa nuotit teokseen Django naurahti ja sanoi vaan imprivisoineensa. Hänellä oli myös ilmiömäinen muisti ja hän kykeni soittamaan minkä tahansa teoksen kerta kuulemalta ja jokainen nuotti oli merkitsevä. Tästä hänelle Grapelli määritti nimityksen kitaran Franz Lizt. Django synyi vuonna 1910 belgiassa kiertävään mustalais perheeseen jo nuorena hän kykeni soittamaan banjolla kerran kuulemasa sävelmän täsmällee oikein ja myös harjotteli viulunsoittoa josta tuli hänelle toinen hallittu instrumentti 18 vuotiaana djangolle sattui tapaturmaisesti hänen asuntovaununsa syttyi tuleen ja jolloin hänen vasemman kätensä pikkurilli ja nimitön vaurioituivat pysyvästi. Mutta suurella tahdonvoimalla ja rakkaudesta musiikkin Django kykeni kehittämään ainutlaatuisen ja persoonallisen soittotekniikan vastaamaan sormien puutetta joita hän siten käytti nuottien pysäyttämiseen. Djangolla oli luonostaan jalon taiteilian sielu ja arvosti kaikkea merkitsevää taidetta. Maalaustaiteessa häntä suuresti viehätti Vincent van Goghin ja Paul Gauguinin maalaukset. django itse myös maalasi myöhemällä iälään ja häneltä on jäännyt muutamia maalauksia klassisessa musiikissa hänelle vaikutteita antoi ranskalaiset säveltäjät Hector Berlioz,Claude Depussy ja Gabriel Faure. Django soitti nuorempana paljon kansansävelmiä myös Espanialainen musiikki vaikutti. Merkitsevänä oli myös Venäjän ja Unkarin Mustalaismusiikki joista Djando otti merkitsevimmät vaikutteet omaan luomaan jazz tyylin joka tunnetaan tänäpäivänä mustalais jazzina. Monet tunnetuimmatkin esittäjät nykyään ovat juuri djangon omasta Manouche heimosta kun djangon kuvaa katsoo ei ole pienintäkään epäilyä siitä mikä oli miehen etninen alkuperä. Django ei koskaa kieltäny omaa etnistä alkuperäänsä hänellä ei sen suhteen ollut mitään identiteetti ongelmaa on hieman ironista että Django joutui soittamaan monille merkitseville saksalai-upseereille toisen maailman sodan aikana Pariisissa Ranskassa josta tuli djangolle vakiintunut asunpaikka. Yksi Saksalais upseeri joka tunnetiin lempinimeltään tohtori jazz koska hän oli kovasti mieltynyt tähän Afro-Amerikkalaiseen taidemuotoon ja joka tunsi Djangon musiikin hän ei halunnut ottaa moraalilliselle omatunnolleen sitä että hän olisi lähettänyt djangon samalle kohtalolle etnisiin puhdistuksiin minkä moni Djangon heimo veljistä joutui kokemaan. Django joka ei itse koskaan päässyt hänelle antamastaan Nomadi- kultuurin perinnöstä säilytti elämänsä loppuun asti huolemattoman ja lapsenomaisen luonteen Monta kertaa kun Django oli vaarassa joutua hävitysleireille tämä samainen Saksalais-upseeri passitti Djangon takaisin soittamaan eriänäisiin yökerhoihin. Jollei Django olisi ollut artistina tunnettavuuden tasolla nin suuri hän olisi kokenut todennäköisesti saman kohtalon kuin muut heimovelvensä pariisin miehitys olon aikana. Djangon kappaleesta nuagesta tuli myös djangon tunnetuin kappale ja eräänkaltainen symboli kansanomaisella tasolla natsi saksan miehitys oloa vastaan ja saavutti pariisissa merkitsevän populaarisen tason. Django yhdessä Stephanie Grapellin kanssa allekirjoitti vetoomuksen jolla olisi saatu säästettya osa ranskan romaneista joutumasta hävitysleireihin. Viimeset vuotensa Django vietti Ranskan Samoissilla jossa hän maalasi maalauksia ja kalasti kehitti musiikillisia ideoita kunnes Djangon elämä päättyi aivoveren vuotoon 1953 ja kuoli 43 vuoden ikäsenä. Django itse sanoi viimesempinä vuosinaan että kukaan ei tule rakastamaan hänen musiikkiaan mutta toisin kävi Django on kitaristina nykypäivään kaikista vaikutusvaltaisin ja voidaan sanoa myös jazz artistina hänen ihailioitaan löytyy niin Klassisessa musiikissa Jazzissa Bluesissa amerikkalaisessa perinne musiikissa Bluegrasissa ja Countryssa. Sekä monet merkittävät Romani artistit on soittanut djangon musiikkia je levyttäny rock kitaristi Jimi Hendrix joka ihaili suuresti Djangoa nimesi albuminsa band of gypsies Djangon kunniaksi. Joka vuosi järjestetään samois Jazz Festivaali joka kokoaa tuhansia ihmisiä joka vuosi ympäri maailmaa
ja myös Yhdysvalloissa New Yorkissa järjestetään djangon kunniaksi FestiVaali. Jazz yhtyeitä jotka kunnioittaa Djangon ja Stephanie Grapellin luomaa Jazz perinettä löytyy lähes joka euroopan maasta ja jopa japanista. Djangon elin aikana monet Ranskan tunnetut arrogantiset musiikki-kriitikot antoivat Djangolle ylistäviä kirjoituksia siitä merkittäyydestä että hän kykeni yhdistämään jazz musiikissaan Eurooppalaisen älyllisyyden luonteen ja Ranskalaisen viehkeyden on sanottu taiteilian sielun voi varastaa mutta ei hänen musiikkiaan sillä kukaan myöhempi Djangon musiikkia soittava kitaristi ei ole pystynyt saavuttamaan soitossaan samaa helpoutta viehkeyttä mikä oli Djangon musiikissa niin ominnaisesti kuultavissa. Djangoa pidetään yleisesti myös suurimpana imprisoinnin mestarina kitaran soitossa Grappeli sanoi Djangon jälkeen tulee monia suuria kitaristeja muttei taatusti uutta Djangoa.

Djangosta ja Myyttinen Mustalaisuus

Tänäpäivänä sekä valtaväestöllä että myös osaltaan romaniväestössä on tarvetta määrittää puhtaan Mustalaisuuden määrite kuka on aito mustalainen biologiselta perimältään mikä on sen arvo millä tasolla mustalaiskultuuri eroaa onko todellista yhtenäisyyttä Romaniväestössä mikä on ihmisten tarve idealisoida kansanryhmiä. Onko sitä koskaan ollutkaan vai onko erot vaan pinnalsella tasolla. Onko ero luonteenomasta eroavaisuutta Valtaväestöön nähden näitä perinnäisiä kysymyksiä on Mustalais - tutkimuksessa ja sosialogiassa aina käsitelty. Johtuen myös merkitsevästä diaporasta mikä on vaikuttanu eri Romaniheimojen keskinäisiin tapakultuurin eroihin. Missä suhteessä halutaan nähdä erot merkitsevänä tai pinnallisena erona perinnäisin kysymys on kuka on aito mikä identtiteetti. Itse aitoutta tai määriteltyä suurutta ei ole missään absoluuttisessa puhtaassa muodossa. Mutta mitä Djangoon tulee niin nekin Valtaväestön ihmiset joilla ei ole kovin analyyttistä ymmärystä Romani kansan kultuurillisesta historiasta Intiasta nykypäivään ja moni tasosesta Romani kultuurista ja taiteesta. Mutta ne jotka tuntevat Djangon hänen musiikin kautta ja ovat lukeneet hänen elämästään mieltävät Djangon myyttiseksi Mustalaiseksi ja mieltävät myös ne aitouden määritelmät mitä myyttinen ja romanttinen mustalaisuus kuvastaa. Djangoa voidaan pitää myyttisen mustalaisuuden symbolina koska hän tosissaan oli kaikkea sitä mikä korostaa suuresti Djangon myyttisyyden arvoa sen lisäksi että että hän on tunnetuin ja merkitsevin romani artisti meidän ajalemme. Muutamia esimerkkejä selventäen Django oli koko elämänsä hyvin lojaali omaa heimoansa kohtaan ja tunsi syvää epäilevyyttä valkolaisia kohtaan ja useimiten hänellä ei ollut halua puhua valkolaisille osaltaan varmaan vaikutti holocaustin tapahtumat. erona oli ne valkolaiset jotka hän tunsi henkilökohtaisesti paremmin. Django tunsi suurta sympatiaa etenkin Amerikan Mustaa väestöä kohtaan kun hän ensinmäisen kerran kuuli radiossa Luis Armstrongin musiikkia hän sanoi romani kielellä veljeni jota hän käytti kaikista artisteista. Django itse saattoi parikin viikkoa nukkua Ranskan hienoimissa ja laaduikkamissa hoteilleissa ja seuraavassa kuussa lähteä romanikaravaanin mukaan pelkästä viimesempinä vuosinaan kun Djangolla ja Duke Ellintonilla oli määrä alottaa yhteiskiertua yhdysvalloissa Django jätti yhdella kerralla tulematta ja lähti taas kiertämään oman heimonsa kanssa. djangolle ei koskaan niinkään merkinnut kansalliset rajat tai natioanalismi mitään mutta se hän oli mustalainen merkitsi hänelle. Django oli myös hyvin naivi rahankäytön suhteen ja jätti kerran jopa oman autonsa maksettavaksi ystävälleen Stephane Grapelille joka maksoi sen ymmärtäen toverinsa lapsenomaisen ja huolemattomuuden. Hän mietti monesti jättääkö hän Djangon mutta ymmärsi ettei hän voi jättää Djangoa koska hänen omakin persoonallinen luonteelinen tyyli soitossa tarvitsi häntä ja ymmärsi olevansa tekemisissä neron kanssa. Kerran kun Djangolla ei ollut rahaa mukana hän kokeili hyönäyttää valkolaista siten että hän pyrkkii puhuttamaan häntä samalla kun nuorempi Mustalais poika haki paistetun lihan pois. Django on myös ainut Romani artisti jonka universaali taide on laajasti tunnettu myös muissa Romaniheimoissa ja hänen mustalais jazz on vaikuttanut miltein kaikkiin Romanimusiikin muotoihin. Djangossa oli kaikki Mustalaisuutta elämän arvot tapakultuuri ja näköisyys. Mustalais kitaristi Boulu Ferre on sanonut Djangosta hän on niitä harvoja todellisia pysyviä Mustalais kultuurin sankareita ja merkitsevä symbooli Mustalaisuudelle. Eräs musiikki-tieteiliä on määrittänyt että jokaisen kansanryhmän tapakultuuri ja puheet tulevat muuttumaan ajan saatossa silloin kaikista aidoin ja alkuperäsin todiste siitä kerran olleesta kansanomaisesta luonteesta ja arvo maailmasta kuvastuu parhaiten musiikkissa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä