Paljonko vauvaan menee rahaa ekan vuoden aikana? Riittääkö lapsilisä mihinkään? Tilanne on se, että mies käy töissä, palkka noin 1600e eli pieni, minä en käy töissä vaan olen joko työtön eli tuloton kokonaan tai saikulla, tulot 500e kuussa (työkykyni on huono, en jaksa koko juttua selittää, mutta sen varaan ei voi laskea että minäkin menisin töihin). Onko tilanne teidän mielestä kauhea? Olen valmis ostamaan vaatteet kirpparilta, lelut samaten ja vaunutkin käytettynä. Mitään uusia kamoja näillä tuloilla tuskin saa? Ja lääkärikäynnitkin maksaa..
Kummankaan vanhemmat eivät auta taloudellisesti. Minun vanhemmat ehkä saattavat tietty joskus ostaa jotain mutta siinä kaikki. Onko kaikilla vanhemmilla hyvät tukiverkostot ja taloudellista apua omilta vanhemmilta?
Vauvaa ei meillä siis vielä ole edes tulossa mutta toiveena on. Minua huolettaa kovin, että jos ei ole varaa hankkia lasta. Voiko jollekulle käydä niin ettei ole varaa?
Kummankaan vanhemmat eivät auta taloudellisesti. Minun vanhemmat ehkä saattavat tietty joskus ostaa jotain mutta siinä kaikki. Onko kaikilla vanhemmilla hyvät tukiverkostot ja taloudellista apua omilta vanhemmilta?
Vauvaa ei meillä siis vielä ole edes tulossa mutta toiveena on. Minua huolettaa kovin, että jos ei ole varaa hankkia lasta. Voiko jollekulle käydä niin ettei ole varaa?
Vastaukset 68
Vanhimmat
Ei sellainen alituinen köyhyydessä eläminen ole lapsellekkaan toivottavaa. Eihän? omalle lapsellesi?
Ja kiva olis vielä sekin ettei oman lapsen tarttis sitten hävetä silmiä päästään kun kavereitaan joskus ihan kotia tuo. Jotta olis oma huone ja silleen.
Typerää olis tehdä lapsi kärsimään, kun sen jo etukäteen tietää, ettei olosuhteita pysty paremmaksi luomaan.
juurikaan enempää, ite olen opiskelija eli pienin äitiyspäiväraha mutta tulemme silti toimeen hyvin. kamalan kuuloinen tämä viesti että tehdä lasta kärsimään.. kaikki ei synny kultalusikka suussa, meinaatko ettei vähävaraisilla ole oikeutta lapsiin?? monesti lapsi voi paremmin kun ei ole kaiken maailman maallista mammonaa..tai osaa ainakin useimmiten käyttäytyä paremmin ku pilalle hemmotellut pennut. raha ei tee onnelliseksi, toki se auttaa nykypäivänä onnessa :) alkuperäisen viestin kirjoittaja: tulette varmasti toimeen, kun sentään mies on töissä ja noinkin hyvin tienaa.
Luultavasti "paremmat olosuhteet" sisältää muutakin kuin vain perheen taloudellisen tilanteen? Entä rakkaus, välittäminen, läsnäolo, yhdessä asioiden tekeminen, tukeminen vaikeuksissa jne.? Jos lapsi saa nämä kaikki niin kärsiikö se silti, koska perhe on köyhä??
Mietin vähän samaa, että edellisen viestin kirjoittajan mukaanhan ei esim. sellaiset saisi hankkia jälkikasvua jotka ovat molemmat työttömiä. Ja onhan sellaisiakin perheitä! Mieluummin olemme vähävaraisempia ja vain mies käy töissä (ja minä ajoittain jos tarvii ja sen verran kuin jaksan) mutta lapsi on kotona ja vanhemmat ovat läsnä. Minua ahdistaa uraputkeen urvahtaneiden ihmisten lasten kohtalo. Kaduilla näkee uravanhemmmuuden tulokset...
Mutta vautsi vau, aloittamani keskustelu on ihan hot topic! =)
tota tommosta all we need is love hömppää ei ole järin fiksua..
laittakaa elämänne kuntoon ensin. luin tosta alempana että olet "luova ihminen". ole sitten luova ja tee asialle jotain. älä ajattele vaan ittes vaan myös sitä lasta joka joutuu elämään köyhyydessä koska äiti on luova ja tarttee vaan rakkautta.
Heippa!
En osaa sanoa, että paljonko vauvaan menee rahaa, mutta ainakin sen tiedän, että mitä suuremmaksi lapset kasvavat myös rahanmeno lisääntyy (harrastukset yms..).
Meillä on 3 lasta, 3,5v. ja noin puolivuotiaat kaksoset. Sekä asuntolainaa, autolainaa, ym. "ihan riittävästi". Mies tienaa kuukaudessa noin 1500-1600 euroa ja mä saan äitiyspäivärahaa, lapsilisää ja kotihoidontukea yhteensä 670 euroa (eli tulot yhteensä noin 2200-2300). Juuri koskaan ylimääräistä rahaa ei ole ja aika pitkälti omat ja lasten vaatteet ostan kirpparilta. Joskus harvoin on varaa ostaa oikein kaupasta jotain uutta vaatetta ja sehän tuntuukin olevan sit ihan luksusta!;) Kaikki ns.ylimääräiset hankinnat joudutaan aina tarkoin harkitsemaan ja sentit laskemaan, mutta pääasia on, että ruokaa on kaapissa ja laskut ja lainat saadaan hoidettua!
Rahallisesti on tiukkaa ja välillä on meinannut yöunet mennä, kun laskuja pino kaapissa eikä rahat tunnu riittävän, mutta aina ollaan kuitenkin selvitty! Ehkä joskus koittaa sekin päivä, ettei rahasta tarvitse murehtia.. toivottavasti!!
Meillä ei kovinkaan paljon vanhemmat pysty auttamaan taloudellisesti (enkä sitä kyllä odotakaan). Joskus appiukko antaa muutaman kympin rahaa tai sit ostaa lapsille jotain tarpeellista.
Enpä osaa sanoa, että voisiko olla niin ettei ole varaa perustaa perhettä.. Suoraan sanoen, en sitä itse kauheasti edes ajatellut, kun vauvakuume iski! Niin kauheasti tahdoin äidiksi, enkä oo sitä hetkeäkään katunut! Nyt elämä on niin kuin pitää, enkä sitä mihinkään vaihtaisi!:)
pärjää, jos on valmis luopumaan turhista ylellisyyksistä ja jättää naudan sisäfileet kauppaan... Me ostettiin myös käytettynä tavaroita, mm. yhdistelmävaunut, hoitopöytä, sitteri, turvakaukalo autoon ja pinnasänky ja maksoivat kaikki yhteensä n. 550 e ja ovat ihan priimatavaraa joskaan ei uusinta mallistoa. Vaatteita ei ole juurikaan tarvinnut ostaa kun kavereilta ja tutuilta on saatu käytettynä, mutta kirppareiltaki löytyy tosi hyvin kun ovat niin vähällä käytöllä lyhyen aikaa. Huutonettiä ainakin kannattaa seurata. Ja jos suinkin pystyy niin imettäminen on ilmaista ja myöhemminkin säästää paljon kun tekee soseita itse. Vaipat maksaa, siihen auttaa kestovaipat. Kannattaa säästää jo etukäteen rahaa jos vaan suinkin pystyy, meillä esim on ihan oma tili sitä varten et sinne laitetaan joka kuukausi muutama kymppi talteen jos tulee jotain äkillisiä vauvamenoja. Ei suomessa nälkään ainakaan kuole...
lapsilisä riittää nippanappa vaippoihin kuussa. Soseet ja sosetarpeet maksavat (meillä ehkä noin 200e kuussa), kaikki vauvan vaatteet, tarvikkeet, rasvat ja sensemmoiset. Ja sitten vielä sängyt, hoitotasot/alustat, sitterit, vaunut, kaukalo (jos auto)...niin ja ne lääkärit, jos tulee tarvetta...
Kyllähän lapseen saa rahaa menemään. Ja vanhempainraha minimissään ei kyllä sekään riittää mihinkään.
Meillä aikoinaan oli tarkoitus pitää ensin huoli omasta koulutuksesta ja työstä sillä lailla, ettei rahasta koskaan tulisi pulaa ja lapsi saisi kaiken tarvitsemansa (välillä vähän enemmänkin) ilman, että tarvii pennejä venytellä tai aina alennusten perässä juosta.. siihenkin menee aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää työntekemiseen ja rahan ansaitsemiseen. Halusimme tarkoituksella luoda tasapainoisen, vakavaraisen ja kaikkeen mahdollistavan kodin tulevia lapsia varten.
Nyt meillä on oma firma, iso talo ja piha ja tyytyväinen, huoleton ja tasapainoinen perhe, jossa uusimpana lisäyksenä 8kk poika :)
Omillamme tulemme toimeen, vanhemmat ehkä lahjoja joskus lapselle antavat, mutta eivät suoranaisesti meitä rahallisesti avusta.
Jokainen tehköön kuten parhaaksi katsoo, mutta itselläni kyllä painoi se, että pystyy turvata lapsen perustarpeet,terveydenhoidon, koulutuksen ja harrastukset ja ettei silti tarvitsisi raha-asioista jatkuvasti kantaa huolta.
Kyllä vähemmälläkin vissiin toimeen tulee, mutta onko kiva sitten jatkuvasti stressata rahan puutteesta ja toimeentulosta? Rahaongelmista usein seuraa isompia ongelmia, jos haukkaa itselleen liian ison palan.
Ekana vuonna ei ruokaan mennyt juurikaan rahaa, sillä lapsemme rupesi syömään kiinteitä lähemmäs vuoden ikää ja söikin sitten lähes samaa ruokaa, kuin me vanhemmatkin, kestovaipat tulevat halvemmaksi, kuin kertakäyttöiset, suosittelen, jos vain on oma pesukone. Kirpputoreilta ja esim huuto.netistä saa vaatteita tosi naurettavan halvalla, samoin muutkin tarvikkeet. Saimme itse ilmaiseksi kahdet rattaat, pinnasängyn, vaatteita ym. tarvikkeita sukulaisilta, kun kaikilla muilla on jo lapsia... Auton vaihdoimme isompaan, se oli iso investointi, tosin olisimme kyllä pienelläkin pärjänneet, jos olis ollut pakko...
Lapsen saanti on hyppy tuntemattomaan, kun ei voi tietää oikeasti mitä huominen tuo tullessaan, pysyykö terveenä, onko lapset terveitä jne. paras eläää nyt, eikä sitten joskus, kun kaikki on valmiina, mitä jos lasta ei tulekaan, mitä jos terveys menee tai työpaikka, mitä jos ...
Ei meillä vaan ole koskaan mennyt 100 euroa kuussa vaippoihin. Kertakäyttövaippojen kappalehinta on n. 20 senttiä. Jos niitä menee vaikka 10 vuorokaudessa (joka on todella paljon), kuluu kuukaudessa n. 60 euroa vaippoihin.
Millä ihmeellä saat sosetarvikkeisiin 200 euroa kuussa? Meillä 6 henkinen perhe. Asunnon, auton ja lainanlyhennysten jälkeen rahaa jää käytettäväksi n. 1200 euroa. Eli 200 euroa/henkilö. Ja meillä sentään ostetaan suurin osa vaatteista kaupasta (kouluikäisille ei enää juurikaan löydy kirppareilta vaatteita) ja käydään jopa ulkona syömässä n. 2-4 kertaa kuussa. Eli säästäväisemminkin voitais elämään.
Alle 18 vuotiaasta ei mene terveyskeskusmaksua. Jos niin sairaaksi tulee, että pitää poliklinikalla käyttää, menee siitä normaali 22 euron kertamaksu. Sairaalapäivistä alle 18 vuotiaalta menee maksu korkeintaan 7 päivältä kalenterivuodessa.
Se on kyllä totta, että lapseen saa rahaa palamaan jos haluaa ostaa kaiken viimeisen päälle. Mutta alkuperäinenhän ei aikonutkaan hommata kaikkea uusinta ja hienointa.
Oh, kiitos! =) Säikähdin aika tavalla tuota kahtasataa euroa soseisiin. Kestovaipat olisivat hyviä jo ekologiseltakin kannalta, mutta jos en jaksa muun ohella niiden kanssa pelata, sitten täytyy käyttää kertakäyttövaippoja. Teillä jää kyllä huisin paljon rahaa lainojen jälkeen!
Terveyskeskuksessa kai sitten kannattaa käydä jos lapsi sairastuu. Hyvä tietää ettei mene maksua!
Ehkä meillä on sittenkin toivoa pärjätä?!
no ok, ehkä en laskenut vaippoja kovin tarkkaan, tosin niitäkin on erihintaisia, riippuu merkistä. Ja soseisiin menee tosiaan se 170-200 e kuussa, riippuen, kuinka monta purkkia syödään päivässä. Päiväannoksien hinnaksi korvikkeen kanssa tulee 6-8 euroa. Suurin osa kaupan valmissoseita, osan teen itse. Laskeskelin tuossa joku aika sitten, paljon itsetehdyt soseet maksavat verrattuna valmiisiin, ja aika samassa luokassa ne ovat. Tosin laitan itse mielelläni soseiden valmistukseen menevän ajan johonkin muuhun, vaikka leikkimiseen, mutta kukin tavallaan.
Kyllähän mekin voisimme säästäväisemmin elää jos haluaisimme (on useita autoja, oma talo..), mutta selitin kyllä aiemmin, että meillä oli tosiaan tarkoitus alusta asti varmistaa, ettei tarvitse nuukailla tai ikinä jättää mitään hankkimatta vaan siksi, ettei ole rahaa tarpeeksi. Ja että lapsi ja tulevat lapset saavat aina kaiken tarvitsemansa ja enemmänkin. Eikä tarvitse useinkaan ostaa mitään käytettynä. Ruoka- ja päivittäistavarakauppoihin menee meidän kolmen hengen perheessä noin 800e (sis lapsen ruoat ja vaipat) kuussa, syömme useimmiten kotona, mutta hyvin :D
Onpahan vähemmän stressaavaa kun on raha-asiat täysin kunnossa.
ihan pakko sanoa että en kyllä ostaisi 100 eurolla vaippoja kuussa. enkä tiedä miten saat soseisiin menemään 200e. meillä on 2 aikuista, 3- ja 5-vuotiaat lapset ja vauva eikä koko perheen ruokiin mene kuin se 200 euroa. ei meillä olisi rahaakaan maksaa montaa sataa ruuasta.
kun oon tehny kasvis,hedelmä sekä vilja ruokia vauvalle niin ei ne ole maksaneet kuin 5-10e/kk. en juuri siksi osta valmis purkki ruokia kun muutama purkki maksaa 10e eikä se riitä kuin pariksi päiväksi.
ei sitä aina voi suunitella lasten tulemista ja jos liian pitkälle jättää lasten tekemisen niin ei niitä aina niin helposti saakkaan.
meillä on kyllä isomilla lapsilla hienot vaatteet päällä ja leluja vaikka muille jakaa. rahan käyttötavastakin on kiinni miten hyvin pärjää.
Noita ruokamenoja minä vähän mietinkin että aika paljon menee Henni78:lla ruokaan rahaa. (Toivottavasti muistin nikin oikein!) Mulla on itselle nyt ruokaan rahaa 120e kuussa, se ei aina riitä, joskus menee enemmän, joten miten ihmeessä pieni vauva söisi enemmän ja kalliimpaa kuin aikuinen ihminen?!
tosiaan yksi sosepurkki vauvalle maksaa 0,4 - 0,8 e ja puoli litraa korviketta 1e, niin kyllähän siitä kertyy päivässä aika paljon, riipuen siitä, mitä vauva syö ja kuinka paljon (laskujeni mukaan ruokien ja vaippojen summaksi tulee siis noin 200e kuussa, päivässä menee siis 6-8e meidän 8-kuukautiselle). Olen päättänyt hinnasta huolimatta suurimmaksi osaksi syöttää valmissoseita, koska en yksinkertaisesti jaksa, eikä ole aikaakaan valmistaa ja pakastella itse. Vitamiinitkin vissiin katoaa pakastaessa... Ja mun omat keitokset lapselle ei vissiin ole yhtä maukkaitakaan.
S-ryhmän kauppoihin menee tosiaan bonustietojen mukaan se noin 800 kuussa. Siinä on koko perheen ruoat, pesutarvikkeet ja -aineet, aineet pyykinpesuun ja tiskaukseen, hygieniatuotteet ja kaikki muu, mitä päivittäin tarvii. Syömme aika paljon (ei,emme ole lihavia) vaikkakin terveellisesti ja monipuolisesti, eikä jääkaappimme ole koskaan tyhjä, ja siihenkin saa menemään rahaa (emme syö eineksiä). Myös s-ryhmän ravintoloissa syöminen näkyy kustannuksissa eli käymme ulkona syömässä ehkä kerran viikossa. Eli noin 500-600 menee itse ruokaan ja loput muihin päivittäistuotteisiin yms.
Ostan toki jonkin verran turhaakin, jota ilman pärjäisimme varmasti, muttemme halua olla: aikakausilehtiä, virvoitusjuomia, satunnaisesti namia tai muuta hyvää, välillä hyviä pihvejä, valmissalaatteja yms herkkuja valmisruokatiskiltä... Ja shoppailemaankin on varaa vielä lähteä.Samoin voi välillä hemmotella itseään ja miestä tai jopa matkustella maailmalla.
Totta on, että ilmankin suuria rahakasoja pärjää, mutta kyllä se raha vaan kummasti helpottaa eloa ja arkea, eikä ainakaan siitä tarvitse stressata. Tämä olikin ideana, kun halusimme saada taloutemme loistavaan kuntoon ennen lapsen saamista.
..mutta useinpa vain ne joilla rahaa oikeasti on reilusti ei sillä kehuskele kun ei ole tarvetta..
ei tässä kukaan ole vielä rahoilla kehuskellut, ei meilläkään vielä niin paljoa ole, että edes kehtaisi kehuskella(ei tosin kehuskeluun ole tarvettakaan).
Ikävä, jos joku on ottanut mun kirjoitukset kehuskeluna. Ajattelin vain selventää, miksi meillä menee niin paljon rahaa...
Ei se mun mielestä ole kehuskelua, jos kertoo, miten on halunnut ensin saada kaikki perusasiat kuntoon, ettei tarvitse myöhemmin katua tai edes harmitella esim ainaista rahapulaa. Ei meilläkään sen suhteen aina ole kaikki ollut hyvin, eikä raha ole todellakaan meille itsestäänselvyys. Sen eteen olemme molemmat mieheni kanssa joutuneet tekemään valtavasti töitä, emmekä ole mitään uraohjuksia vaan ihan rehellisiä duunareita, jotka tekevät omaan pussiin töitä ahkerasti, ja nyt on se hetki kun pystyy hieman hellittämään ja keskittyä perheeseen ja parisuhteeseenkin. Tämä myös mahdollistaa sen, että voin ja aionkin jäädä kotiin lasten kanssa niin pitkäksi aikaa kun mahdollista.
En suinkaan tuomitse niitä, jotka pienituloisina kuitenkin haluavat perustaa perheen, päinvastoin! Minusta kaikki (tai ainakin melkein) ovat oikeutettuja kokemaan vanhemmuuden tuomat ilot! Eikä onnellisuuteen tai rakastavaan perheeseen tarvita rahaa... Tässä nyt oli mulla vaan ideana se, että perhe-elämä saattaa olla hieman helpompaa, jos kaikki muut asiat kunnossa valmiiksi jo. Me vain nyt toimimme näin, ja vaikka varallisuutta ei olisikaan kertynyt meille, olisimme toki lapsia halunneet joka tapauksessa :)
kyllä noi tulot riittää jos ei sisäfilettä halua joka päivä syödä eikä osta joka kuukausi vaatteita. kerrottakoon että meillä tulot reilut 900e kuussa ja ne riittää... mihinkää ylimääräseen meillä ei tietty oo varaa mutta ei oo tarvettakaan. pääasia että on ruokaa,laskut maksettu,vaatteita(tarpeeksi löytyy eikä uusia tartteta),hygieniatarvikkeet,lääkkeet ja yleensä kaikki pakollinen.
se riippuu ihan siitä mihin ootte tottunu ja ootteko valmiita luopumaan esim.kuukausittaisista shoppailuista(en tiä miten usein shoppailet joten siksi nää on vaan esimerkkejä!), ulkona syömisestä, siis jos on pakko luopua jostain että rahat riittäis :)
ja vinkkinä, jos epäilet kun tulet raskaaksi että rahat ei riitä kaikkiin etukäteishankitoihin(vaunut,pinnis,turvaistuin, vaatteet,lelut...)niin ostakaa vähitellen, varsinkin jos haluaa vaikka vaunut uusina, niin ostakaa yhtenä kuukautena vaunut, seuraavana turvaistuin, seuraavana pinnis jne. eli jaksotatte ne ostokset eriin. ja kirpparit on hyviä paikkoja ostaa esim.vaatteita, ne menee niin äkkiä pieneksi että mun mielestä turha ostaa uutena. vaunut ehkä vois olla yks mikä kannattaa ostaa uutena(varsinkin jos ei tiedä vaunuista hölkäsen pöläystä, niin ei ehkä osaa niin hyvin kattoa onko joka paikka kunnossa ja ehjänä)
yks minkä ite huomasin hyväksi tuon meidän pienen rahatilanteen takia oli se että tilasin uudet rattaat netanttilasta osamaksulla. ei tartte hirveetä rahasummaa kerralla ku voi maksaa erissä :)
Aika ihanaa kuulla että joku voi tulla toimeen 900e kuussa!Meillä on aina laskuja noin 1200-1400ekk ja siihen päälle ruuat ja muut yleiset kulut.Ei kyllä pärjättäis tuollaisella summalla.Nyt tulot yhteensä noin 2500-3000e kuussa ja kaikki kyllä menee, vaikka ei mitenkään ylettömästi niitä tuhlata varsinkaan turhuuksiin.
Kyllä elämässä voi käydä niin, ettei lapseen ole varaa. Vauva selviää vielä vähillä rahoilla, mutta odotappa kun lapsi kasvaa!
Teidän tulonne ovat kyllä niin pienet, että siirtäisin lapsen tekoa siihen, että olette saaneet säästettyä muutaman tonnin hätä-vara rahaa. Te olisitte nimittäin todella pahassa pulassa jos miehesi vaikkapa sairastuisi ja hänen palkkansa jäisi tulematta.
Kiitos kaikille, ihanan paljon vastauksia näin nopeasti!
Jotkut kommentit saivat minut melkein itkemään epätoivosta, jotkut taas antoivat toivoa. Me ei koskaan syödä ulkona eikä osteta mitään sisäfileitä, mä en ees syö punasta lihaa. Me ei juoda eikä polteta myöskään. Mä elän minimitoimeentulolla, välillä tarviin sossua, välillä pärjään ilman. Eli olen tottunut köyhäilyyn vaikka se mielenterveyttä rassaakin ja stressaa, lannistaa välillä.
Meillä ei oo sukulaisia joilla ois lapsia, pitää sitten kavereilta kysellä jos heiltä liikenis käytettyjä juttuja.
Mut toisaalta, jos ajattelee, että ensin pitää kaiken olla kunnossa ennen kuin hankkii lapsia, käy helposti niin, että aina joku puuttuu ja sitä vaan lykkää. "Sitten kun tämä ja tämä on ok" jne. vuodesta toiseen. Ja mä oon jo 30v. =/
Suomi on kallis maa.... Mutta toivottavasti kaikki järjestyy.
Me saadaan asumistukea n.80e/kk ja miehen palkka on 1400e/kk mun äitiyspäiväraha on 304e/kk. Ja pärjätty on! Mä ainakin saan lapsilisällä vaipat ja ruoat. Käyn ostamassa vaipat Lidlistä,siellä ne maksaa 9euroa paketti. Ja sit vaan pennin venytystä.
Joo, toivo lisääntyy! =) Lidl pitää muistaa. Siellä on halpaa. Turha on valtion, kansan tai minkä vaan valittaa että pitäs suosia suomalaisia yrityksiä - mitäs ovat kalliita! Kun ei palkat tai sos.turva riitä niin eiköhän ihmiset ensisijaisesti ajattele omaa pärjäämistään eikä firmojen pärjäämistä.
Mitä on minimiäitiyspäiväraha? Mä saisin varmaan sit vain sen.
..15 euroa päivältä, ei sillä kyllä pitkälle pötki. Esim meille nuo Lidlin vaipat ei sopinut ollenkaan, joten siinä ei kauheasti säästetä. Meidän parisuhdetta kyllä vähitellen syö ainainen kitsastelu rahan kanssa ja se, ettei mitään kivaa ikinä saa ostettua/hankittua. Ja aina ei jaksais kirppiksillä ja alessa juosta, on todella turhauttavaa ja energiaa vievää. Rahasta tulee aina riitaa ja näistä vähistä on paha saada penniäkään säästöön pahan päivän varalle, koko ajan mennään kädestä suuhun ja heti jos tulee jokin yllättävä meno, ollaan pulassa. Kyllä lastani rakastan ja hän oli erittäin toivottu, mutta kyllä olisi pitänyt pari kertaa harkita, ennen kuin näin huonoon tilanteeseen rahallisesti lasta alkoi "tekemään".
Itse vielä äitiyslomalla paskapalkkaisesta osa-aikaduunista ja mies edelleen vielä paskempipalkkaisessa.
Minimihän on tuo 304euroa.Eli 380e/kk ja siitä verot pois nii käteen jää 304
vauva ei tarvitse mitään ihmeellistä. ensimmäisen vuoden aikana ei ole pakko ostaa esim. leluja. parhaita leluja vauvalle on ihan kauhat tai wc paperi hylsyt. ei vauva mitenkään leiki tai kaipaa oikeita leluja.
käytettynä voi ostaa hyväkuntoisia rattaita, vaunuja ja muita tarvikkeita. esim.hoitopöydän tai babysitterin hankintaa voi miettiä tarvitseeko niitä? hoitopöydän voi tehdä ihan tavalliselle pöydälle ja laittaa vauvan alle esim. tavallisen pyyhkeen taiteltuna.
näitä käytetään niin vähän aikaa ettei me ainakaan tälle kolmannelle vauvalle niitä ostettu.
vaippoina voi käyttää kestovaippoja ja jos vain imetys sujuu hyvin niin kiinteitä ruokia ei tarvita kun 6kk jälkeen.
eli ruokana riittää äidinmaito ja itse tehdyt ruokasoseet 6kk jälkeen.
kaupasta ei tarvitse ostaa vauvan vellejä eikä ruokia jos ei halua.
ei siitä kovin isoja kuluja tule tarvikkeista kun aika vähällä selviää ja käytettynä voi ostaa.
tampereella ainakin alle 18-vuotiaat saavat ilmaiset lääkärikäynnit ja onhan myös neuvola.
eivät kaikki lapset sairastele ollenkaan. meillä on kolme lasta eikä heillä ensimmäisen vuoden aikana ole edes nuhia ollut ja myöhemminkin vaan 2 kertaa korvatulehdus ja kerran oksennustauti.
mieheni opiskeli siihen asti kun esikoinen oli 1.5-vuotias ja on sitten ollut töissä. minä oon ollu 5-vuotta minimi rahoilla lasten kanssa kotona.
ihan hyvin ollaan pärjätty kun olen leiponut ja tehnyt ruuat itse ja vaatteet on alennus myynneistä.
Kelan sivuja katsomalla te saatte kaikki maksimituet kun perheen yhteenlaskettu tulotaso jää alle xeuroa. Voithan aina myös käydä Kelassa. Me sitten eka opikellaan , tehdään niskalimassa töitä ja maksetaan se:)
asenne, tässä ei ollut kyseessä henkilö, joka ei tahdo ensin opiskella ja käydä töissä, vaan henkilö, joka ei kykene töihin.
Ja aloittajalle sanon samaa kuin moni muukin, eli kyllä sitä pärjäilee vaikka vielä vähemmälläkin, kaikki on kiinni omista valinnoista.
Ajattelin ensin etten ees kommentoi tota mutta tulinpa nyt silti kommentoimaan! Opiskellut olen jo ja töitä tehnyt, mielenterveysongelmat haittaa sen verran työntekoa että ei tule mitään. Ja lapsen kanssa ei varmasti onnistuisi! Arki vauvan ja pienen lapsen kanssa on käsittääkseni aika Rankkaa.
Toki välillä olen valmis tekemään esim. osa-aikatöitä tai työllistyksiä 6kk jos rahat ei riitä, niin sitten voimien mukaan, mutta jos asun miehen kanssa yhdessä ja tulot on miehen palkka ja äitiyspäiväraha, niin ei me ees saatais mitään, joten turha huolia yhteiskunnan varoilla elämisestä!
Ja hei, jokainen jossain vaiheessa käyttää teidän työssäkäyvien veroeuroja: opiskelijat, äitiyspäivärahaa saavat, eläkeläiset...
Sitä paitsi eikö uutisissa just mainittiin et miljoonia euroja toimeentulotukea jää hakematta. Eli hyvällä omallatunnolla haen nyt sossusta rahaa kun kerran sitä vielä saan! En pilaa terveyttäni työnteolla vaan hoidan itseäni nyt jotta jaksan sitten perustaa perheen. Vaikkakin vähävaraisena.
suomihan on maa jossa melkein kannustetaan köyhyyteen. keskiverto tulo perheillä on vaikeinta. köyhät saa kaiken tarvittavan ilmaiseksi.
Aivan näin! Osuit naulan kantaan!! Työnteko ei kannata, paremmin pärjäävät sossussa ravaajat kuin työtä tekevät!
ei kyllä oikeen kannusteta köyhyyteen.. hinnat nousee mutta tuet junnaa samassa ellei peräti laske- rahaa jää koko ajan vaan vähemmän käteen ku ostat ruokaa. eikä näillä tuilla terveellisesti syödä, jos kasviksia haluaa niin sitten pakastealtaalle, tuoreena ei kannata ostaa ku on kallista.
ja mistä saat päähäs että köyhät saa kaiken ilmaseksi?? ihan samalla tavalla köyhätkin maksaa esim.terveyskeskusmaksun siellä käydessään. eipä kyllä köyhällekkään mikään ole ilmasta
kyllä mun kaveri sai sossusta lapun, jolla sen ei tarvitse maksaa terveyskeskus- tai hammaslääkärimaksuja tai edes reseptilääkkeitä. Eikä se edes ole mikään varaton vaan opiskelija vaan...
päivät taaperon kanssa saattaa olla hyvinkin työläitä ja rasjaita...huomattavasti raskaampia kuin monet istumatyöt. Kestääkö terveytesi lapsenhoitoa?
En tiedä. Olen lievästi maanis-depressiivinen enkä pärjää 8-16 -työssä mutta mulla on lääkkeet ja hoitosuhde sekä mies joka auttaa ja tukee. Lisäksi en ole koskaan ollut kiinnostunut perustoimistoduunista. Tiedän arjen lapsen kanssa olevan tosi väsyttävää, mutta onhan se erilaista kuin työ josta ei ole motivoitunut...
Olisi kyllä kurjaa, jos lapsia ei voisi hankkia mielenterveyden tai rahatilanteen takia! Harva täällä silloin saisi luvan tehdä jälkikasvua. Mietin näitä asioita hyvin paljon ja hyvin usein. Mitä pystyn tarjoamaan lapselle ja mitä en.
Mutta plussaksi kokisin sen että ainakin tiedostan ongelmani ja olen valmis tekemään niille jotain, siis hakemaan apua tarvittaessa, säästämään jne. Kun onhan ihmisiä jotka juo rahansa ja lapset jää ihan heitteille ja ihmisiä jotka ei ees tiedosta mt-ongelmiaan ja sitten lapset kärsii siitäkin.
Lapsen kanssa arki on, vaikka lasta rakastaakin, ihan oikeasti yksitoikkoista, tylsääkin. Samoja rutiineja olisi ylläpidettävä päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Kiellettävä, ohjattava, neuvottava, huollettava ja taas uudelleen. Ihan oikeasti, jos työkykysi ei ole kohdallaan, harkitsisin vielä. TÖissä on HELPOMPAA kuin kotona lapsen kanssa!
Olen toisaalta itsekin sitä mieltä, että köyhät ja sairaat eivät saisi tehdä lapsia, eivät ainakaan mielenterveysongelmaiset... Ehkä siksi minun pitäisi luopuakin tästä ajatuksesta. Vaikea asia!
Tosin on minulla masentuneita ja paniikkihäiriöisiä ystäviä, jotka on äitejä ja hyvin ne ovat jaksaneet. Mutta eihän se sitä tarkoita että minä jaksaisin.
Jep , hoidan kaksi lastani itse vastasyntynyt ja 2v ei nuku päivisin lainkaan. Yöt teen väittäriä ja opiskeluajan tein kahta työtä. Ei ole nautittu opintotukia tai muutakaan. Mitä eläkeläisiin tulee , itse ovat omalla yleensä pitkällä työrupeemalla pienen eläkkeensä maksaneet. Aika harva nuori ehtii tai viitsii nykyisin ruveta samaan. Jos jo nyt väsyttää , jätä väliin. Ei pahalla. Teen myös yrittäjänä töitä , joten en oikein jaksa ymmärtää alkuperäisen kirjoittajan "ongelmaa".
Ei mulla mitään ongelmaa ole. Lämpimikseni ajankuluksi kirjoittelen...
Hienoa että on kaltaisiasi ihmisiä jotka jaksaa paljon! Olisivatpa kaikki sellaisia kuin sinä.
Älä tee päätöstä lasten hankinnasta sen perusteella mitä täällä sanotaan. Raha-asiasta sen verran, että pärjäisitte varmasti lapsen syntymän jälkeen. Mielenterveysasiaan onkin sitten enemmän sanottavaa. Tiedät itse parhaiten mitä jaksat ja mitä et. Kukaan täällä ei voi sanoa sinulle, että jos et jaksa töissä et jaksa lapsen kanssa blaa blaa. Ne on eri asioita!
Itselläni on lääkitys tasaamaan mielialavaihteluita, olen äitiyslomalla, vauva 7 kk. Lapsi ei ollut suunniteltu mutta päätin pitää sen vaikka minulla oli jo joitain vuosia ollut mielenterveydellisiä ongelmia. Ennen äitiyslomaa oli vaikeaa jaksaa töissä koska työ ei kiinnostanut. Äitiyslomalla olen nauttinut kotona olemisesta, mieluummin olen kotona kuin töissä. Vauvan kanssa on luonnollisesti joskus todella raskasta ja todella usein koen etten jaksa enää mutta ne hetket menevät ohi ja hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja. Rakastan lastani enemmän kuin mitään tai ketään koko maailmassa ja olen päättänyt tehdä kaikkeni, jotta olisin mahdollisimman hyvä äiti lapsellleni.
Se, että ihmisellä on mielenterveyssyistä lääkitys hoitokontakti, ei automaattisesti sulje vanhemmuutta pois. Vain sinä ja miehesi osaatte arvioida voiko teidän tilanteessanne hankkia lapsia. Ihminen voi olla hyvä vanhempi siitä huolimatta, että joskus on huonoja päiviä. Punnitse millaisessa tasapainossa sairaus on. Kuinka paljon hyviä päiviä, kuinka paljon huonoja. Millaisia huonot päivät ovat. Meneekö toimintakyky kokonaan. Jne. Vaikka ei ole työkykyinen, voi silti olla kykenevä huolehtimaan lapsesta. Oma lapsi antaa kuitenkin niin paljon enemmän kuin mikään työ ikinä. Mielestäni äitiys on hienoin ura mitä voi olla. Lähtökohtana vain halu pitää huolta, antaa aikaa ja rakastaa ilman ehtoja sitä pientä ihmettä jonka itse on saanut aikaaan.
Älä luovuta vaikka saitkin noin masentavan viestin joltakin "huippu tehokkaalta" äidiltä. Olen sitä mieltä, että varmasti tulet pärjäämään sekä rahallisesti, että henkisesti. Vaikutat hyvältä ihmiseltä, ja se painaa lapsen kasvatuksessa mielestäni enemmän kuin raha ja helvetinmoinen tehokkuus ja kiire. Kaikissa asioissa on aina jokin hyvä puoli!! Olen tässä elämäni varrella nähnyt monta ihmistä, jotka ovat pilkanneet ja väheksyneet toisten ongelmia, valitettavasti hekin ovat jossain vaiheessa romahtaneet.Toivon sinulle sydämestäni oikein hyvää elämää!
En tietenkään saisi antaa nettipalstoille kirjoittelevien vaikuttaa elämääni ja päätökseeni mutta olen aika herkkä vaikutteille ja oletan jo kokeneempien, eli tässä tapauksissa jo äitien, tietävän asioista paremmin.
Olen jo itkeä hyrskäyttänyt muutamaan otteeseen tässä! Mietin, onko työelämässä jaksaminen sama kuin lapsen kanssa jaksaminen. Töissä kuitenkin on 8 tuntia sidottu siihen tietokoneeseen, lapsen kanssa voi mennä uloskin tai vaikka sängylle lepäämään, voi leikkiä tms. Olen nyt ollut pitkään saikulla ja viihdyn kotona, en kaipaa työelämää. Pitäisi varmaan kaivata!
Masennusvaiheessa ei toimintakykyni ole koskaan mennyt kokonaan, olen aina pystynyt hoitamaan kotityöt ym. Raskasta on usein mutta en ole ikinä ollut sellainen että en pääsisi sängystä ylös. En pysty makaamaan pitkään, pikemminkin se on niin. Ja jos jotain on pakko tehdä, teen sen olotilasta huolimatta. Ei ole vaihtoehtoja!
Kuulostat fiksulta ja vastuuntuntoiselta ihmiseltä. Olet etukäteen pohtinut esim. onko teillä varaa elättää lapsi, mitä pystyt tarjoamaan lapselle ja mitä et jne. Monet ns. terveet eivät välttämättä pohdi noin perusteellisesti ikinä vaan hankkivat lapsia kun siltä sattuu tuntumaan. "Terve pää" ei takaa sitä, että olisi hyvä äiti tai isä. Onhan niitä tunnevammaisia ja työnarkomaaneja ym maailma täynnä.
Ap! Älä vielä luovu vauvahaaveista! Pohdi omaa tilannettasi yhdessä miehesi kanssa. Mitä teillä on antaa, mitä ei? Mitä voitte tehdä, jos väsyisit lapsen kanssa? Millainen tukiverkosto teillä on? Onko henkilöä, jota pyytää tarvittaessa auttamaan? Kaikkea hyvää sinulle!
Ihana viesti! =) Toki haluaisin antaa lapselle mahdollisimman hyvän kodin, en traumoja vähävaraisuudesta enkä äidin mt-ongelmista. Traumoja se saisi varmasti ahdistus- ja masennusvaiheistani, ei niinkään hypomaanisista kausista. Silloin olisin varmasti superäiti! =D En halua lapselle mitään mt-ongelmia aikuisena sen takia että oma äiti on ollut sairas. Syyllisyys olisi kova.
Olen yli puoli vuotta vatvonut tätä lapsiasiaa suuntaan ja toiseen. Ratkaisu ei ole helppo.
Oikein hyvää elämää sinullekin ja tietysti kaikille kommentoineille aurinkoista kesää!
Yksi ystäväni sanoi samaa, että harva sitä lapsentekoa miettii syvällisesti, lapsia vaan tulee ja niitä tehdään. Hän onkin sitten ainoa ystävistäni joka on sanonut että voisin tehdä lapsia. Muut ovat sanoneet että ei tällä mielenterveydellä eikä rahatilanteella, koska varsinkin eka vuosi lapsen kanssa on yhtä helvettiä ja menee sumussa. Kuulemma kaiken pitäisi olla kunnossa ennen kuin tekee lapsia. Ei kai kaikilla ole kaikki kunnossa? Enkä oikeasti NIIN "hullu" ole!
Jos väsyisin lapsen kanssa, toki mies auttaisi sen minkä pystyy, ja ehkä hätätilassa saisin jonkun kaverin apuun. Tukiverkosto on kyllä aika pieni. Mutta niin se taitaa olla monella muullakin. Nykyään kun ei ole yhteisöllisyyttä vaan kaikilla on se oma elämä, omat harrastukset ja työt ja oletetaan että jokainen pärjää itse ja omillaan, ja jos lapsia tekee niin itse on selvittävä ja ne hoidettava. Tällaista viestiä ainakin meiltä kotoa tulee. Olen siis varautunut kaikkein pahimpaan ja valmis selviämään suomalaisella sisulla vaikka yksin. Jos on pakko pärjätä niin kai sitä pärjää. Mitä se luovuttaminen sitten edes olisi? Sitä että jää lapsen kanssa vain sänkyyn makaamaan ja odottaa nälkäkuolemaa?
Kaikkea hyvää sinullekin!
vaikka työelämässä vastuu ja jaksaminen on yleensä sen 8 tuntia, muista, että vaikka lapsen kanssa voi ulkoilla, liikkua, kyläillä ymsyms, niin silti vanhempana ja varsinkin äitinä olo on 24/7 päivystystyötä lapsen aikatauluilla. Eli periaatteessa vanhemman/äidin työaika ei koskaan lopu, vaan se jatkuu ja jatkuu vaan.
Se voi olla todella turhauttavaa ja raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin, ihan terveellekin äidille. Valtava univaje, joka kasvaa kasvamistaan ei ainakaan helpota asiaa. Pelkästään äitiyden sitovuus saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, kun kaikki pyörii vain ja ainoastaan vauvan ympärillä. Usein myös parisuhde kärsii, ainakin alussa.
Vauvasta on tosin paljonpaljon iloa ja lapset antavat valtavasti hyvää takaisinkinpäin, mutta sen jaksamisen ja vielä rahan kanssa stressaaminen saattaa koitua ongelmaksi.
Kyllä se niin on, että harvalla jos kellään on kaikki asiat täysin kunnossa ennen lasten hankkimista. Ja lasten syntymän jälkeenkin voi kenelle tahansa tulla vaikka mitä ongelmia myös mielenterveydellisiä. Ei kukaan silti jätä lasta hankkimatta siinä pelossa, että niitä tulee. Asenteesi on kohdallaan, kyllä suomalaisella sisulla pärjää aina :) Ja kyllä sitä pärjää jos on pakko. Vaikka olisi millainen päivä niin ei siinä jää sänkyyn makaamaan kun on lapsi ruokittavana. Olen varma, että pärjäät, jos lapsen hankitte (pilkunviilaajille: joo ei niitä hankita ku ne saadaan). :)
Pelkään, että jos aletaan järjestää asioita lopullisesti kuntoon, niin lopulta käy niin, että kun kaikki on "kunnossa" (herra tietää montako vuotta siihen menee!), lapsia en enää voikaan saada. Mutta ehkä kaikelle on tarkoituksensa. Ja onhan minulla vielä muutama vuosi aikaa miettiä, kuntoutua ja vaikka tehdä töitä ja kerätä rahaa. Olin eilen illalla hirmu surullinen mutta nyt aamulla kaikki näyttää vähän valoisammalta.
Mielestäni siihen ei kannattakaan tähdätä, että kaikki olis "kunnossa". Ei kenelläkään ole koskaan täydellinen tilanne ja tilanteet kuitenkin muuttuvat aina kaikilla. Hyvä lähtökohta lasten saannille on toimiva parisuhde, perustoimeentulo ja halu huolehtia ja rakastaa tulossa olevaa lasta. Kaikilla ei ole edes näitä. Kuulostaa järkevältä, että aiot pohtia asiaa vielä rauhassa ja kuitenkin tiedostat, että loputtomiin ei voi odottaa jos lapsen haluaa.
Kun punnitset näitä asioita, niin älä mieti mitä muut ajattelevat. Vain te tiedätte tilanteenne ja sen kuinka paljon lasta haluatte. Mielestäni oma lapsi on hienointa mitä ihminen voi elämässään saada, eikä sitä kannata liikaa pelätä miten jaksaa. Tietenkin kannattaa arvioida joka kantilta sitä jaksamista mutta ei sitä kannata liiaksi pelätä.
Jos hoitosuhteesi sisältää keskusteluja jonkun muunkin kuin lääkärin kanssa, kannattaa asiasta ehkä jutella sielläkin.
Oma rehellinen mielipiteeni on, että jos et pysty tekemään normaalia työtä, niin et jaksa perheen pyörittämistäkään. Työssä käynti on kuitenkin lapsiperheen rutiinien hoitoon verrattuna helpompaa ja vähemmän kuluttavaa.
Elämässä voi haluta ja saa haluta kaikenlaista, mutta kaikkien halujen toteuttaminen ei ole järkevää.
Oma lapsi on toki ihana asia. Pelkään vaan, että lapsi tuo sinulle vielä enemmän surua ja murhetta jos hänet sitten jossain vaiheessa otetaankin huostaan väsyttyäsi hoitoon. Et tarvitsisi elämääsi enää yhtään lisää surua ja murhetta.
Et todellakaan voi sanoa kenellekään, ketä et tunne, että hän jaksaa tai ei jaksa. Voit kyllä arvella, että raskasta tulisi olemaan.
Omasta kokemuksesta sanon, että töissä en oikein jaksanut ja silti kotona olen pärjännyt todella hyvin pienen lapsen kanssa.
Työnteko ja lapsen kanssa kotona oleminen on ihan eri asioita. Univelkaa voi nukkua pois kun vauva nukkuu päikkäreitä. Jos ei jaksa välillä tehdä vauvan soseita, niitä voi ostaa valmiina. Jos ei jaksa imuroida silloin kuin on siivouspäivä, jättää sen suosiolla toiseen päivään. Jos kaatuu seinät päälle, lähtee vauvan kanssa kävelylle. Ym ym. Kyllä kotona oleminen on eri asia kuin töissä oleminen. Välillä on raskasta mutta kyllä sitä on raskasta joskus vaikkei lasta olisikaan. Joskus menee hermot mutta niin menisi muutenkin.
Kyllä ihmiset on sitten pessimistisiä!! Ap! Edelleenkin arvioi itse oma tilanteesi!
univelkaa ei oikeasti pysty lyhentämään päikkäreillä, ellei saa nukkua vähintään 2 tuntia putkeen. Vielä tunnissakaan ei yleensä ehdi vaipua syvään rem-uneen, joka on sitä unta, jossa elimistö palautuu ja keho ja mieli lepää, eli lyhyet päikkärit ei hyödytä oikeastaan mitään univelan suhteen. Onhan se aina ihana nukahtaa, mutta kamalaa heti herätä kahta väsyneempänä ja ihan pöhnässä. Se vaan kuulostaa hyvältä, että ehtii nukkua kun vauva nukkuu ja on ehkä lohdullisen kuuloista, mutta aika hyödytöntä se loppujen lopuksi on levon ja unien kannalta. Taitaa joku olla moisen keksinyt väsyneille äideille vain lumelääkkeeksi väsymykseen.
Töissä jaksaminen on oikeastaan vaan työn mielekkyydestä kiinni, vauvan kanssa kotona saattaa hyvinkin olla mielekkäämpää, mutta kyllä se on "terveellekin" äidille vuorokauden ympäristä päivystystyötä, ja jos jaksamisen kanssa on ongelmia, äkkiä kotityötkin saattavat kertyä sellaiseksi urakaksi, ettei niistäkään ihan helpolla selviä.
Tukiverkoston puuttuessa ongelmaksi saattaa koitua myös se, että jos äiti palaa loppuun ja tulee toimintakyvyttömäksi, ja isä joutuu jäämään kotiin, niin mistä se toimeentulokin sitten tulee..? Tai noh, kyllähän kaikki tietää mistä se siinä tapauksella tulee... nimimerkillä Kokemusta tästäkin löytyy....
Ööö, tunnetko sinä minut? Olenko näiden kirjoitusten perusteella sinun mielestäsi niin huonossa kunnossa että riskinä on jopa huostaanotto?! Ehkäpä vaan provoilet. Mistä tiedät miten paljon elämässäni on nyt surua ja murhetta? Kun en ole sellaisesta ollenkaan puhunut! Olen bipo ja saikulla, ei ole surua ja murhetta, olen luova ihminen enkä 8-16 -työmyyrä, en ole koskaan ollut sairaalahoidossa, olen aina selvinnyt itse kaikesta elämässäni, minulla on mies joka auttaa varmasti lapsenkin kanssa jne. En olisi ollenkaan varma siitä että lapsenhoitoa voisi verrata johonkin helvetin puuduttavaan toimistotyöhön joka ei edes kiinnosta! Ehkä sinä olet itse halunnut lapsia mutta oletkin maho etkä niitä saa, joten et halua iloa muillekaan suoda?
Ihmiset ovat kyllä kovin negatiivisia. Lie suomalainen erityispiirre? Kenellekään ei haluta sallia mitään? Ketään ei olla valmiita auttamaan? Syyllistetään vaan tiukan paikan tullen ja jätetään yksin.
Kaduttaa tänne kirjoittaminen.
päivätyöstä niin lapsenhoto on varmasti yhtä rankkaa ellei rankempaakin kuin työssä käynti. Itse olen opettaja ja oman lapsen hoito on rankempaa kuin luokallisen toisten lapsia. Ystäväni on masentunut ja hän joutui soittamaan sossut ottamaan lapset väliaikaisesti hoitoon kun ei enää kyennyt hoitamaan ja hän sentään on työelämässä. Koita ensin saada "puitteet" siihen jamaan että selviydyt niistä ja sitten hankit lisävastuuta elämääsi. Hoida ensin itsesi ja sitten vasta mieti toisten hoitamista.
aika, kuin ihmiset puhuu syvällä kokemuksen äänellä taas. Äitini oli maanis- depressiivinen ja kasvatti 5 lasta maailmalle. Ketään meitä ei koskaan huostaanotettu ja meillä oli onnellinen ja turvallinen lapsuus. Ei näkynyt sossuja oven takana. Ärsyttää niin suuresti.
Toivon, ettei alkuperäinen kirjoittaja näiden viestien perusteellä päätä, tekeekö lapsia eli ei. Mieti omassa sydämessäsi asiaa. Tulet kyllä pärjäämään.
ei kannata käsittää ihmisten vastauksia pessimistisinä vaan kannattaa suhtautua lapsenhankintasuunnitelmiin varovaisella optimismilla. Itse tiedät parhaiten, missä psyykkisessä ja fyysisessä tilassa olet milloinkin, mutta kannatta muistaa, että huonoin päivä, joka sinulla on ollut, saattaa joku kaunis päivä vauvan kanssa olla jopa tuhat kertaa pahempi.
Osaatko arvioida, miten reagoit ja miten jaksat, jos sinulla on todella huono hetki sairautesi kannalta ja siihen samaan syssyyn iskee tilanne, joka kenet tahansa äidin saa masennuksen ja hermoromahduksen partaalle..(esim lapsi huutanut viikon taukoomatta putkeen ilman unta, etkä ole ehtinyt syödä, juoda tai pesulla käydä)? Mm. vauvan aiheuttamaa univelkaa ja sitovuutta on täysin mahdotonta kuvitella etukäteen, vaikka kaikki selittäisivätkin siitä sinulle. Sen oikeasti huomaa vasta kun vauva on siinä sylissä, kuinka (ylivoimaisen) vaativaa arki voi olla kenelle tahansa jos huonoja hetkiä tulee enemmän. Tästäkin syystä jonkinlainen tukiverkosto olisi todella hyvä olla.
Pohdi asiaa puolisosi kanssa, ja koita visualisoida erilaisia ongelmatilanteita ja miettiä, miten ne hoitaisit. Jos vielä yhtään epäröit, ei ehkä vielä kuitenkaan ole oikea hetki lapsen "tekemiseen". Mutta jos teistä tuntuu todellakin siltä, että tiedätte saavanne kaikki asiat järjestymään, niin toivotan teille vilpittömästi onnea ja menestystä perheen perustamisessa :)
Miten niin "käsittää pessimistisinä"? Osa vastauksistahan on ollut suorastaan tuomitsevan tyrmääviä! Varovainen optimismi on ollut kaukana jyrkistä "ei tule mitään, et selviä" -kommenteista.
Minä olen huutanut 3kk putkeen ja kyllä minun äitini on ehtinyt syödä, juoda ja peseytyä vaikka isä on käynyt töissä. Jos äidit eivät ehtisi syödä tai juoda niin aika äkkiä jokainen äiti olisi tiputuksessa tai mielisairaalassa!
Tukiverkostoa kaikilla ei voi olla. Suomessa on tapana jättää ihmiset omilleen, pärjätkää itse -tyyliin.
Mutta ihan sama mitä sanon, sieltä tulee taas joku tyly kommentti...
Hassua, että rahasta aloitin kyselemään ja nyt ei puhuta muusta kuin minun Suuresta, Vaarallisesta Sairaudestani! Biponi on lievää muotoa. Hoitajani sanoi, että lapsia ei niin vain oteta huostaan, kyllä se vaatii aika paljon. Itse joskus maalailin tällaisia kauhukuvia ja hoitaja vähän järkyttyi, sanoi että ei kannata noin synkkä ja pessimistinen olla, ei huostaan heti oteta.
Tuolle edelliselle voisin kommentoida, että ei ihme että ystävä masentui ja uupui tyystin, kun hoiti lapsia JA kävi töissä YHTÄ AIKAA!! Ehkä masennus ei olisi ollut niin raju ja huostaanottoa tapahtunut, jos tämä äiti ei olisi käynyt töissä. Totta kai kuka tahansa väsyy tuossa tilanteessa. Eli tuon kokemuksen pohjalta et voi verrata työntekoa lapsenhoitoon! Mutta eihän Suomessa kotiäitejä arvosteta. Sen takia täällä kansa masentuukin ja lääkkeitä syödään ja kouluissa ammutaan ihmisiä. Jee jee.
"ei kannata käsittää ihmisten vastauksia pessimistisinä vaan kannattaa suhtautua lapsenhankintasuunnitelmiin varovaisella optimismilla. Itse tiedät parhaiten, missä psyykkisessä ja fyysisessä tilassa olet milloinkin"
En väittänyt, että muut suhtautuvat varovaisella optimismilla vaan minä noin kirjoitin ja kehoitin siis itse suhtautumaan varovaisella optimismilla. Myönnän, että osa vastauksista oli aika pessimistisiä, mutta mahtuihan joukkoon monta kannustavaakin vastausta, eikö?
Ikävä, että käsitit väärin.
Huolenani on vain se, että usein jos äidin taustalla on jo valmiiksi ongelmia (mielenterveys- tms), niin reaktiot stressitilanteissa voivat olla muita paljon voimakkaampia ja arvaamattomampia. Puhun jonkin verran kokemuksesta. Kun sain esikoiseni, joka oli mahdoton koliikkitapaus, ja mieheni ollessa jatkuvasti työmatkoilla, en itse oikeasti ehtinyt/jaksanut/tajunnut syödä ja juoda. Imetys meni siten pilalle, sairastuin anoreksiaan ja synnytyksenjälkeiseen masennukseen pahemmanlaisesti, eli periaatteessa synnytyksenjälkeiseen psykoosiin, enkä loppujenlopuksi tajunnut maailmanmenosta mitään. Mieheni joutui ottamaan vuorotteluvapaata ja minä lähdin tiputukseen ja terapiahoitoon. Ja minulla ei edes ollu taustalla mitään erityisiä ongelmia. Ja töissäkin aiemmin jaksoin esimiehenä tehdä 50-60 tuntisia viikkoa ilman mitään hätää. Ja näin tällaista vaan silti pääsi tapahtumaan. Ja tarkkaa syytä kukaan ei osannut koskaan tapahtuneelle kertoa. Saattaa olla, että masennuksen lisäksi vauvan tulon jälkeen kaikki työhönantamani energia ja stressi(vaikken varsinaisesti työtäni stressannut, ehkä turhan ahkerasti tein vaan) pääsi vauvan saamisen jälkeen purkautumaan, ja se veti sitten hormonit ja "virtapiirit" lopullisesti sekaisin... Tiedä sitten häntä.
Muistaakseni toivotin kuitenkin parasta onnea lastenhankinnassa, jos tunnette, että sitä haluatte, ja kirjoitinkin, että vain sinä itse tiedät, mitä tunnet ja miten reagoit.
Toivottavasti luet edellisen viestini tarkemmin vielä uudelleen!
Tarkoitukseni oli oikeasti olla kannustava ja mielestäni kirjoitin melko positiiviseen sävyyn, mutta jos kuitenkin käsitit viestini väärin ja pahoitit mielesi, olen vilpittömästi siitä pahoillani. Kaikkea hyvää kuitenkin.
En sinun viestiäsi niinkään ottanut loukkaavana, viittasin tylyillä kommenteilla noihin muihin. Olin niin kypsä kaikkeen!
Niinhän siinä voi käydä, että ne joilla ei ole koskaan ollut ongelmia, pamahtaa vaikka mitä lapsen jälkeen. Ehkä taustalla on kuitenkin sitten käsittelemättömiä asioita, syrjään työnnettyä stressiä, uupumusta, masennusta tms. Ja kun on herkässä tilassa eikä ole voimia enää puskea kaikkea alitajuisesti syrjään, ne rymähtää kerralla niskaan. Kuulostaahan esim. tuo työtahtisi aika "epänormaalilta"! Stressihän voi olla alitajuistakin, niin ettei ihminen koe olevansa stressaantunut mutta sitten alkaakin kroppa reagoida.
Katsoisin sen eduksi, että minulla on jo kokemusta mt-ongelmista siinä mielessä, että tunnetasolla tiedän mitä voin odottaa, osaan hakea apua, olen vuosia käsitellyt asioitani joko itsekseni tai terapiassa, ja koska minulla on mt-historiaa, minut varmasti järjestettäisiin heti hyvän avun piiriin jos jotain sattuisi. Psykoosi tai vastaava ei siis tulisi ihan niin puun takaa kuin sinulla.
Mielestäni työelämää ei voi verrata lapsen kanssa olemiseen. Joku voi jaksaa töitä muttei lasta, joku voi jaksaa lapsen muttei töitä, joku molemmat ja joku ei kumpaakaan. Eli viitaten aiempiin kommentoijiin, työelämässä pärjääminen ja 8-16 -työssä jaksaminen ei kerro mitään siitä, jaksaako vauvan kanssa vai ei. Mitä tahansa voi tapahtua työn sankareillekin!
Sinä kysyit rahasta ja olet huolissasi sen riittävyydestä. Itse sanoit että sairautesi takia et voi käydä töissä. Eikö se ole merkki että kaikki ei ole ok?Yritin vain sanoa että eikö kannattaisi hoitaa ensin itsesi kuntoon että pääset normaaliin elämään kiinni ja töihin. Silloin raha riittää ja ei ole pelkoa tilasi pahenemisesta. Normaalisti ihminen kykenee hoitaa työn ja perheen. Vai onko niin että et edes halua parantua ja töihin? Ihmiset yrittää vain sanoa että lapsen kanssa olo on rankkaa. Ei se aina auta, että rakastaa lasta.Vanhemmuus on palkitsevinta mutta myös rankinta mitä voi olla. Ihminen haluu, haluu,haluu vaikka mitä, mutta on mietittävä mihin pystyy. Jos pystyisit työssä käymään, niin tuskin kukaan sanoiskaan tai varoittelisikaan lapsenteosta.
Älä ota nokkiin kommenteista. Minusta kaikki on ollut suht asiallisia ja kaikki on äitejä, jotka tietävät lapsenhoidon rankkuudesta. Olet VASTA 30v ja ehdit varmasti hankkia lapsia, kun olet itse kiinni normaalissa maailmanmenossa.
vaan siitä että masentunut ihminen soitti itse apua. Oletko jutellut äitisi kanssa ajasta jolloin hän hoiti 5 lasta? Hän selviytyi mutta oliko se helppoa ja nautittavaa? Lapset tuskin tiedostaa sitä ahdinkoa.
Näin aikuisena olen seurannut ystäväni kamppailua masennuksen ja äitiyden kanssa. Välillä mnee hyvin mutta sitten tulee takapakkia ja kaikki mättää. Ihminen ei nuku, syö, peseydy,ahdistuu ja toivoo että joku hoitaisi lapset, kun itse ei jaksa. Lapset kärsii kun äiti ei jaksa mennä ulos yms. Ei se helppoa ole vaikka SELVIYTYYKIN.
Tajuatko että kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ei parane? Ymmärrätkö että voi olla ihmisiä, joiden työkyky ei koskaan tule olemaan 100%? Heilläkin VOI olla lapsia! "Normaalisti ihminen kykenee hoitamaan sekä työn että perheen"... Voi jumalauta, määrittele normaali! Katso ympärillesi! Eivät kaikki siihen kykene. Näennäisesti ehkä kyllä, mutta mistä tiedät mitä tapahtuu naapuritalon seinien sisällä. Äiti voi raivota lapsilleen illat pitkät töiden jälkeen kun on niin väsynyt mutta naapurit näkee sen naisen joka käy ihanteellisesti töissä ja hymyilee kun kävelee kadulla lasten kanssa - kulisseja on monenlaisia...
Oletko rodunjalostaja? Älkööt ne sairaat tehkö lapsia jotka ei työhön kykene. Eli bipot eivät saisi koskaan tehdä lapsia? Sitä paitsi olen muutaman kerran täällä sanonut että tarvittaessa voin tehdä työtä voimieni mukaan. Kahdeksaan tuntiin 5pv viikossa en pysty. Joku on joskus määritellyt että 8 tuntia on se "normaali" määrä mikä pitää kestää - sen pohjalta sinä määrittelet lapsenhoitokyvyn. Avarru, ihminen!
Bipon kanssa eläminen on sitä, että sairaus voi paheta koska tahansa, et siis voi sanoa että kun olen töissä ja raha riittää niin ei ole pelkoa tilan pahenemisesta.
En todellakaan ymmärrä edelleenkään miten rinnastat työkyvyn ja lapsenhoitokyvyn noin jyrkästi. Joko tai. Myös hyvin työkykyiset voivat olla täysin kykenemättömiä hoitamaan lapsia.
Joo, ja nyt sanot että jos sairaus näin vaikea on ettei pysy koskaan kurissa ja tasapainosta ei ole takeita niin ÄLÄ SITTEN AINAKAAN TEE LAPSIA! Mutta nähtävästi sulla ei ole mitään kokemusta mistään...
painotit ettei sinun töihinmeno tule kyseeseen. Tiedän todellakin että mielenhäiriöt ei parannu ja menee aaltomaisesti, kuten ehkä luit tuosta yhdestä viestistäni.
En todellakaan ole sitä mieltä etteikö bipot voisi tehdä lapsia. Enkä todllakaan tiedä mitä naapurien seinien sisällä tapahtuu. Tiedän sen, että kotiäititkin voi raivota lapsilleen seinien sisäpuolelle. Siitä vaan lapsentekoon sitten. J jos rahat käy vähiin niin töihinhän on sitten kai mentävä...vaikka tekemään sitä lyhennettyä päivää. Sinä vaan loukkaannut asiasta, kun kyse osuu arkaan paikkaan. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut loukata mutta olen juuri seurannut ystävni kamppailua samaisesta asiasta ja rankkaa oli. Nyt on menossa parempi kausi kun aurinko paistaa mutta ken tietää syksn saapuessa, miten on asiat.
Onnea yritykseen ja voimia tulevaan.
En mitenkään "painottanut" asiaa, ja tarkotukseni oli että rahatilannetta arvioidaan pahimman tilanteen mukaan eli sen että olen työtön, ei niin että ruvetaan arvioimaan minunkin mahdollisia palkkojani mukaan.
Totta kai loukkaannun kun aina näyttää ihmisille olevan se työ elämän tärkein asia ja minua on painostettu tässä elämässä jo ihan tarpeeksi. Ja jos sinun ystäväsi on niin huonossa kunnossa ettei peseydy eikä mene ulos, se ei tarkoita että minä menisin niin huonoon kuntoon. En ole koskaan ollut tuollaisessa tilassa ja velvollisuudentuntoni ei edes sallisi sellaista.
Ja kullakin bipolla mieliala aaltoilee ihan eri tahtiin. Esim. mulle kesät on olleet kauheita ja syksyt taas ihania. Ja sun ystävällä taisi olla enemmän lapsia kuin 1. Mulle riittää 1.
työtä että voi elättää perhettä. Ei se perhe rakkaudella elä. Minä en itse tosiaankaan ole uraihminen ja teenkin vain sen verran töitä että saa maksettua laskut ja ostettua ruokaa, vaatteita tehtyä pieniä elämysreissuja lasten kanssa. Jos nyt joudut käymään sossussa hakee rahaa niin on selvää että tilanne heikkenee vauvan tullessa taloon. Vaippapakettikin on about 10euroa. Lapsen kasvaessa kulut vielä lisääntyy kun ruokaa saa laittaa 5krt päivässä mahdolliset harrastukset yms.
Ja mitä rankkuuteen tulee niin rankempaa on olla kotona hoitamassa kun päivätyössä. Tämä työ on 24/7. Sairastuessa ei todellakaan saa saikkua ja öisin on valvottava jos vauva valvoo. Minåä vain kyseenalaistan lapsenhoitokuntoasi jos näin VIELÄ LAPSETTOMANA kuntosi ei kestä työntekoa.Nyt vielä sentään töiden jälkeen saa levätä ja ajatella itseään kun ei ole niitä lapsia. Kuinka kuntosi tulee kestämään sitten vauvaa joka on sinusta riippuvainen 24/7 ja jaksettava on vaikka mikä olisi??
Minä en todellakaan painosta sinua vaan nostan kysymyksiä, joita et ehkä ole ajatellut?
Olen ajatellut noita kysymyksiä.
Ja olen myös sanonut että sossusta en saa mitään miehen kanssa asuessani (asumme toistaiseksi erikseen) joten talous ei sossujuttujen takia heikkene jos lapsi tulee.
Lapsen hankkiminen Suomessa ei ole rahakysymys. Me olemme esikoisen kanssa pärjänneet äitiyspakkauksen tavaroilla ja kavereilta saaduilla apuvälineillä (tosin osa niistäkin on turhia!) Ruoka ja vaipat on se pääasiallisin rahanmeno. kestovaipoilla ja potatuksella pääsee jo vaippakustannuksissa melko alas ja rintaruokinta on parasta ja ilmaista ekat puoli vuotta. Normaali perusruoka muutenkaan ei ole se mihin rahat uppoaa, vaan sitä voi sitten säästää niistä omista kaljoista, sipseistä ja karkeista.
Ensinnäkin te ette ole läheskään köyhimmästä päästä Suomenmaassa!!!
Toiseksi itse katselen harva se päivä, kun naapurin lääkäripariskunnan lapset juosevat vailla huolenpitoa ja käytöstapoja yötämyöden puolipukeisena pitkin poikin pihoja.
Ymmärsinkö oikein, että asutte isäehdokkan kanssa vielä eri osoitteissa? Mielestäni tulevien vanhempien tulee hoitaa ensi oma parisuhde ja yhteiselo varmalle pohjalle ja sitten vasta hommata jälkikasvua.
Itse kärsin nuorempana paniikkihäiriöstä ja mieheni ei ollut myöskään sitoutunut tarpeeksi parisuhteeseemme. Vaikka meni 6 vuotta suhteen ja elämän urille laittamiseen, niin olen nyt tuoreena äitinä onnellinen, ettemme tehnyt lasta aiemmin! Itse olen nyt 32v.
Myönnän, että lapsen hoitaminen on rankkaa erityisesti univelan ja uupumisen takia. Itse en olisi pärjännyt ilman tukiverkostoa ja ihan konkreettista apua arkisissa askareissa. Vaikka paniikkihäiriö on ollut poissa useita vuosia, niin pahimpina univajekausina on pelko tullut perseeseen, että oma henkinen tasapaino järkkyy uudestaan. Silti pidän itseäni hyvänä vanhempana ja en vaihtaisi äitiyttä mihinkään muuhun.
Vanhemmuuteen kasvaa ja meistä kukaan ei etukäteen tiedä miten tulee lapsen kanssa pärjäämään.
Toihan on enemmän kun meidän 3-lapsinen perhe saa ja olen kyllä ostanut uusia vaatteita. Ei vauva paljoakaan tarvitse mitään ekstraa. Rahaa ei mukamas ollut eikä pitäny mitään hankkia,mutta 10kk vauvalla on 3 laatikollista leluja. Yllättävän paljon on tullut tutuilta vaatteita ja leluja. Eikä vauva tartte 5:ttä eri tuttiketjua tai tuttia. Kyllä mä ne tutit huushollista etin. Turhaakin toki on tullut ostettua. Asumme tilavassa mukavassa kaksiossa vuokralla n.500 eurao kuussa vuokra. Kyllähän asumis-ja toimeentulotukea saa. Päällä mulla vielä vwelkoja mukavasti maksettavana ja silti menee ihan hyvin.Turha siitä rahasta on stressata.,
Niin,ja ostimme kirpparilta hyvät rattaat 20€