Olisi niin paljon helpompi olla hetero ja löytää joku ihana luotettava ihminen viereen. Mikään ei ole tässä elämässä mennyt kohdilleen, ja oman homoseksuaalisuuden tajuaminen tuntuu olevan se viimeinen pisara. Tuntuu, etten jaksa enää kauan, kun kaikki saavuttaminen vaatii yliluonnollisia voimia.
Lesbous on perseestä
Surullinen.
262386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Elämme nyt hieman epävakaassa maailmassa. Luotettava ja ikuinen ei aina onnistu. Valmistettava heti alkuun itsensä siihen tosiasiaan ja otettava onni irti kaikesta minkä eteensä saa. Ystävät säilyvät ainakin sähköpostitse tämän hullunmyllyn keskellä. Eipä tässä hätää, vaikka tajunnut olevansa sitä ja tätä. Aikaa on. Rakkaudenkaipuu ja kosketuksen vaan huima. Voihan sitä yrittää etsiä seksiä miehistä, jos sikseen ja naista odotella saapuvaksi vaiko? Kovaa on elo ihmisen eikä se mene niinkuin haluaisi. Ja osa valehtelee itselleen ja on muka tyytyväinen elämään, joka suvaitaan ilman tuomiota. Älä luovuta. Asian itselle tunnustaminen jo sikahyvä askel. Joku saa sinusta vielä hyvän kumppanin. Odota.
Luovuttaminen on perseestä!
t.Yhden luovuttaneen ystävä
helpommin heterona miehen rinnallesi, sellaisen joka ei petä, on rehellinen, luotettava ja jonka kanssa sulla on yhtenäiset tulevaisuuden suunnitelmat jne?
Oletko sä miettinyt että miten ihmeessä sä voisit löytää edes sammakkona ittelles ketään jos et ensin opettele rakastamaan itseäsi olit sitten mikä olit.
Ei kukaan tule sun elämään kun sä vihaat sitä. Ei se toimi niin. Opettele elämään elämääsi, olemaan sinut itsesi kanssa, näkemään vähän laajemmasti asioita jne.
Pientä on tuollainen itku että joku suuntatuneisuus tekisi sun koko elämästä epäonnistuneen. Sun elämä epäonnistuu vain jos sä annat sen. Ilmeisesti sä et jaksa, eikä huvita tehdä töitä onnesi eteen. Tietty se pitäisi saada ilmaiseksi? Sillienhän sä osaatkin antaa toiselle jotain mitä rakastaa, kun et edes tajua koko käsitettä etkä itseäsi etkä edes vaivaudu koittamaan. Joten yhyy, en mä ala sua säälimään. Jos et jaksa ja haluat syyttää siitä kaikkia muita paitsi omaa laiskuuttasi niin siitä sitten vaan.
Mä toivoisin että oiskin joku maa johon kaikki joita ei kiinnosta elämänsä tai jotka odottaa että kaikki vaan tapahtuisi ilman suurempia ponnistuksia. Saisitte siellä sitten istua ja märistä kuinka kauheaa on kun on sitten lesbokin ja voi että kun ois joku muu jossain muualla ja jotain muuta niin oi pojat kun olisi onnellinen.
Mitä yliluonnolisen vaikeaa sä oot havitellut? Kerroppa se.Aloitetaan siitä.
että tuolla kirjoituksellasi saat hyvän mielen alkuperäiselle kirjoittajalle??mieti mitä puhut!oletko täydellinen,niin kuin moni lesboista yleensä kuvittelee olevansa?
minä olisin valmis lähtemään kaikkien heikkojen kanssa maahan jossa sais itkeä,kerroppa missä ois semmoinen maa,kun sitä niin toivot?
voimia sinulle SURULLINEN:)
Onpa melkoisen jyrkkää puhetta, lie mukana aimo annos sitä nuoruuden ja ympyräsuhteiden tuomaa tunnetta, king on the world meininkiä.
Aloittajan kanssa olen hyvinkin samaa mieltä, heterona olisi paljon helpompaa, ja tiedän että heterona olisin valinnut hyvinkin toisin elämäni.
Ihan yhtä hyvin se onni saavuttaa niin heterot kuin lesbotkin, ei sen onnellisuuden ja hyvän oloa mitenkään rajoita se mikä on. Me nyt vaan satutaan olemaan vähemmistö.
Mä ainakin olen saanut ihan tarpeekseni tästä vähemmistö elämästä. Mutta eipä tästä mihinkään pääse, vähemmistöt, vähemmistöt.
Se etytä kuuluu vähemmistöön, tässä tapausessa lesboihin, ei olekaan välttämättä pikku asia.. vaan asia jota joutuu käymään lävitse hyvinkin paljon.
Kunhan bluffaavat. Oikeasti ihmisillä menee huonosti mutta kukaan ei sano sitä ääneen ja niinpä kaikki kuvittelevat, että naapurilla menee lujaa.
Elämä on yksi suuri kusetus. Lepakkolaaksoon kirjoitinkin siitä, kuinka meidät on usutettu kaikki tappelemaan toisiamme vastaan: http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=6737
voi elämä olla noin rankkaa ja pyllystä. Mä olen elänyt rakkaani kanssa minimaalisilla tuloilla, ollaan laskettu joka sentti tarkkaan ja pärjätty. Silloin elämä oli erilaista, mutta me oltiin silti onnellisia. Monista monista asioista. Nyt on asiat toisin, ei lasketa ja silti samat asiat tekee edelleen meidät onnellisiksi.
Ainahan olisi ihanaa jos kaikki olisi täydellisesti, eikä kellään menisi huonosti. Mutta kun katsoo ihmisiä ja mitä ne tekee elämällään, miten vähän he siihen panostavat, kuinka onnettomiksi ne tekee itsensä vaikka voisivat valita toisinkin, niin kenen vika se sitten loppujen lopuksi on?
Aina voidaan etsiä epäkohtia ja kysyä miksi asiaa ei korjata. Niin pitääkin.
Mutta jos pitää elämää yhtensä suurena kusetuksena ei löydä onnea vaikka tapahtuisi mitä. Ei siihen onnelliseen elämään tarvita niin miljoonia. Mutta silloinhan kaikki tuntuu pyllylle kun ei ole rakkautta eikä ketään jonka kanssa elämänsä jakaa.
Rakkaus on ilmaista, mutta itsestään selvyys se ei ole. Ehkäpä sunkin mieli olisi toinen jos sulla olisi ihminen jonka kanssa jakaa elämäsi hyvät ja huonot asiat. Ei tuntuisi niin vaikealle.
Kyllä on ihmisiä joilla menee hyvin. Ilmaiseksi se ei tule, on tehty työtä rakkauden eteen ja on tehty työtä elintason eteen. Maailmaa ei voi muuttaa mäkättämällä, tekemällä valintoja omassa elämässään, ottamalla niistä vastuun eikä aina vain syytä kaikkia muita, on hyvä alku.
Jos on vahva äly ja heikko mieli niin se on kuin suihkuturbiini kiinnitettäisiin auton runkoon.
Minä älyän joka päivä enemmän. Tämän päivän löydös oli tällainen: http://www.intelligentdesign.fi/2007/11/08/pekka-eric-auvisen-ajattelu/
Kristinusko on mennyttä ja osaltaan tietysti hyvä niin. Voidaan kysyä, mitä tilalle. Suurelta enemmistöltä on unohtunut sen pohtiminen, miksi elämää ylipäätään eletään.
Auvis-tyyppinen nihilismi on suurempi tulevaisuuden ongelma kuin kristinuskon fasistiset hokemat koskaan. Kristinusko sentään jättää henkiin.
Minulla menee hyvin.Ja valtaosalla ympärilläni olevista ihmisistä menee hyvin. Totta kai jokaisella meistä on joskus elämässään vaikeitakin aikoja. Mutta en ymmärrä tuota kirjoittelua, mitä harrastat useilla foorumeilla. Luulisin, että paljon on omasta asenteestakin kiinni. Jos on jatkuvasti henkisesti nyrkit pystyssä muuta maailmaa vastaan, saa samanlaista kohtelua.
Elämä on ihanaa. Eikä minun tarvitse tapella ketään tai mitään vastaan.
tai ehkä jo arvaankin,mutta mihin tulokseen olet pääytynyt? Miksi elämää ylipäätään eletään?
Kyllähän se on taas nähty mikä on seuraus kun apu ei yllä ajoissa ihmismieleen.
kuinka paljon erilainen suhtatuminen sulla olisi asioihin jos sua rakastettais ja sä saisit rakastaa?
En tarkoita nyt mitään hoivasuhdetta tai ystävyyttä.
Elämää eletään vapauden vuoksi. Onnettomuus on tuontitavaraa.
Minä vapautan naisia miesten kontrollista. Minä haluan vapauttaa ihmiset myös ajatusten kahleista. Vapautan ihmisiä myös omasta itsestäni, uusin esimerkki on Bit, joka sai vapaasti muuttaa ensin minulle ja minulta sitten pois. Molemmat johtivat hänen vapautensa laajenemiseen.
Kaikki vapaus on hyvää kunhan se ei riistä toisten ihmisten vapautta.
Minulle tärkeintä on elämisen syy ja vasta sitten kun ymmärrän miksi minä elän, yritän selvittää sitä, miten minä elän.
Kerran rakastin yhtä naista, mutta hänen rakkautensa minuun oli kuihtunut, näivettynyt tai sitä ei ollutkaan. Minä päästin hänet menemään koska minusta hänen henkilökohtainen vapautumisensa oli tärkeää. Vaikka siis se teki minulle itselleni kipeää.
perseestä. Eikä heterona ole yhtään helpompaa, ainakaan lesbolle. Sä olet nyt jotenkin romantisoinut koko ajatuksen.
Kyllä mullakin on välillä alakulo ja yksinäinen olo, mutta kuitenkin tunnen itseni kokonaiseksi, mitä nuorempana miespuolisten kanssa en tuntenut. Ja jos vielä olet vahva itsenäinen nainen, niin miesten kanssa on todella vaikeaa. Eli nyt nouset ylös tähän kauniiseen päivään ja elät itsellesi. Nauti siitä kuka olet.
Olen mielestäni pärjännyt keskivertoa paremmin yli ongelmistani. Monet samanlaisia ongelmia kohdanneista on päätynyt alkoholisteiksi ja psykiatriseen hoitoon. Joskus vain tulee niitä päiviä, ettei jaksaisi sitä jatkuvaa "jaksamisen yrittämistä". Omassa homoseksuaalisuudessa näen sen ongelman, etten osaa luottaa ihmisiin, ja tietysti heterona olisi joku helpompi löytää, koska heteromiehiä on huomattavasti enemmän kuin lesboja.
kuuluukin, että olisitko oikeasti onnellinen heterosuhteessa? Saisitko sellaisessa suhteessa sen mitä oikeasti tarvitset? Ok, ehkä miehiä on helpompi löytää, mutta ei nyt kuitenkaan kannata lähteä sille tielle. Ja tuosta luottamuksesta, musta myös tuntuu, että epäluotettavia naisia on enemmän. Mutta ei ole vaihtoehtoa kuin mennä eteenpäin tunti kerrallaan, päivä kerrallaan...
vahva ja itsenäinen. Miesten kanssa ei ole ollut vaikeaa, ei työpaikoilla eikä missään muuallakaan. Riippakiveä tuskin kukaan haluaa kuljettaa mukanaan. Tällaisessa asiassa olen rehellinen. Naisista tykkään silti.
En meinaa siihen alistua, koska se ei pidemmän päälle toimi. Ja, jos rationaalisesti ajattelen, tulen joku kaunis päivä sen oikean löytämään. Yleensä olen hyvinkin optimistinen, mutta eilen oli jostain syystä todella paska fiilis, ja siksi piti varmaan tuo aloitusviestikin kirjoittaa. Ja kyllä, olin hieman ottanut alkoholia. Tänään taas pää selvänä ja olo ihan hyvä ja toiveikas:)
Sinun lesbous on todellakin perseestä ja koko elämäsi on perseestä jos noin ajattelet ja saat sitä mukaan muutkin ajattelemaan samalla lailla kohdallasi.
Se on helppoa lillua itsesäälissä ja ajatella kaikkea huonoa mutta osaatko ajatella ollenkaan niitä hyviä ja onnistumisen pieniäkin hetkiä mitä sinullakin on ollut ja tulee olemaan? Valehtelet itsellesikin jos väität ettei sellaisia ole ollut eikä tule.
Homoseksuaalisuutesi ei ole syypää siihen mitä tunnet, ei lähellekään. Sait siitä vain huonon tekosyyn olla surkeana.
"Tuntuu, etten jaksa enää kauan, kun kaikki saavuttaminen vaatii yliluonnollisia voimia."
Sinähän lyttäät ne jo heti alkumetreillä, joten ei ihme ettei mistään tule mitään.
Kysy itseltäsi mitä haluat, oikeasti ja kirjoita vastaukset vaikka paperille, piirrä tai miten vaan. Keskity niihin vastauksiin ja siihen lopputulokseen missä saat olla onnellinen. Kaikki toiveesi toteutuu kun niihin uskoo aidosti.
Usko tai älä, moni on ollut sinuakin paljon alempana mutta nousseet kuin feeniks, kun ovat tajunneet miten universumi voi antaa niille kaiken haluamansa.
Sillä ei ole mitään väliä mikä olet sukupuoleltasi, suuntautumiseltasi tai vastaavaa, saat aina sen mitä tarvitset.
Tiedätkö mikä auttaa ja tehostaa myös aika paljon? Olla kiitollinen ja onnellinen etukäteen siitä mitä tulet saamaan.
Olet varmasti todella kiva tyttö/nainen. Siihen minäkin jo uskon :)
Kyllä naisen kanssa on oikeasti vaikeampaa elää. Kaikkina aikoina, aina ja muutenkin. Siirtyisin miehiin, mutta kun ei vaan yhtään kiinnosta.
Ehkä sun kanssa on vaikea elää kun tykkäät olla tollanen "ilopilleri".
Voit sanoa noin vasta kun olet ollut kaikkien naisten kanssa seurustelusuhteessa, muuten tossa lauseessa ei ole mitään järkeä.
Aiotko lähteä mahdollisesta suhteesta heti jos on vähänkin kiihkeämpi keskustelu ennenkuin mitään riitelyä edes tapahtuu?
Sun onnellisuutesi ei voi riippua muista ihmisistä, ei edes toisesta jonka kanssa on suhteessa. Oli sulla mies tai nainen, et ole onnellinen niin kauan kun päässäsi on outo kuvitelma huonosta itsetunnostasi.
Mä korjaan. Mun naisen kanssa on vaikea elää.
Jokin päivä sitten kuljin kultani kanssa käsi kädessä erään terassin ohi. Kuulimme perässämme hihkunnan: heteroilla on helpompaa!
Ratkesimme nauramaan! Kommentista olisi varmasti kehkeytynyt mielenkiintoinen keskustelu kaljaveikkojen kanssa, mutta emme sillä kertaa jääneet juttelemaan. Ehkä seuraavalla kerralla hihkumme takaisin: mutta lesboilla on hauskempaa!
En usko, että heterona oleminen vaikuttaa sen oikean löytämiseen tippaakaan. Ainakin mitä saan kavereiltani kuulla...
JA sitten kun löytää sen jonkun ihanan ei se elämä sen suuremmin helpotu. Tosi asiassa sen jälkeen stressaa sitten suhteestaan. JA jos vielä sekään ei riitä niin heti kun aloittaa seurustelusuhteen saat perääsi vaikka kuinka monta kiinnostunutta. Niin se vaan menee. Sinkkuna pottuillaan kun ei ole ketään ja varattuna pottuillaan kun kaikki pyörii ympärillä.
Voimia! Maailma on paska paikka, mutta ei sille voi mitään. Ainakin meillä on vapaus yrittää tehdä elämästä kauniimpi.
Kuvittele: Kohtaat haltijattaren joka lupaa toteuttaa yhden toiveesi. Toivot että saat olla hetero. Haltijatar lupaa täyttää toiveesi sillä hetkellä, kun nämä ehdot ovat täyttyneet:
1. Olet rakastunut naiseen.
2. Rakastat tätä naista syvästi.
3. Tämä nainen on rakastunut ja rakastaa samoin takaisin.
4. Olette aloittaneet suhteen onnellisesti.
Toisin kuin elokuvista voisi päätellä, yllämainitut eivät vielä takaa ongelmatonta suhdetta. (Kyllä, mä vaan kiukuttelen. Mulla on ihana tyttöystävä, välillä kaikki on vaan niin hankalaa. On helpompi perustella oma suuntautumisensa esimerkiksi vanhemmille jos vain olisi onnellisempi.)