http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kunnat pakoilevat vastuuta nuorten psykiatrisessa hoidossa/1135238123909
Kunnat pakoilevat vastuuta nuorten psykiatrisessa hoidossa
....................
.............................
Keskustelua aiheesta
..........................
Miksei hoitoon pääse enää ilman väkivaltaa?
Ei hoitoa ilman väkivaltaa | 26.7.2008 7:31
Nuoremme ei päässyt hoitoon pitkäaikaisen masennuksen vuoksi ennenkuin itsemurhayrityksen jälkeen. Kun hän ei ollut tyytyväinen pillerihoitoon, hän teki uuden itsemurhayrityksen. Sitten hän sai psykologin.
Nuori ei ollut psykologin antamaan tukeen tyytyväinen niin hän teki uuden itsemurhayrityksen.
Nyt kohta 18 vuotta täyttävälle nuorelle tarjotaan lastensuojelun kontaktia.
Mitä mahtaa lastensuojelu voivan tehdä, kun lapsi kohta on jo "aikuinen" ja joutuu pois lastensuojelun piiristä.
Onko niin, että hoitotakuu hyvästä periaatteesta huolimatta niukkojen resurssien johdosta on johtanut siihen, että hoitoon ei enää pääse ilman väkivaltaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&posting=22000000036789567
Kunnat pakoilevat vastuuta nuorten psykiatrisessa hoidossa
....................
.............................
Keskustelua aiheesta
..........................
Miksei hoitoon pääse enää ilman väkivaltaa?
Ei hoitoa ilman väkivaltaa | 26.7.2008 7:31
Nuoremme ei päässyt hoitoon pitkäaikaisen masennuksen vuoksi ennenkuin itsemurhayrityksen jälkeen. Kun hän ei ollut tyytyväinen pillerihoitoon, hän teki uuden itsemurhayrityksen. Sitten hän sai psykologin.
Nuori ei ollut psykologin antamaan tukeen tyytyväinen niin hän teki uuden itsemurhayrityksen.
Nyt kohta 18 vuotta täyttävälle nuorelle tarjotaan lastensuojelun kontaktia.
Mitä mahtaa lastensuojelu voivan tehdä, kun lapsi kohta on jo "aikuinen" ja joutuu pois lastensuojelun piiristä.
Onko niin, että hoitotakuu hyvästä periaatteesta huolimatta niukkojen resurssien johdosta on johtanut siihen, että hoitoon ei enää pääse ilman väkivaltaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&posting=22000000036789567
Vastaukset 5
Vanhimmat
hoito on muuta kuin pään sekoittavia pillereitä ja epämiellyttäviä psykologeja? Kaikki haluu hoitoon, mutta mitä se on?
Kenet tuollainen hoito parantaa?
Siiten ei enää ole muuta kuin käsienpesu ja sossu...
Miten ihmeessä lastensuojeluviranomainen pystyy auttamaan, hoitamaan lasta tai nuorta, joka tarvitsee ja tarvitsisi ehdottomasti terveydenhuollon palveluita eli lapsi tai nuori on sairas ja tarvitsee terveydenhoitoa, terapiaa ja mahdollisesti lääkitystäkin!
Lastensuojeluviranomaisella ei ole Suomessa edelleenkään mitään koulutusta terveydenhuollon puolelle eikä siis lastensuojeluviranomaisella ole mikään laillinenkaan oikeus esittää lääkäriä tai esiintyä minäkään muunakaan terveydenhuollon alan ammattilaisena.
Epäpäteviä lastensuojeluviranomaisia on maassamme,
jopa laittomasti (Stakes/T.Heino tutkimus Keski-Suomessa),
tekemässä työtään lasten suojelun viranomaisina
ja mahdollisesti juuri tämä epäpätevä lastensuojeluviranomainen
voi laittaa tämän huostaanotetun lapsen tai nuoren
yhteen johonkin tämän maan sijaishuollon laitoksista, sijaisperheistä tai muista vastaavista tahoista.
Joissa sitten ollaan tämän terveydenhuoltoa tarvitsevan lapsen tai nuoren kohdalla kummissaan ja ihmeissään!
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=129671 &messageID=2228070&
Voiko lapsen hoidotta jättäminen olla psykiatrisen hoidon korvike?
Sillä nimenomaan niin tapahtuu, kun lapsi lähetetään lastensuojelulaitokseen psykiatrisen hoidon sijasta.
Aiheesta kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynässä 7.6. vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen. Kirjoituksen keskeinen sanoma on tiivistetty tähän koskien psyykkisesti oireilevan lapsen terveydenhoitoa: "Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakemassa?" Lainaus kirjoituksesta: "Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä tai haikailla lastensuojelulain toteutumisen perään. Mielenterveyspalvelujen resurssien ja osaamisen vahvistaminen peruspalveluissa ja avun vieminen koteihin ovat se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista. "
Myös eräs 25 vuotta lapsijaostossa mukana ollut henkilö kirjoitti kaupunginosamme lehdessä, että hoidollisten huostaanottojen yhteydessä tarvittaisiin muitakin lastensuojelullisia perusteita kuin pelkkä lapselle hoidon saaminen. Näin on, olen tismalleen samaa mieltä.
Meillä asia eteni niin, että kun lähete oli kirjoitettu lastenkotiin, otettiin yhteyttä lastensuojeluun, joka aloitti huostaanoton valmistelun. Tapasimme lukemattomia kertoja ja tutustumisen jälkeen lastensuojelutyöntekijä ilmoitti, että: "Emme ole löytäneet perheestä perusteita huostaanotolle, mutta lähetteen takia teemme niin sanotun hoidollisen huostaanoton. Jos sinä et suostu tähän, asia menee jaoston käsittelyyn ja sinä voit tulla sinne vaikka asianajaja mukanasi, mutta sitten tehdäänkin pakkohuostaanotto."
Ja se, että joku nuori uhkaa itsemurhalla, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi muun "suojelun" tarpeessa kuin mitä oikea psykiatrinen hoito voi antaa!
Oman kokemukseni mukaan hoitoon pääsy ei takaa mitään. On täysin sattumanvaraista hyötyykö nuori keskusteluista psykologin kanssa. Jos on niin ahdistunut ja masentunut, että yrittää toistuvasti itsemurhaa, olisi lääkehoito paikallaan.
Ei tunnu olevan väliä silläkään onko kyseessä alaikäinen vai täysi-ikäinen. Edes alaikäistä ei voida pakottaa hoitoon. Oman kokemukseni mukaan nuoren on itse sitouduttava hoitoon. Jos hän ei käy vastaanotolla, ei asialle voi tehdä mitään. Laitoshoitoon ei pääse.
Eräs mielenkiintoinen seikka vielä: huoltajalle ei anneta mitään tietoja lapsen/nuoren terveydentilasta, vaikka nuori ei ole sitä kieltänyt. Edes epikriisien pyytämien ei auttanut. Näin meillä nuorisopsykiatrian avohoidossa pääkaupungissa. Psykologi sopi ajanvaraukset nuoren itsensä kanssa, eikä äiti edes aina tiennyt milloin ajanvarausaika on. Vaikea siinä on nuorta muistuttaa hoitoon menemisestä.
tapaustanne pitkään jo eilen illalla. Molemmilla meillä on tyttö, minulla vain vähän nuorempi, jotka molemmat ovat kokeneet kovia perheen ulkopuolella, laiton huostaanotto Murphyn tuurilla huonoon paikkaan, yhtä taistelua lapsen asioissa on ollut jatkuvasti ja silti tuntuu, että tulevaisuus on täysin epävarmaa ja osittain seinä on edessä, turhautunut ja neuvoton olo.
Lapsi meni 8-vuotiaana niin toiveikkaana psykiatrian puolen tutkimusjaksolle, koska luuli saavansa apua. Ja sitten se hirveä sijoitus! Vaikka hän nyt onkin kuntoutuksessa, on hän suhtautunut sijoituksen jälkeen hyvin epäluuloisesti kaikkiin hoitoalan ihmisiin, kuten nyt terapeuttiinkin. Lääkäri sanoi heti alussa, että ensimmäinen tehtävä olisi luottamuksen rakentaminen terapeutin ja lapsen välille, mutta onnistuuko sekään kunnolla...
Tämä yhteiskunta on valmis tuhoamaan lapsiakin vaikka pakkokeinoin, mutta sen jälkeen saakin sitten pärjäillä, kuten parhaaksi katsoo. Tarjotut avut ovat aika mitättömiä siihen verrattuna, mitä ensin on rikottu.
Teidän kohdalla tuli mieleen, että oletteko ajatelleet kokeilla Therapeia-säätiön yksityisiä terapeutteja? Heidän vastaanotoillaan käymiseen voi saada Kelalta korvauksen osasta kustannuksia. Esim. Kirsti Hosia on varmasti yksi Suomen parhaita terapeutteja alallaan ja hänen yhteystietonsa ja vastaanottotilanteensa saa tuolta säätiöstä.
Mutta terapeutti-asiakassuhde on ihmissuhde siinä kuin mikä tahansa muukin. On hurjan tärkeää, että kemiat sopivat yksiin ja joskus oikeaa terapeuttia voi joutua hakemaan jonkin aikaa, mikä tietysti on potilaalle tosi raskasta tuossa tilanteessa kun voimat ovat muutenkin vähissä.
Osui netissä silmiin tällainenkin linkki:
http://www.redcross.fi/apuajatukea/nuortenturvatalot/talosivut/helsinki/fi_FI/index/
Helsingin keskustassa, 10:n kerran terapiajakso, joista 3 ensimmäistä tutustumista, jonka jälkeen nuori voi päättää, haluaako jatkaa terapian loppuun asti.