Haluaisin kertoo oman tarinani. Tulin raskaaksi kun oli 2kymppinen, silloin tein abortin, se siinä elämäntilanteessa tuntui oikealta ratkaisulta, en ole katunu jälkeenpäin. Syitä oli monia, esim. lapsen isän alkoholismi, asuin vielä vanhempien luona, ei mitään tuloja, koulut kesken. En kaipaa mitään moralisaarnoja tuosta, koska ITSE TIEDÄN että, tuo oli silloin OIKEA RATKAISU.
Tilanne nyt: Tulin raskaaksi viime kesänä, yhden illan jutusta, mutta isä oli vanha kaveri jonka kanssa puhuimme seurustelusta jo ennen kun tiesin olevani raskaana, kun sain tietää olevani raskaana, pari kertaa mietin aborttia ja adobtiota, mutta koulut oli jo käyty, oma kämppä, rahaa tuli, eli olin valmis kaikin puolin äidiks. Ja nyt on aivan ihan 6kk tytär, enkä ikimaailmassa vaihtais päivääkään pois.
Tilanne nyt: Tulin raskaaksi viime kesänä, yhden illan jutusta, mutta isä oli vanha kaveri jonka kanssa puhuimme seurustelusta jo ennen kun tiesin olevani raskaana, kun sain tietää olevani raskaana, pari kertaa mietin aborttia ja adobtiota, mutta koulut oli jo käyty, oma kämppä, rahaa tuli, eli olin valmis kaikin puolin äidiks. Ja nyt on aivan ihan 6kk tytär, enkä ikimaailmassa vaihtais päivääkään pois.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarinasi on hyvä osoitus siitä, ettei nuoruudessa sattuneista vahingoista kannata maksaa pilaamalla sekä omaa että lapsen elämää. Minun tarinani on samantyyppinen. Tulin raskaaksi 18 vuotiaana kaksin kertaisesta ehkäisystä huolimatta. Tein abortin, koska elämäni oli täysin vaiheessa opintojen ja muidenkin asioiden suhteen.
Tänä päivänä olen tyytyväinen siihen, että koulutin itseni korkealle, sain oman talon, ehdin elää nuoruuteni sekä matkustella ja kun olin valmis äitiyteen, minulla oli tarjota lapselleni eväät hyvään ja tasapainoiseen elämään. Kertaakaan minua ei ole asia kaduttanut, enkä ole ajatellut, että elämäni olisi millään tavalla parempaa, jos en olisi aikoinani niitä päätöksiä tehnyt mitä tein.
tulla tänne silitteleen toistenne päitä, kuinka hienosti nyt tehtiin kun ensin hankittiin kaikki muu, vaikka sitten esikoislapsen hengen kustannuksella... oi voi.
että aborttipalstalle ei saisi tulla keskustelemaan abortista. Koht tääl palstal ei enää oo muita kuin teitä vastustajia jotka pelottelette pois kaikkia jotka hakevat vastauksia ja tukea. Kohta teillä onkin palsta jolla voitte keskenänne puhua siitä kuinka olette niin paljon parempia ihmisiä kuin muut. Todellakin toivon että saatte joku päivä tietää että teidän lapsenna hautoo itsemurhaa koska olette vanhempina niin surkeita. Tai tietää että rakas tyttärenne on tehnyt tai menee tekemään abortin.
kun juuri vastustajiahan täältä koitetaan häätää kaikin keinoin sensuroimalla vähänkään sen suuntasia mielipiteitä (siis suoria ja todenmukasia mielipiteitä TEOSTA, ei useinkaan TEKIJÖISTÄ)..!
Tyttöni ei tarvitse sellaisia hautoa kun tietää saavansa kaiken avun multa lapsen kanssa. Jos jostain käsittämättömästä huvittelusyystä tekisi sittenkin niin eipä vois olla kuin erittäin pettynyt kun moraalinen kasvatus on menny päin h...vettiä.
ihmisen moraalinen kasvatus on mennyt päin helvettiä, jos pakottaa 13 vuotiaan teinin äidiksi.
Epäilen kuitenkin, että olet sen verran toitottanut tyttärellesi alakoulun bilsan kirjasta lopullista totuutta, että hän ei vaivaa sinua niillä asioilla, jos sellainen tilanne sattuisi eteen, mitä emme tietenkään kenellekään toivo.
Lakia suunniteltaessa myös sinut on sillä tavalla huomioitu, että siihen ei ole Suomessa tarvetta.
asioita. Synnytys ei välttämättä johda äitiyteen, jos tytär ei halua. Säästän tyttäreni elinikäiseltä syyllisyydeltä, mielenterveysongelmilta ja kuusinkertaiselta itsemurhariskiltä. Joten kuka haluaa paitsi lahdata lapsenlapsensa ja vieläpä altistaa lapsensakin kuolemanvaaralle? Tähän pakottajalla/aivopesijällä (kuten ilmeisesti itse tekisit..) ei moraali ole lainkaan päin helvettiä?
Minua kiinnostaisi tietää mikä oli alkuperäisen kirjoittajan motiivi kertoa oma tarina. Opiksi muille samassa tilanteessa oleville? Haluat hyväksyntää että olet nyt hyvä ihminen kun et toisella kerralla tehnyt aborttia? Kaipaat lohtua ja sympatiaa ja päähän taputtelua? Väität ettet kadu tekoasi, mutta silti päätit tekstissäsi puolustella toimintaasi... Varmaan on jotain jäänyt hampaankoloon.
Tein myös abortin kaksikymppisenä.Suunnilleen samoista syistä kuin sinäkin.
Myöhemmin kävin kolme vuotta lapsettomuuushoidoissa.Kolme leikkausta ja kaksi kohdun ulkopuolista raskautta oli kaikki mitä tapahtui.
Lapsi on lahja.Koskaan ei voi tietää saako enään toista mahdollisuutta.Kannattaa harkita tarkkaan.
Nimim.näin on
Hei!
Minäkin tein abortin nuorempana, nyt ei meinaa millään tärpätä. En ole uskaltanut/kehdannut mennä tutkimuksiin, koska abortti on minulle melko arka aihe ja tunnen edelleen pahaa oloa asiasta. (Syystäkin, vaikka osasyynä olikin sairaus.) Pelkään, etten saa enää ikinä lasta. Mieleeni putkahtikin muutamia kysymyksiä...
Saitko hoitoja ihan normaalisti abortista huolimatta? Siis millaisen vastaanoton sait esim. hoitajilta, syyllistettiinkö sinua?
Miten olet päässyt elämässäsi eteenpäin? Oletko pystynyt hyväksymään sen, että olet sekä abortoinut että lapseton..?
Kiitos, jos jaksat vastailla! :)
Sain ihan hyvin hoitoja eikä minua kukaan ole syyllistänyt.Tapahtumista on aikaa jo kauan.Pääsin hoitoihin sairaalan poliklinikalle.
Kaikki voitava tehtiin,mutta vaikka vika löytyikin minä en lasta saanut.
Jäljelle olisi jäänyt vielä mahdollisuus yrittää koeputkiraskautta,mutta parisuhde oli jo tuolloin pahasti vinossa.
Enkä minä tiedä johtuiko lapsettomuua abortista.Sitä ei tiedä kukaan.Mutta minä en olisi saanut rauhaa jos en olisi selvittänyt syytä siihen miksei tärppää!
Kyllä ilman lapsiakin oppii elämään,mutta ei siitä surusta koskaan pääse.Pahinta ovat ihmiset jotka kyselevät:"Et kas kun ette ole hommanneet lapsia?"
Joo, kyllä sitä monenmoista miettii ja jossittelee, etenkin silloin, kun ihmiset kyselevät. Eikä kovin moni pahalla tarkoita, mutta eivät vain tule ajatelleeksi, että toisilla asiat eivät mene tutun kaavan mukaan...
Toisen asemaan meneminen on äärettömän vaikeaa, sen huomaa tälläkin palstalla. Kun raskaus tulee yllätyksenä, jostain syystä pahassa tilanteessa ja toisen osapuolen ollessa täysin vastahankaan, niin luultavasti abortti on monille hätäpäissä tehty paniikkiratkaisu. Sitä se taisi olla myös minulle.
Meillä on vielä kaikki tutkimukset ja hoidot kokematta, joten en pysty vielä heittämään kirvestä lopullisesti kaivoon, mutta tavallaan sisimmässäni olen jo totutellut tuohon surulliseen sanaan 'lapseton'.
Kiitos vastauksesta ja pirteitä loppukesän päiviä!