Olin pieni ja ahdas,
talo täynnä seppeleitä ja kelloja.
Aurinko paistoi ja pilvet,
olivatko ne totta, muistuttivat minua pelosta,
jonka päivä herätti. Aurinko
löi reikiä taivaan palleaan, mutta pelko ei pessyt
selkääni, jota vasten pilvet tummuivat surusta.
talo täynnä seppeleitä ja kelloja.
Aurinko paistoi ja pilvet,
olivatko ne totta, muistuttivat minua pelosta,
jonka päivä herätti. Aurinko
löi reikiä taivaan palleaan, mutta pelko ei pessyt
selkääni, jota vasten pilvet tummuivat surusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikka on runon raiskausta:
"Olin pieni ja ahdas,
talo täynnä seppeleitä ja kelloja.
Aurinko paistoi ja pilvet,
olivatko ne totta,
muistuttivat minua pelosta.
Aurinko löi reikiä taivaan palleaan,
pelkoa vasten pilvet tummuivat surusta."
aivan upea runo !
Alusta loppuun sanavalinnat nivoutuu toinen toi-
siinsa joustavasti. Erilainen, ei huku massaan
tämä runo.
...jaksat kehua ja kannustaa. Ei voi kuin nöyrästi kiittää, kumartaa ja punastua. Siis kiitos taas.