Heips kaikki!
Kärsin oudoista päänsäryistä 3viikkoa... soitettuani terveysasemalle kun kahvipöydässä pyörähti pää ja alkoi jyskyttää... olo oli hutera käskivät juomaan vichyä...säryt jatkuivat ja buranaa kului.Viikko meni kunnes autolla ajaessa vasempaan silmään iski julmettu kipupiikki ja näkö sumeni, luojan kiitos tie oli suht suora eikä vastaan tullut autoja,oli vielä lapsia kyydissä sain auton pysäytettyä, mieheni kanssa vaihdettiin paikkoja sen jälkeen alkoi taas älytön päänsärky, soitin lähimpään sairaalaan ja pääsimme sinne matkalla oli jo tunto mennyt koko vas puolelta...suoraan alue sairaalaan ja kaiken maailman testeihin... aivoissa löydettiin virus jolle ei nähtävästi koskaan saada nimeä...nyt kaksi viikkoa aivomyrkkyjä suoneen 3xvrk edelleen särkyjä ja vas puoli halvaantunut mutta rollaattorin kanssa rupee kävelykin hiukan sujumaan...perheelle rankkaa aikaa kun joudun olemaan 200km päässä heistä... lääkärin arviio on että voi parantua jopa ennalleen mutta se ei tietenkään tapahdu hetkessä, kerkesi tehdä sen verran tuhoja aivoissa.Pitäisi muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja siitä mitä meillä on.... Rahat ei tule koskaan riittämään mutta sain uuden mahdollisuuden elämään :)
Kärsin oudoista päänsäryistä 3viikkoa... soitettuani terveysasemalle kun kahvipöydässä pyörähti pää ja alkoi jyskyttää... olo oli hutera käskivät juomaan vichyä...säryt jatkuivat ja buranaa kului.Viikko meni kunnes autolla ajaessa vasempaan silmään iski julmettu kipupiikki ja näkö sumeni, luojan kiitos tie oli suht suora eikä vastaan tullut autoja,oli vielä lapsia kyydissä sain auton pysäytettyä, mieheni kanssa vaihdettiin paikkoja sen jälkeen alkoi taas älytön päänsärky, soitin lähimpään sairaalaan ja pääsimme sinne matkalla oli jo tunto mennyt koko vas puolelta...suoraan alue sairaalaan ja kaiken maailman testeihin... aivoissa löydettiin virus jolle ei nähtävästi koskaan saada nimeä...nyt kaksi viikkoa aivomyrkkyjä suoneen 3xvrk edelleen särkyjä ja vas puoli halvaantunut mutta rollaattorin kanssa rupee kävelykin hiukan sujumaan...perheelle rankkaa aikaa kun joudun olemaan 200km päässä heistä... lääkärin arviio on että voi parantua jopa ennalleen mutta se ei tietenkään tapahdu hetkessä, kerkesi tehdä sen verran tuhoja aivoissa.Pitäisi muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja siitä mitä meillä on.... Rahat ei tule koskaan riittämään mutta sain uuden mahdollisuuden elämään :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.