Olen lähes kolmekymppinen perheetön nainen. Ajatus omasta perheestä - aviomiehestä ja liudasta lapsia - on aina tuntunut minulle luonnolliselta, ehkä jopa jotenkin varmalta: niin tulee joskus olemaan. No, niin ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Olen mielestäni aika normaali nainen, ja asiani ovat kunnossa. Elämääni ei kuitenkaan ole vielä sattunut sellaista miestä, jonka kanssa olisi perhe perustettu, mutta kaipuuni tulla äidiksi on kova, ja olenkin nyt reilun vuoden ajan miettinyt ajatusta niin sanotusti yksin äidiksi tulosta.
Olisi mielenkiintoisia vaihtaa ajatuksia yksin äidiksi tuloa pohtivien/ yksin äidiksi tulleiden naisten kanssa, ja mielenkiintoista olisi myös lukea "vain" biologista isyyttä harkitsevien miesten ajatuksia.
Sillä raskautumisen kannalta olen miettinyt ihannevaihtoehdoksi jotakuta mukavaa, luotettavaa miestä, jonka kanssa asia voitaisiin järjestää ystävällisessä hengessä.
Keskustelisin mielelläni meilitsekin:
[email protected]
Olen mielestäni aika normaali nainen, ja asiani ovat kunnossa. Elämääni ei kuitenkaan ole vielä sattunut sellaista miestä, jonka kanssa olisi perhe perustettu, mutta kaipuuni tulla äidiksi on kova, ja olenkin nyt reilun vuoden ajan miettinyt ajatusta niin sanotusti yksin äidiksi tulosta.
Olisi mielenkiintoisia vaihtaa ajatuksia yksin äidiksi tuloa pohtivien/ yksin äidiksi tulleiden naisten kanssa, ja mielenkiintoista olisi myös lukea "vain" biologista isyyttä harkitsevien miesten ajatuksia.
Sillä raskautumisen kannalta olen miettinyt ihannevaihtoehdoksi jotakuta mukavaa, luotettavaa miestä, jonka kanssa asia voitaisiin järjestää ystävällisessä hengessä.
Keskustelisin mielelläni meilitsekin:
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on lapsi, jonka isän kanssa en ole koskaan asunut. Olemme yhteydessä toisiimme, tosin epäsäännöllisesti, ja hän on hyväksynyt asian.
Minun kohdallani kaikki on mennyt hyvin, ei mitään suuria ongelmia. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni, se sopii minulle. Jokaisen on tietenkin tehtävä ratkaisu itsenäisesti. En kuitenkaan suosittele isäksi ketä tahansa muukalaista, vaan sellaista, jonka tuntee ja jonka kanssa tulee toimeen muutenkin. Lapsen elämä on kuitenkin vaikeampi kuin muiden lasten, miksi vaikeuttaa sitä mahdollisen isän poikkeavilla olosuhteilla?
Toisaalta koulut ja päiväkodit ovat täynnä isättömiä lapsia, miten yksi lisää olisi poikkeus?
Juurihan valmistuneen tutkimuksen mukaan tämä eron jälkeen yhteyden katkaiseminen on todella yleistä.
Nämä yksinhuoltaja perheet ei ole mikään uusi juttu ja ihan normaali perhemalli. Toki olisi upeaa että lapsella olisi kummatkin vanhemmat, mutta ei se vaan niin mene.
Aloittaja on vielä nuori ja ehtii kyllä löytämään sen oikean, kun vaan laittaa itsensä peliin.
Voisin suostua tekemään lapsen ihan vapaaehtoisesti.
Ja täysin tietoisena siitä että siihen liittyy kaikenlaisia velvoitteita. Ja siitä että naiset yleensä kehittävät lisävaatimuksia kun asia etenee.
Tietysti minäkin haluaisin jotain muuta, idyllisempää, mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta niin tämä on riittävän hyvä.
[email protected]
Tuollaisissa miehissä jotka haluavat lapsen itse, on se vaara että he haluavat myös siihen kuvioon väkisin mukaan.
Onko naisella oikeus kieltäytyä myöntämästä isyyttä vaikka mies sitä vaatisi yhtäkkiä myöhemmin?
Entä jos mies päättääkin haluat lapsen itselleen *hui*.
Tuollaisissa tapauksissa miehellä ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia. Tämän maan lait vaan ovat sellaiset.
Mikäli nainen haluaa olla varma ettei tule riitoja, voi kieltäytyä isyyden selvittämisestä "lapsen edun vuoksi". Asia päättyy siihen.
Toisaalta nainen voi viettää parikymmentä seuraavaa vuotta riidellen jos sellaisesta tykkää.
hyvä vaihtoehto jos ei ole jotain tuttua miestä, joka haluaa olla mukana. Nythän uusi hedelmöityslaki takaa sinkkunaisille oikeudet hoitoon. Jos olet terve niin varmaan raskaus onnistuu ihan inseminaatiolla. Kelahan ei korvaa lääkkeitä, eikä hoitoja yksinäisille käsittääkseni, jotta maksasit ne sitten itse, mutta jos nopeasti onnistuu niin ei se varmaan konkurssiin vie.