Lähes koko kesäloma on ollut mulla pelkkää masentelua, eikä yksinkertasesti mikään oo auttanu. Mulle on monesti sanottu, et mun elämäntilanteessa on lähinnä elämänkatsomuksista kiinni, miten oma elämä lopulta menee. Tavallaan se on kyl totta, mut mä en vaan jaksa uskoa itteeni.
Aattelen jatkuvasti olevani kelvoton surkimus, jolla ei olis mitään syytä elää. Tuntuu et oon vain saanut tarpeekseni siitä millanen oon, eikä mulla vaan oo mitään arvoa muiden silmissä. Ihan rehellisestikin voin tosin sanoa, ettei mulla oo juuri ollut ikätovereita, puhumattakaan siitä et oon ollut kiusattuna ilman et kukaan olis puuttunut.
Oon juuri peruskoulun päättänyt 16v lukiolainen. Osaatte varmaan tästä päätellä et oon kerran jäänyt luokalle ja voitte haukkua mut siitä lyttyyn, mut mä en välitä. Sinänsä mulla kyl on asiat hyvin, opintojen suhteen, mut mikään ei vaan tunnu miltään. Nytkin musta tuntuu henkisesti, et olisin kuoleman partaalla. Vähän haaskaukselta kyl tuntuu sekin et kirjottelen tänne. Sori. ;(
Aattelen jatkuvasti olevani kelvoton surkimus, jolla ei olis mitään syytä elää. Tuntuu et oon vain saanut tarpeekseni siitä millanen oon, eikä mulla vaan oo mitään arvoa muiden silmissä. Ihan rehellisestikin voin tosin sanoa, ettei mulla oo juuri ollut ikätovereita, puhumattakaan siitä et oon ollut kiusattuna ilman et kukaan olis puuttunut.
Oon juuri peruskoulun päättänyt 16v lukiolainen. Osaatte varmaan tästä päätellä et oon kerran jäänyt luokalle ja voitte haukkua mut siitä lyttyyn, mut mä en välitä. Sinänsä mulla kyl on asiat hyvin, opintojen suhteen, mut mikään ei vaan tunnu miltään. Nytkin musta tuntuu henkisesti, et olisin kuoleman partaalla. Vähän haaskaukselta kyl tuntuu sekin et kirjottelen tänne. Sori. ;(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jokainen nuori käy läpi just ton tuntusii tuntemuksii.
Voi olla et vanhempas on kokeneet saman.
Sä oot tärkeä.
Vaik kuinka aattelisit muuta niin silti olet tärkeä.
Susta välitetään.
Kavereit tulee kyllä.
Ole avoin ja silleen.
Ystävällisyydellä ja myöntätunnolla pääsee pitkälle.
Siis eihän luokalle jääminen mikään paha asia ole.
En olis ees huomannu.
Älä pulllota tunteita sisälles vaan jaa ne muiden kanssa.
Puhu läheisilles tunteistas.
Kaikkea hyvää ja siunausta
Itsetunto menee myös mulla helposti nollaan vain jostain yhdestä pikku jutusta ja sitten alkaa sellainen itsesääli ja syyttely (olen huono paska jne). Siihen ei tartteta paljon, että ajattelen olevani huonompi muita. Nyt kesällä olen ollut melko yksin, ja koulu jännittää niin älyttömästi taas kun se alkaa (menen uuteen kouluun). Yksinäisyys ja kiusaaminen saavat tuntemaan itsensä jotenkin huonoksi, vaikka kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Nuorilla varsinkin on olevinaan "suositut" ja "nörtit" ja muut ryhmät ja kaikenlaista tyhmää ihmisten lokeroimista.
En osaa oikein muuta sanoa, kuin että pitäisi pystyä kunnioittamaan ja arvostamaan itseään. Muut näkevät ihmisestä, milloin hän pitää itseään arvossa ja milloin ei. Itseään arvossa pitävään ihmiseen suhtaudutaan myös arvostavasti, sillä itseluottamus näkyy ihmisestä ulospäin. jotenkin noin olen kuullut. Pitää vaan miettiä, että "olen arvokas ihmisenä ja elämäni on täysin yhtä arvokasta kuin kenen tahansa muunkin".
Mutta voimia sinulle
Ooksä yksvaan sama ku yritetää90?
En vaan aina jaksa kirjautua.
joo ei tarviikkaan ^^'' itekkin kirijottelen tääl satunnaisesti vaan ja laitan numeroita pitkän rivin nimimerkin kohdalle :P jännä juttu sinänsä...
Mulla on ollut ihan samanlaisia fiiliksiä tän raskaan vuoden aikana.. :/
mut mitään pysyvää pahaa ja tylsää ei ole tapahtunut.
Aurinko paistaa kyllä vaikka sitä ei viel näkyiskään pilvien läpi.
Siellä se kuitenkin on ja tulee viel näkymään.
Myrskyn jälkeen on aikalailla kaunis ilma :)
nouseppas sieltä kuopasta!
Jos haluat arvostusta ihmisten silmissä,käy lukio hyvin ja loppuun.
Etsi kiva yliopisto ja saat hyvän ammatin!
Ei kannata alkaa suremaan entistä elämääänsä vaan toteuda uutta!
kirijotellu samasta ongelmasta aika paljon ite tänne kans, ja on tullu lohdutuksen sanoja, mutta eipä niistä pitemmän päälle oo ollu ees apua.
Oon täysin samassa tilanteessa itekkin. Kaikki menee vituilleen kans, eikä oo kavereita ja kaikki tytötkin vaan dissaa.
Mut oon nyt kesän aikana aatellu taas yrittää puhtaalta pöydältä tätä elämää ja yrittää ees olla rohkea joka tilanteessa sekä korottaa numeroitani, oon vaan ollu aika laiska.
Pelaamisen syytä ollu kaikki se mistä kärsin nyt. Ja sekin että oon ehkä liian komee tyyppi, eikä oo ollu tyttöystävää ala-asteen jälkeen ainuttakaan, joten pojat koulussa luulee mua homoksi, joka EN tosiaankaan ole! Itellä on se legendaarinen fobiakin sellasiin muutenkin! Eikö oo vitun jännää!?? -.-'''
Pellejä kun ovat.
Oon kärsinyt elämäni aikana kiusaamisesta liian paljon, notta en nolostu enkä masennu melkein mistään enää...