Onko normaalia että tyttöni haluaa minut mukaan omaan synnytykseensä? Miksi hän ei voisi ottaa omaa ikäistään ystäväänsä?
Itse en aikoinaan olisi äitiäni enkä ketään muutakaan olisi ottanut synnytykseen mukaan, en mistään hinnasta. Koin omat synnytykseni omiksi intiimeiksi asioiksi, joissa mukana olioista olisi ollut vain haittaa.
En mielelläni lähtisi mukaan tyttäreni synnytkseen, koska asia jostakin syystä ahdistaa minua.
Itse en aikoinaan olisi äitiäni enkä ketään muutakaan olisi ottanut synnytykseen mukaan, en mistään hinnasta. Koin omat synnytykseni omiksi intiimeiksi asioiksi, joissa mukana olioista olisi ollut vain haittaa.
En mielelläni lähtisi mukaan tyttäreni synnytkseen, koska asia jostakin syystä ahdistaa minua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se varmaan riippuu ihan ihmisestä ja äidin ja tyttären suhteesta. Itse olen äitini kanssa sopinut että lähtee synnytykseeni mukaan jos mieheni ei pääse tai halua tulla. Olemme äitini kanssa todella läheiset ja tämä synnytys-asia tuntui aivan luonnolliselta. Ja todella haluan että joku on läpi synnytyksen vieressä tukemassa ja tsemppaamassa. Miehestäni en ole varma kykeneekö siihen (haluaisi kyllä) mutta äitini on elämässään niin paljon kokenut ettei yhdestä synnytyksestä hätkähdä =).
Olisi varmaan hyvä jutella tyttäresi kanssa tilanteesta kunnolla ennen h-hetkeä.
korkeintaan oman siskon tai todella hyvän ystävän. Kaksi lasta olen kyllä synnyttänyt ihan kätilöiden voimin, en kokenut ollenkaan, että ylimääräiset henkilöt olisi tervetulleita.
Ja kun tähän viestiin tulee taas vastausta tyyliin "miksi itsekäs ihminen et päästänyt miestäsi mukaan", niin vastaan heti: mies on merimies ja kuukausia poissa, myös lasten syntymien aikaan. Ensimmäisen lapsen hän näki vasta kuukausi syntymän jälkeen.
ja suuri luottamuksenosoitus.
Itse en ole vielä mummu, mutta jos tyttäreni pyytäisi synnytykseen mukaansa, en voisi kieltäytyä. Tosin en kutsua odota, sillä hänen mukaansa menee mies, joka onkin hänelle paras apu ja tuki.
Vaikeinta itselleni synnytyksessä olisi katsoa sivusta, kun tietää kokemuksesta, millaiset kivut tyttärellä on. Tosin kipuunkin saa apua. Olisi se silti hieno kokemus, joka ei koskaan unohtuisi.
Itsekään en olisi ottanut omaa äitiäni synnytyksiini.
Hei!
Juu,suosittelen lämpimästi ,että mummo tulisi mukaan synnytykseen.Itselläni on siitä kokemusta,äitini oli mukana esikoiseni synnytyksessä,kun mieheni ei päässyt.Ja äitini tuli ilomielin,kun häntä pyysin ,se oli hänelle kunnia asia,josta muistaa kyllä esikoisellenikin kertoa. =) itsellään hänellä on viisi tyttölasta ,niin tietää mitä synnytys on. ihanasti hän osasi auttaa ja oli minun tukena synnytyksessä,sitten pesi ja vaatetti pikkuisen =)
Nyt parin viikon päästä on laskettu aika ja mielellään hän olisi tähänkin synnytkseen tullut,mutta nyt isi pääsee joten hän ei sitten tule. Onnea sinulle odotukseen ja synnytykseen=)
Niin,tarkoitin onnea tyttärellesi odotukseen ja synnytykseen=)
Ja mukavaa kesää kaikille!!
Tunnusta pois, ettei sinusta ole hänelle avuksi kun hän sitä sinulta kaipaisi.
Sano suoraan että omia traumojasi käyt yhä lävitse. Kyllä hän ymmärtää.
Itselläni aikuinen tyttäreni olisi lähtenyt synnytykseen tuekseni, mielellään, kävi synnytysvalmennuksenkin. Ajoi minut sairaalaan, jossa sitten kahden vuorokauden jälkeen kiireellisenä keisarinleikkauksena lapsi syntyi, eikä kukaan kerennyt mukaan.
Jopa aikuinen poikanikin ilmoitti että jos ei muut, niin hän lähtee tueksi. Samoin mieheni olisi halunnut päästä mukaan.
Onpas teillä huonot suhteet keskenänne.
Äitini on ollut mukana kolmessa synnytyksessäni koska olen häntä pyytänyt. Hän on hieronut hartioitani supistusten aikana ja se on ollut todella hyvää kivunlievitystä. Mutta jos hän ei olisi halunnut tulla, olisin toivonut hänen sanovan sen minulle. Rehellisyys ennen kaikkea!
Oma tyttäreni saa kohta esikoisensa ja hän pyysi minut mukaan synnytykseen , itse hihkuin ilosta päästessäni mukaan ensimmäisen lapsenlapseni synnytykseen...
Meillä on tyttäreni kanssa läheiset välit ja hän sanoi läsnäoloni tuovan hänelle ja miehelleen turvallisuuden tunteen:)