Mulla on pulmanen tilanne, kun olen seurustellu nyt reilun 2 vuotta tosi ihanan tytön kanssa ja meillä on menny hyvin kokoajan. Viime viikolla tuli eteen aikamoinen paukku joka laitto miettimään ihan kunnolla.
Me ollaan harrastettu seksiä säännöllisesti varmaan vuoden. Oon useaan otteeseen varmistanu että tyttö käyttää e-pillereitä, kysymällä ja tähän asti ollaan selvitty ilman raskauksia. Mutta nyt viime viikolla.. Se ilmotti mulle että on raskaana, viidennellä viikolla. Se tuli itkien kertomaan mulle, se pelkäs että jätän sen kun ei ollut aiemmin puhunu. Olin kyllä vähän järkyttyny, että mitenköhän tässä näin pääsi käymään. Mä oon itse vasta 18 ja tyttö vuotta nuorempi, tuntuu että tästä voi tulla aika vaikeeta. Me ollaan tosi samanlaisia ihmisiä ja tosi läheisiä ja tää on se nainen jonka kanssa haluan perustaa joskus perheen, siitä tulee varmana hyvä äiti ja puoliso. Mä rakastan sitä niin että sydämeen sattuu. Mua pelottaa, että olenko valmis kantamaan vastuuta lapsesta jo näin nuorena. On tullu useaan kertaan jo ihan vakavasti mieleen, että jätänkö pelkurimaisesti tytön. Mä oon kuitenkin vielä tähän mennessä aina tyrmänny sen ajatuksen kun se on mieleen tullu. Jotenkin tuntuu, että se ei oo oikein livahtaa tästä ulos. Mä oon toinen osapuoli joka on saanu tän aikaan. Se on kertonu vanhemmilleen, jotka kuulemma oli aika ymmärtäväisiä. Ne oli sanonu, että se voi asua sen lapsen kanssa kotona niin kauan kun tarve vaatii ja ne auttaa sitä alkuun. Mua raastaa se ajatus jos en tulevaisuudessa olis yhdessä tän tytön kanssa, mutta mua pelottaa yhtä paljon tai jopa enemmän tän lapsen tulo ja sen vastuun kantaminen.
Onko kukaan joutunu samaan tilanteeseen? Mä haluaisin kuulla miten ulkopuolisen mielestä tässä pitäis toimia. Totta kai teen omat ratkasut, mutta tarviin nyt vähän opastusta, kun tuntuu että oon ihan sekasin koko tilanteesta. :(
Me ollaan harrastettu seksiä säännöllisesti varmaan vuoden. Oon useaan otteeseen varmistanu että tyttö käyttää e-pillereitä, kysymällä ja tähän asti ollaan selvitty ilman raskauksia. Mutta nyt viime viikolla.. Se ilmotti mulle että on raskaana, viidennellä viikolla. Se tuli itkien kertomaan mulle, se pelkäs että jätän sen kun ei ollut aiemmin puhunu. Olin kyllä vähän järkyttyny, että mitenköhän tässä näin pääsi käymään. Mä oon itse vasta 18 ja tyttö vuotta nuorempi, tuntuu että tästä voi tulla aika vaikeeta. Me ollaan tosi samanlaisia ihmisiä ja tosi läheisiä ja tää on se nainen jonka kanssa haluan perustaa joskus perheen, siitä tulee varmana hyvä äiti ja puoliso. Mä rakastan sitä niin että sydämeen sattuu. Mua pelottaa, että olenko valmis kantamaan vastuuta lapsesta jo näin nuorena. On tullu useaan kertaan jo ihan vakavasti mieleen, että jätänkö pelkurimaisesti tytön. Mä oon kuitenkin vielä tähän mennessä aina tyrmänny sen ajatuksen kun se on mieleen tullu. Jotenkin tuntuu, että se ei oo oikein livahtaa tästä ulos. Mä oon toinen osapuoli joka on saanu tän aikaan. Se on kertonu vanhemmilleen, jotka kuulemma oli aika ymmärtäväisiä. Ne oli sanonu, että se voi asua sen lapsen kanssa kotona niin kauan kun tarve vaatii ja ne auttaa sitä alkuun. Mua raastaa se ajatus jos en tulevaisuudessa olis yhdessä tän tytön kanssa, mutta mua pelottaa yhtä paljon tai jopa enemmän tän lapsen tulo ja sen vastuun kantaminen.
Onko kukaan joutunu samaan tilanteeseen? Mä haluaisin kuulla miten ulkopuolisen mielestä tässä pitäis toimia. Totta kai teen omat ratkasut, mutta tarviin nyt vähän opastusta, kun tuntuu että oon ihan sekasin koko tilanteesta. :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi!
Itse en ole samassa tilanteessa, mutta päätin silti kirjoittaa. Ensinnäkin kuulostat erittäin vastuuntuntoiselta ja hienolta nuorelta mieheltä. Varmasti asia pelottaa tosi ja mietityttää. Sanoit, että haluat perustaa hänen kanssaan perheen ka rakastat häntä. Silloin mielestäni sinun ei kannata liika pelätä tulevaisuutta. En sano, että se olisi helppoa kasvattaa lasta noin nuorena, esim koulut yms muut, mutta onhan teillä ainakin tytön vanhemmat tukena. Oletko omien vanhempiesi kanssa sellaisissa väleissä että voisit heille kertoa?
Uskon vahvasti että selviätte!! Yhdessä varsinkin.
Joo, kyllä omien vanhempien kanssa on ihan ok välit. Pieniä erimielisyyksiä, muttei kummempaa. Kai ne haluaa jollain lailla auttaa kanssa. Me juteltiin tyttöystävän kanssa eilen tosi myöhään tästä ja puhuttiin kaikki asiat pois jotka vaivaa. Mä oon nyt ihan varma, että haluan itekkin sen lapsen. :) Se on meidän rakkaudesta syntyny. Vaikeeta voi tulla, mutta haasteita täytyy ottaa. Mä katuisin joka ikinen päivä jos olisin ottanu hatkat tästä ja nyt tarkemmin ajateltuna, mä en edes halua.
Olispa jokaikinen mies noin vastuuntuntoinen ja noin ajattelevainen ihminen, siis voi tavaton ! :)
lolihentai taas vauhdissa
Nyt on sellanen tilanne, et kannattaa jutella ihmisten kanssa: tyttöystävän, tyttöystävän vanhempien ja omien vanhempien. Voit kertoa etenki tyttöystävälles peloistas ja rakkaudentunteistas, ja sitten näitten vanhempien (ja samalla tyttöystävän tietenkin) kanssa käytännön hoiteluista.
Yks ajatus mulle ainakin tuli käytännön puolesta: tyttö asuis kotonaan niin pitkään kuin haluaa, kun kerta on alaikäinen ja perhe haluaa tukea. Sinä auttelet sen mitä pystyt heidän luonaan ja kuitenkin varsinaisesti asut kotona. Sunkin vanhempien kannattaa tutustua lapseen ja tytön perheeseen, jotta yhteistoiminta olisi helpompaa. Kuitenkin olennaisinta on, ettei kummankaan koulunkäynti aivan älyttömästi rajoittuisi.
Aborttia en sen takia suosittelis, koska siitä jää melko varmasti niin raskaana olevalle kuin hänen läheisilleenkin aikamoiset henkiset vammat, joita ei ehkä koskaan voi parantaa :P
jos oot kovinkin nuori niin älä ihmeessä hanki lasta, miks pitää kiirehtiä? menetät nuoruutesi siinä lasta kasvattaessa ja kohta ollaankin sit 30 vuotiaita, kaikki aikanaan
ei se pilaa välttämättä, riippuu mitä haluaa.
Hei,älä luovuta ystävä rakas-- Et saa ajatella että jättäisit tytön sen takia että se on raskaana,se on sun omaa lihaa ja verta myös!!
Ja olet kyllä tiedostanut että aina on mahdollisuus raskauteen,ja vastuu.
Jos todella rakastat häntä et jätä.
Totta helvetissä sua pelottaa,hei jätkä sä oot vasta 18!!!! Ite olen melkein samanlaisessa tilanteessa,pelkäsin että maailma kaatuu niskaan!
Mutta se on kuitenkin sen teidän yhteisen rakkauden jälki tähän maailmaan..
Olisin kiitollinen jos vastaisit mitkä ovat tunteesi tällä hetkellä.
T.Rakastava mies
Tieto raskaudest tuli jo viikko sitten, mutta tuntuu nyt etten oikein ees ajatellu koko asiaa parina ensimmäisinä päivinä. Sitä vaan oli tietynlaisessa shokissa ja näin. Nyt kuitenkin ollaan juteltu avoimesti kaikki mieltä painavat asiat pois ja molemmat halutaan tätä lasta. Olin sitten nuori tai en, mä haluan ja pystyn pitämään siitä huolta. Jaa-a saattaa siinnä vuoden päästä hyvinkin olla, että muutaman kaverin kasvoille lehahtaa leveä hymy, kun kuulee miten olen kantanu vauvojen liikkeistä kilokaupalla tavaraa kotiin. :D Mä tuun kantamaan isän leimaa ylpeenä otsassani. Meillä on tyttöystävän kanssa meneillään jotain elämää suurempaa, että en ihmettele jos saadaan yhdessä katella tulevan omakotitalomme pihalla juoksevia lapsenlapsenlapsia. :)
Täytyy kuitenkin vielä keskittyä tähän päivään.
Minun on todella vaikea neuvoa tai auttaa....
Mut haluan vaan sanoa että sä olet todella hieno mies,sillä lapsi tuon ikäisenä on todella iso ja vaikea asia.. ja sä olet tosiaan huolehtinut niinkuin miehen pitääkin,ole ylpeä itsestäsi!
Rakastat tätä tulevaa äitiä ja lasta,miksi siis hylkäisit heidät? Lapsi on lahja, teidän kahden ilo ja ylpeys. Vaikeuksia voi olla edessä,mutta...rakkaus ja perheen perustaminen on silti sen arvoista! (Okei,hyvä mun puhua ku oon 15 v, mutta..no,nää on mun mielipiteitä :D)
Hei, kiitos kaikille nyt vastauksista. Nää kyllä autto paljon, vaikka se liiottelulta saattaa kuulostaa. Joskus on hyvä kuulla ulkopuolisen mielipidettä. Se on aika vaikea katsoa omaa elämää ulkoapäin. Nyt mulla on tosi varma olo itsestä ja tästä lapsesta. Mä en kaikille kirjottanu vastausta, kun en lukiessa kaksiny kovin kummosia vastauksia. En kehdannu samaa stooria kuitenkaan jokaselle kirjottaa. :)
Kiitän kuitenkin niitäkin joille en vastannut.
Käytäkondoomia että pillu ei saa lisääntymisen käskyä.
Oi onnea! :3 susta tulee kyllä erinomainen isä tolle pikkuselle :3
Mjoo. Mulla oli serku vähän samantapaisessa tilanteessa, tosin oli vuoden nuorempi ku sä sekä tyttöystävä oli vissiin kaks-kolme vuotta vanhempi. Omakohtaista kokemusta ei siis löydy, mutta tilannetta sivusta (vaikakkaan en kovin tarkasti) seuranneena käsitän hiukan tilannetta. Nyt muutaman vuoden jälkeen kaikki on sujunut aika hyvin, vaikka isä kävi vuoden intin ja muuta.
Ongelmakohtahan varmaan tulee siitä, että jos opiskelette, viivästyy valmistuminen vähintäänkin äidillä hiukan. Toki jos olet vuoden vanhempi, niin saatat ehtiä valmistumaan opinahjostasi sillävälin, kun töttöystävä on äitiyslomalla jne. Voisitte jotenkin sommitella hoitamista niin, että valmistuttuasi otat lapsen hoidossa vastuun, jolloin äiti voi opiskella? Ainakin partnerisi opiskelun kriittisimmän (kirjoitukset tai vastaava ammatillisen puolen rituaali, en nyt tierä mikä se sit on) vaiheen aikana. Hienoa, jos molempien osapuolten porukat on noin vastaanottavia ja avuliaita.
Rankkaahan tuosta tulee, ehdottomasti. Mahtavaa, että olet noin vastuullinen. Onnea ja menestystä, good luck ja silleen :)