keskustella ihastuksesi kanssa? Pidätkö etäisyyttä, jotta hän ei pääse "liian lähelle" sua?
Mitä pelkäät?
Mitä pelkäät?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ympärillä on muita ihmisiä, niin keskustelu sujuu ihan luontevasti, mutta kaksin ollen takeltelee. Hän on hiljaa ja minulla on taipumusta höpöttää liikaa. Nykyisin pystymme jo keskustelemaan suht rauhallisesti kaksin ollessammekin, mutta tilanne on edelleen aina vähän jännittynyt. Minä kaipaan ja haluan liikaa, ja joudun jatkuvasti hillitsemään itseäni, koska hän ei kaipaa ja halua minua.
että kun sitä kuuluisaa kemiaa ja vetovoimaa on kahden ihmisen välillä selvästikin todella paljon,niin sitä ei menee ikäänkuin lukkoon toisen lähettyvillä koska tykkää vaan niin paljon.
Mulla käy nimittäin juuri tällä tavalla.
sitä että kaikki ihmiset ympärilläni näkevät lävitseni. Mä pelkään sitä että sä torjut mut, naurat mulle ja ivaat mua.
kahden, tai ei helppoa, mutta jotenkin silloin pystyn hänelle puhumaan ja hän yleensä puhuu mulle.
Jos seurassa on muita, en edes huomioi häntä..ja se tuntuu kauhealta, mutta en vain pysty silloin edes katsomaan häntä silmiin. Ehkä pelkään sitä, että muut näkevät, vaikka ei sekään niin kauheaa olisi.
Se vain on niin vaikeaa, vielä kun hän on niin ujokin...
Sujuu helposti.Toisinaan pelkään että muut tai hän huomaavat miten todella tunnen. Luulen hänen pitävän minusta,mutta en ole varma onko se samanlaista leikinlaskua kuin muidenkin kanssa..
miten helposti se sujui, pidemmän tauon jälkeen. Olin varma, että jännittäisin niin paljon etten saisi sanaa suustani tai sitten sammakoita hyppelisi enemmänkin. Olin kuin "kotonani" Hänen seurassaan :)
Pieni etäisyys kyllä piti pitää. Mitäkö pelkään? Sen kun joku vielä kertoisi minulle. Kaiketi juuri sitä, että Hän älyäisi tunteeni ja Hänellä niitä ei olisi. Pitäisi vain minua säälittävänä tapauksena, joka on päästään sekaisin. Sekaisin olenkin Hänestä ;)
joo..minulle ei ole helppoa keskustella ihastukseni kanssa..ja juu..se menee juuri noin että olen mahdollisimman saavuttamaton, että kukaan ei pääse liian lähelle..hm, en tiedä miksi olen sellainen, se vain tulee itsestään?
(harmillista)..ja kun on "kylmän" näköinen, ei kukaan silloin tule sinunkaan tykö juttelemaan ;(
pelkään varmaan itseni nolaamista..tai jotain..
Samassa paikassa ollaan töissä, ja kun on hiljaista, voin hyvinkin jutella hänen kanssaan vaikka hänestä todella pidän. Joskus on vaikea saada jotain kysymystä suusta, mutta eipä siinä enää yleensä mitään ongelmia ole. Hän aloitti työt, kun itse olin muualla tauolla työpaikasta (en toisessa työssä), ja nyt ollaan oltu samoihin aikoihin töissä ehkä parisen kuukautta.
Keskustelu on helppoa eikä niinkään vaivalloista, ainakin omalta osaltani. Joskus tosin vastapuoli menee lukkoon, jota on kyllä itsekin joskus käynyt useamman kerran, mutten anna sen häiritä mitään asiaa, enkä siitä välitä.
Työpaikka on suht pieni, joten siellä ollaan lähellä kaikkia, mutta jos nyt hänelle menen juttelemaan, niin en nyt mitään erityistä väliä pidä sen takia, joskus jopa päinvastoin. Jos hän lukee lehteä (toivottavasti ei tätä) ja kävelen siitä ohi samalla lehteä vilkuillen ja hän jotain siitä kertoo, niin enköhän ihan mielelläni mene lähemmäs katsomaan ja puhumaan. Itse asiassa olen jopa huomannut, ettei se todellakaan häntä haittaa, ehkä jopa päin vastoin, en ole varma, kun ei näistä nuorehkoista tytöistä saa selvää arvailemalla.
Mutta mitä nyt olen vähän tätäkin asiaa seurannut, niin kyllä hän ihan itsekin tulee välillä aika lähelle, ja kiva niin.
^ Kirjoittanut: joku äijä, ei niin kovin vanha (-86:sta vähän nuorempi)
----
Lisäys: Hän jopa lähes aina katsoo minua silmiin jotain vastatessaan, tai kun hänelle puhun, ja usein myös hymyilee. Johtuen varmaan siitä, että useinhan meillä hauskaa yhdessä työpaikalla onkin, syystä tai toisesta. Mutta varmaan tosta voi jo jotain päätelläkin, en nimittäin tossa iässä olevalta ole moista ennen huomannut, ellei olisi jollain tavoin kiinnostunut.
Mitä pelkään? En mitään muuta kuin sitä, että teen jonkun typerän virheen ja kysyn/sanon jotain väärää, joka karkottaa hänet tiehensä. Sellaista nyt ei tosin oikein tule mieleen, ellei työpaikalta puh.nroa ota talteen ja ala viestiä pisteleen, jota en kyllä tee. Olen nuoruudessani oppinut virheistä, ja katsotaan josko nyt onnistaisi paremmin.
Pidän etäisyyttä koska pelkään olevani liian innokas. Menen helposti juttelemaan työaikana, mutta yritän olla menemättä. Pelkään että häiritsen hänen työtään ja että muut huomaa ja kuuntelee. Kun ei tiedä mitä vastapuoli ajattelee minusta. Jos häntä ei kiinnosta.
Keskustelu on helppoa jos en ole liikaa miettinyt etukäteen vuorosanoja. Silloin voin olla jotenkin jäykkä, jos olen etukäteen miettinyt että nyt menen sanomaan . Hän tykkää ruokatunnilla puhua paljon minulle ja yrittää saada minua innostumaan asiasta ja naurattaa. Olen siitä tietenkin onnellinen.
Haluaisin että hän tulisi juttelemaan helkilökohtaisista asioista, eikö osaa muka? Olen aina onnellinen jos hän tulee edes jotain sanomaan, tulisi useammin. Saisi tulla lähelle!
Pelkään että hän ei ole kiinnostunut minusta, että hän huomaa että minä olen ja torjuu minut ja sitten minulle tulisi töissä vaikeuksia. Että työkaverit nauraisivat ja jauhaisivat paskaa selän takana. Että vaikuttaisi työntekooni negatiivisesti.