Meillä on mieheni kanssa pitkä suhde takana ja kaksi lasta. Rakastan häntä todella paljon, mutta viimeisen vuoden aikana hänelle on viina alkanut maistua ja pikkuhiljaa se alkaa vaikuttamaan kaikkeen. Oma isäni oli alkoholisti ja ajattelin aina ettei omat lapseni tule sellaista kokemaan. Mitään väkivaltaa ei ole. Muutanko lasten kanssa pois vai jäänkö odottamaan mihin tämä johtaa? On niin paha olla.Olen yrittänyt asiasta keskustella, mutta hän aina poistuu paikalta tai muuttaa puheenaihetta.Jos sanon juomisesta, olen nalkuttava akka.Uskon kyllä että hän myös rakastaa meitä.Itselleni asian tekee niin vaikeaksi se, koska olen jo kerran tämän läpikäynyt, ruinannut ihmistä lopettamaan juomisen siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.
Mitä teen?
alkoholistin? vaimoke
7678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..miehesi juomista, juomismääristä ja -tiheydestä.
Ennen se oli ns.normaalia. Nyt viimeisen vuoden aikana joka viikonloppu kännissä, joskus kahtena päivänä peräkkäin. Kaljaa menee usein iltaisin muutama pullo ja mitään ei voi tehdä ilman "asennuskaljaa" Jos ei ole syytä juoda ja lähteä sellaisen hän aina kyllä sitten keksii.
ihmisiä, jotka samanlaisessa tilanteessa ovat saaneet itselleen avun AL ANON perheryhmästä.
on valitettavasti ainoa lopettaa suhde, jos miehesi välittä lapsistaan ja sinusta todella, niin varmaan ymmärtää lopettaa, jos ei niin valinta on viina, eli jos et lähde tilanne vaan pahenee. Vastaavan kokenut vaikka olenkin Mies.
tuttu tilanne.olin itse vuosia päihderiippuvainen,mut sit tajusin hakea apua a-klinikalta.varmaan joka kaupungista löytyy esim.aamuryhmä joka yleensä kokoontuu joka aamu arkisin.sinne saa mennä kuka tahansa,kestää yleensä tunnin.ei siellä tarvi puhua mitään,voi vaan aluks kuunnella.moni saanut sieltä avun,myös minä.
mutta avovaimona ja onneksi ilman lapsia. Olen jo vuosia sanonut viinan käytöstä kauniisti ja vähemmän kauniisti välillä kirjeenä kun puhua ei saa se kun on vittuilua -ottaahan muutkin.
Nyt parin viimevuoden aikana tilanne on kuitenkin lipsunut siihen että ajokortti on mennyt pariinkertaan, työpaikka on siinä hilkulla, nyt pitäisi tehdä joku vuoden hoitosopimus työpaikan hoitoonohjaus sopimuksen viimeisen kohdan mukaan.
Nyt mies kyllä jo tunnustaa että alko on ongelma ja ollaan käyty työterveyslääkärillä ja hän sai antabusta vaan eipä tuo näytä edes vaikuttavan kun se viinan tuska tulee.
Eilen illalla viimeksi kerroin että haluan sen selvän miehen , mutta en sitä miestä joka hän on otettuaan ja että en enää kestä tätä pahaa oloa, pettymyksiä, sitä ettei voi luottaa ja uskoa.
Ja kerroin että haluan elämääni muutoksen, ja jos se merkitsee elämistä ilman häntä niin se sit merkitsee.
On vaan niin vaikeaa luopua ihmisestä jota kuitenkin rakastaa.
Varmaan joku vertaistuki ryhmä olisi paikallaan. Asutaan vaan niin pienellä paikkakunnalla ettei täällä sellaista taida olla.
Voimia sinulle, teet sitten minkälaisen päätöksen tahansa.
Kertomuksesi mukaan miehelläsi on vielä pitkämatka siihen että tunnustaa alkon olevan ongelma.
Olen itse nyt lueskellut Lars Söderlingin Alkoholismin aakkoset kirjaa ja ymmärtänyt monta asiaa. Vaikka kirja lähinnä kertookin Minnesotamallin mukaisesta hoidosta on siinä paljon asiaa muutenkin.
Mutta ihmistä joka ei itse apua halua ei voi auttaa.
itsekin olet jo kerran käynyt vastaavaa läpi.
tosiasioiden mukaan kun toimit, niin toimit oikein.
toiveet, haaveet ja kiristämällä saadut turhat lupaukset eivät toimi kenenkään hyväksi tuossa ongelmassa.
jos itsesi voisit uhratakin juopon siivellä niin lapsista sulla on vastuu.
eli jämäkkä ote tilanteeseen. tsemppiä.