Heippa kaikille!
Olisin kysynyt neuvoja seuraaviin vaivoihin:
- Outo/sumeaolo päässä (kuin ei mikään toimisi/ei tajuisi paljoa mitään. En osaa sanoa missä tilanteissa tulee, on jokapäiväistä ollut n.vuoden ajan. Pelkään että vajoan alas jonnekin synkkyyteen enkä tajua senkäänvertaa enää.
- Olen kärsinyt lievästä masennuksesta n.10v ajan. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Tämä liittyy usein siihen, että kun olen yksin niin iskee ankeus ja masis.
Jos joku osaa auttaa onko tämä paniikkihäiriötä vai mitä tämä on?
ps. Olen todella pahasti läheisriippuvainen. Minut kasvatettiin tyylillä "et ole mitään, olet huonompi kuin muut". Jos perheeni/aviomieheni menehtyisi, tekisin taatusti itsemurhan mikä pelottaa suunnattomasti. Haluaisin itsenäisenelämän mutta en vain yksinkertaisesti pysty siihen. Olen lukenut pinon kirjoja asiasta mutta ei tunnu auttavan. Terapiaan en päässyt koska en mielestäni tarvitse lääkitystä asiaan.
Olen 28v nainen ja avioliitossa, ei lapsia.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Olisin kysynyt neuvoja seuraaviin vaivoihin:
- Outo/sumeaolo päässä (kuin ei mikään toimisi/ei tajuisi paljoa mitään. En osaa sanoa missä tilanteissa tulee, on jokapäiväistä ollut n.vuoden ajan. Pelkään että vajoan alas jonnekin synkkyyteen enkä tajua senkäänvertaa enää.
- Olen kärsinyt lievästä masennuksesta n.10v ajan. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Tämä liittyy usein siihen, että kun olen yksin niin iskee ankeus ja masis.
Jos joku osaa auttaa onko tämä paniikkihäiriötä vai mitä tämä on?
ps. Olen todella pahasti läheisriippuvainen. Minut kasvatettiin tyylillä "et ole mitään, olet huonompi kuin muut". Jos perheeni/aviomieheni menehtyisi, tekisin taatusti itsemurhan mikä pelottaa suunnattomasti. Haluaisin itsenäisenelämän mutta en vain yksinkertaisesti pysty siihen. Olen lukenut pinon kirjoja asiasta mutta ei tunnu auttavan. Terapiaan en päässyt koska en mielestäni tarvitse lääkitystä asiaan.
Olen 28v nainen ja avioliitossa, ei lapsia.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielestäni tarvitset ehdottomasti lääkityksen.itsellä oli vuosia samoja vaivoja.sit lääkäri sano et kokeile cipralexia.muutama viikko meni,ja ölin kuin uus ihminen.kaikki vaivat hävis.kannattaa käydä lääkärissä,ihan terv.keskus riittää.
Samanlaisia oireita minullakin siis. Lääkärin mukaan on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus. Mene vaan rohkeasti lääkäriin ja kerro avoimesti miltä sinusta tuntuu.
Kiitos vastauksista. Olen käynyt terveyskeskuksessa sekä myös yksityisellä, he tarjoavat lääkereseptejä vaikka mielestäni olisin vain terapian tarpeessa? Menisin heti yksityiselle terapiaan jos olisi vain varaa siihen.
Saisitkohan terveyskeskuksesta lähetteen psykiatrille?
Itse asun Helsingissä ja soitin Auroran sairaalan psyk polille, jonne pyydettiin käymään. Minulla oli silloin paniikkihäiriökohtaus kun sinne menin. Sanoin siellä lääkärille, että haluan terapiaan. Jouduin kyllä siellä useampaan kertaan sanomaan että HALUAN!! terapiaan ja viimein lääkäri sanoi että hän laittaa lähetteen. Sitten meni muistaakseni vain jotain viikko, kun minulle ilmoitettiin ensimmäinen aika psykiatrille ja sielläkin sanoin, että haluan terapiaan. Pääsin muutaman viikon päästä terapeutille, mistä olen ikionnellinen [jos tässä mielentilassa mistään voi sanoa olevansa ikionnellinen :)].Ehdin käydä terapeutilla muutaman kerran ennen hänen kesälomaansa ja olen kyllä ihan toiveikas sen suhteen ja odotan seuraavaa käyntiä.
Olin ennen psykiatrille menoa kokeillut muutamaa mielialalääkettä, jotka jouduin lopettamaan sen vuoksi, koska niistä tuli rajut sivuoireet. Psykiatri ei mitenkään "pakottanut" ottamaan mitään mielialalääkereseptiä vastaan, ehdotteli kylläkin joitain lääkkeitä mitä voisi kokeilla. Hän antoi reseptin rauhoittavaan lääkkeeseen, jota voin käyttää tarvittaessa, jos olo on sietätämötn.
Jossain vaiheessa sitten kokeilin taas erilaista mielialalääkettä ja koska siitä ei tullut niin rajuja haittavaikutuksia niin olen jatkanut sen käyttöä. Ei tämä olo vieläkään kovin hääppönen aina ole, mutta tämä mielialalääke vaikuttaa niin että useimmiten saan sentään nukutuksi ja kyllä se on tasannut mielialaakin.
Jospa sinnikkäästi "vaatisit" sitä terapiaan pääsyä, sinne taitaa olla vähän vaikea päästä, jos ei ole varaa yksityiselle mennä.
Joskus olen miettinyt että on se niin väärin että kun olo on huono ja energia vähissä niin tuollaistakin joutuu anelemaan ja hyppäämään monta kertaa lääkäreissä ennen kuin pääsee. Tsemppia sinulle!