Omat arvot

Kysymyksesi on laaja, hyvä, mutta laaja. Koitan silti ruotia tieni läpi.

Mitä arvostan elämässäni. Arvostan yrittämistä. Enkä vain töiden osalta, vaan elämän kaikilla osa-alueilla vastaan tulevana asenteena. Minusta on kunnioitettavaa jos ihminen jaksaa yrittää, ei sen väliä vaikka välillä tuulee vastaan. Kaikille tuulee. Mutta jos et yritä, et voi onnistuakaan.

Mitä teen sen eteen, että saisin arvostusta? No, minä yritän, niin ******sti. Revin ihan surutta pers-nahkani, (anteeksi kielenkäyttöni) ja teen huomattavasti kanssa eläjiäni enemmän, ainakin töitä. (kanssa eläjäni=tuntemani henkilöt, poikkeuksetta sen myös ovat valmiita myöntämään) He hyötyvät suoranaisesti toimeliaisuudestani, eikä se haittaa minua. Koskapa välitän tuntemistani ihmisistä ihan oikeasti. Kartan tutustumasta sellaisiin ihmisiin joita en voi katsoa kunnioittaen.

Toki olen tullut tilanteisiin joissa arvot eivät kohtaa. Silloin jätän toisen omaan arvoosa. Poistun taka vasemmalle, vältän törmäystä. Törmätessä pidän pintani. Jos ilmassa on toisen osapuolen osalta kuitenkin kunnioitusta, olen kannustava, ja koitan auttaa kykyni mukaan. Jos ei ole, en tuhlaa energiaani hukkaan.

Ps, toinen jota asia jota arvostan on tuomitsemattomuus. Vältän tuomitsemasta tarpeettomasti toisia, koska en voi koskaan tietää syitä toisen ihmisen käytökseen. Syyt voivat olla mitä moninaisempia.

Pahakin on vain oire kantajansa pahasta olosta, ja helpottuu kyllä hyvillä teoilla, jos ei ihan mahdottomista mielettömyyksistä ole kyse. (arkipäivän pahoista vain)

No, vastasinko kyllin monimutkaisesti?

Tosi laaja kysymys, joten listaanpas nyt jotain tärkeitä juttuja:

-Oma perhe on tietenkin ihan ensimmäinen arvojärjestyksessä, sen edelle ei mikään mene.

-Asenne elämään! Arvostan positiivisuutta ja sitä että aina jaksaa yrittää eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.

-Rehellisyys tietenkin, varsinkin itselleen! Vaikea olla toisille rehellinen jos ei itselleen osaa. (luottamus)

-Itsekuri!! Tämä on asia mikä saa välillä kiehumaan pannussa. Siltä tuntuu että itsellä sitä on, mutta onko kuitenkaan? Siihen ainakin pyritään! Toisissa ihmisissä ärsyttää ne piirteet mitkä itsessäänkin ovat puutteellisia , tämä ehkä kuuluu niihin.

-Arvostan läsnäoloa, vanhempia kenellä on aikaa lapsilleen! En erikseen kotiäitiyttä (isyyttä), tai ura-ohjusta, vaan vanhmempaa kuka oikeasti on läsnä.

-Yksinhuoltajia, tämä ei juurikaan perusteluja kaipaa. Rankka on sen osa joka yksin hoitaa kahden ihmisen työn.

-Terveyttä ja varsinkin sen ylläpitoa!! Kuinka moni TEKEE sen eteen asioita että kestää terveenä? Omalla esimerkillä vaikuttaa paljon lapsiin. Tosi surulista nähdä jo viisikymppisiä toinen jalka haudassa. (liikunnan puute, alkoholi, ruokavalio, tupakka, työasennot, stressi jne..)

-Suvaitsevuus, tämä onkin vaikea ja kehittämisen tarvetta itse kullakin..

No siinä mitä nyt ekana tuli mieleen!

Aika laaja kysymys.

Tähän vastaan, että arvostan luontoa, toisia ihmisiä, itseäni ja ennen kaikkea sitä mitä minä olen elämältä saanut.
Omassa elämässäni arvostan onnea ja rakkautta, joita olen saanut/saan lapsiltani, mieheltäni ja koiriltani.
Arvostan sekä itsessäni että muissa tasa-arvoisuutta, ymmärrystä ja hyväksyntää. Sitä että voi rakastaa ja olla rakastettu.

Sisäistä kauneutta arvostan todella paljon, mutta ulkoinenkin kauneus on mielestäni arvokasta.


"Mitä teet sen eteen,että sinua ja tekojasi arvostettaisiin ja huomioitaisiin?"

En tee mitään, minua saa arvostella. Teen asioita niin, ettei tarvitse myöhemmin katua.

"Oletko joutunut ristiriitaisiin tilanteisiin toisten henkilöiden kanssa,joiden arvot eivät kohtaa omiesi kanssa.Miten silloin toimit?"

Minun qarvoistani yksi suurimmista on suvaitsevaisuus. Minä hyväksyn toisten mielipiteet, olivat ne sitten samankaltaisia kuin omani taikka hyvin kaukana niistä.
Toki tuon oman kantani esille, mutta riitaa ei ole koskaan tullut, sillä en pakkosyötä omia arvojani vaan teen ne vain tiettäväksi.

Arvostan ihmisiä jotka ovat mitä ovat eivätkä yritä esittää mitään muuta tai olla muuta kuin ovat. Tällä en tarkoita sitten niitä ihmisiä jotka sanoo puolustuksekseen toisia ihmisiä tölviesään "mä vaan oon tällainen". Jos siis vaikka on muka rehellinen ja suora niin ei tarvits esuoraan tömäytellä ja loukata kun asian voi esittää fiksumminkin..

Rehellinen ja reilu on kovassa huudossa kun kamuja etsii. Tositen huomioiminen ja heistä kiinnostuminen on tärkeitä myös. Jos aina vain tuijottaa omaan niin eipä kovin hyvä ole.

Arvostan ulkoista kauneutta kuin ihmisen sisäitäkin kauneutta. Ne vain ei ole toisiinsa rinnastettavia asioita. Toisen eteen voi kuka vain tehdä paljon ja toinen on aika pitkälle syntymässä saatu. Kaunis ihminen on aina ilo katsella, mutta käsitys kauneudesta on muuttunut iän myötä ja nyt se sisältää kovin monen näköisiä ihmisiä.

Ei omista hyvistä teoista tarvitse saada kiitosta aina, sillä eihän niitä tehdä kiitoksen tähden vaan siksi että niin on oikein. Eikä ole kovin epäitsekästä jos kaikki teot pitää huomioida tai edes haluaa että teot huomioidaan. Itselleni para spalkinto hyvistä teoista ja asioista on kun sen saa vastaavasti takaisin joskus.

Omaan hyvän työtoverin, joka ei välttämättä ole kovin hyvä työssään tai olisi jos tahtoisi. Silti ihmisenä pidän hänestä paljon ja viihdyn hänen seurassaan jne. Näitä vastaavia tilanteita on ollut lukuisia aiemminkin. Riippuen asiasta joko sitä pyrkii korjaamaan tai sitten ohittamaan. Joskus on joutunut tekemään ratkaisun että työ ei ole jatkunut enää. Todella ristiriitaisia tunteitahan se herättää. Lopulta usein ystävyys vie voiton ja se kantaa vuosia vielä eteenpäinkin. Silti jos toisen toiminta on täysin ristiriidassa oman käsityksen kanssa tai jos toimii vastoin omia käsityksiäni räikeästi niin eihän siitä mitään tule. Ei omaa ajatustaan pysty ohittamaan ja se nousee väliin seinäksi. Silti kaikesta ei todellakaan tarvitse olla samaakaan mieltä.

Puhuminen ja keskusteluhan on mielekästä silloin kun ollaan eri mieltä. Samanmielisten kanssa menee itsetunnon vahvistamiseen ja toistensa kehumiseen aika. Omaan vahvoja mielipiteitä ja kasvotusten keskustelussa kun voi argumentoida laajemmin ja välittömästi on oman näkemyksen perustelu helpompa akuin esim täällä palstoilla. Toisaalta olen myös vahva mielipiteissäni jotka koen oikeiksi. Varmasti moniss asioiss aon moni amielipiteitä eikä aina yhtä ja ainoa aoikeaa, paitsi minulle. Jos en onnistu käännyttämään niin minkäs voi kun on parhaansa tehnyt? Aikuiset ihmiset vastaavat itsestään tässäkin asiassa..

"Mitä asioita arvostat elämässä noin yleensä?Toisissa henkilöissä,omassa käyttäytymisessäsi ym"

Arvostan ihmisissä suvaitsevaisuutta, sosiaalisuutta, rehellisyyttä ja uhrautuvaisuutta jonkin hyvän vuoksi. Arvostan kyllä myös kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä, vaikkei niihin sen kummempia tunteita sisältyisikään.

"Arvostatko ulkoista vai sisäistä kauneutta yms."

Arvostan tietenkin sisäistä kauneutta, mutta omaan turhamaisuutta, jonka seurauksena on aina jotain mitä haluaisin muuttaa ulkonäössäni. On toki myös asioita, joita haluaisin muuttaa "sisäisessä" itsessäni, esimerkiksi asenteissani, mutta en niin suuressa mittakaavassa, että siitä muodostuisi ongelma.

"Mitä teet sen eteen,että sinua ja tekojasi arvostettaisiin ja huomioitaisiin?"

Usein muistuttelen mieleeni sen, että kohtelee toista siten kuin haluaisi itseänsä kohdeltavan. Eihän se aina toimi ja jos joku potuttaa, olen valitettavan kärkäs sanallisesti siitä sivulauseessa huomauttamaan. Itse en ole mikään "hiljainen hyväntekijä", vaikka uhrautuvaisuutta arvostankin. Eli itsekkäästi odotan saavani jonkinlaista positiivista palautetta hyvistä teoistani tai eleistäni. Eli odotan samansuuntaista panosta tai kohtelua toiselta itseäni kohtaan.

"Oletko joutunut ristiriitaisiin tilanteisiin toisten henkilöiden kanssa,joiden arvot eivät kohtaa omiesi kanssa.Miten silloin toimit?"

Voi kyllä olen! En arvosta sitä, että seisotaan omien sanojen takana jyrkästi loppuun saakka. Haluan kuulla toisen perustelun/mielipiteen/tuntemukset asiasta. En myöskään pidä "käännyttämistä" vaan arvostan sitä, että ihmiset saavat ja voivat olla eri mieltä. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että asiasta ei olla samaa mieltä ja pyrin kovasti suvaitsevaisuuteen. Haasteeksi muodostuu se, että jos jossakin perustavaa laatua olevassa asiassa menee sukset ristiin niin kuinka sitä asiaa unohtamatta voidaan silti olla kaverit. Olen saanut palautetta siitä, että olen liian itsevarma mielipiteissäni ja esitän asiat liian aggressiivisesti niin, ettei kaikki uskalla minulle sanoa poikkeavia mielipiteitään. Se on todella surkeaa, koska niitä juuri haluaisin kuulla.
Lähes ylittämättömiä ristiriitatilanteita on tullut parin henkilön kanssa, jotka eivät ole (ilmeisesti) arvostaneet juuri näitä suvaitsevaisuusajatuksia, eikä keskustelusta heidän kanssaan ole tullut mitään. Eli juuri sellaisia, jotka yrittävät käännyttää, eivät anna puheenvuoroa, lannistavat ja ovat mielestään oikeassa ja piste.