mua on masentanu yli vuoden mut en oo hakenu apua, en tiä miks ehkä ei vaan oo pokkaa. koht alkaa kouluki tuntuu etten kestäsitä, kaikki uudet ihmiset jne. oon ajatellu itsemurhaa yli puol vuotta tosissani, ahdistaa helvetisti! koko aja paha olla. jos voisin tappaa itteni napin painauksella nii tekisin sen. sukulainen kuoli just ja mä vaan nauroin sisälläni, halveksin jotenki kaikkia. tää ei oo teiniangstia. välil tuntuu et sekotan todellisuuden ja unen ku eläisin jossai psykoosis. nautin kun nään kuolleita/kärsiviä kidutettuja ihmisiä. välillä tekee mieli kiduttaa vaan kaikkee minkä näkee. pakko tehä tälle jotaki. vihdoinki uskalsin kirjottaa tänne.vittu!
mikä vikana?
...............
2214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tee mitä teet, mutta oikealla lääkityksellä ton varmaan saisi aika kondikseen. Nuoruuteen ja IHMISEKSI kasvamiseen vaaditan aikaa.. Saatat joskus ajatella kaikesta aivan toisin, sillä muutos on ainoa pysyvä tekijä tässä maailmassa. Sinäkin muutut ja saatat joskus miettiä vaikeaa aikaasi pelkkänä rankkana kasvuprosessina. Mähän kato tiedän kaiken, juu, mutta kannattaa uskoa parempaan huomiseen.
Hae apua.
Tunteista pitää kertoa muille.
Ku nykyään masennuksen hoito on hyvää.
Hae vaan apua.
Ammattiauttajat on jo nähny kaikenlaista.