Kun olin 12-vuotias isäni alkoi pahoinpidellä minua fyysisesti ja henkisesti. Äitini seurasi heti perässä.
Pahoinpitelyyn kuului hakkaaminen, heitteleminen tavaroilla, kuristaminen, lyöminen terävillä esineillä ja paljon muuta. Henkisenä väkivaltana toimi haukkuminen, syyttäminen, nöyryyttäminen ja lista jatkuu tämänkin kohdalla.
Meillä kävi sosiaalityöntekijöitä mutta koskaan vanhempani eivät jääneet kiinni, mitään ei tehty vaikka kerroin asiasta.
Tänä päivänä kärsin yhä lapsuuden muistoista.
Olen masentunut ja pahasti pakkomielteinen mutta en uskalla hakea apua, joka saattaa johtua siitä että minua ei ennenkään autettu kun tarvitsin apua, miksi nytkään?
Miten voin päästä lapsuuden aaveistani eroon?
Olen lopen väsynyt siihen että yhtäkkiä olen surullinen ja seuraavassa hetkessä taas iloinen, jonka jälkeen yleensä muutun agressiiviseksi.
Lapsuuteni vaikuttaa myös siinämäärin että minun tekee valtavasti mieli suutuksissani lyödä muita ihmisiä tai tehdä heille jotain tosi pahaa. Olen vielä tähän päivään asti saanut joten kuten pidäteltyä itseäni, mutta vain niukin naukin. Pelkään että olen joku päivä veitsi kourassa niinkuin isäni.
Pahoinpitelyyn kuului hakkaaminen, heitteleminen tavaroilla, kuristaminen, lyöminen terävillä esineillä ja paljon muuta. Henkisenä väkivaltana toimi haukkuminen, syyttäminen, nöyryyttäminen ja lista jatkuu tämänkin kohdalla.
Meillä kävi sosiaalityöntekijöitä mutta koskaan vanhempani eivät jääneet kiinni, mitään ei tehty vaikka kerroin asiasta.
Tänä päivänä kärsin yhä lapsuuden muistoista.
Olen masentunut ja pahasti pakkomielteinen mutta en uskalla hakea apua, joka saattaa johtua siitä että minua ei ennenkään autettu kun tarvitsin apua, miksi nytkään?
Miten voin päästä lapsuuden aaveistani eroon?
Olen lopen väsynyt siihen että yhtäkkiä olen surullinen ja seuraavassa hetkessä taas iloinen, jonka jälkeen yleensä muutun agressiiviseksi.
Lapsuuteni vaikuttaa myös siinämäärin että minun tekee valtavasti mieli suutuksissani lyödä muita ihmisiä tai tehdä heille jotain tosi pahaa. Olen vielä tähän päivään asti saanut joten kuten pidäteltyä itseäni, mutta vain niukin naukin. Pelkään että olen joku päivä veitsi kourassa niinkuin isäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ammattiauttajat on jo nähneet aika paljon.
Sinäkin saisit varmasti apua kun vain pyydät ditä.
Älä pullota tunteita sisällesi vaan puhu niistä muille.
Lähimmästä terveyskeskuksesta sais varmaan sovittuu ajan jonkun kaa, jolle puhua.