Mitähän kaikkia oman maan lakeja ja lisäksi kansainvälisiä sopimuksia Suomessa on viime vuodet rikottu sillä, että lasten neurologinen kuntoutus tai psykiatrisen sairaalahoidon antaminen on osin korvattu huostaanotolla. Lapsen sairaus tai sairaalapaikkojen puute eivät saa olla pelkästään huostaanottoon perusteena!
Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen kirjoittaa HS:n mielipiteissä tänään:
"Psyykkisesti sairaiden lasten hoitoonpääsyä on helpotettava
Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä lastensuojelun sekä sijaishuollon tarvetta aiheuttava tekijä.
Vaikka lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon järjestäminen on ensisijaisesti terveydenhuollon vastuulla, hoidetaan psyykkisesti sairaita lapsia valitettavan paljon lastensuojelulaitoksissa, ja he jäävät vaille tarvitsemaansa lastenpsykiatrista hoitoa.
Suria ongelmia on ollut myös lasten mielenterveyshoidon kiireellisessä järjestämisessä.
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti keväällä huomiota puutteisiin lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon järjestämisessä ulkoministeriölle antamassaan lausunnossa, joka koski YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa Suomen raportin valmistelua.
Erään lapsen tapauksessa pitkä jonotusaika lastenpsykiatriselle osastolle oli ollut lainvastainen, sillä kyseisessä tapauksessa lapselle olisi pitänyt antaa psykiatrista hoitoa enintään kolmessa kuukaudessa tai aikuisten psykiatrisen osaston olisi tullut järjestää hoito kuitenkin alaikäisen hoitotarpeet huomioiden.
Kiireellisen hoidon tarve ei kuitenkaan ole lainmukainen peruste alaikäisen hoitamiselle aikuisten osastolla, vaan lapselle tulisi tuollaisessa tilanteessa hankkia kiireellinen psykiatrinen hoito joltain muualta palveluntuottajalta.
Oikeusasiamiehen lausunnon mukaan lasten ja nuorten psykiatrisen osastohoidon järjestämisessä oli ollut ongelmia myös muissa kuin kyseessä olleessa sairaalapiirissä yhtä vakavia ongelmia ei tosin ollut tullut esille.
Tämän vuoden alusta voimaan tulleeseen uuteen lastensuojelulakiin ei otettu lasten vakavan mielenterveyden häiriön hoitoa koskevaa säännöstä, jonka mukaan kyseiset palvelut tulisi järjestää kiireellisesti lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille.
Palvelujen kiireellisen järjestämisen arvioitiin lastensuojelulakia valmisteltaessa olevan tärkeää, mutta siitä katsottiin olevan tarkoituksenmukaista säätää terveydenhuollon lainsäädännössä. Siihen sisältyvät jo säännökset hoidon järjestämisestä ja kiireellisyysasteen huomioon ottamisesta.
Lastensuojelun asiakkuus on yksi tekijä muiden kiireellisyysarvioon vaikuttavien tekijöiden joukossa. Siksi sitä ei säädetty lastensuojelulaissa, vaan tarvittavat säännökset olisi tullut sisällyttää terveydenhuollon uudisteilla olevaan lainsäädäntöön.
Terveydenhuollon uusi lakiesitys ei kuitenkaan paranna psyykkisesti sairaiden lasten hoitoonpääsyä millään lailla.
Lakiesityksen mukaan lapsen ja nuoren mielenterveyspalveluissa tehdyn hoidontarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi katsottu hoito on järjestettävä - hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen - kolmen kuukauden kuluessa. Siis entisenlainen meno voi jatkua.
Monet psyykkisesti sairaista lapsista joudutaan siis sijoittamaan kiireellisellä sijoituksella tai huostaanotettuina lastensuojelulaitoksiin tai aikuisten psykiatrisille osastoille. Kumpikin vaihtoehto on lapsen edun ja oikeusturvan kannalta huono.
Sijoittamalla lapsi pois perheestään lastensuojelulaitokseen puututaan aina huoltajien oikeuksiin lapsen kasvattajina. Samalla puututaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, oikeutta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja yksityiselämän suojaan.
Lakiesitys lienee jo lähtenyt laajalle lausuntokierrokselle. Toivon, että perustuslakivaliokunta ja toki muutkin lausuntoja antajavat tahot arvioivat tarkoin, onko tarpeen tarkentaa terveydenhuoltolain esityksen säännöksiä lasten- ja nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämisestä. Asiasta tulisi kenties säätää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Se, että lapselle ei tarvittaessa saa hoitoa, murentaa lasten ja vanhempien luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Millainen on se yhteiskunta, jonka apuun ei hädän hetkellä vi yhtään luottaa?"
Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen kirjoittaa HS:n mielipiteissä tänään:
"Psyykkisesti sairaiden lasten hoitoonpääsyä on helpotettava
Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä lastensuojelun sekä sijaishuollon tarvetta aiheuttava tekijä.
Vaikka lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon järjestäminen on ensisijaisesti terveydenhuollon vastuulla, hoidetaan psyykkisesti sairaita lapsia valitettavan paljon lastensuojelulaitoksissa, ja he jäävät vaille tarvitsemaansa lastenpsykiatrista hoitoa.
Suria ongelmia on ollut myös lasten mielenterveyshoidon kiireellisessä järjestämisessä.
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti keväällä huomiota puutteisiin lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon järjestämisessä ulkoministeriölle antamassaan lausunnossa, joka koski YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa Suomen raportin valmistelua.
Erään lapsen tapauksessa pitkä jonotusaika lastenpsykiatriselle osastolle oli ollut lainvastainen, sillä kyseisessä tapauksessa lapselle olisi pitänyt antaa psykiatrista hoitoa enintään kolmessa kuukaudessa tai aikuisten psykiatrisen osaston olisi tullut järjestää hoito kuitenkin alaikäisen hoitotarpeet huomioiden.
Kiireellisen hoidon tarve ei kuitenkaan ole lainmukainen peruste alaikäisen hoitamiselle aikuisten osastolla, vaan lapselle tulisi tuollaisessa tilanteessa hankkia kiireellinen psykiatrinen hoito joltain muualta palveluntuottajalta.
Oikeusasiamiehen lausunnon mukaan lasten ja nuorten psykiatrisen osastohoidon järjestämisessä oli ollut ongelmia myös muissa kuin kyseessä olleessa sairaalapiirissä yhtä vakavia ongelmia ei tosin ollut tullut esille.
Tämän vuoden alusta voimaan tulleeseen uuteen lastensuojelulakiin ei otettu lasten vakavan mielenterveyden häiriön hoitoa koskevaa säännöstä, jonka mukaan kyseiset palvelut tulisi järjestää kiireellisesti lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille.
Palvelujen kiireellisen järjestämisen arvioitiin lastensuojelulakia valmisteltaessa olevan tärkeää, mutta siitä katsottiin olevan tarkoituksenmukaista säätää terveydenhuollon lainsäädännössä. Siihen sisältyvät jo säännökset hoidon järjestämisestä ja kiireellisyysasteen huomioon ottamisesta.
Lastensuojelun asiakkuus on yksi tekijä muiden kiireellisyysarvioon vaikuttavien tekijöiden joukossa. Siksi sitä ei säädetty lastensuojelulaissa, vaan tarvittavat säännökset olisi tullut sisällyttää terveydenhuollon uudisteilla olevaan lainsäädäntöön.
Terveydenhuollon uusi lakiesitys ei kuitenkaan paranna psyykkisesti sairaiden lasten hoitoonpääsyä millään lailla.
Lakiesityksen mukaan lapsen ja nuoren mielenterveyspalveluissa tehdyn hoidontarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi katsottu hoito on järjestettävä - hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen - kolmen kuukauden kuluessa. Siis entisenlainen meno voi jatkua.
Monet psyykkisesti sairaista lapsista joudutaan siis sijoittamaan kiireellisellä sijoituksella tai huostaanotettuina lastensuojelulaitoksiin tai aikuisten psykiatrisille osastoille. Kumpikin vaihtoehto on lapsen edun ja oikeusturvan kannalta huono.
Sijoittamalla lapsi pois perheestään lastensuojelulaitokseen puututaan aina huoltajien oikeuksiin lapsen kasvattajina. Samalla puututaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, oikeutta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja yksityiselämän suojaan.
Lakiesitys lienee jo lähtenyt laajalle lausuntokierrokselle. Toivon, että perustuslakivaliokunta ja toki muutkin lausuntoja antajavat tahot arvioivat tarkoin, onko tarpeen tarkentaa terveydenhuoltolain esityksen säännöksiä lasten- ja nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämisestä. Asiasta tulisi kenties säätää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Se, että lapselle ei tarvittaessa saa hoitoa, murentaa lasten ja vanhempien luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Millainen on se yhteiskunta, jonka apuun ei hädän hetkellä vi yhtään luottaa?"
Vastaukset 19
Vanhimmat
oikeuksiin lapsen kasvattajina. Samalla puututaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, oikeutta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja yksityiselämän suojaan."
Juuri näin! Kyllä mekin saimme laittoman huostaanoton yhteydessä kaikkien noiden oikeuksien menettämisen kokea pohjamutia myöten.
Raivostuttaa vieläkin, että täysin sikamaiseksi osoittautunut laitos antoi ivallisesti hymyillen käydä armon oikeudesta, että lapsen ei sentään tarvinnut aloittaa heillä syntymäpäivänään. Virallinen huostaanottopäivä sattui nimittäin syntymäpäivälle ja lapsen olisi silloin pitänyt mennä ensimmäistä päivää laitokseen.
Tuntuu kuin puukkoa käännettäisiin sydämessä vieläkin kun muistan, miten hän 9-vuotissynttäreillä mainitsi kavereilleen aloittavansa "kivassa hoitopaikassa huomenna". Niin olin yrittänyt saada hänet uskomaan, vaikka pahinta pelkäsin. Noin hän tosiaan sanoi luottavaisin mielin, mutta emme kumpikaan vielä silloin tienneet, mitä edessä tulee olemaan.
Illalla pakkasimme hänen rakkaita tavaroitaan ja vaatteitaan ja seuraavana aamuna saatoimme isän kanssa hänet osastolle. Olin perillä reilut pari tuntia, koska laitoimme kaikki hänen lelunsa hyllyihin, vaatteet kaappeihin ja kiinnitimme seinälle tutun julisteen. Suojelusenkelin kuvan hän halusi ovensa viereen, koska ei ollut tottunut nukkumaan yksin ja kuulema yöllä tuntui, että ovesta tulisi vieraassa paikassa jotain pelottavaa.
Emme olleet koskaan ennen olleet yhtään yötä erossa toisistamme ja lapsi tankkasi turvallisuutta toistelemalla "ei minua varmaan pelota, ei minua pelota ja tuo enkeli vartioi minun ovea..." Huoneeseen pyysi päästä saman ikäinen tyttö tutustumiskäynnille ja lapset jäivät hetkeksi kaksin kun kiersin osastolla tutustumassa hoitajiin. Paniikki sisälläni kasvoi kun kuulin paikalla olevan lähihoitajia, muutama lähikasvattaja ja sosionomi. Yksi virka oli olemassa psykiatriselle erik.sairaanhoitajalle, mutta se oli täyttämättä, ollut jo kauan. Ja lapsi lähetettiin sinne sairaalapaikkojen puutteen takia saamaan muka psykiatrista hoitoa!
Kun kello tuli niin paljon, että minun oli poistuttava paikalta, että "osaston ohjelma saattoi jatkua", lapsi tarrautui itkien minuun niin lujaa ja niin pitkäksi ajaksi, että muiden oli viimein irrotettava hänet minusta. Poistuin pimeään talvi-iltaan pala kurkussa kun hoitaja oli avannut oven avainkortilla. Lapsi oli pyytänyt minua huiskuttamaan vielä ulkoa, mutta kun katselin ulkona kerrostalon ikkunoita, en nähnyt lastani missään. Myöhemmin huomasin, että psykiatrisen osaston lapsilta oli estetty pääsy ikkunoiden luokse.
Edessä oli lapselle kamala kaksiviikkoinen, aivan järjetön "kiinnittymisjakso", jonka tarkoitus oli saada lapsi kiinnittymään sijaishuoltopaikkaansa. Olin voimatonta raivoa täynnä, koska takana oli 2 kk kestänyt sairaalan tutkimusjakso, jonka aikana olimme tavanneet joka päivä, joskus kävin sairaalassa kaksikin kertaa päivässä. Kiinnittymään sijaispaikkaan! Järjetöntä ja täysin laitonta siinä tilanteessa, mutta eihän huostaanottovanhemmilla tai lapsilla ole pienintäkään sananvaltaa tuollaisessa tilanteessa.
Laitoksen mielivalta selvisi nopeasti. Sossut olivat olleet paikalla, samoin lapsi, kun sovittiin, että kahden viikon jälkeen hän pääsee ensimmäiselle kotilomalle. Mutta tyrmistyksekseni minulle palaverissa sanottiinkin, että: "Ei missään tapauksessa! Kyllä tuossa on nyt väärinkäsitys, sillä meidän kiinnittymisjaksomme on aina 3 viikkoa." Yritin pyytää, että asia on selvitettävä, että älkää ai vielä kertoko sitä lapselle kun hän tulee koulusta. Mutta ei, kyllä se oli heti kerrottava kuulema. Sanoin sen olevan lapselle kamala pettymys ja toistin vielä, että ei kannata kertoa vielä. Mutta oli kuulema kerrottava, "koska näin meillä yleensä tehdään, koska lapsen on pystyttävä ajan tasalla omista asioistaan ja on niiden opittava kestämään pettymyksiäkin." Voi jumalauta! ENSIN luvataan ja sitten perutaan! Ja mikä sika asenne minua kohtaan, vaikka lapsen asiat hoidetaan muka vanhempien kanssa yhteistyössä! Ei siellä vanhempien mielipiteitä huomioitu mitenkään missään asioissa, sen sain huomata jatkossakin kaikessa.
Soitin heti kotiin päästyä sossulle, joka soitti laitokseen ja sen jälkeen minulle. Kertoi sanoneensa, että ei missään tapauksessa ole lastensuojelullisesta näkökulmasta oikein perua lapselle jo luvattu kotilomaa ja aiheuttaa hänelle niin suurta pettymystä hoidon alkuvaiheessa." Saimme loman sovitusti, mutta kaikki sympatiat niille vanhemmille, joiden sossut eivät ole tehneet elettäkään puolustaakseen lasta sijaishuollon mielivaltaa vastaan. Siitä se taistelu laitoksen kanssa alkoi ja paljon tuskaa ja kärsimystä lapselle aiheutettiin, ennen kuin sain hänet kotiin myöhemmin samana keväänä, tosin paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään.
Niinpä minulla olikin kotiutumisen jälkeen työ saada lapsi lääkäriin seuraavana syksynä nuhakuumeen takia. Lääkäri meni hämmentyneen näköiseksi kun lapsi ensisanoikseen tokaisi hänelle: "Ethän sinä vaan lähetä minua mihinkään hirveään paikkaan täältä?" Niin että se siitä lapsen luottamuksen menetyksestä yhteiskuntaa kohtaan, "johon ei voi luottaa hädänkään hetkellä." Olen täysin samaa mieltä Puustinen-Korhosen kanssa tuostakin asiasta.
Ihmiset eivät ole tainneet täysin ymmärtää, että aivan hyvistä perheistä lapsia ja nuoria huostaanotetaan lastensuojelulaitoksiin muka psykiatrisen hoidon toivossa. Minun oikeustajuni nimittäin sanoo, että jos olisivat ymmärtäneet, niin tämä laiton, ihmisoikeuksia ja lakeja rikkova toiminta olisi VAADITTU lopetettavaksi jo vuosia sitten. Ja päättäjien päitä vadille, jos ei olisi lopetettu!
Päättäjät ovat tainneet uskoa olevansa niiden valheiden turvassa, kun pidetään vain huoli siitä, että julkisuudessa vaietaan kaikista muista kuin laillisin perustein tehdyistä huostaanotoista. Niitä kaikkia muita taitaa olla jo suurin osa huostaanotoista, eikä vain päihde- ja väkivaltaperheistä tehtyjä huostaanottoja, kuten harhaan johtavasti väitetään. Löytyykö laittomille huostaanotoille suojelijoita ministeritasolta, kuten erään palvelutalon suhteen aikanaan?
1. rikos on valtion taholta jättää lapsi ilman hoitoa,
2. rikos on laittomasti erottaa hänet HYVISTÄ vanhemmistaan.
3. harhaan johtavan tiedon esittäminen siitä, että lapsi saisi laitoksessa tarvitsemaansa hoitoa,
4. laiton puuttuminen huoltajien oikeuteen lapsensa kasvattajana,
5. last.suojelulain rikkominen,
6. Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkominen,
7. Suomen perustuslaissa perheille turvattujen oikeuksien rikkominen, kuten koskemattomuus ja yksityiselämän suoja,
8. lapsen henkilökohtaisen vapauden rikkominen, 9. terveydenhoitolain rikkominen vanhempien kanssa yhteistyössä suunnitellusta lapsen hoidosta,
10. mielenterv.lain rikkominen, kun alaikäisiä sijoitetaan aikuistenkin laitoksiin.
Valtion tehtävä on taata, että kunnilla on riittävät resurssit perustuslaillisten palvelujen ja tukien tarjoamiseen, myös lapsille. Tämä koskee yhtä hyvin koulujen erityisopetusta, kuin terveydenhoitoa niin psykiatrian kuin lastenneurologiankin puolella, joissa kaikissa edellä mainituissa on vakavia puutteita tällä hetkellä.
Lehden hallituslähteen mukaan päätöstä valmistellaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä.
Suunnitelman taustalla vaikuttavat viimeaikaiset surmat Jokelassa ja Keravalla, joissa tekijänä on ollut mielenterveysongelmista kärsinyt nuori.
Kyseessä ovat niin sanotun Kaste-ohjelman lähes 25 miljoonan euron määrärahat, jotka ovat peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) hallinnassa. Ohjelma keskittyy muun muassa lasten, nuorten ja perheiden palveluihin, perusterveydenhuoltoon ja syrjäytymisen ehkäisyyn.
Kaste-määrärahalla tuetaan kuntien tai kuntayhtymien hankkeita suurilla summilla. Aiemmin hankerahoja on siroteltu satoihin eri kohteisiin.
Kunnat voivat lähettää hakemuksiaan Kaste-ohjelmaan elokuun loppuun asti.
YLE Uutiset
terveelliseen ja turvalliseen elämään
KASTE-ohjelma on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen strateginen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen. Valtioneuvoston 31.1.2008 hyväksymässä ohjelmassa määritellään Suomen vuosien 2008-2011 sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet, kehittämistoiminnan ja valvonnan painopisteet sekä niiden toteuttamista tukevat uudistus- ja lainsäädäntöhankkeet, ohjeet ja suositukset.
Ohjelmalla halutaan vähentää syrjäytymistä ja parantaa kuntalaisen osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä. Tavoitteena on myös kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja ja alueellisia eroja.
Osallisuus
Osallisuuden lisäämisessä ja syrjäytymisen vähentämisessä osatavoitteiksi on otettu:
Lastensuojelun toimenpitein kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä suhteessa ikäryhmään kääntyy laskuun.
Koulutuksen ulkopuolelle jäävien 17–24 -vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta on alle 10 prosentin.
Toimeentulotukea pitkäaikaisesti tarvitsevien 18–24 -vuotiaiden nuorten osuus vastaavasta ikäluokasta puolittuu.
Pitkäaikaistyöttömien määrä vähenee alle 30 000 henkilöön.
Pitkäaikaisasunnottomuus puolittuu. "
Joopa joo. Sekä peruspalveluministeriin että sosiaali- ja terveysministeriöön on oltu yhteydessä ja kannattaa olla yhteydessä jatkossakin.
Nyt kun tuo sosiaaliportti on avttu (Vartu ry) ja siellä on lastensuojelun käsikirjassa puhuttu kriisistä (kohdassa erityiskysymyksiä), jonka vanhemmat kohtaavat huostaanottotilanteessa, niin jotkin sossut ehkä vähän ymmärtävät vanhempien reaktioita tähän. (Jotkut lasten sossut ovat sattaneet lukea sen.)
Kriisistä kerrotaan esimerkiksi sen kestävän jopa vuoden. Minulla kesti pahin aika huomattavasti pitempään. Ei niistä koskaan toivu kunnolla. En ehtinyt tointua, kun tuli väliin tapaamisoikeuden rajoitus "lapsen hoidon turvaamiseksi" ja heti peräjälkeen "lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn" takia. Näin meni äidin elämästä kriisin kourissa pitkälti yli kolme vuotta. Yritykset olla työelämässä kariutuivat tällöin.
Äidin kriisiä käytettiin hyväksi jatkossa ja tehokkaasti. Vaikka kotilomat taas sallittiin taas pitkään, oltiin koko ajan äidin kimpussa. Uusiin rajoituksiin ei uskallettu ryhtyä, koska äiti oli nostanut aika rankkoja oikeustoimia. (Tosin äiti hävisi, mutta pelko niille jäi).
Seuraavasta rajoitusbuumista tointumiseen meni noin pari vuotta. Rajoituksen perusteet muuttuivat näinä kertoina joka vuosi. Tämä on vain yksi puoli asiasta.
Miten lapsi kohtaa huostaanoton? Diagnoosi Z61.8 saatiin aluksi: omani jouduttiin viemään ensiapuun, diagnoosina oli sekavuus-/stressireaktio. Miten psyykkisesti oireilevan lapsen hoitoa voidaan perustella erottamisella vanhemmastaan? Lapsi kokee saman kriisin kuin vanhempansa psyykkisten ongelmien lisäksi. Kolmas puoli asiasta on se, milloin lapsen psyyken diagnoosit on tehty oikein, sen jätän tässä käsittelemättä.
Kun lapsen kanssa itkettiin yhdessä ensimmäiset päivähoitokuukaudet, iku lakkasi, kun lapsi oppi, että äiti tuli aina takaisin. Huostassa lapsi jäi hoitajien armoille itkemään. Hoitopaikka oli sitä tasoa, että ei voi sanoa muutakuin, että armoille. Huostastressi lisättiin lapsen mielenterveysongelmiin, eikä sijoituksen aiheuttamaksi huostastressiksi, alkuperäisessä diagnoosissa tämä oli lapsen ongelmiin tosin kirjattu Z61.8 Sijoitus .....(=Muut kielteiset lapsuudenaikaiset elämäntapahtumat). Myöhemmin "hoidon" alettua tämä diagnoosi jätettiin unholaan. Ja huostanperusteisiin voitiin taas lisätä uutta ja perheen hajoittamiseksi sopivaa materiaalia. Eihän taloudellisin perustein toimiva hoitolaitos voi itseään syyttää leimalla Z61.8 Sijoitus....!
Äiti oppi, että huostastressin paras lääke oli aika tai irrottautuminen huostatahosta ja siksi myös lapsestaan. Irrottautuminen oli ajoittain pakollista, jotta pysyisi järjissään. Jos ei tavannut lastaan, sai taas miinuspisteitä ja uusia perusteita rajotuksille ja huostan jatkamiselle. Mikä oli lapsen psyykkistä ongelmaa, mikä huostastressiä Z61.8 Sijoitus...? Eihän näitä pysty kukaan varmaan erottelemaan, mutta lasta hoidettaessa olisi TODELLA AIHEELLISTA MUISTAA TÄMÄ DIAGNOOSI: Z61.8!!!
ja laittomuuksista?
Samainen oli. Sanoin kuvaamaton.
suhteita ole onnistuneet tutkimaan nekään, joilla on oikeudet yritysrekisteriin oman firman tunnuksilla. Hämäräperäinen lafka, ratsastaa vanhalla ja kunnianarvoisalla maineellaan, mutta maine alkaa on jonkin aikaa jo ollut miinusmerkkistä.
Velottavat hirveitä summia yhteiskunnalta pelkästä lume-hoidosta. Ja mielivalta asiakkaita kohtaan kaikilla toiminnan alueilla on rajatonta, se ei siis koske vain lastensuojelun puolta, vaan muitakin toiminta-alueita.
En tiedä mikä on, mutta kyllä sossu pääsi ajelemaan taksilla, muuten se käyttää julkisia.
Ja perhekin sai viikonlopuiksi 20 mk/lapsi enemmänkuin kunnallisella puolella. Ne nyt on pikkujuttuja.
Hoitoa voi kuvata täällä vain sanalla sanoinkuvaamaton, koska voi joutua oikeuteen, jos asioista puhuu niiden oikeilla nimillä. Äkkiähän yhden nimimerkin takana oleva IP-osoite bongataan, jos on tarve ja rahaa ja sitähän se "sampo" osaa tahkota.
"Meidän tietoomme on tullut, että sinä nauhoitit edellisen palaverin. Niin... hmm... hmph... jos nämä nauhoitukset jatkuvat, niin me tulemme kääntymään lakimiestemme puoleen."
Mitä aihetta heillä olisi kääntyä lakimiestensä puoleen, jos äänityksessä eivät olisi paljastuneet heidän laittomat toimintansa?
kun ei ole kyseisen lafkan henkilökuntaa varoittanut olemaan uhkailematta lastensuojelun asiakkaita, lapsia ja heidän vanhempiaan.
Kannattaa varmaan kääntyä sellaisen lakimiehen puoleen, joo hei. Ihan sama.
Kiellettiin mummun tulemast palaveriin.. no sit kielettiin sosiaaliasiamiehen tulemast.. no sit viel meinasivat lakimiehenkin kieltää vaan eivät onnistuneet kun lakimies alkoi lukea sossuille hiukka lakia...Hah.. kun nautin tilanteesta ja silloin sossut oli niin..niin asiallisia...
vai laitos kielsi?
sosiaaliasiamiehet, kun heidänkin seuransa on pahasta huostaanotetulle lapselle :D
Sen asiallisempaa ihmistä ei voi olla olemassakaan kuin Lilli Autti, joka oli sosiaaliasiamiehenä ainakin silloin kun lapseni tuolla laitoksessa oli.
Aivan TÄYSIN LAITONTA kieltää sukulaistenkin paikalla oleminen! Mutta tällaisesta jos täällä valittaa, niin aina joku sijaishuollon edustaja tulee selittämään, miten "tietysti koko suku ovat samanlaisia hirvityksiä ja pahasta lapselle, totta kai!"
Mutta että sosiaaliasiamies ja asianajajatkin ovat huonoa seuraa, niin eivät he sillä todista muuta kuin omat päivänvaloa kestämättömät toimensa.
Oman poikani papereista on ollut mielenkiintoista seurata miten diagnoosit vaihtelevat laidasta laitaan...
Tässä lista saaduistamme numerohullutuksista saanti järjestyksessä...
1. F92.9 määrittämätön samanaikainen tunne- ja käytöshäiriö
2. F91.9 määrittämätön käytöshäiriö
3. F84.5 Syndroma Asperger suspecgta
4. F92.8 samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö, F98.5 Änkytys, F89 Psykologinen kehityshäiriö ja Z65.3 Muihin lainopillisiin seikkoihin liittyvät ongelmat: Lapsen huostaanottoon tai elatusavun määräämiseen tähtäävään prosessiin liittyvät ongelmat
Ja kaikki nämä dg:t on saatu kahden vuoden sisällä! Saa arpoa... Niin ja sama lääkärikin on kaikki dg:t antanut...
Varsinkin sana määrittämätön tarkoittaa sosiaalissa: vanhemmissa on pakko olla vikaa, otetaan lapsi huostaan...
Mutta jos lapsella on jo entuudestaa joku dg ennen sosiaalin hampaisiin joutumista ei huosta pelkoa välttämättä silloin ole.
huomen illalla nimetta g mail com?
Maallikkona sanoisin:
F9x.x diagnoosit johtuvat, siitä, että ei tiedetty lapsellasi olleen neurologinen ongelma eli tuo F84.5 Asperger, jota tutkitaan lapsellasi edelleen, koska asiasta ei olla varmoja. Siitä tulee tuo suspectä, epäily.
Minulla on wikipedia käsitys, että Asbergerin oireyhtymää ei enää syytetä vanhempia niinkuin ei esimerkiksi autismiakaan. Ilmeisesti tuo F89 johtuu tuosta Asbergerin oireyhtymästä, jota ei siinä vaiheessa oltu vielä huomattu. Asbergerin oireyhtymään on mielikuvieni mukaan olemassa tehokkaat hoito- ja kuntoutuskeinot.
Nuo Z6... alkuiset. Oletko googlannut? Minä googlasin meidän:
Z61.8 Muut kielteiset lapsuudenaikaiset elämäntapahtumat (virallinen nimi)
on lääkäri kirjoittanut tuohon sijoitukseen liittyväksi. Tässä vaiheessa oli jo tehty lapsen huostaanotto. Ei enää kirjoittanut sen kristillisen laitoksen lääkäri.
Eli sanoisin, että lapsellesi yritetään nyt diagnostisoida Asbergerin oireyhtymää, mutta siitä ei olla vielä varmoja. Lapsen elämää häiritsee lisäksi huostaanotto(vai elatusapu?). Tämän perusteella voit hakea huostanpurkua, pyydä lakimies apuun.
En ole lääkäri, mutta lapseni ongelmissa on edetty F -> Z -> E linjassa. E on viimeisin diagnoosi, jonka hyväksynkin ja sen hoidolla lapsi paranikin. F:ää on käytetty huostaanoton syynä(äidin on väitetty laiminlyöneen lasta, mitä todellakaan ei ole tapahtunut muualla kuin sossun päässä). Huosta Z on häirinnyt lapsen psyykeä vanhvasti, jonka johdosta hän käy terapiassa. Alkuperäinen F korjaantui hänen saatuaan E-ryhmän diagnoosin. Tulen hakemaan tällä perusteella huostanpurkua, kunhan saan kaikki mahdolliset paperit kokoon, näistä ensin loput valitukset tehtyä ja näihin vastaukset.
En todellakaan ole lääkäri, mutta netistä löytyy googlaten sellaista tekstiä, mitä maallikkokin pystyy ymmärtämään, kun vain hermot kestää raataa ja mitä ei lapsensa eteen tekisi. Mieluummin tämän tekisi suoraan lapsen eteen, eli olisi lapsen äiti, hoitaja ja kasvattaja, mutta yhteiskunta vaatii minua suuntaamaan aikaani näin, eikä lapseni seuraan.
- siis 'määrittämätön' ja 'laaja-alainen' - kun eivät osaa hoitaa potilasta. Ja aivan samoin tekevät hoidollisia huostaanottojakin samoissa tapauksissa. Miten törkeää ja millä helvetin oikeudella ja viivyttävät lapselle annettua oikeaa kuntoutusta?!
Siis nimenomaan Asperger- tai ADHD-lapsia, joiden hoito ei heille edes kuuluisi, mutta joita retkut eivät laske enää oikeaan hoitoon sen jälkeen kun ovat kynsiinsä saaneet.
sossussa...