Niin, olen äitipuoleksi päätynyt elämässäni. Haluaisin teidän nuorten kertomuksia taikka mielipiteitä avioeron jälkeisessä tilanteessa.
Miten on mennyt uusien aikuisten kanssa, mitä toivoisitte heiltä, mikä ottaa pattiin.
En tosiaan tee mitään tutkimusta, mutta itselläni on nyt alakouluikäinen tytärpuoli ja murrosikäinen joka-toinen-viikonlopputyttö. Siis mieheni entisestä liitosta.
Aikuiset puhuu paljon, ja tekee toisin, haluaisin teiltä itseltänne kuulla, miten toimisin oikein näiden lasten kanssa, mikä teidän kohdallanne on ollut hyvä.
On nimittäin niin, että näitten lasten äiti on todella katkera ja kylvää katkeruuttaan ilmeisesti myös lapsiin, minulla on ollut aika vaikea asettua kaiken keskelle, kun välillä saan kuulla olevani heidän elämänsä pilaaja ja välillä muuten vaan vihan kohteeksi kelpaava.
Kiitos jo etukäteen jos joku haluaa asioista jutella.
Miten on mennyt uusien aikuisten kanssa, mitä toivoisitte heiltä, mikä ottaa pattiin.
En tosiaan tee mitään tutkimusta, mutta itselläni on nyt alakouluikäinen tytärpuoli ja murrosikäinen joka-toinen-viikonlopputyttö. Siis mieheni entisestä liitosta.
Aikuiset puhuu paljon, ja tekee toisin, haluaisin teiltä itseltänne kuulla, miten toimisin oikein näiden lasten kanssa, mikä teidän kohdallanne on ollut hyvä.
On nimittäin niin, että näitten lasten äiti on todella katkera ja kylvää katkeruuttaan ilmeisesti myös lapsiin, minulla on ollut aika vaikea asettua kaiken keskelle, kun välillä saan kuulla olevani heidän elämänsä pilaaja ja välillä muuten vaan vihan kohteeksi kelpaava.
Kiitos jo etukäteen jos joku haluaa asioista jutella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun vanhemmat eros mun ollessa 8v. Ja tottakai, melkein aina, moni lapsi purkaa itteää isän tai äidin uusille nais- tai miesystäville. Itsekin muistan olleeni todella vaikea 12-16-vuotiaana. Omatkin vanhemmat melkein inhos toisiaan, joskus taas oli niin hyviä kavereita. Vähän väliä sai kuulla kun toinen arvosteli toisen uutta nais- tai miesystävää.. Varmaan aika yleistä purkaa itteään muihin..
Mun vanhemmat eros mun ollessa 8v. Ja tottakai, melkein aina, moni lapsi purkaa itteää isän tai äidin uusille nais- tai miesystäville. Itsekin muistan olleeni todella vaikea 12-16-vuotiaana. Omatkin vanhemmat melkein inhos toisiaan, joskus taas oli niin hyviä kavereita. Vähän väliä sai kuulla kun toinen arvosteli toisen uutta nais- tai miesystävää.. Varmaan aika yleistä purkaa itteään muihin..
jos tuosta tulkitsen, niin tilanteeni on "normaali"....:
Olisiko ollut sinun kohdallasi jotain, joka olisi mahdollisesti helpottanut oloasi, taikka yleisesti, kaikkien oloa? Vai vainko antaa mennä, siis huolehdinko turhaan?
Jaa-a. Sanonpa vaan, että mun äitipuoli on noita ja totaalinen jääpala.
Itse en ollut hänelle hankala, uskon hänen vihaavan äitiäni minussa.
Että näinkinpäin
kaippa se riippuu ihan tilanteesta...
mun vanhemmat eros ko olin 13.
mun äiti on nyt raskaana toiselle miehelle ja asuu sen kanssa yhessä...
meen äitin miesystävä on mukava
ja sekä minä et mun pikku sisko-veli tulee
todella hyvin toimeen sen kanssa.
mutta selväksi olen tehnyt molemmille (äitille ja isällä)
että mulla ei ole äiti- eikä isäpuolta nyt eikä jatkossa. eikä se mies edes yritä olla mun isäni ja se on hyvä.
ehkä just siksi tuun sen kanssa toimeen.
ehkä sun kannattais ystävystyä niitten lasten kanssa...
ajattelin että jos joku sanois olevansa mun äiti/isäpuoleni
ilman että multa on kysytty suostumusta niin
voit olla varma että mikään luonnonkatastrofi
ei vetäis vertoja sille sekokohtaukselle.
tutustu niihin ole niiden ystävä älä yritä olla mitä et ole. sitten kun oot niiden ystävä niin ne tulee ja juttulee, kertoo asioita ja silleen.
tässä sulle jotain... toivottavasti oli apua...
Mun vanhemmat eros puol vuota sitte vähän ennen mun 13v-synttäreitäni :(Se joka tuntuu kauhealta on, kun he kyselevät minulta, että mitä isä/äiti sano/teki.En mä haluu sanoo mitää ku sit ne suuttuu, ja sit jos mä en kunnolla muista nii sit ne aina luulee et mä salaan niiltä jotain. Et ne vois niinku ite kysyä toisilaan enkä mä haluu olla mikää väli-käsi, joka kertoo huonot uutiset :(Onneksi mulla on lemmikkejä, hyviä ystäviä ja tietenkin kaksi ihanaa sisarta :)
Muuten kaikki on hyvin.
Kiitos vastauksistanne.
Huomaan, että on monenlaisia tilanteita.
Jenniltä hyviä vinkkejä, ja varmaan todellisuuteen sopivia. En ole ainakaan tietoisesti yrittänyt äidiksi ruveta, mutta en ole täysin tietenkään selvillä lasten tulkinnoista.
Juuri tuosta olen huolissani, mitä tyttönen kertoi, sillä tiedän näitten lasten äidin utelevan aivan kaiken mahdollisen lapsilta, sekä haukkuvan meitä aivan pidättelemättä. Mutta minulla ei taida olla keinoja siihen miten äitinsä toimii, itse en halua sekoittaa lapsia yhtään enempää.