Ihanaa kesä päivää kaikille jotka tätä palstaa seuraatte.
Olen itse ollut nyt yhdeksän päivää raittiina,ja olo on käsittämättömän hyvä,elämä hynyilee.
Olen ns tuurijuoppo ja heinäkuun alussa aloin juomaan monene päivänä peräkkäin,syytä en tiedä vieläkään.
Halusin vaan kertoa että käyttäkää kaikki keinot jos haluatte raitistua,kerhot AAklinikat ja keskustelu avut.
Enzian kyseli millaisia hoitolaitokset ovat,omaa kokemusta ei ole,mutta luulen että hyviä paikkoja.
Yksin tätä taistelua on vaikea voittaa,en minä ainakaan yksin selviä.
Menin AA klikalle ja sain keskustelu apua,käyn siellä nyt viikottain juttelemassa.
On myös mukava lukea esim spriten voimalla kuulumisia,ja miten hän on selvinnyt pitkään raittiina.
Nämä antavat paljon uskoa siiheh että onnistua voi jos sitä todella haluaa.
Minun oma juominen vaikutti jo niin paljon oman perheeni vointiin,lapset kärsivät ja häpesivät minua.
Se oli suurin syy miksi jokaisesta päivästä teen itselleni ja perheelleni nyt paremman ilman viinaa.
Minunkin on turha nyt murehtia niitä viinan huuruisia päiviä liikaa vaan mennä eteenpäin.
Työkin autaa siinä ja se että itsetunto alkaa pikkuhiljaa nousta.
Jatkuvat morkkiset en olisi niitä enää kestänyt,enkä perheeni tuskaa.
Toivotan kaikille ihanaa kesää kun se viimenkin tuli ja selviä päiviä.
Olen itse ollut nyt yhdeksän päivää raittiina,ja olo on käsittämättömän hyvä,elämä hynyilee.
Olen ns tuurijuoppo ja heinäkuun alussa aloin juomaan monene päivänä peräkkäin,syytä en tiedä vieläkään.
Halusin vaan kertoa että käyttäkää kaikki keinot jos haluatte raitistua,kerhot AAklinikat ja keskustelu avut.
Enzian kyseli millaisia hoitolaitokset ovat,omaa kokemusta ei ole,mutta luulen että hyviä paikkoja.
Yksin tätä taistelua on vaikea voittaa,en minä ainakaan yksin selviä.
Menin AA klikalle ja sain keskustelu apua,käyn siellä nyt viikottain juttelemassa.
On myös mukava lukea esim spriten voimalla kuulumisia,ja miten hän on selvinnyt pitkään raittiina.
Nämä antavat paljon uskoa siiheh että onnistua voi jos sitä todella haluaa.
Minun oma juominen vaikutti jo niin paljon oman perheeni vointiin,lapset kärsivät ja häpesivät minua.
Se oli suurin syy miksi jokaisesta päivästä teen itselleni ja perheelleni nyt paremman ilman viinaa.
Minunkin on turha nyt murehtia niitä viinan huuruisia päiviä liikaa vaan mennä eteenpäin.
Työkin autaa siinä ja se että itsetunto alkaa pikkuhiljaa nousta.
Jatkuvat morkkiset en olisi niitä enää kestänyt,enkä perheeni tuskaa.
Toivotan kaikille ihanaa kesää kun se viimenkin tuli ja selviä päiviä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tästä palstasta. Tuntuu hyvältä, jos olen saanut olla osana tuottamassa hyvää oloa myös muille. Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja toisten kertomuksia lukiessa huomaa paljon sellaista, jota itse ei koskaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksikaan. Alan tuntea, että ilo on palaamassa elämääni - se on ihmeellistä :)
tuosta, että millä olet käynyt? Todennäköisesti a-klinikalla. AA on ihan eri juttu, mutta ei mikään klinikka, vaan kokouspaikka, jonne kuka tahansa voi mennä jos juomisen haluaa lopettaa. Uskoisin, että sieltä myös saa paremman avun, sillä siellä ei pyritä mihinkään muuhun kuin ehdottomaan raittiuteen.
eilen täkäläisten AA-ryhmien kokoontumisaikoja netistä, ei vaan näytä olevan niin usein kuin Suomessa. Perjantaina on seuraava palaveri tässä lähellä. Taidanpa mennä käymään ja ihmettelemään, ei kai siitä nyt haittaakaan voi olla. Nyt en vielä jaksa mennä juuri mihinkään ihmisten ilmoille, pitää saada itsensä ekana takaisin taistelukuntoon...
Aika masentunut fiilis on nyt ja pelottaa vielä seuraavat päivät. Mutta kyllä se mieliala siitä nousee, kun fyysisetkin oireet häviää.
Sinä olet todiste siitä että kyllä se elämä vaan voittaa,mutta koville se ottaa.
Paranna olo ihan rauhassa ja sitten jos siltä tuntuu juttelemaan,ja niin varmaan tiedät morkkiskin kestää sen aikansa.
Olen käynyt Aklinikalla taisin väärin sen nimen kirjoittaa,huomenna olis mentävä käväsemään.
Oli ihana käydä äsken kartsalla ja ostaa jotain itselleen alesta,keskiviikkona töihin ja siitä se lähtee.
Lapsetkin on ihan erilaisia,mutta ei se heidän luottamus minuun hetkessä palaa,sen tiedän ja hyväksyn.
Päivä kerralaan rakennan parempaa elämää.
Mikä se enzian sua eniten masentaa.
ei tässä muuta syytä pitäisi olla masennukselle kuin tolkuton ryyppääminen. Ei mua selvin päin masenna yleensä mikään. Elämä on suht ok, vaikka onhan niitä kurjempiakin aikoja aina välillä. Varsin yksinäistä ja vaativaa työtä painan, välillä stressi käy aika mahdottomaksi. Tykkään kumminkin työstäni ihan mahdottomasti. Mutta vissiin täytyy niitä paineita sitten purkaa välillä noin typerällä tavalla. Kyrsii myös, kun kaunis kesä sen kuin jatkuu eikä edes uimaan jaksa mennä, siellä saisi varmaan sydärin ;-)
Perhettä mulla ei ole eli lapsista ei tarvitse huolehtia.
Olen vähän tutkannut asioita ja sellainen käsitys on, että ulkomailla asuvat on hiukan vaaravyöhykkeessä alkoholisoitua. Johtuneeko sitten halvoista hinnoista vai mistä. Ehkä piilevästä koti-ikävästäkin.
Mutta eiköhän tämä tästä. Kärsittävähän tämä olotila vaan on, en jaksa lääkärillekään kipaista, jos nyt en sitten saa jotain pirun paniikkikohtauksia vielä tulevina öinä. On nääs niistäkin kokemusta ja se oli niin hirveetä, ettei voi tämänhetkiseen oloon verratakaan. Olen joutunut nyt paiskimaan töitä aika lailla tänään, se tuntuu myös helpottavan, kun on pakko keskittyä johonkin muuhun kuin sängyssä makaamiseen.
Kiva, kun olet saanut apua A-klinikalta. Monet sitä tuntuu vähän moittivankin siitä, ettei apua saa muuta kuin tablettien muodossa. Mahtaa kotosuomessa olla ne klinikat aika kansoitettuja näin lomien päättyessä.
hyvältä näyttää sinun suunnitelmat.
oman ongelmasi olet jollain tasolla jo myöntänyt ja haluakin tehdä jotain itsesi eteen on olemassa.
toivon ja kannustan kovasti.
voihan olla, että vielä tarvitset mietintämyssyt/putket mutta jotain positiivista on jo ilmassa :)
Joo kyllä siellä porukkaa viime viikolla oli jonoksi asti,silloin minulla oli kamala olo.
Olin kuolla siihen odotukseen,mutta huomasin etten tosiaan ainua ollut.
Olis ne minut katkolle ottaneet jos olis ollut paikkoja,mut ei ollut just silloin.
Kummasti se juttelu auttoi vaikkei kovin paljon aikaa ollutkaan.
Katsoin itseäni peiliin siis meikkasin joskus loppu viikosta ja olin pyörtyä,näytin 50v tosi juopolta naiselta.
Mulla ikää on vähän yli 40v,joten eihän tohon paljon matkaa ole,mutta ei perhana tuollainen elämä käy.
En aio liikaa näitä asioita alkaa pohtia,vaan keskittyä olemiseen perheen kanssa,joten kiitos kaikille vastaajille.
Aina voi aloittaa alusta.