Helppo vastata jälkiviisaasti että tottakai se olisi voitu estää. Mietin vain miten sillä mies oli täysi-ikäinen eikä hän käytöksensä puolesta, ennen veritekoa, ollut vaarallinen itselleen tai muille. Pakkohoidon kriteerit ovat, ja niiden pitääkin olla, hyvin tiukat eivätkä ne tässä tapauksessa täyttyneet. Vanhemmat voivat poikansa kanssa puhua mutta jos hän kieltäytyy syömästä määrättyjä lääkkeitä ei häntä voida pakottaakaan syömään. Ei terapiaankaan voi pakoittaa.
Mitä vanhempien ja yhteiskunnan olisi pitänyt tehdä toisin? Ei aikuista ihmistä voida väkisin auttaa jos hän ei sitä halua!
Armoton totuus on että Keravan surmaajan kaltaisia miehiä ja naisia on Suomessa tuhansittain. Suurin osa tekee pahaa korkeintaan itselleen. Keravan tapaus on surullinen yksittäistapaus jota ei olisi voitu estää. Jälkiviisaat voivat toki olla toista mieltä. He kun tietävät kaikki aina muita paremmin, tosin vain jälkikäteen.
Mitä vanhempien ja yhteiskunnan olisi pitänyt tehdä toisin? Ei aikuista ihmistä voida väkisin auttaa jos hän ei sitä halua!
Armoton totuus on että Keravan surmaajan kaltaisia miehiä ja naisia on Suomessa tuhansittain. Suurin osa tekee pahaa korkeintaan itselleen. Keravan tapaus on surullinen yksittäistapaus jota ei olisi voitu estää. Jälkiviisaat voivat toki olla toista mieltä. He kun tietävät kaikki aina muita paremmin, tosin vain jälkikäteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
estää muuten kuin siten, että joku olisi ollut paikalla - niin, ettei murhaaja olisi huomannut häntä - ja olisi ollut sillä lailla aseistautunut, että olisi pystynyt estämään tai keskeyttämään mielipuolisen raivoamisen.
Jossitella voi aina, mutta se on turhaa. Nyt pitäisi huolehtia siitä, ettei ainakaan tämä sama "henkilö" pysty enää koskaan uusimaan tekoaan. Ehkä kyllin kova rangaistus toimisi myös pelotteena muille murha-aikeissa oleville.
Eihän tuollaiset hullut pelkää mitään, ei edes kuolemaa. Ei joku elinkautinen heitä peloita eikä siten estä tekemästä. Ainoa johon voi panostaa on ennaltaehkäiseminen mutta sekin on perin vaikeaa.
Ei muuten ole kirkossa kuulutettu että saisi edes elinkautista. Jos on alentuneesti syyntakeeton, täyttä ymmärrystä vailla, ns. varttihullu saa murhasta vuosituomion, max. 12 vuotta josta ensikertalaisena lusii puolet. Voi olla että oikeus katsoo teon tapoksi, tuomio 8-12 vuotta.
Haloo, on taas besserwisserit liikkeellä. Lakikirja on tietysti täysin avaamaton, kun ei mitään tiedetä.
Suomen rikoslain mukaan, jos tekijä ei mielenhäiriön vuoksi pysty tekohetkellä tekoaan ymmärtämään, niin häntä ei voi rangaistukseen tuomita. Eli tekijä on ns. syyntakeeton!!
Jos on ymmärrystä vailla, syyntakeeton, ei tuomita vankilaan vaan hoitoon valtion mielisairaalaan Niuvanniemeen tai Mustasaareen. Hoitoajat ovat pitkiä, keskimäärin 7-9 vuotta, kaikki eivät ikinä pääse pois. Heti kun lääkärit ovat todenneet potilaan parantuneen hänet kotiutetaan, eihän tervettä voida sairaalassa pitää. Toki siihen voi mennä vain muutama vuosi, harvemmin kuitenkin.
Mikäli on täyttä ymmärrystä vailla, ns. varttihullu, joutuu vankilaan mutta saa tuomion alennettuna. Esim. murhasta ei tule elinkautista.
Täysi-ikäinen saa täydessä ymmärryksessä tehdystä murhasta elinkautisen. 18-20 vuotias joutuu istumaan vähintäänkin kymmenen vuotta, vanhempi 12 vuotta ennen kuin on mahdollista päästä ehdonalaiseen. Nämä ovat minimejä, monet ovat istuneet huomattavasti pidempään. Esim. Valjakkala jo 20 vuotta. Ehdonalaiseen vapauteen pääsystä päättää Helsingin hovioikeus.
olisi hyvää jälkihoitoa ja ennalta ehkäisyä.
eriarvoisuutta vähentämällä,mutta sitä ollaan lisämässä vaan.
Joo on kyllä perin outoa, tiedetään yhteiskunnan tila, mutta ei tehdä rakentavia uudistuksia.
Galluppien mukaan ihmiset haluaisivat kohentaa yhteiskunnan palveluja, mutta poliitikot eivät tee mitään.
Toiset uudistukset olisivat vieläpä rakenteellisia ja pienellä rahalla toteutettavissa, mutta ei ole tekijänaisia eikä -miehiä. Surkeaa saamattomuutta.
Joo siis tuloja köyhillä pitäisi lisätä ja yhteiskuntaan hankkia ihmisiä palveluihin toimimaan.
myyneet sille sitä puukkoa. Eipä olisi henki lähtenyt. Ei.
Keravan surmaajahan oli käynyt hakemassa apua ahdistukseensa, ehkä omasta tai vanhempiensa aloitteesta. Olisi kiva tietää, miten hän on kokenut tämän lääkärissäkäynnin. Kokiko hän, että hänen ongelmaansa suhtauduttiin vakavasti vai pidettiinkö häntä vain vastenmielisenä tyyppinä, joka olisi äkkiä saatava pois silmistä joku resepti kourassa. Eräs lääkäri kirjoitti, että jos hän olisi mennyt päivystävälle lääkärille kertomaan väkivaltaisista ajatuksistaan, hän olisi päässyt heti osastolle. Jos 1. lääkärissäkäynnistä olisi hänelle jäänyt positiivinen mielikuva, hän ehkä olisikin mennyt uudelleen lääkärille tai syönyt edes lääkkeitään. Muistan omasta nuoruudestani, erään fyysisen sairauden suhteen, miten ylimielisiä lääkärit olivat. Oireeni olivat todellisia, mutta niitä vähäteltiin ja hoidettiin ylimalkaisesti, jopa väärin. Joka kerta oli lisäksi eri lääkäri. Lopulta lopetin lääkärissä käynnit ja etsin vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Jos myös Keravan murhaaja koki tulleensa lääkärissä vähätellyksi tai väärinymmärretyksi, ei todella huvita mennä uudelleen kokemaan samaa.