Olen 45 vuotias, aikaisemmat lapset jo aikuisia ja kotoa pois muuttaneita. Nyt on käynyt vahinko ja olen raskaana. Harkitsen aborttia hyvin vakavasti, sillä en enää jaksaisi ja haluaisi aloittaa kaikkea alusta. Myös työtilanne puhuu sitä vastaan (potkujen riski ilmeinen). Aviomies on kahden vaiheilla, toisaalta vaikuttaa siltä että hän haluaisi tämän lapsen vastaanottaa. Syyllistän itseäni hirveästi ja yöt menee miettiessä. Onko teitä muita, jotka olette ajautuneet samaan elämäntilanteeseen, miten ratkaisitte asian? Miten selvisitte, jos päädyitte aborttiin. Olen 7. raskausviikolla, aika naistenpolille perjantaina.
Abortti?
Ahdistaa
13860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Selvittiin huonosti. Parisuhde päättyi ja erottiin, lapsi menetti henkensä ja kaiken tilalle saatiin kuoleman suru, joka painaa vuosi toisensa jälkeen.
...valitse oikein!
Joku kirjoitti että lapsen pitäminen aiheuttu avioeron, minä taas ajattelen että sen voi aiheuttaa myös abortti... tai sitten muuten huono suhde johon esim uusi lapsi vaan tuo odotetun syyn erota eli ero olisi varmaan tapahtunut muutenkin.
Meillä ei ole yhtään lasta vaikka olemme yrittäneet kaikki hoidot. Yritämme saada myös adoptiolasta mutta sekin näyttää olevan mahdoton keino saada lapsi.
Sinä olet tullut raskaaksi, joten voisiko sillä olla jokin tarkoitus? Tiedän naisia jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsen sinun iässä ja he ovat nyt onnellisia äitejä. Ja monella on tätejä jotka ovat samanikäisiä kuin he.
Mutta mitä sinä tahdot ja mikä on lapsen paras?
Eikö sinun lapsesi ansaitse elämän? Se on parasta mitä äiti voi lapselleen antaa.
jos oisin hedelmällinen vielä tuossa iässä, nyt se näkyy menneen jo alle 30v...
Tekisin mitä tahansa jotta ei tarvis ainakaan aborttia, mieti pisemmällä tähtäimellä; fyysinen väsymys on ohimenevää ja sen kestää kuitenkin helpommin kuin loppuelämän henkisen.. Vuoden päästä katselet suloisen nyyttisi kasvoja ja mietit kauhulla näitä ajatuksia kuinka kurjasti hänelle meinasi käydä..
ONNEA ODOTUKSEESI!
Hei!
Harkitse tarkkaan mitä teet! Abortti on todella kova juttu henkisesti. Se ei ikinä unohdu, ja sen kanssa pitää pystyä elämään.
ikäisesi nainen ja sanoo "kävi vahinko"!?
ehkäisyn pettäminen ikää katso???
Eräs tuon ikäinen tuttavani synnytti lapsen kierukka istukassa...Joten kyllä, vahinkoja sattuu, muillekin kuin nuorille.
Kiitos, ehkäisyn pettäminen ei katso ikää, valitettavasti.
Niinpä, jotkut vain kuvittelevat olevansa kaikkitietäviä! Vahinkoja sattuu, turha siitä on saarnata.
Pikkuveljeni on myös kierukkalapsi. Taisi olla rv 12, kun lääkäri totesi raskauden. Äidille oli tehty leikkauskin juuri ennen raskauden toteamista ja hän olisi saanut keskeytyksen heti, jos olisi halunnut. Ei sitten halunnut, joten tuli pikkuveli. Onneksi. On meinaan maailman ihanin pikkuveli. :)
Onhan luonnollista, että normaalia ihmistä abortti ja jo abortin ajattelu ahdistaa. Kun olet jo lapsesi kehityksen nähnyt aikuisuuteen asti, tiedät varsin selväpiirteisesti, kenestä ja mistä abortissa on kysymys.
Lapsien hoitoon liittyy oma vaivansa, mutta tuskin antaistit tai toivoisit aikaisempiakaan lapsiasi kuoleman kitaan. Ajatuskin sellaisesta on enemmän kuin ahdistava.
Tiedät ja tunnet selvästi, että lapsesi / lapsenne elää ja kasvaa kohtusi suojassa. Äidin ja isän velvollisuus on varjella lasta. Iltatähti on vielä rakkaampi kuin ne varhaisessa nuoruudessa siunaantuneet lapset.
Älä ota vastuullesi lapsesi surmauttamista abortissa. Ei sellaista vastuuta voi kantaa. Ota vastuullesi lapsesi elämän tukeminen. Se on ihmiselle sopiva vastuu.
abortissa ei surmata lasta, vaan keskeytetään muutaman viikon ikäisen alkion kehitys.
Oma jaksaminen ensin, realistisesti pöydälle mitkä on omat resurssit lapsen saamiselle ja kasvattamiselle, elättämiselle jne.
Ei tarvitse leikkiä marttyyriä ja saada vahinkolasta kiillottaakseen sädekehäänsä, ellei sitä todella halua ja ole valmis kaikkeen siihen mitä lapsi tuo tullessaan.
Onnellinen lapsi se, joka on toivottu ja tervetullut alusta saakka.
Tuossa iässä on monenlaisia riskejä, niin itselle kuin lapsellekin ja olisi hyvä ajatella myös lasta ja itseään 10, 15 ja 20 vuoden kuluttua, ottaa silloinen oman ikä ja terveys yms huomioon. Niitä lapsenlapsiakin ehkä alkaa pian ilmaantua, joten mitään vauvanhoito kaipuuta ei tarvitse potea.
MUTTA, hyviä puolia tässä tapauksessa on jo aikuiset lapset, heille vauvasta tulisi todennäköisesti todella rakas ja he olisivat turvana ja hoitoapuna, toisekseen, mikäli on todella epävarma aikooko tehdä abortin vai ei, kannattaisi minun mielestäni ( siis vain minun mielipide)
kallistua sinne ei puolelle jos se realistisesti ja käytännössä on mahdollista, koska aborttia voisi epävarmassa tilanteessa tehtynä katua enemmän kuin lapsen synnyttämistä.
Mutta oli päätös mikä tahansa, faktat on faktaa ja jokaisen oma henkilökohtainen elämäntilanne ja asenne on ainoa joka loppupeleissä ratkaisee,
kaikki vauvan-murha-viestit ovat pelkkää hölynpölyä ja niitä ei todellakaan kannata alkaa edes vatvomaan.
"...Onnellinen lapsi se, joka on toivottu ja tervetullut alusta saakka."
Juuri onnellisuuden vuoksi lasta tulee toivoa ja toivottaa tervetulleeksi alusta saakka.
Lapselle onni ja elämä ovat nyt sama asia.
ei todellakaan ole aina välttämättä lapselle yksi ja sama asia! Riski onnettomaan elämään on voi olla sitä isompi mitä epätoivotumpi elämä on.
Nimimerkillä 'kokemusta on, ei-toivottu lapsi.'
Jokaiseen elämään mahtuu onnea ja surua.
Kuolemaan ei onnea mahdu. Suru sen sijaan leviää elävienkin joukoon.
Juuri sanojesi vuoksi, tulee lasta toivoa ja rakastaa alusta saakka.
Tee elämästäsi mitä tahdot, mutta älä käytä sitä perusteena viattomien lapsien surmauttamiseen abortissa.