Huoh, nyt jo toinen päivä ryyppäämisestä ja voiton puolella tavallaan. Fyysiset oireet (tärinä, päänsärky, hikoilu ja sitten se vatsa..) helpottaneet huomattavasti mutta päässä viiraa edelleen lujaa.
Pelottaa ja ahdistaa, masentaa ja suututtaa. Kaupassakäyntiä välttelen kuin ruttoa.. No onneksi (?) tämä on ennenkin käyty läpi ja tiedän että parisen päivää vielä tätä "psykoilua" jatkuu. Nyt sitten kysymys: miten teillä muilla A-ongelmaisilla? Samoja oireita, ja kauanko kestävät?
Pelottaa ja ahdistaa, masentaa ja suututtaa. Kaupassakäyntiä välttelen kuin ruttoa.. No onneksi (?) tämä on ennenkin käyty läpi ja tiedän että parisen päivää vielä tätä "psykoilua" jatkuu. Nyt sitten kysymys: miten teillä muilla A-ongelmaisilla? Samoja oireita, ja kauanko kestävät?
Vastaukset 9
Vanhimmat
noin kolme kuukautta, että olin aika normaali, siis sellainen kun ihminen nyt kuuluisi olla. Sen jälkeen aloin vasta huomata miten paljon energiaa olen hukannut sen jatkuvan säätämisen kanssa mikä tuohon saatanalliseen riippuvuuteen liittyy.
mutta henkinen puoli on vaikeampi. Ja kun se helpottaa niin uusi retkahdus on nurkan takana.
Googleta "psykososiaalinen neuvonta".
mitään rajaa. Mutta pakko sinnitellä, kun paljastui että olen raskaana. No poikakaverikin on juomatta, kun jäkätin sillekin, että jos kerran en minä voi juoda niin et juo sinäkään yhtään.
Siis en edes pitänyt itteäni minään alkoholistina. Tuli vain suunnilleen joka vkl biletettyä baareissa etc... Mikä nyt nuoruuteen kuuluu. Mutta nyt kun olen raskaana, niin huomaa miten viina koukuttaa kun ei voi ottaa. Ahdistaa nyt hiukan kyllä muutenkin, kun ei tämä nyt ihan suunniteltu ollut tämä raskaus, se oli sellanen jos tulee niin sitten tulee. No nyt tulee lapsi sitten.
Helpottaako tämä "himo" yhtään. On kai se osaltaan sitäkin, että kaipaa sitä entistä elämää, niitä kavereita joiden kanssa tuli baareissa heiluttua.
5 viikkoa takana. Välillä olo loistava, välillä väsyttää, mutta koko ajan energisempi ja energisempi olo. Maanantaiksi opittu(?) väsymys alkoi hävitä tänään.
Aikaisempina maanantaina väsyttänyt älyttömästi vaikka ei ole ollut edes krapulaa, mutta se nyt kuului entisen elämän kuvioon.
Parasta on se, että viinaa ei tee mieli tipan tippaa varsinkin kun tietää, että olo kohenee koko ajan.
Ehkä parin kuukauden päästä minäkin tiedän, millaista on olla normaali ilman että elimistö on jatkuvassa stressissä viinan takia.
Mullakin on nimittäin tämä maanantai väsymys järjetön. Eilen oli krapula vaikken tietenkään ole juonut. Perjantaina valvottiin ja ajeltiin kylillä autolla katselemassa ihmisiä. Lauantai aamuna oli vielä meno päällä, kun "vanhasta" muistista iltaa odotteli.
On tämä outoa, kun vaikka itse alkoholi puuttuu, niin oireet jatkuvat. Masentaakin aivan älyttömästi, eikä mikään oikein huvita.
Miten kauan tätä piinaa jatkuu. Vasta 2 viikkoa takana ja näin rankkaa. Tottuuko tähän ja muunlainen elämä alkaa sitten maistua.
Itsellä nuo oireet kestäneet kauankin, mutta jo kuukaudessa mielialat ja jaksaminen paranevat, ja siitä edelleen paranevat aina vain lisää.
Tv. Kokenut.
aikansa ja tietysti riippuu yksilöstä ja siitä, kuinka pitkään tuli ryypättyä. Taisit ryypätä "vaan" neljä päivää? Pitäisi kyllä mennä jo aika pian ohi. Mutta kyllä se tosiaan on yksilöstä kiinni, mä tiedän tyyppejä, jotka kiskoo kaksin käsin yli viikon eikä niillä ole mitään ongelmaa tai morkkista sen jälkeen.
Mulla on aika karsee olo vieläkin, tätä kestää varmaan vielä pari päivää ainakin. Vatkaa kädet ja jalat ja univaikeuksia aika rankasti. Ruokahalua ei myöskään ole, vaikka pakosta yritän jotain syödäkin. Pari kertaa olen tänään jo huitonut jalasta kuviteltua hyönteistä, joten ei oikein hyvältä näytä.
Kaupassakäyntiä välttelen minäkin, tai no, jos menisi sellaiselle itsepalvelukassalle niin ei ehkä tärisisi kädet niin rahoja antaessa..
"Vaan" 4 pv meni taukoamatta pullo kädessä. Olen kyllä tosissaan pyörällä päästä vieläkin, eniten suututtaa. Samat kysymykset päässä kun viime putken jälkeen, ja sitä ennen.. "Miksi pitää olla niin tyhmä" jne.
Niin, miksi??? Kaikkihan oli mallillaan. Nimenomaan OLI. Näin se menee, olen selvinpäin ja hoidan asiani kuntoon, päätin viimeksi lopettaa kokonaan ja täysin. Ja silti piti. Noh, pitää vaan miettiä ihmisiä jotka oikeasti ovat onnistuneet, ja vaan toivoa että tulisi yhdeksi niistä.. Esim Samuli Edelmann on ollut 8 vuotta juomatta -yritetään ottaa hänestä mallia :)
Fysiikka toipuu pienen putken jälkeen muutamassa päivässä. Pitempi putki vie sitten kauemmin. Muutaman selvän yöunen kun saa nukuttua niin sitten on se puoli jo mallillaan. Toki pitää koittaa syödä kunnolla ja mieluusti vaikka käveleskellä, elimistöä pitää auttaa.
Nupin kuntoon saaminen on pitempiaikainen prosessi. Ensi alkuun voi tuntua ihan hyvältäkin, sitten tulee pelkotiloja, masiksia jne. Voivat oireilla kauankin, ilmeisesti suorassa suhteessa rännin pituuteen.
Tuo pään hoitaminen on mielestäni paljon tärkeämpää kuin fysiikan. Fysiikka palautuu hiljakseen itsekseen jos on palautuakseen. Mutta mielestäni pääkoppa olisi tärkeämpää saada pelaamaan. Kankkusestakin selviää buranalla jne, päätä varten pitäisi joskus hommata napsuja ja jotain mielenvirkistystä ja muuta ajattelemista tietenkin.
Itsellä ollut hidasteena lääkityksen hankkimiseen se että pitäisi selitellä asioitaan tuntemattomalle ihmiselle. Mutta kun muutoin kun juopottelun jälkimainingeissa ei juurikaan ole ollut tarvetta, niinei sitten tavallaan kehtaa häiritä ihmisiä omasta syystä hankituilla angsteilla, masiksilla ja pelkotiloilla.