Mulla on sellainen ongelma että kaipaisin ystäviä ja omaa rakasta, mutta en saa millään tutustuttua muihin naisiin. Käyn kyllä tilaisuuksissa ja kaikenlaisissa porukoissa joissa on lesboja ja binaisia mutta en ole tutustunut kunnolla kehenkään, tai oikeastaan yhtään. Joka paikassa tuntuu olevan valmiita ystäväporukoita joilla on kaikenlaisia kuvioita meneillään ja muutenkin kaikki tuntevat toisensa. Porukat ovat täynnä säkenöiviä ja itsevarmoja naisia jotka keskustelevat mistä vaan yhtäkkiä ja ovat vielä kauniitakin. Minä olen hiljainen ja aika arka enkä osaa äkkiä kommentoida johonkin keskusteluun. Lisäksi olen tylsä. Yleensä en sano juuri mitään ja jos jotain sanonkin, niin kukaan ei jatka siihen paljon mitään. Kun joku muu sanoo jotain niin usein syntyy heti kiivasta keskustelua. En osaa edes olla iloinen vaan nökötän jossakin naama peruslukemilla. Voi kun olisi kaunis ja sosiaalinen tai edes älykäs mutta kun en ole mitään niistä. En keksi mitään mielenkiintoista tai hauskaa sanottavaa. Muut ovat vauhdikkaita ja nauravia ja menevät heti mukaan väittelyihinkin. Mua ei juuri koskaan edes puhutella tai kysytään vaan mitä kello tai missä on vessa tms. En ole enää edes nuori vaan tätä on jatkunut jo kauan. Ennen luulin että ihmiset inhoavat mua, mutta nyt olen tajunnut ettei kukaan edes huomaa että olen olemassa. Mulla ei ole mitään ystäviä, jotain puolituttuja on. Eikä kukaan koskaan ihastu muhun puhumattakaan mistään suuremmasta tunteesta. Jotenkin en herätä mitään intohimoja kenessäkään mihinkään suuntaan. Ei kukaan siis mulle ole suuttunutkaan eikä mitään riitoja ole kenenkään kanssa, mikä on hyvä, mutta ongelma onkin juuri siinä ettei ole yhtään mitään. Kun menen johonkin porukkaan tai kokoontumiseen niin en tiedä kenen viereen menisin edes istumaan kun muut menevät heti ystävien viereen. Kukaan ei koskaan pyydä mua mihinkään yksityisesti, kuulen vaan sivusta kun muut ovat olleet ties missä ja kaikkea on sattunut. Mulle ei koskaan satu mitään. Porukoissa vitsaillaan sellaisista jutuista joista en tiedä mitään. Muut naiset ovat jotenkin eri sarjassa kuin minä, kaikille tapahtuu nopeaan tahtiin ystävystymisiä ja rakkauksia. Ihmiset ovat milloin innoissaan jostakin ja milloin kauheassa riidassa jonkun kanssa ja taas hetken päästä ollaan ystäviä. En osaa tuollaista ollenkaan. Miten voi löytää parisuhteenkaan kun ei edes ystävysty kehenkään?
Tajuan kyllä että pitäisi vaan reipastua ja sanoa jotakin ihmisille, mutta en millään saa tehtyä sitä. En keksi mitään niin hyvää sanottavaa kuin muut enkä ehdi reagoida keskusteluun tarpeeksi nopeasti. En hae tällä kirjoituksella mitään sääliä, mutta jos jollakin olisi hyviä neuvoja niin ottaisin ilomielin vastaan.
Tajuan kyllä että pitäisi vaan reipastua ja sanoa jotakin ihmisille, mutta en millään saa tehtyä sitä. En keksi mitään niin hyvää sanottavaa kuin muut enkä ehdi reagoida keskusteluun tarpeeksi nopeasti. En hae tällä kirjoituksella mitään sääliä, mutta jos jollakin olisi hyviä neuvoja niin ottaisin ilomielin vastaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sähköpostikin olis kiva mainita.
mutta uskon kyllä että saattaisit oppia vähän kommunikoimista ja sosiaalista käyttäytymistä kun otat sen työn alle. Pirullistahan se on, ja tuntuu todella vaikealle jos ei ole saanut sitä puplivaa luonnetta syntymälahjaksi. Mutta on paljon naisia jotka ovat sinun kaltaisia, ja ehkä sinun pitäisi seuraavan kerran kun menette ulos yms niin suunnata katseesi ei niihin keskipisteisiin vaan sinne sivummalle.
Sanot ettet oikein ikinä keksi puhumista, sanomista. Ei kannata koittaa mitän monimutkaisia. Mieti mikä on sinulle jokin sellainen aihe josta tiedät, josta pidät, jota ehkä harrastat, se on hyvä alku. Toisesta voi myös kysellä, ei kuulustella, mutta kysellä tykkäämisiä ja jne. Se on aina naisesta ihanaa että joku haluaa kuulla mitä hän on mieltä ja mitä hänelle kuuluu.
Sitten siihen hymyilyyn, se on niin että jos on myrtsinä niin harva haluaa tulla sulle juttelemaan, tai sanotaanko että mitä ystävällisempi ilme, sen helpompi sua on lähestyä ja sun omakin mieli on kivenpi kun opettelet vähän olemaan rennompi. Miten se sitten tapahtuu, ehkä sä olet väärässä seurassa, ehkä sä luulet että sunkin pitäisi olla kuin ne aina nauravat ja puhuvat naiset. Mitä jos keräisit rohkeutta ja lähtisit yksin ulos, kun on joku isompi bileilta. Sitten otat ihan iisisti, et ajattele koko aikaa että olet yksin ja kaikki huomaa sen ja luulee ettei sulla ole kavareita jne jne. Vaan otat asian siten että tutkailet naisia. Hymyilet ja opettelet olemaan näkyvvä.
Älä mene istumaan johonkin nurkkaan, vaan pysy baaritiskin tuntumassa ja tarkkaile asentoasi ja opettelet olemaan rennosti. Otat katsekontakteja ja pieni hymy. Sun tavoite ei ole tehdä kymmen uutta kaveria vaan opetella olemaan näkyvillä.
Sun pitää ehdottomasti itsevarmuutta lisätä ja se ei kohene sillä että haluisit olla kokonaan joku muu. Sä olet sinä ja se tekee susta uniikin. Joten nyt keksityt siihen mitä sä olet parhaimmillasi ja älä sano ettet mitään. Koska se on sun huonoin puoli. Et sä tarvi mitään ihmeellistä, ei sun tarvi olla hauska, ei hyvä väittelemään, sä voit olla esim hyvä kuuntelemaan, sä voit olla hyvä juttukaveri, sä voit olla hiljainen ja mielenkiintoinen. Mutta mykkä ja synkeä et saa olla.
Sanot että olet tylsä, mä luulen että kun alat vähän kasvatamaan itsetuntoasi ja henkistä pääomaasi ottaa enempi käyttöön, se tylsyys siitä väistyy.
Älä vertaa itseäsi muihin ja koita olla kuin he, vaan sun on löydettävä se oma tyylisi, se mikä on sun ominta hyvää.
Mä toivon että koitat ihan ekana sirtää negatiivisuudenn itsestäsi pois. Opettele nauttimaan positiivisista asioista, ja löytämään niitä jokaisesta asiasta. Se ei käy päivässä, mutta sun mieli oppii pian poimimaan hyvät puolet kaikesta ja se alkaa vaikuttamaan kaikeen sinussa. Sinä löydät sen hymyn ja itsesi ja sinä huomaat että olet ihana. Äläkkä nyt mieti siellä että niin varmaan en ikinä. Koska juuri tuosta asenteesta opettelet pois, jos sä suhtaudut negatiivisesti kaikkeen ensimäisenä reaktiona, niin sä et pääse mihinkään. Joten älä ajattele että ihan hullua koittaa leikkiä hauskaa, koska hauska ja positiivinen on eri asioita. Ei paljoa, mutta tarpeeksi ettei sun tarvi alkaa opetella komedienneksi.
saada itsetunto kuntoon ja löytää itsestäsi se säkenöivä puoli, ja tiedän että se varmasti löytyy sieltä jostain syvältä, kun vain opit rakastamaan itseäsi ja pitämään itseäsi arvokkaana ja tärkeänä ihmisinä. Sellainen sinä juuri olet!
Totuushan on että eihän ketään voi ihastua sinuun jos ajattelit itsestäsi noin surkealla tavalla ja itsetuntosi on nollissa. Sehän on fakta että olet sitä mitä ajattelet...
Avain itsetuntoon on hyvä itsetuntemus ja sen mukana tuoma itsensä arvostaminen. Kannattaisi siis oppia tietämään mistä nautit ja tehdä asioita jotka tekevät sinut iloiseksi, tee elämästäsi mielenkiintoista ja toteuta itseäsi niin huomaat varmasti että muut huomaavat eron ja alkavat ottaa sinut toisella tavalla huomioon.
Hymyä huulille ja iloista asennetta sinulle! Hymyhuulet ja iloinen mieli varmasti huomataan...
sun kirjoitus kyllä riipaisi. Jotenkin kauheaa että elämme yhteiskunnassa jossa arvostetaan vaan puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä joiden elämässä tapahtuu nopealla syklillä kokoajan jotain.
Ei sun tarvii itseäs mihinkään muuttaa, ihmiset on erilaisia ja siitä se rikkaus syntyy. Tuntuu että jotenkin liikut väärissä piireissä tms jos kukaan ei näe hiljaisissa ihmisissä mitään mielenkiintoista. Itse olen sosiaalinen luonne ja helposti keskustelen ihmisten kuin ihmisten kanssa. En kuitenkaan ole niitä henkilöitä jotka luovat "ystävyyssuhteita" parin kuukauden tuntemisen jälkeen, vaan vaadin kyllä aikaa "kunnon" ystävyyssuhteen syntymiselle (nyt en väheksy sellaisten henkilöiden ystävyyssuhteita jotka kykenevät tähän, vaan tarkoitan että lyhyet tuttavuudet usein jäävät lyhyiksi eikä mitään syvempää synny ellei tutustumiseen ole käytetty aikaa useita kuukausia).
Rohkaisuksi sulle voin kertoa että mulla on useita hiljaisia ystäviä koska musta heidän päidensä sisällä olevat ajatukset ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin näiden jotka ovat suuna ja päänä kokoajan. Eli kyllä hiljaisistakin kiinnostuvia ihmisiä on olemassa...! Oon jokus kuullut sanonnan että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, ja niitä tulisi käyttää siinä suhteessa :) musta se on hyvin sanottu!
Kunhan pääset keskusteun alkuun jonkun kanssa (tietty alkuunpääsemisessä auttaa katsekontakti ja hymy jne..) niin muista antaa itsestäs riittävästi aika nopeasti. Tällä tarkotan sitä että jos keskustelu jää pitkäksi aikaa ilmoista puhumiseksi niin se voi helposti lopahtaa lyhyeen. On paljon mielenkiintoisempaa kuulla jotain ihmisestä itsestään kuin jotain yleistä pälinää. Äläkä luule ettei sussa olis mitään mielenkiintoista, jokaisessa ihmisessä on! Juttelu on sitäpaitsi paljon helpompaa yhden ihmisen kanssa kuin esimerkiksi kuuden hengen porukassa. Silloin aina joku puhuu päälle jne ja lauseen sisältöön latautuu ihan liikaa paineita muutenkin. Eli aloita yhdestä tai kahdesta ihmisestä, älä koko porukasta kerralla. Pääset sitten "porukkakeskusteluihin" mukaan ihan vahingossa. Tuntuu ihan tyhmältä kun latelen jotain neuvoja vaikka en oo mikään niitä antamaan, varsinkaan kun mun mielestä kaikkien ei tarvi olla mitään suupaltteja.
Muista kuitenkin että oot arvokas ja mielenkiintoinen just sellasena ku oot, älä yritä olla niinkuin joku muu. Valovoimaset ihmiset on ihania, tiän sen, mutta niin se vaan on että muutama harva meistä osaa valloittaa olemuksellaan muut ihmiset seurassa ollessaan. Se on ominaisuus kuten mikä tahansa muukin eikä tee ko henkilöstä kuitenkaan yhtään sen parempaa tai kyvykkäämpää kuin kukaan muukaan. Muut osaa sitte jotain sellaista mitä sosiaalisesti lahjakas ei osaa jne.. Näin ainaki itse ajattelen, jokaisella on omat voimavaransa ja omat kykynsä.
Paljon onnea ja itsevarmuutta sulle! :) Niin ja ainakin sait mut aktivoitumaan, en oo ennen tänne kirjottanu! ;)
Jos yli 40v...seura kiinnostaa ja oot Hesan läheltä...
Voitas joskus mennä yhessä bileisiin/ulos katselemaan
naisia..
Sähköpostiosote tuolla profiilissa.
Oli hyviä ajatuksia ja jään miettimään niitä. Mulla on kieltämättä aika huono itsetunto mistä on haittaa. Niinkuin ehdotettiin, pitäisi lisätä itsevarmuutta ja ottaa rennommin. Voisin kyllä yksinänikin mennä joihinkin naistenbileisiin, ehkä se olisikin parempi ratkaisu. Baaritiskille on kyllä ilkeä mennä tyrkylle, ihmiset ajattelevat mikä toikin luulee olevansa kun ei ole minkään näköinenkään. Mutta nyt tämä menee taas valitukseksi. Pitää todella ajatella positiivisemmin. Miten sitä vielä oppisi hymyilemään kun ei se luonnostaan tule. Puhekaan ei tosiaan oikein luista varsinkaan silloin kuin pitäisi. Itse asiassa tälläinen kirjoittaminenkin on aikaa vievää, kun mietin kauan joka sanaa. Jos joku tulisi puhumaan niin en varmaan saisi sanaa suustani. Nyt pitää varmaan miettiä valmiiksi jotain sanottavaa kun lähtee jonnekin ja kysellä muilta asioita niinkuin tässä joku ehdotti.
Helsingistä minä olen mutta en ilkeä lähettää kenellekään sähköpostia. Täytyy yrittää päästä tästä ujoudesta edes vähän.
sillai ihan repäisyn kannalta. Ei kukaan ajattele että mikähän tuokin luulee olevansa, jos jäät siihen hollille. Jos taas menet jonnekkin nurkkaan niin se koko ilta on sulle täysin turha. Otat aina tavoitteeksi jonkin asian, esim. pysyt poissa nurkista ja hymyilet ja katsot silmiin ainakin yhtä naista. Sen kun olet tehnyt, niin ilta on onnistunut sun osalta ja sitten saat tehdä mitä haluat.
Mutta sinun täytyy laittaa jokin tavoite, muuten sä menet vain vanhoihin kaavoihisi ja et etene lainkaan.
Se että sun on todella vaikea keksiä sanomisia niin se on ihan hirveän yleistä. Käytä sitä sun hyväksesi, kun joku tulee juttelemaan, sanot suoraan söpösti että, anteksi olen vähän ujo. Sillä lailla toinen tietää että et ole häneen seuraansa kyllästynyt tai joku umpimielinen vaan vain ujo.
Ujoudessa ei ole mitään pahaa ja kukaan ei pidä sitä miinuksena, päin vastoin, moni haluaa auttaa sua ihan varmasti siitä ulos. Ja se, sopii sule mitä parhaiten=)
Joten ota tavoite, ensin voi olla hymy ja silmäkontakti, sitten ehkä moikkaus ja pari sanaa jne. Tuu kertomaan niin autetaan sitten lisää.
olisit nyt muutaman rivin raapustanut.
Mä olin viimevuosituhannen ujoin , niin aattelin, et me jotain keksittäs.
..joo, nyt tulee mun näkemys.
tapsin viime viikonloppuna naisen joka höpötti ja höösäs kokoajan, sain siitä näppylöitä.
ei se paljon kauneus auta, jos suusta tulee sammakoita. mä en ole ikinätykännyt sellasesta, että puhutaan ja höpistään joutavia.
joten kysyntää on myös sun kaltaselle naiselle, joten älä muutu ainkaan väkisin, tietty
kannattaa olla sopivasti ns. tyrkyllä ja laittaa itsensä ns nätiksi, niillä keinoilla mitä jokaisella on.