Kokosin muutamia asioita, jotka minua tällä hetkellä suunnattomasti ärsyttävät vanhoillislestadiolaisessa kulttuurissa ja perusteluissa. Toivon asiallisia ja perusteltuja kommentteja kaikilta kiinnostuneilta. En halua kiistää kenenkään oikeutta kulttuuriinsa, ei siitä ole kyse, mutta haluan keskustelua tuon kulttuurin moraalisen absolutisoimisen oikeutuksesta, ts. kysymyksestä, miten kuvailemani kaltainen järjestelmä (jos kuvaukseni pitää paikkansa) voi esiintyä ainoana oikeana.
1.
Selektiivinen rationaalisuus. Järkeilyä käytetään auliisti järjestelmän synnyttämiseen (esim. joku juttu on niin, katsohan, näinhän se seuraa Raamatusta aivan loogisesti), mutta järjestelmän arvioimiseen sitä ei missään tapauksessa saa käyttää (se on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt tulkinta, ei sitä voi järjellä käsittää). Ajattelun vapautta saa käyttää puhtaasti spekulatiivis-viihteellisessä mielessä, mutta sen ei saa antaa koskaan johtaa mihinkään muutokseen.
2.
Kaikille kaikkialla valmiiksi määritelty tiheä hyvän käsite. Tätä perustelaan usein sillä, että traditio tietää ihmisen parhaan aina häntä paremmin. Traditio on sementoitu Pyhän Hengen ohjaaman seurakunnan opetukseen. On aivan mahdollista, että ihmiset ovat hyvin onnellisia esim. suurperheen keskellä, varmasti paljon onnellisempia, kuin esimerkiksi minä nyt, mutta onko onnellisuus kaikkein tärkein arvo? Jos yksilön onnellisuuden maksimoinnin hintana on hänen vapautensa hävittäminen, niin eikö joku mene pahasti pieleen? Eikö onnellisuus ilman vapautta ole totalitarismia?
3.
Kaksinaismoralismin (implisiittinen) vaatimus. Esim. jos käy elokuvissa, kollektiivi osa hyväksyy sen, kunhan sitä ei sanota ääneen. Systeemi siis edellyttää elettävän tilanteessa, jossa tulee hyväksyä institutionalisoitunut kaksinaismoralismi, ts. tilanne, jossa joutuu olemaan muille ihmisille jotain muuta kuin on itselleen. En tarkoita, että ihmiset olisivat kaksinaismoralisteja tarkoituksellisesti, mutta kulttuurin heille varaamat mahdollisuudet ovat tämänkaltaisia.
4.
Diskursiivinen ohipuhuminen. Saat vastauksen, mutta eri kysymykseen. Esimerkki: Kysymys: miksi perhesuunnittelukielteisyys absolutisoidaan? Vastaus: kyllä suuren perheen keskellä on onnellista.
1.
Selektiivinen rationaalisuus. Järkeilyä käytetään auliisti järjestelmän synnyttämiseen (esim. joku juttu on niin, katsohan, näinhän se seuraa Raamatusta aivan loogisesti), mutta järjestelmän arvioimiseen sitä ei missään tapauksessa saa käyttää (se on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt tulkinta, ei sitä voi järjellä käsittää). Ajattelun vapautta saa käyttää puhtaasti spekulatiivis-viihteellisessä mielessä, mutta sen ei saa antaa koskaan johtaa mihinkään muutokseen.
2.
Kaikille kaikkialla valmiiksi määritelty tiheä hyvän käsite. Tätä perustelaan usein sillä, että traditio tietää ihmisen parhaan aina häntä paremmin. Traditio on sementoitu Pyhän Hengen ohjaaman seurakunnan opetukseen. On aivan mahdollista, että ihmiset ovat hyvin onnellisia esim. suurperheen keskellä, varmasti paljon onnellisempia, kuin esimerkiksi minä nyt, mutta onko onnellisuus kaikkein tärkein arvo? Jos yksilön onnellisuuden maksimoinnin hintana on hänen vapautensa hävittäminen, niin eikö joku mene pahasti pieleen? Eikö onnellisuus ilman vapautta ole totalitarismia?
3.
Kaksinaismoralismin (implisiittinen) vaatimus. Esim. jos käy elokuvissa, kollektiivi osa hyväksyy sen, kunhan sitä ei sanota ääneen. Systeemi siis edellyttää elettävän tilanteessa, jossa tulee hyväksyä institutionalisoitunut kaksinaismoralismi, ts. tilanne, jossa joutuu olemaan muille ihmisille jotain muuta kuin on itselleen. En tarkoita, että ihmiset olisivat kaksinaismoralisteja tarkoituksellisesti, mutta kulttuurin heille varaamat mahdollisuudet ovat tämänkaltaisia.
4.
Diskursiivinen ohipuhuminen. Saat vastauksen, mutta eri kysymykseen. Esimerkki: Kysymys: miksi perhesuunnittelukielteisyys absolutisoidaan? Vastaus: kyllä suuren perheen keskellä on onnellista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...ei riso, mutta huvittaa on juuri tähän risomiseen käytettävä energia ja sen tuomat seurannaiset kirjoituksissasi.
Vastaa itse itsellesi kysymyksiin, että miksi sinua niin risoo toisten ihmisten elämä ja usko. Luulisi sen olevan yhdentekevää, mutta ei. Ei kai kyse sentään ole vastaavanlaisesta tilanteesta, jossa naapuri laittaa uuden auton ja sinua risoo kun naapurilla on uusi auto. Mikä siellä taustalla on oikeasti. Jos sinä olet vilpittömästi huolissasi toisten pelastuksesta tai uskosta niin silloin viestit oman kohtasi epävarmuutta, jolle haet tukea lietsomalla epävarmuustekijöitä kaikkien päälle.
jos pienenä esimerkkinä ottaisin tässä vaikka sanat: "är on roo kertaa äl per aa" joillekin tämän mitään sanomattoman sanasotkun selvittäminenkään ei avaa ymmärrystä siihen, mistä siellä pohjimiltaan ja taustalla on kyse. Sama on uskossakin. Niin kauan kuin ymmärrys on eri ja usko on eri niin myös järki on silloin eri tavalla kahlittu. Taas kerran joudun sen sanomaan, että jos usko olisi järjellä ja loogisella tavalla perusteltavissa kaikilta osin niin ei uskoa tarvittaisi ollenkaan, mutta näin ei vain ole. Jos järki ja logiikka olisi pelastuksen perusta niin ihmiset silloin asettavat vatimuksen pelastukselle ja ymmärtämättömät jäisivät vaille osaa taivaassa. Ei silloin puhuttaisi uskosta vaan pelastuslogiikasta.
"Minä ylistän sinua Taivaan ja maan luoja, ettäs salasit nämä viisailta ja toimeliailta"
USKO tarkoittaa uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä siinä auta mikään muu kuin usko.
Sinä ja kaltaisesi lässyttäjät taas väitätte että uskoa pitää riittää lisäksi itse väsäämiisi kaiken maailman lisäsääntöjen ja -momenttien hyväksymiseen.
...olen väärässä sinun mielestäsi, mutta sepä on minulle herttaisen yhdentekevää. Huolehditaan omista asioistamme niin eiköhän se tästä joten kuten ludviinnu eteenpäin.
sekö että pitäisi uskoa sinun itse laatimiasi syntiä, syntiä, syntiä.... - listojasi
vai olisiko sittenkin tärkeämpää uskoa itsensä syntisenä armahdetuksi Jeesuksen työn tähden?
Sekoitat uskon asioihin omaa lässytystäsi ja sillä oikeastaan vain raskautat ja eksytät ihmisiä
...on oma tunto, joka ohjaa minua oiekaan. Ei listoja, ei kieltoja, ei paastoamista, ei painostusta, ei pakkoa on vain armo ja evankeliumi oman tunnon hoitamiseen.
ja minä hoidan omaatuntoani niin että se on vain ja ainoastaan JUMALAN SANAN mukainen. Ei sen enempää eikä vähempää.
Jos sinä näet siihen hyväksi lisätä omia pykäliäsi, olet Paavalin mukaan KIROTTU!
...rakas ystäväiseni :))
...kerroppa ne minun pykäläni koska ne tiedät. Tosin tulen niitä kumoamaan lauseella, "en tee sitä mitä en tahdo tehdä" vaikka Paavali sanookin, että "sitä hyvää mitä minä tahdon sitä minä en tee, mutta sitä mitä minä en tahdo sitä minä teen"
paavalia vaan, sinä PYKÄLÄNIKKARI!
Lyhyestä virsi kaunis. Kuinka hirvittävästi on tätäkin tyhjäkäyntiä oman vanhurskauden raskaiden kuormien kanssa.
"Vihainen nuorimies" on havainnut joitakin mainitsemisen arvoisia yleisiä asioita.
Olen itse ollut SRK-vanhoillinen ja lähtenyt liikkeestä teologisten syiden vuoksi. En kokenut kulttuuria kovin huonona, toki joitakin epäkohtia havaitsin. Toisaalta mikään kulttuuri ei ole vapaa erilaisista negatiivisista asioista.
Kommentoin nyt joitain kirjoittajan kommentteja:
1. Seurapuheet ovat aina, aina puhdasta totuutta. Kaikki on tietenkin johdettavissa Raamatusta, mutta puhujaa ei saa arvostella, vaikka hän tuntuisi puhuvan mitä sattuu.
2. Näin on aina uskottu. (Siis 1800-luvulta asti) Korvakoruja ei saa käyttää, koska näin on aina uskottu. Hiuksia ei saa värjätä - minä joskus värjäsin ja sitä luonnollisesti kummasteltiin. Partaa ei joskus saanut kasvattaa, koska eihän uskovainen voi tehdä niin. Tämä kaikki siksi, että uskovaisia suojellaan maailmalliselta pahalta.
3. Ehkäisy. Osa ehkäisee tuntien samalla huonoa omaatuntoa. Säälittävä tilanne.
4. Olen useita kertoja keskustellut Tunnustuskirjojen vaikutuksesta luterilaiseen oppiin. Ne ovat opetuksen perusta. Mikäli yhteisö ei opeta Tunnustusirjojen mukaan, se ei ole luterilainen. Monet tuntevat erot SRK-vanhoillisuuden teologian ja Tunnustuskirjojen välillä. Lähes aina kun olen huomauttanut asiasta, olen saanut vastaukseksi sen, että usko on tärkein tai että uskovaisten yhteys on tärkein ja uskovaisena pysyen pääsee taivaaseen. = ohipuhumista.
Yhtä hyviä perusteluja löytyy kyllä muiltakin tahoilta. Kysypä seurakuntasi paimenelta, miksi papilla pitää olla liperit.
Mitä oikein haluat sanoa?
Maallisin laein ohjeistetulla työpaikkapukeutumisella ja pyhänä traditiona pidettyjen asioiden välillä on hieman eroa.
että niin selvää kuin kaikille kirkossa kävijöille onkin, että papilla on liperit leuan alla, jonkinlainen erikoinen kauhtana päällään ja hän pyörii alttarilla kuin väkkärä tuulessa, niin ei se mihinkään jumalansanaan perustu. Miksi vl:ien pykälien pitäisi perustua kummenpaan kuin että he pitävät niitä pyhinä traditioina?
Hyvä Mike!
Olet oikeilla jäljillä. Mikä tekee papista muka muita hengellisesti viisaamman? = liperit
Tässä on se pieni ero, että lipereiden tai ns. sokeripalan käytöstä voidaan yleisesti neuvotella. Papin vaatetus ei ole kenenkään mielestä Pyhän Hengen säätämää. Eikä pappeus varsinaisesti vaadi tiettyä vaatetusta.
Toisin on SRK-vanhoillisuudessa. Mikäli saarnapöntöstä julistetaan, että partaahan ei uskovaisella miehellä ole, ei tuota opetusta aleta kiistää. Saarna nähdään Pyhältä Hengeltä tulleeksi.
Oli PIHALLA lumiukko,
hyvin suuri ja mahtava mies.
Se tuijotti hiilisilmin
ja korkean arvonsa ties.
Olen mainio mahtava herra,
se tuumi, tuumi näin
Vaan harakat kylässä kaikki
ne nauroivat takana päin.
Sää lauha ja suojainen ehti
ja ukolle tuhon to.
Ei ilkkua saa nyt sillä
niin MUILLEKIN käydä voi.
sorruit sivistysanoihin ja kapulakieleen. Menköön nuoruuden ja lapsellisuuden tiliin....
Itsekriittisyys puuttuu tyystin, ihan puhdasta narsismia on paljon joukossa. Jumala on heille se joksi hänet on tehty heidän toimestaan.
Tämä valhe on vielä varmistettu tekeytymällä pyhäksi hengeksi, sanaksi, seurakunnaksi ja Jumalan valtakunnaksi.
Tämä ei tietenkään koske kaikkia Osa heistä epäilemättä on Kristus uskossa. Mitä enemmän on sen parempi. Kiitos Herralle.