Seurustelen kalat ihmisen kanssa, mies puolisen.
Suhde on vasta hyvin aluillaan n. 4 kuukautta yhteisoloa, mutta tämä mies sanoo rakastavansa minua, eikä koskaan halua menettää minua.
Tahtoisinkin tietää että onko kalat ns. Romantikko, sillä kauhean realistiselta ei kuulosta että hän nyt jo voisi rakastaa minua, tai että viettää kanssani elämä loppuun asti.
Ollaan suunniteltu kylläkin yhteen muuttoa, mutta sopivaa ajankohtaa ei olla päätetty.
Suhteemme muuten on kaikinpuolin tyydyttävä, niin henkisesti kuin fyysisestikkin..
Ainut vaan että rakkaus ja vannominen on tullut odotettua aiemmin.
(kenties alku huumaa?)
Niin ja kalan mielen vaihtelut?
Eka ollaan kuin päivänsäde ja toisella hetkellä hän on niin passiivinen, mikään ei jaksa kiinnostaa mutta kuulemma minussa ei ole vikaa, mutta ei kerro kuitenkaan "todellista" syytä oloonsa..
Kiitoksia jos joku kehtaa hiukan valaista :)
Suhde on vasta hyvin aluillaan n. 4 kuukautta yhteisoloa, mutta tämä mies sanoo rakastavansa minua, eikä koskaan halua menettää minua.
Tahtoisinkin tietää että onko kalat ns. Romantikko, sillä kauhean realistiselta ei kuulosta että hän nyt jo voisi rakastaa minua, tai että viettää kanssani elämä loppuun asti.
Ollaan suunniteltu kylläkin yhteen muuttoa, mutta sopivaa ajankohtaa ei olla päätetty.
Suhteemme muuten on kaikinpuolin tyydyttävä, niin henkisesti kuin fyysisestikkin..
Ainut vaan että rakkaus ja vannominen on tullut odotettua aiemmin.
(kenties alku huumaa?)
Niin ja kalan mielen vaihtelut?
Eka ollaan kuin päivänsäde ja toisella hetkellä hän on niin passiivinen, mikään ei jaksa kiinnostaa mutta kuulemma minussa ei ole vikaa, mutta ei kerro kuitenkaan "todellista" syytä oloonsa..
Kiitoksia jos joku kehtaa hiukan valaista :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen kalat-nainen...isäni on kalat-mies ja tunnen muutenkin läheltä paljon kaloja...sanottakoon, että miltei kaikki ovat romanttisia sieluja, joillakinse on enemmän pinnassa joillakin vähemmän. Mutta en ole kuullut että yksikään olisi sanonut rakastavansa jollei näin ole tuntenut.. Tietystikin kalat (myös minä) elävät niin tunteiden pauloissa että joku muu voi tuntea sen äkilliseksi tai vain tunteen paloksi...
hmm...noh, kunhan nyt sanoin ääneen :)
Tervehdys Vesinainen!
Olet ehkä löytänyt aarteen...olen lyönyt hynttyyt yhteen kala-miehen kanssa ja juuri näin; hän hyvin pian ilmoitti rakastavansa ja oli hyvin varma asiastaan - kuten sinäkin, epäilin hiukan asian nopeaa etenemistä, mutta en ole tullut huijatuksi : ) Kala on (ainakin omani) romantikko tavallaan, vaikk'ei sitä välttämättä itse huomaa/tunnusta. Ja kalahan on on/off ihminen, välillä kiinni maallisissa asioissa, toisinaan taas etsimässä sateenkaarta. Ja mielialat on sen mukaan! Mutta aarre mikä aarre - nimimerkki 7 vuoden kokemus ; ) Onnea matkaan!
Paljon vastauksesta :)
Itse olenkin ollut sitä mieltä että kultani on todellinen aarre ja mikäs sen ihanempaa jos hän puhuu todellisista tunteista, eikä vain yritä johtaa minua harhaan. (Aiemmin on käynyt niin)
Saanko vielä udella esiintyykö teillä mustasukkaisuutta?
Ja onnea myös teidän tulevaisuudelle :)
Minä en siedä mustasukkaisuutta, tarkoitan nyt tyhjästä mekkaloimista ja murjottamista. Sitä olen kokenut edellisissä suhteissa, mutta en tässä. Toki rivien välistä joskus voi lukea että nyt jotakin miehen päässä liikkuu, mutta se nyt on ihan positiivista ja tervettä - onhan se hyvä tietää että toinen kuitenkin tuntee ja ajattelee sinua omanaan. Mutta ei mitään kohtauksia ko. asian vuoksi ole koskaan mieheni järjestänyt ja hyvä niin. En ole itsekään mustasukkainen - vaikka niin aina skorpioneista väitetään...
Se on totta että kalan mielialat pomppivat kuin spanieli, itse kun myös kala olen. Se että mielialat vaihtelevat tiuhaan tahtiin, johtuu varmaan siitä ,että kalat ei ehdi tekemään/miettimään ajatuksiaan/tehtäviään loppuun, kuin jo joku toinen idea on mielessä.Positiivisuus ja negatiivisuus eivät kysele milloin ne tulevat, ja partnerin kannattaa tottua siihen, ja kuitenkin muistaa, että kalat merkki on taiteellinen, ja muutenkin ailahtelevainen merkki. Ailahtelevaisuus ei johdu mitenkään kumppanin toimesta, vaan kalan omasta päästä.
Hyvää syksyä kaikille :)
Tuohan oli oikein hyvän kuuloinen teksti.
Mä jo ajattelin aikani että mielenvaihtelut muuttuu osaltaan mun läsnäolon takia ja erittäin helpottavaa kuulla ettei näin ole :)
Eihän kukaan itselleen mahda, enkä mäkään aina ajatusteni kanssa sinut ole, päinvastoin.
Hyvää syksyä sinullekkin aurorah :)