No niin, tässä sitä taas ollaan. Juomattomuutta aloittelemassa. Niin on harmittanut, että en ole edes viistinyt kirjoittaa tänne pitkään aikaan, vaikka lukemassa olen käynyt joka ilta.
Niin niin, luulin osaavani. Kuinka moni viisas totesikaan, että ei juoposta tule kohtuukäyttäjää koskaan. Ei niin, vaikka niin kuvittelinkin.
Loma meni viinin kanssa. Siis kaksi ensimmäistä viikkoa yksinäistä päivittäistä tissuttelua, joka iltaisin huipentui muistamattomana nukkumaan menoon. Ja sitten heräsin todellisuuteen. Tuollaisen oli loputtava! Neljä loppuviikkoa meni siinä, että vahdin itseäni, jotta en joisi. Enkä juuri juonutkaan.
Sitten alkoi työt, normaali elämä. Luulin olevani muutenkin normaali ihminen. Aloin nauttia alkoholia niin kuin sivistyneet ihmiset nauttivat. Joskus ruuan kanssa lasillisen, joskus juhlan kunniaksi enemmänkin. Ei humalaa, ei krapulaa, ei ylilyöntejä, ei yksinäistä tissuttelua. Jess!
Kunnes meille oli tulossa vieraita. No, ruokailua varten piti tietysti ostaa viinipullo. Punaista vai valkoista? Mistä tuon tietää, kumpaa haluavat - siis molemmat. Ai niin, mutta eihän pullo riittäisi - siis pahvilaatikollinen molempia.
Vieraita oli alta kymmenen ja he viipyivät vain yhden illan, tosin pitkän. Joukon ainoa viininperso oli varmaan minä. Toiset ottivat kyllä ihan "reilusti", useampia lasillisia jopa. Minkäkin pysyin samassa tahdissa, mutta en juuri edellekään mennyt.
Mutta eiväthän he kaikkea saaneet juoduksi. Onneksi, minulle jäin vielä paljon, paljon yksinäistä tissuteltavaa! Varalta laitoin vielä pänikät mieheltä piiloon, ettei hän huomaisi, miten paljon minulle jäi.
Ja siinä se sitten on mennyt loppuja tissutellessa. Ei pahaa känniä, koska aamulla on pitänyt selvitä töihin. Mutta kaikki on mennyt, en osannut olla ilman, en osannut säästää, en säännöstellä.
Että näin siinä kävi. Eilen vielä hujautin viimeisen tilkan menemään, ja nyt sitten tämän illan ihmettelen, että eikö sitä viinilasillista enää saakaan.
Ei muuten saa.
Taas on aloitettava alusta. Tyhmä minä! Mutta aloitan kyllä. Ja nyt on siinä mielessä helpompi, että tiedän, mikä on odottamassa. Ja tiedän senkin, että minusta ei ole kohtuujuojaksi. Siis nyt se on jälleen kokeiltu ja todeksi havaittu. Ja jos en älyä olla ilman, niin oma on tyhmyys. Senkin tiedän, mitä siitä seuraa. Enkä tosiaan niitä seuraamuksia halua!
Siis taas on käytävä taistoon entistä tiukempana!
Onnittelut kaikille teille, jotka olette olleet viisaampia ja tajunneet olla tekemättä tuollaisia tarkoituksellisen typeriä kokeiluja. Yritän päästä teidän joukkoonne.
Tsempatkaa!
PS Tulipa tästä tilitys, mutta olo on nyt huomattavasti keventynyt. Jos joku vaikka tämän lukee ja tukee. Tällä palstalla sitä tukea on kyllä löytynyt! Kiitos siitä.
Niin niin, luulin osaavani. Kuinka moni viisas totesikaan, että ei juoposta tule kohtuukäyttäjää koskaan. Ei niin, vaikka niin kuvittelinkin.
Loma meni viinin kanssa. Siis kaksi ensimmäistä viikkoa yksinäistä päivittäistä tissuttelua, joka iltaisin huipentui muistamattomana nukkumaan menoon. Ja sitten heräsin todellisuuteen. Tuollaisen oli loputtava! Neljä loppuviikkoa meni siinä, että vahdin itseäni, jotta en joisi. Enkä juuri juonutkaan.
Sitten alkoi työt, normaali elämä. Luulin olevani muutenkin normaali ihminen. Aloin nauttia alkoholia niin kuin sivistyneet ihmiset nauttivat. Joskus ruuan kanssa lasillisen, joskus juhlan kunniaksi enemmänkin. Ei humalaa, ei krapulaa, ei ylilyöntejä, ei yksinäistä tissuttelua. Jess!
Kunnes meille oli tulossa vieraita. No, ruokailua varten piti tietysti ostaa viinipullo. Punaista vai valkoista? Mistä tuon tietää, kumpaa haluavat - siis molemmat. Ai niin, mutta eihän pullo riittäisi - siis pahvilaatikollinen molempia.
Vieraita oli alta kymmenen ja he viipyivät vain yhden illan, tosin pitkän. Joukon ainoa viininperso oli varmaan minä. Toiset ottivat kyllä ihan "reilusti", useampia lasillisia jopa. Minkäkin pysyin samassa tahdissa, mutta en juuri edellekään mennyt.
Mutta eiväthän he kaikkea saaneet juoduksi. Onneksi, minulle jäin vielä paljon, paljon yksinäistä tissuteltavaa! Varalta laitoin vielä pänikät mieheltä piiloon, ettei hän huomaisi, miten paljon minulle jäi.
Ja siinä se sitten on mennyt loppuja tissutellessa. Ei pahaa känniä, koska aamulla on pitänyt selvitä töihin. Mutta kaikki on mennyt, en osannut olla ilman, en osannut säästää, en säännöstellä.
Että näin siinä kävi. Eilen vielä hujautin viimeisen tilkan menemään, ja nyt sitten tämän illan ihmettelen, että eikö sitä viinilasillista enää saakaan.
Ei muuten saa.
Taas on aloitettava alusta. Tyhmä minä! Mutta aloitan kyllä. Ja nyt on siinä mielessä helpompi, että tiedän, mikä on odottamassa. Ja tiedän senkin, että minusta ei ole kohtuujuojaksi. Siis nyt se on jälleen kokeiltu ja todeksi havaittu. Ja jos en älyä olla ilman, niin oma on tyhmyys. Senkin tiedän, mitä siitä seuraa. Enkä tosiaan niitä seuraamuksia halua!
Siis taas on käytävä taistoon entistä tiukempana!
Onnittelut kaikille teille, jotka olette olleet viisaampia ja tajunneet olla tekemättä tuollaisia tarkoituksellisen typeriä kokeiluja. Yritän päästä teidän joukkoonne.
Tsempatkaa!
PS Tulipa tästä tilitys, mutta olo on nyt huomattavasti keventynyt. Jos joku vaikka tämän lukee ja tukee. Tällä palstalla sitä tukea on kyllä löytynyt! Kiitos siitä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla on mennyt nyt ihan perseelleen myös, niinkuin varmaan olet lukenutkin, kun täällä olen kitissyt päivä toisensa jälkeen.
Tänään mietin, että kuukaudessa olen ollut vähintään yhden kokonaisen viikon juovuksissa, jos päivät lasketaan yhteen. Joinain kuukausina varmaan parikin. Sehän on katastrofi ja tässä huolettaa jo fyysinen terveys pikku hiljaa.
Ihan viattomasti minullakin karkasi viimeisen kerran käsistä, vain tyttökaverin kanssa istuttiin vähän iltaa ja siitä seurasikin sitten vajaan viikon putki ja parin päivän surkeat loiventelut. Hirvee säätäminen töiden kanssa, ettei mokaa niitäkin. Yksi kiva päiväreissu piti perua, kun ei jaksanut istua autossa juovuksissa edes pelkääjän paikalla. Lopuksi istuin kotona, join kaljaa ja kuuntelin youtuupista musiikkia. En edes teeveetä ole tainnut avata muutamaan päivään.
Joten et ole todellakaan ainoa, jolle tuli takapakkia. Kiva kun kirjoitit taas ja yritähän tsempata. Ei siitä suosta pääse muuten ylös. Turhat itsesyytökset pois vaan.
Olen kyllä lukenut sinun kirjoituksiasi, mutta eipä ole ollut voimia vastata. Valitettavasti! Ja kiitos, kun sinä vastasit. Sinulla oli voimia - onneksi!
Niinpä olen ajatellut kirjoituksiasi lukiessani, että samassa suossa rämmitään. Näyttää meitä olevan siellä melko monta. Onneksi vähän eri aikoina siellä aina konttailemme, joten toinen aina toisensa sieltä ylös vetää :-)
Tämä ilta on mennyt onneksi paljon paremmin kuin kuvittelin. En minä sitä viinilasillista olekaan niin kovasti kaivannut. Ihme kyllä. Tekemistä on ollut ja juomana litkuttelin teetä. Eli jospa tämä tästä taas.
Eli kyllä me tästä selvitään, sinä, minä ja kaikki muutkin tosissaan tätä yrittävät. Ei muuta kuin unta palloon ja aamulla töihin!
sun touhut, juupas eipäs leikkiä.
Pitikö sun taas nälvästä,anna jo olla.
Huuhaa olet ite.Tekeekö niin viinaa mieles että veettää..kun toiset yrittää.Pakkoko sun on lukea ja heitä kuunnella pölövästi.
Ite et saa ku pottuiluja suustas.Me hoitoon.Tai kato:yortube.hamsteri puhuu..katoppa vaan.Sopii sulle pöytä..
Ei ole kuule huuhaata! Ihan on totista totta tämä meikäläisen taistelu irti "viinan pirusta". Ja näyttää olevan aika monen muunkin. Yritä itsekin niin huomaat! Mutta vielä tästä selvitään, meitä ei lannisteta.
Tämä palsta on oikeasti ihana ja mukava lukea ihmisten kirjoituksia.
En tarkoita sitä että riemun kiljahduksia päästän kun joku on ratkennut juomaan tai on mennyt överiksi.
Se vaan joskus kuuluu elämään mutta siitä on jatkettava eteenpäin pää pystyssä,jos mokaa niin sitten mokaa.
Onhan tuo mennyt heinäkuun alku minultakin ihan pipariksi,suuret oli suunitelmat mitä teen.
Suurin teko oli raahautua hakemaan lisää viiniä.olutta grillattavaa ruokaa jne..
Poika ystävä sai tarpeekseni tavasta viettää lomaani ja lähti lätkimään.
En ole yhteyttä ottanut,ei tosin hänkään.
Tänään eka päivä töissä ja hyvin meni,tosin en ole kahteen viikkoon ottanut mitään.
Joten jos minä onnistun suosta nousemaan onnistut sinäkin.
Näin on: tämä palsta on aivan ihana. Minulle tämä on henki ja elämä, ainoa paikka, jossa voin oikeasti puhua tästä ongelmastani. Tai siis kirjoittaa, mutta kuitenkin.
Teen työtä, jossa en missään tapauksessa saa olla humalassa tai edes krapulassa. Lähtö tulee heti, jos epäilyksiäkään herää. Eikä sellaiselta saa edes näyttää, joten tarkkana on oltava "julkisuuskuvan" kanssa muutenkin. Viinit, siiderit ym täytyy yrittää hakea muualta kuin kotikulmilta. Se onneksi vähän vaikeuttaa niiden hankkimista.
Mies onneksi tukee, vaikka ei hänkään ehkä ihan täysin tajua, missä mennään.
Harmi on, että kesä meni pieleen, niin sinulla kuin minullakin. Mutta nyt on taas kova yritys päällä selviytyä tavalliseen elämään. Kuten sinullakin. Kyllä sinä onnistut, ja niin minäkin!
Tsemppiä!
Sama homma minullakin alkoi.. uudestaan taisteleminen siis. Meni 4pv aamusta iltaan juominen enkä voi sanoin kuvailla kuinka paljon kiukutti -ja vieläkin suututtaa oma tyhmyys. Ei auta. Oman itseni -ja läheisteni takia on vaan aloitettava alusta. Onneksi sinä, kuten minä ymmärrettiin tämä kuitenkin :) Eteenpäin sanoi mummo lumihangessa ;)
tuloa takaisin joukkoomme.Hieno asia ,että olette uudelleen täällä,monella nimittäin on se kynnys aika korkea lähteä uudelleen.
Oli se itselläkin aika veivaamista,ennen kuin pääsi kiinni tästä raittuden syrjästä.Useampi vuosi siinä vierähti ja aina oli pettymys yhtä suuri,kun tipahti takaisin.Mutta lopulta kumminkin se oli yks taakse ja kaksi eteen eli edistyttiin ,mutta hitaasti.oli monia hoitolaitoksia ja sairaaloita ,terapiaa ja klinikoita,mutta silti löytyi vielä juomatonta huikkaa.Tuntui siltä,että ei mitään toivoa päästä ikinä kuiville ja monta kertaa tuli kirottua jo itsensäkin ,että miks ihmeessä on päätynyt tälläiseksi juopoksi,millä ei ole mitään normaalia elämää tai järkevää tekemistä tässä maailmassa.
Tänä päivänä mun on pakko uskoa ihmeisiin.Joku kumma voima minut lopulta sai ylös sieltä ojan pohjalta ja varmalta tieltä ennenaikaiseen hautaa.
Tänään mä elän täyttä elämää.On duunit ja asunnot ja oikeestaan olen terveempi kuin pukki.Hermot on kunnossa ,ei ole mitään ylimäärästä housussa tai alimäärästä tilillä.Aamulla on upea uuteen päivään.
Eli TSEMPPIÄ teille kaikille siellä luurin toisella puolella.Tuolla asenteella se onnistuu joskus ihan varmaan.Onnistu minullakin ja kohtapuoliin tulee seitsemän vuotta raittiina
Niinpä, onneksi ymmärrettiin ajoissa. Niin sinä kuin minäkin. Pakko se on taas porskuttaa. Ja onneksi tämä - näin ensimmäisen illan kokemuksella - näyttäisi lähtevän paremmin käyntiin kuin viimeeksi. Kyllä, eteenpäin! Takana ei ole muuta kuin rumaa katseltavaa. Ei sitä kannata haikailla - kyllä sen muistaa muutenkin.
Samassa veneessä sitä näköjään istuskellaan aaltojen vietävänä, moni meistä tämän palstan naisista. Ja miksi ei miehistäkin. Mutta tartutaanpas rivakammin airoihin, eikä annetakaan aaltojen viedä.
Kyllä me tästä selvitään, kun yritetään, ja toisiamme tuetaan.
alkoholia vastaan, sain tilalle raittiuden.
Myönsin voimattomuuteni alkoholin edessä ja hain apua. Sain sitä ja nyt takanani on raittiutta päivä kerrallaan pitkä aika.
Apua on monenlaista, tämä palstakin, mutta tehokkaampaa on kohdata auttava ihminen kasvokkain. Ja vielä parempi jos voit silloin olla avuksi juomisesta vielä kärsivälle.
tosiaan tässä vaiheessa vain luovuttaa. Ei tällaista taistelua jaksa kukaan ihminen vuositolkulla, kun aina ottaa kuningas A selkävoiton. Jotenkin ajattelee vaan nyt, että olisi ihanaa, kun ei enää koskaan tarvisi juoda.
Taidan tosiaan sinne palaveriin nyt mennä katsomaan, mikä on homman nimi. Voisihan sinne kaverinkin ottaa ekalla kerralla tueksi, kun taitaa olla avoin palaveri.
Tämä voi olla kyllä hirveä sairaus. Enpä olisi vuosia sitten voinut kuvitellakaan, mitä tuskaa juominen voi tuoda.
Olisin kyllä jättänyt sen ensimmäisenkin lasillisen juomatta, jos olisin tajunnut, millaisen riesan siitä itselleni hankin. Ja viimeisenä olisin uskonut, että minulle tämä sairaus tulee.
Mutta tärkeintä on, että olet myöntänyt sairauden - kuten minäkin - ja haet siihen apua. Minä vielä yritän omin voimin ja tämän palstan avulla.
Kerro kokemuksistasi!
Katsotaan mitä apua on tarjolla, kerron toki kuulumisia sitten.
Nyt kökin täällä täysin pirteänä vieläkin koneella, unesta ei ole taas tietoakaan. Jos uni ei ala tulla tänään tai huomenna niin saatan joutua kyllä hakemaan rauhoittavat tai nukahtamislääkkeet ennen palaveria jo. Katsoin yhden vierotusklinikan tiedot netistä, sinne ei tarvi mennä makaamaan vaan saa pika-avun niinkuin A-klinikallakin.Kun päivällä pitäisi kumminkin olla skarppina ja uni ei olisi pahitteeksi. Vieroitusoireitahan nämä. Minulla sitä paitsi häiriintyy uni jo vähäisistäkin määristä tosi helposti ja nyt tuli sitten juotua kaikkien määrien yli ja vähän päällekin.
Todella typerä riesa täysin turhasta ryypiskelystä!
Noinhan se aina lähtee ja menee.
Jälkeenpäin kunnon kenkutus.
Miten heikko voi ihminen olla.Tarkoitan itseäni.
Siis juoppo ja riippuvainen.
Miul nyt jo jonkiaikaa ollut selvää kautta.
Joka on aivan ihanaa,kera auringon ja kesän!
Sitä toivon myös muille.Ja voimia teille.
Eiköhän tämä "marttakerho"selviä ihan hienosti kuiville taas.
Tämä marttakerho kyllä selviää selville vesille, on meitä tässä niin monta reipasta tyttöä toisiamme kannustamassa. jos jollakin alkaa epäusko vaivata tai tulee heikko hetki ja repsahdus, niin täältä löytyy tukiporukka antamaan voimia eteenpäin. Hyvä me! (Vaikka emme täydellisiä olekaan.)