huonost menee..

Minä koulussa revin koepapereita ja lähdin luokasta ulos.. Nykyään yhä enemmän pääkoppaa hulluus vaivaa... Olen jo vuosia (ennen tätä metyylifenidaattiakin) kärsinyt erilaisista unihäiriöistä. Kärsin myös voimakkaasta internetaddiktiosta. Olen sosiaalisesti rajoittunut, vaikea ja rasittava. Pahimman vaiheen aikana riehun joka paikassa internetissä, käyttäydyn aika lailla infantiilisesti (kumpi se on nyt suomeksi oikein, infantiilisti vai infantiilisesti?! ... en enää tiedä)..
Ennen rakastin koko sydämestäni lingvistiikkaa, mutten nykyään kykene edes juuttumaan suomen kieleen samalla tavalla kuin ennen, samalla tavalla kuin nykyään ADHD:hen.
Juuttuminen/ylikeskittyminen on eräs pahin vaivani.. Olen erittäin onnellinen, että minulla on erittäin inhimmillinen ja mukava lääkäri..
Olen sellaista lääkäriä todellakin etsinyt jopa tietämättänikin vuosia.. Psykiatrin ammattikaan ei sovi kaikille.. niin kuin se ei sopinut eräälle täällä, joka sotki paperini.. onneksi ei ole enää töissä siellä... kun itsekin kävin huutamassa.. ei niitä kirjoituksiaan voi edes järjestelmästä poistaa.. lääkärini vain kirjoitti, että kyseiset tiedot osoittautuivat vääriksi.. silti se korjasi valtavan virheen vain vähän omasta mielestäni.. kun alkoholia käytän korkeintaan kerran vuodessa, en edes kykene paljon sellaista nauttimaan.. humallun kun aika nopeasti.. (ei johdu edes voimakkaasta psyykkisestä lääkityksestä).. On se aika rasittava, jos lääkäri vaihtuu, kuten nytkin koko ajan diabetes -puolella..

Pidän SINULLE peukkuja pystyssä! VOIMIA!!! Ja erittäin voimakas addihalaus sinulle.. :)

Lueskelin sun asiaa ja itselläni on 10 vuotias poika jolla epäillään myös ad/hd oireyhtymää, mutta tutkimukset vasta aluillaan.
Tosi kurja juttu se kun kukaan ei ymmärrä ja kaveritkin aina katsoo erilaisuutta huonosti sen olen joskus huomannut kun olen ollut nuori, mut oon kyl ollu aina aika suora sanainen ja sanonu, et mitä se teille kuuluu vaik mul on tällänen pipo tai pärstä tms... Jokaisella on erilainen ulkonäkö ja sillä siisti. Millasia ne huonot kaverit sitten on jos vedät pään täyteen? kannattaa pysytellä kuitenkin kaukana niistä ja äitisi kuitenkin tarkoittaa hyvää vaikka tulkitset sen niin jyrkästi muistat kuitenkin, että hän on sinun äiti ja sinut synnyttänyt ja kantaa nyt vastuuta sinusta ja varmasti tarkoittaa vaan sulle hyvää. Joskus psykologi auttaa ja tukee äitiisi asioissa ja jos äidilläsi on voimat mennyt ja hän yrittää saada tukea jostain. Ja varmasti se olis sitten vaan väliaikainen ratkaisu jos hän sinua jonnekin suljetulle osastolle laittais, mutta oletko koskaan sanonut äidillesi, että eikö joku perhekoti tai sellanen voisi olla parempi ratkaisu sinulle ja mitä mieltä itse olisit siitä? jos joskus vaikka kerran kuukaudessa tai useemmin pääsisit lomaileen toiseen perheeseen jossa muita lapsia sinun ikäisiä. Se voisi tasapainottaa tilannetta ja helpottaa sinua, koska kirjoituksestasi näkee, että tarvitset apua ja äitisi myös, että jaksatte vaikeen ajan yli.
Ei avun hakeminen ole mikään huono asia voit myöhemmin huomata kuinka se helpottaisi sitä arkea ja vaikka sinun ja äitisi välejä. Toivotaan, että saat tunteesi kuriin ja miettimään kirjoitustani. Voithan jutella äitisi kanssa asiasta tai koulussa psykologin kanssa ehkä saatte asioita eteen päin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä minäkin olen kokenut kovia, mutta nyt näkee valoa tunnelin päässä. Kun ajattelee positiivisesti niin kyllä se elämä vielä antaa ja palkitsee aivan varmasti ja toivon sitä sinullekkin.

Itselläkin oli tosi vaikeeta sun ikäsenä, on vieläkin tavallaan mutta eri tavalla. Mäkin luulen että toinen perhe tai muu semmonen vois tehdä hyvää, ainakin välillä ja jos kokeilet, tiedät sitten kyllä itse.

Vaadi itsellesi toinen terapeutti! Jos terapeutti on pahasti tantta joka ei ymmärrä mitään, ei se myöskään auta mitään. Hyvä terapeutti eli itselle sopiva vaan tuntuu ihan erilaiselta, sen vaan jotenkin tietää. Terapeutin etsiminen vaan on tosi raskasta, mut aina voit ajatella, et parempi käydä ensin monella ja sit ku vihdoin löytää niin hyvällä tyypillä ku aina vaan samalla tantalla. Äidilles saat ehkä perusteltua jos sanot että sulle on enemmän apua sellaisesta jonka kanssa synkkaa kuin että jos vaan haukut nykyistä.

Itselleni olis ehkä karkaamistilanteessa ollu eniten apua ihan tosi pitkästä pyörälenkistä tai juoksulenkistä. Voisit kokeilla ainakin ensin ajaa itses väsyksiin ennen ku vedät pään täyteen - en tiedä auttaako sua, on varmaan niin yksilöllistä. Niin ja tuli mieleen et ite kävin joskus naisille tarkoitetulla 24h kuntosalilla öisin, kun oli tosi paha kausi, saatoin viettää siellä monta tuntia, et jos asut Helsingissä tai lähellä niin pitäis löytyy.

Tisseihin auttaa hyvät urheilurintsikat, ne pitää ne kasassa, mul on itselläkin isot ja oon ikuisesti katkera ettei kukaan teininä opastanu, siinäkään. Ja jos ei haluu et ne koostuu, kannattaa kattoo millasta kangasta vaatteet on jos jaksaa, se vaikuttaa tosi paljon. On tosi rasittavaa kun tarvii miettiä omia rajojaan, sitä ettei muilla ole oikeutta tulla lähemmäs ku ite haluaa. Mulla on ollu tosi vaikeeta sen oppimisen kanssa, et miten itsensä saa viestittämään sen tarpeeksi selvästi.

Tää nyt oli aika sekava, mut toivottavasti oli jotain apua. Kerro välillä et miten sujuu.

VOIMIA!