Moi, mulla on nyt tää tyypillinen tilanne. Olen siis raskaana ja lapsen isä sanoi ettei halua olla tekemisissä lapsen kanssa.
Haluaisin tietää myös muiden mielipiteitä yksinhuoltajuudesta. Mieluiten niiltä ketkä sen on kokenut.
Olen kohta 20v nuori tyttö.. Olen vakituisessa työsuhteessa, ja tienaankin ihan hyvin. Asun vuokralla rivarikaksioissa ja pärjään tälleen ihan hyvin.. Ja nyt tuli sitten tieto raskaudesta. Mun suhde lapsen isään oli kiihkeä ja ihana pikku romanssi, loppu yhtä nopeesti kun alkokin. Ja mies on tehny selväksi ettei ole valmis olemaan isää, ja ymmärrän sen hyvin.
Mutta nyt mun pitäisi nopeesti päättää että pidänkö lapsen vai en? Itse olen sitä mieltä että haluaisin pitää lapsen, mutta haluisin kuulla mielipiteitä sellaisilta ketä on kokenut saman?
Haluaisin tietää myös muiden mielipiteitä yksinhuoltajuudesta. Mieluiten niiltä ketkä sen on kokenut.
Olen kohta 20v nuori tyttö.. Olen vakituisessa työsuhteessa, ja tienaankin ihan hyvin. Asun vuokralla rivarikaksioissa ja pärjään tälleen ihan hyvin.. Ja nyt tuli sitten tieto raskaudesta. Mun suhde lapsen isään oli kiihkeä ja ihana pikku romanssi, loppu yhtä nopeesti kun alkokin. Ja mies on tehny selväksi ettei ole valmis olemaan isää, ja ymmärrän sen hyvin.
Mutta nyt mun pitäisi nopeesti päättää että pidänkö lapsen vai en? Itse olen sitä mieltä että haluaisin pitää lapsen, mutta haluisin kuulla mielipiteitä sellaisilta ketä on kokenut saman?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin 20 vuotias kun aloin odottamaan esikoistani. Täysin samanlainen tilanne kun sinulla. Tosin opiskelin vielä silloin, mutta päätin kuitenkin pitää lapsen. Elikä minulla oli vähemmän rahaa käytössä, kun mitä sinulla tulisi olemaan. Hyvin on pärjättiin, ei nähty nälkää ja lapsella oli kaikkea mitä tarvitsi. :)
Odotusaika oli ajoittain vaikea, vaikka tukijoukko ympärillä oli laaja, kuitenkin olisin kaivannut miestä. No, lopputulos oli täydellisen suloinen paketti, enkä miestä sen koommin ole kaipaillut kuitenkaan :) Lapsen kanssa arkea vietetään ja lapsen isä tapaa lasta silloin kun haluaa ja viettää enemmän kun mielellään aikaa tämän kanssa.
Jos haluat lapsen pitää, uskon, että kaikki menee hyvin. Älä ainakaan raha-asioita mieti, kun töissä olet niin sinulla ei ole mitään hätää. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!
Olen tullut 5 kk sitten mummoksi ja tässä oma mielipiteeni:
Tyttärelläni oli sama tilanne kuin sinulla alkaessaan odottamaan lasta. Lapsen isä yritti puhua tytärtäni ympäri, jotta hän tekisi abortin, mutta tyttäreni ei siihen suostunut. Odotusaika oli hänelle TOSI RASKAS ja useasti itkimme yhdessä ja välillä hän oli hyvin masentunut, koska lapsen isä ei osoittanut mitään mieleenkiintoa tyttäreeni ja tulevaan lapseensa hänen odotusaikanaan. Yksin hän joutui menemään neuvolaan ja valmennukseen, kun muilla oli avo-tai aviopuoliso mukana !
Yksin hän oli synnyttämässäkin ja ystävä haki hänet pois laitokselta.
Isä ei osoittanut vauvan syntymänkään jälkeen mitään mielenkiintoa lastansa kohtaan, mutta nyt, kun vauveli on ruvennut hymyilemään ja jokeltamaan ja tuntee jo isänsä, niin nyt on ruvennut käymään useammin katsomassa pienokaistaan.
Mutta kyllä heillä vieläkin on monia sanaharkkoja, enkä usko, että heistä tulee koskaan paria, niin paljon on tyttärelläni jäänyt katkeruutta siitä raskaasta odotusajasta. Tietysti toivoisin, että heillä menisi hyvin.
Ensimmäinen äitienpäivä nyt toukokuussa oli hänelle aivan kamala päivä;Myöhemmin itselleni valkeni, että meidän vanhempien olisi pitänyt mennä silloin aamulla hänen luokseen ja laulaa hänelle onnittelulaulu ja tarjota hänelle kahvit sänkyyn.
Hän olisi varmaan ollut siitä kovin onnellinen !!
Sanon suoraan, että lapsi tulee muuttamaan elämäsi. Nytkin, vaikka tyttäreni vauva on jo em. ikäinen, niin kyllä hän on välillä vieläkin aivan poikki. Hän sanoo, että raskainta on se vastuu, jonka joutuu yksin kantamaan ja se, että, kun oikein väsyttää, ei ole sitä toista henkilöä, jonka syliin voisi vauvan hetkeksi antaa, että saisi levätä tai IHAN VAIN OLLA.!!
Silloin me isovanhemmat astumme välillä kuvaan ja autamme parhaamme mukaan.
Ja nyt tällä hetkellä: mummon ja vaarin pikkuinen hymyilee valloittavasti , jokeltelee, pyörii, tarttuu käteeni ja on temperamentikas pikkuinen. Häntä ei voi olla rakastamatta !!
Jos päätät pitää vauvan, niin puhu neuvolassa kaikesta, mikä mieltäsi rauskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen painaa. Kysy onko paikkakunnallasi yksinhuoltajille oma yhdistys, jolloin saat tavata muita samassa tilanteessa olevia ja saat kokea, ettet ole ongelmiesi kanssa yksin.
Luo jo valmiiksi odotusaikana ympärillesi luotettava tukiverkosto, jotka auttavat sitten sinua vauvan syntymän jälkeen (vanhempasi, sisarukset, ystävät, neuvola, yksinhuoltajayhdistys jne)
Ota huomioon myös se (taaskin tyttäreni elämää seuranneena), että jotkut ystäväsi (voiko heitä silloin ystäviksi kutsua?), tulevat kaikkoamaan vähitellen ympäriltäsi. Heillä ei vain riitä aina jollain tekosyyllä aikaa kyläilemään luonasi (=heitä ei kiinnosta itkevä ja kitisevä vauva, joka vie kaiken huomion)
Tytärtäni seuranneena: välillä on hyviä päiviä, jolloin vauva on yhtä aurinkoa (joka näkyy myös sinusta) ja välillä jotkut päivät tuntuvat taas tosi raskailta, mutta kaikesta huolimatta rakkaus lapseesi ei katoa, vaikka hieman hankala päivä on ollutkin !
MUISTA PUHUA NEUVOLASSA, JOS ET JAKSA NOIDEN VAIKEIDEN PÄIVIEN KANSSA ELI ÄLÄ HÄPEÄ PYYTÄÄ AJOISSA APUA !!
Jos kuitenkin tulet päätymään siihen toiseen ratkaisuun, eli aborttiin, niin katson, että siihen olet varmaan päätynyt pitkän harkinnan jälkeen.
Toivon kaikkea hyvää sinun tulevaisuuteesi !!
.. en ainakaan miettisi, että pärjäänkö rahallisesti.
Toiseksi, myös parisuhteessa elävä äiti voi väsyä.
Kolmanneksi, minä sinuna pitäisin lapsen!!
Onnea ja jaksamista!! :)