( TÄMÄ tositarina ON Suora kopio sivustoilta
http://www.pelastetaankoirat.com )
ENNEN KUIN ALOITAT KOTIA ETSIVIEN KOIRIEN KATSELUN, UHRAATHAN
AJATUKSEN IRALLE, KOIRALLE, JOKA KUOLI USKOLLISUUTENSA VUOKSI
- KOIRALLE, JONKA OTTAMISTA EI HARKITTU TARPEEKSI PITKÄLLE
Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...
Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.
Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.
Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.
20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.
Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.
Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.
Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekkaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?
Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko elämänsä ajaksi.
Olethan miettinyt...?
( TÄMÄ ON Suora kopio sivustoilta
http://www.pelastetaankoirat.com )
http://www.pelastetaankoirat.com )
ENNEN KUIN ALOITAT KOTIA ETSIVIEN KOIRIEN KATSELUN, UHRAATHAN
AJATUKSEN IRALLE, KOIRALLE, JOKA KUOLI USKOLLISUUTENSA VUOKSI
- KOIRALLE, JONKA OTTAMISTA EI HARKITTU TARPEEKSI PITKÄLLE
Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...
Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.
Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.
Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.
20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.
Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.
Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.
Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekkaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?
Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko elämänsä ajaksi.
Olethan miettinyt...?
( TÄMÄ ON Suora kopio sivustoilta
http://www.pelastetaankoirat.com )
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miten surullista! Minä en ikinä hylkäisi koiraa lapsen takia! Ainoastaan jos koirasta olisi jotain vahinkoa lapselle, mutta kun eletään kaikki sulassa sovussa niin miksi hylätä perheenjäsen, perhettä se on koirakin ja meillä lapsi rakastaa myös koiraa, uskollista ystäväänsä.
Onpa julmaa ja kauheaa. En vaan MITENKÄÄN PYSTY ymmärtämään tuollaisia tekoja, pidän tuollaisia tyyppejä täysinä hirviöinä. Miten kukaan VOI hylätä perheenjäsenensä?
Tuollaiset kylmäsydämiset aikuiset opettavat myös lapsensa pitämään eläimiä pelkkinä esineinä ja leluina, joita voi ensin pikkusen paijata ja silitellä, mutta jotka voi sitten myöhemmin antaa pois ja hylätä kun kyllästyy tai ei enää jaksa hoitaa. Ja lapset tietysti kasvavat samanlaisiksi empatiakyvyttömiksi ja jatkavat perinnettä.
Onneksi en tunne henkilökohtaisesti tuollaisia perheitä, mutta aina pistää niiiiin vihaksi, kun tälläisistä kuulee. Karmea tosiasia on myös kaikenmaailman kesä-kissat ja kanit yms. Myös näissä perheissä lapsista kasvatetaan jo pienestä pitäen tietoiseti samallaisia ihmishirviötä kuin vanhempansa.
Kamalaa on. Jos ottaa eläimen siitä pitää huolehtia.
MUTTA, tosi asia on että pelastetaan koirat-y hdistys toimii periatteella pelastetaan hinnalla millä hyvänsä. aina eläin ei ole pelastettavissa. ja kiitos kuuluu myös tälle yhsitykselle että moni tauti kulkeutuu suomeen.
säälistä ei pidä IKINÄ ottaa koiraa.
Itse olen sitä mieltä, että aikuista koira ei pidä myydä tai antaa tuntemattomaan perheeseen. Sen on vaikea tottua uusiin oloihin, kuten tämänkin Iran.
Jos koiraa ei voi itse pitää, se on vietävä eläinlääkärille lopetettavaksi. Eläimestä on kannettava vastuu loppuun asti.
..itse kuulun niihin henkilöihin, jotka eivät voi ylipäätään käsittää miksi joku haluaa koiran kotiinsa. Sitovat enemmän kuin lapset, sotkevat, haisevat, paskovattienpientareet yms Ja jumankauta sitä räksytystä, joka meidänkin asuinalueella raikaa. Koko ajan joku uikuttaa..
Tääläkin on paljon puhuttu lapselle tapojen opettamisesta eläimiä kohtaan yms. Itse en ymmärrä miksei sitä "rakasta" koiranroikaletta voi opettaa paskantamaan muualle kuin ihan tienvarteen tai pahimmassa tapauksessa keskelle pyörätietä!! Kiva lasten kanssa liikkua paskakasojen keskellä.. yök!
Ai pitäiskö koira opettaa vessanpöntölle tekemään?
Meillä jouduttiin luopumaan kuukausi sitten koirasta jolla oli ikää yli 16v. monirotuinen, koko ikänsä terveenä säilynyt, nyt kasvaimia oli eikä niitä voitu leikata.
Todellakin vaikea paikka meille kaikille, olihan perheenjäsenenä näinkin kauan, mutta kuitenkin katsottiin koiran parasta ettei joudu kärsimään.
On niin ikävä tätä, joka ilta perässä kulki, eikä asettunut nukkumaan ennenkuin minäkään...
Valitettavasti koiranomistajiakin on monenlaisia, varsinkin keväisin lehtien yleisön osastot pursuaa näitä valituksia jätöksistä.
Kertakaikkiaan kaikkien kalloon ei vaan mene, että jätökset voi kerätä pussiin ja laittaa niille kuuluvaan paikkaan.
Ei se niin vaikeaa ole.
Eihän se vika ole koirissa, eikä sen takia niitä voi vihata, vika on aina sen narun toisessa
päässä.
Aivan hirveen ikäviä juttu aloittajalla!
Itse taas kuulun niihin henkilöihin, jotka eivät millään voi käsittää minkä vuoski joku haluaa LAPSEN kotiinsa. Nehän vasta sitovatkin.Lapset sitovat sinut koko eliniäksi, kun taas koira elää 8-18 vuotta. Etenkin ensimmäisenä elinvuosinaan lapset kuolaavat, haisee, oksentaa, kusee ja paskoo rätteihinsä, kyselevät tyhmiä heti kun oppivat puhumaan, huutavat ja itkevät läpi yöt, häiriköivät ja jopa terrorisoivat naapureita. Etenkin huonot vanhemmat pistää vituttamaan, jotka eivät kasvata lapsiaan ja antavat mussukoilleen kaiken mitä halajavat.
Lapset kehittyvät hitaasti ja ovat täysin avuttomia monta vuotta. Todella typeriä ja pakosti ohjailtavia sinne asti kunnes täyttävät noin 20 vuotta.
Toisin kuin koirat. 1 vuoden iässä koiralta voi odottaa (olettaen että eläintä on koulutettu, sosiaalistettu ja muutoinkin pidetty oikein) jo uskomattoman upeaa käytöstä, sisäsiiteyttä tottelevaisuutta, järkkymätöntä uskollisuutta ja käytöstapoja. Oma koirani on kuin ihmisenmieli, moni on sitä kehunutkin ja toivonut itselleen samanlaista. Paljon olen nähnytkin vaivaa sen eteen miten se nykyään käyttäytyy, mutta se on nyt palkittu kun koira on älykäs aikuinen. Kertakaikkiaan upea, ainut vika koirassani on sen lyhyt elinikä. Mielelläni pitäisi tuollaisen persoonan koko elinikäni ajan. =)
...
Mitä siis teet tällä palstalla?
huoh!
Mä taas kuulun niihin henkilöihin, jotka eivät ymmärrä, miten joku voi pitää kamalia ja siivottomia kakaroita kotonaan.
Kaupungin keskustan upeat vehreät puistot, jotka on tarkoitettu kaikkien käyttöön, täyttyvät taas kesäiltaisin kakaroista. Kiroillaan, ja huudetaan kuin viimeistä päivää. pulloja jätetään lojumaan jokapuolelle ja lasiset rikotaan. Paskotaan, kustaan, rä'itään ja oksennellaan ympäriinsä kun "juhlitaan" koulunloppua. on muuten ihanaa seuraavana aamuna mennä puistoon nautiskelemaan kauniista kesäpäivästä, kun astut tälläiseen kakaran jätökseen (ällöttää huomattavasti enemmän kuin koiranpaskakasaan astuminen, tosin koirista ei täälläpäin jätöksiä jälkeen jää, kiitos fiksujen omistajien). Ikää näillä tulevaisuuden toivoilla on ehkä 12-16v. Tuitui.
Mutta syyllistyväthän tähän kaikki onnettomat imbesillit, iästä riippumatta. Mutta että joku kasvattaa tämmöisiä oksettavia kersoja kotonaan...hyi!
Kiva liikkua koirien kanssa ihmisten paska- ja räkäkasojen keskellä... yök!!
Kunnon ihmisvihaaja tunnut olevan. Mikset mene rakkiesi ja muiden eläintesi kanssa mahdollisimman kauas ihmisten keskeltä? Taidat olla juuri niitä, jotka paapovat eläimiään ja asuttavat niitä ihmisasunnoissa ja muutenkin kohtelevat niitä niin kuin eläimillä olisi mieli ja minuus, jota niillä ei valitettavasti ole. Sinunlaisesi ihmiset ovat pilanneet eläimet ja niiden oikeanlaisen luonteen.
Koitahan sosiaalistua oikeaan kulttuuriin!
Hahhah!
Provo, mutta pakko vastata silti.
Onneksi minun ei tarvitse muuttaa, kun asun ns. paremmalla alueella, jossa kaltaisiisi (tai heidän jätöksiinsä) ei törmää. Täällä asuu vain ihmisiä ja heidän lemmikkieläimiään, ei ympäriinsä paskovia ja oksentelevia imbesillejä =D
Mistäköhän sait päähäsi että mulla on lemmikkieläimiä? Ei nimittäin valitettavasti ole omia, vain hoito sellaisia sillointällöin :(
Hyvät viikonloput, menehän jo harrastamaan sitä oikeaa kulttuuria! ;D
kuin vain ajatuksen. Uhraan kyyneleitä ja paljon myötätuntoa sen kohtalolle, vaikka se ei sitä enää autakaan.
Itselläni on kaksi koiraa. Jos minulle kävisi jotain niitä ei aleta kierrättämään. Ne ovat osa minun elämääni ja minä olen osa niiden elämää.
Tosi aiheellinen ajatus, mutta ei tavoita näitä julmureita.
"Tosi aiheellinen ajatus, mutta ei tavoita näitä julmureita."
Ei ehkä tämän koiran omistajaa, mutta tuollainen on kovin yleistä ihmisten maailmassa. Ehkä tämä kirjoitus tavoitti sellaisen ihmisen/ihmisiä jotka ovat myös näin koiraa kohdelleet ja pistänyt sen piikille tai kiertoon, jostain "todella" pätevästä syystä. Täällä liikkuu äitejä jotka ovat ehkä ottaneet koiran mutta kun lapsi on tullut, koira on saanut lähteä tai äitejä joilla on koira mistä pitäisi nyt eroon päästä.
mutta tarkoitinkin sitä, että ne jotka noin pysytyvät tekemään, heiltä ei liikene ajatustakaan aiheelle - he tuskin edes lukevat sitä.
Oli koira sitten jo olemassa tai vasta harkinnassa.
Tulee aina elävästi mieleeni nainen, joka otti yhtenä päivänä koiranpennun - naisella oli koulutusta ja varojakin oli, kaikki vaikutti kasvattajan mielestä olevan OK.
Mutta jo parin päivän kuluttua nainen soitti kasvattajalle erittäin tuohtuneena ja vaati kasvattajaa hakemaan pennun pois ja palauttamaan rahat. Tietysti kasvattaja kysyi syytä johon nainen vastasi, että se ei ole sisäsiisti eikä tottele yhtään mitään vaikka kuinka huutaa!
jolla ei totisesti ole ollut noita ajatuksia tai tuntemuksia mitä kirjoitit, ne on ihan ihmisten oletuksia kun eläimille annetaan sellaisia inhimillisiä piirteitä, joita niillä ei ole.
Tiesitkö että ihminen on ihminen siis eläin kuten koirakin?
Toisekseen, asiaa on tutkittu ja eläin pystyy tuntemaan monia tunteita mitä ihminenkin.Kuten kipua, väsymystä, surua ja iloisuutta.Koiralla on ihan yhtä suuri oikeus elää onnellista elämää kuin ihmiselläkin.
Sinulla tuskin koskaan on ollut koiraa ja parempi niin.Älä hanki pehmolelua kummempaa.
..ihmistä koiraan vertaamaan..
Eläin elää vaistojen ohjaaman ja toki voi olla väsynyt tai kivulias; nämähän eivät olekaa inhimillisiä piirteitä.
Mutta tosiasia on, että jos nämä lemmikkikoirat saisivat oikeasti päättää ne eivät kulkisi näyttelyissä, trimmattavana tms. koiraihmiset tekevät itse koirista kummajaisia, joka meitä oikasti eläinrakkaita hävettää.