Niin täydelliseltä tuntunut elämä ei yht´äkkiä ollutkaan enää niin täydellistä. Miehen lähettämät viestit toiselle naiselle oli kuin joku olisi viillellyt sydäntä pieniksi palasiksi... Siitä alamäki alkoi.. Tunteet miestä kohtaan kuoli pikku hiljaa, vaikka niitä yritin pitää yllä. En voinut luottaa enää... Epäilin jatkuvasti, tutkin puhelimen, tietokoneen ym... Ja taas olin oikeassa... Viestittely ei ollut loppunut, vaikka toinen vannoi...
Siitä alkoi todellinen alamäki mun kohdalla. Unettomuus, paha masennus ja pitkä sairasloma... Suhde eteni siihen, että lentelin pitkin seiniä, yhden ainoan ja viimeisen kerran. Lapset ja tavarat autoon ja pois.
Viikon sisällä uusi asunto, tavarat pois kodista ja uuteen asuntoon jota pitäisi alkaa kutsumaan kodiksi. Miten sen pitäis onnistua kun sydän on tuskaa täynnä ja tuntuu ettei jaksa enää elää?
Lapset vetää eteenpäin päivästä toiseen. Välillä sumussa välillä auringon pilkahtaessa.
Jotenkin olen saanut elämästä kiinni, uuden työpaikan ja kaiken tarpeellisen mitä elämiseen tarvitaan. Silti on tyhjä olo... Miehiä tulee ja menee. Tosin ainut asia mitä ne musta haluaa on.. no, kyllä jokanen sen tietää...
Olen joka kerta yhtä tyhmä ja luulen, että toinen välittäisi musta, mutta eipä se muuta ollut kuin tarpeiden tyydyttämistä. Ja taas sydän vuotaa... Ja saa lisää syviä haavoja. Ilmeisesti mua ei ole luotu rakastettavaksi.
Nyt on ollut jo pidempään sellainen olo, että en jaksa enää... Tuska kasvaa sisällä päivä päivältä. Tekisi niin kovasti mieli luovuttaa ja lyödä hanskat tiskiin....
Miten saada taas elämästä kiinni ja missä on miehet jotka haluaa muutakin kuin käyttää hyväksi..
Siitä alkoi todellinen alamäki mun kohdalla. Unettomuus, paha masennus ja pitkä sairasloma... Suhde eteni siihen, että lentelin pitkin seiniä, yhden ainoan ja viimeisen kerran. Lapset ja tavarat autoon ja pois.
Viikon sisällä uusi asunto, tavarat pois kodista ja uuteen asuntoon jota pitäisi alkaa kutsumaan kodiksi. Miten sen pitäis onnistua kun sydän on tuskaa täynnä ja tuntuu ettei jaksa enää elää?
Lapset vetää eteenpäin päivästä toiseen. Välillä sumussa välillä auringon pilkahtaessa.
Jotenkin olen saanut elämästä kiinni, uuden työpaikan ja kaiken tarpeellisen mitä elämiseen tarvitaan. Silti on tyhjä olo... Miehiä tulee ja menee. Tosin ainut asia mitä ne musta haluaa on.. no, kyllä jokanen sen tietää...
Olen joka kerta yhtä tyhmä ja luulen, että toinen välittäisi musta, mutta eipä se muuta ollut kuin tarpeiden tyydyttämistä. Ja taas sydän vuotaa... Ja saa lisää syviä haavoja. Ilmeisesti mua ei ole luotu rakastettavaksi.
Nyt on ollut jo pidempään sellainen olo, että en jaksa enää... Tuska kasvaa sisällä päivä päivältä. Tekisi niin kovasti mieli luovuttaa ja lyödä hanskat tiskiin....
Miten saada taas elämästä kiinni ja missä on miehet jotka haluaa muutakin kuin käyttää hyväksi..
Vastaukset 14
Vanhimmat
onhan sulla vaikeeta, mutta jos olisit kymmenen vuotta ilman miestä tahtomattasi, niin voisi olla vielä vaikeampaa. Tuossa tilanteessa sun täytyy vain itse valikoida miehet paremmin.
Niin ja vitutukseen ei tosiaankaan kuole.
tiesin kertomattakin. Vitukseen ei voi kuolla, mutta masennukseen saattaa kuolla.
Eikä vittuilut ainakaan helpota tilannetta ollenkaan niiden ihmisten kohdalla joiden on oikeasti paha olla. Mutta sitä ei voi sellainen ihminen ymmärtää joka ei sitä itse ole kokenut.
aina liioitella omia kokemuksianne ja rypeä itsesäälissä. Vituttaa tuollaiset. Olen kärvistellyt itse 7 vuotta yksinäni, eiköhän tässä ole kaikki koettu, mutta valittajaksi en jaksa silti ruveta.
Vain seksiä haluavat miehet voisivat käydä bordelleisa, näin vapaassa euroopassa toimitaan. Miksi Suomessa ei ole sallittu. Pysyväis suhteeseen haluavat voivat sitten paritua keskenään.
Olen kärvistellyt itse 7 vuotta yksinäni, eiköhän tässä ole kaikki koettu
Olen 29 vuotta, enkä ole onnistunut saamaan ainuttakaan kunnollista ihmissuhdetta. Onhan se välillä ankeeta, mutta en minäkään ala rypemään itsesäälissä ja voivottelemaan asian kanssa.
Nämä on asennekysymyksiä, en itse anna elämässä periksi siksi, ettei ole suhdetta tai että sellainen päättyisi eroon. Höpöhöpö. Sehän on vaan yksi suhde, eikä kovin merkityksellinen asia "kokonaisuutta" ajatellen.
hyvin useinhan masennus johtuu, kun epärealistiset toiveet eivät toteudu ja realismi jyrää yli. Silloin on paikallaan pohtia omaa ajattelumaailmaansa uudestaan ja missä meni vikaan.
Tsemppiä anyway.
todistetta kaikesta. Ja etsimme myös todistetta siitä, että rakkautta ei ole tai sitä ei ole riittävästi tai sitä ei ole meitä varten, kun etsimme sitä ihmisistä ja tilanteista, jotka eivät anna tai voi antaa sitä, mitä tarvitsemme. Niissä ei ole mitään vikaa - ne antavat meille sen, mitä niillä on annettavana. Ja ne vain heijastavat oman rakkautemme takaisin meille. Jokainen tapaamamme ihminen yhdistyy meihin rakkausvärähtelymme kautta ja vastaa siihen tasoon, jolla rakastamme itseämme. Miksi emme etsisi todistetta siitä, miten paljon rakastamme itseämme, sen sijaan että etsimme rakkautta siitä tilasta, missä tarvitsemme todisteen toisilta?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000059&posting=22000000036149368
Viesti enkeliltä:
http://www.reikisivut.com/viesti/random/
Tuollaista elämää varmaa kauaa kukaan jaksa.
Ehkä olisi aika ottaa lomaa tuosta "elämästäsi"..
ja unohtaa ne miehet jo kokonaan.
Nyt et ole muuta kuin hyväksikäytetty särkynyt ihminen,
ja tuolla menolla et tule koskaan korjaantumaan.
kauniista sanoistasi...
^BrokenOne^
minulla näitä kyllä riittää..
ja huolehdi ensin lapset ja sitten vasta ne miehet ne miehet...onko sinun pakko alistaa itsesi muiden patjaksi ja sitten valittaa kuinka sinua käytetään hyväksi, kysy itsetäsi ensimmäiseksi miksi annan käyttää itseäni hyväksi!?Et sinä sillä exällesi pysty mitään todistamaan vaikka sinulla olisi tuhat miestä, lapsesi pian viedään sinulta jos et ala ryhdistäytyä, entinen miehesi ei takaisin tule, ja nyt pitää sinun aikuisena ihmisenä ottaa vastuu lapsistasi, niiden pitäisi olla ensimmäisenä listallasi.Koitahan miettiä mikä elämässäsi on tärkeintä. Tsemppiä!
Käyt läpi suruaikaa. Juttele ihmisten kanssa. Lohduta itseäsi ja anna läheisten lohduttaa. Älä tukahduta tunteitasi lääkkeillä, ellet jo ole tehnyt niin. Täältä saat neuvoja, mutta tarvitset elävää ihmiskontaktia. Ellei sinulla ole ketään, kenen kanssa jutella luottamuksellisesti, hyvää kuuntelijaa ja tukijaa, käy juttelemassa vaikka mielenterveystoimiston sairaanhoitajien kanssa tai psykiatrin kanssa säännöllisesti. Suru pitää käydä läpi ja sen jälkeen löydät itseesi eheyden.
että jätät nyt kokonaan vähäksi aikaa ne miehet. Ei kenellekään tee hyvää olla joka viikko/kuukausi eri miehen 'patjana'! Minä ainakin masentuisin moisesta, niinkuin sinäkin. Tulisi tosi inhottava ja käytetty olo.
Jos sinulla nyt ahdistus menee pahaksi mene hakemaan apua, ja kun saat vähän itseäsi kuntoon, niin huomaat paremmin niistä miehistäkin, kuka on vain 'sen' perässä.
Voimia ja jaksamista!
Hei
Kestää sitä ahdistusta ainakin 4-5 vuotta, siinä hurahtaa muun ohessa. Vielä kunnossa on, jos vähän fysiikasta pitää huolta. Ihan samanlaisen eroprosessin koin ja sen hirvittävän yksinäisyyden, pelon ja tyhjyyden. Sinulla on lapset, minulla kuopuskin muutti pois eroriitoja paeten.
Se on minulle uutta että miehet vain hyväksikäyttävät. Kyllä itsekin ihmistä tarvitsevat. Vastasin heti kohta (en siis mitään yksin opetellut elämään) netissä miehelle, joka halusi menokaverin, ystävän ja kertoi opettelevansa kotitöitä. Kävi niin ettei muutamaan kuukauteen puhuttu koko seksistä, kierreltiin ja pyöräiltiin pitkin pitäjiä termospullo repussa. Ei kumpikaan toistaan hyväksikäyttänyt, oli ilo että oli mitä odottaa uusien kohteiden myötä. Täytyy myöntää että jo vähän eunukiksi epäilin, mutta ajattelin että olkoon, katsotaan sitten myöhemmin. En sen kummemmin ajatellut, että siitä pitäisi pitkä suhde tulla, oli tärkeää selvitä juuri se aika.
Nyt kun erittäin hyvä seksi (molempien tarpeeseen) on mukana, mies kertoi, että hän oli itse niin hajalla omasta erostaan, että pelkäsi seksiä. Hän tarvitsi vain ihmistä ja keskustelukumppania ja olisi karannut kuvioista heti jos olisi pitänyt seksisuhteeseen ruveta. Mutta ilokseen kuulemma reissaillessamme huomasi, että olin herättänyt hänessä nukkuvan karhun.
Luultavasti nyt aliarvostat itseäsi ja oletat ettei kukaan voi sinusta pitää. Joku ehdotti yleisiä terapioita. Varmaan sekin ihan hyvä, mutta uskokaa tai älkää, kun on tottunut kumppanin kanssa kulkemaan niin on tosi mukava kun siinä vieressä tallustaa juuri mies. On paljon mukavampi mennä syömään, elokuviin, pyöräilemään... miehen kanssa siinä sivussa jutellen henkeviä kuin vain istua terapeutin luona toki mitenkään heidän työtään väheksymättä.
En mitenkään usko että minun mieheni olisi ainut laatuaan, uskon sinun kohdalle sattuvan varmasti samanlaisen. Et kai vain jotenkin jo provosoi uutta kaveria pyytämään sinua petiin ja jos ei heti tule kutsua niin luulet ettet ole haluttu. Kun on kolhiintunut, ei itsetunto ole ihan kohdallaan. No tämä on ihan omaa pähkäilyäni ja saattaa olla virheellistä.
Tietenkään puutteessa ei ole mukava olla mutta siihen löytyy omat keinot, niillä pärjäät toistaiseksi.
Eikä suurta rakkautta kannata odottaa, kiintymys tulee ajan myötä, jopa niin että sitä rakkaudeksikin voi sanoa. Kaikenlaista yhteistä häärämistä, toinen toiselle hyvää tekien jokseenkin tasapuolisesti (ei hyväksikäyttäen).
Voimia ja siunausta sinulle!