Taas täytyy pohtia ja miettiä miksi luo ihmisestä harhakuvia, kuvittelee, että ihastuksen kohde on kiinnostunut enemmänkin, mutta joka kerta saan nenilleni huomata, että olinkin vain pelkkää huvia. Ihastus on ihastusta, jos ei ole mitään samaa säveltä. Onko teillä samanlaisia ongelmia. On vain niin tylsää tippua alas luomastaan pilvilinnasta. Nyt kaduttaa taas. Huomenna tai siis tänään on tiistai, onneksi.
Tukistan taas itseäni!
Harhakuvia
111254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
takia ei kannata ainakaan luopua pilvilinnoistaan, ikinä ei voi olla varma kuka kirjoittaa ja mitä. Eikä juoruajien tai puheiden takia.
Pilvilinnat ovat hyviä ja niitä voi joskus toteuttaa elävässä elämässä. Koita sitä vaihtoehtoa ja luovuta vasta sitten.
Mikä on niin hyvää tiistaissa?
jälleen kerran. en pidä pilvilinnoista, miksi turhaan haaveilla hänestä, joka olisi kuitenkin harhakuva. Tiistainen on turvallinen pilvilinna, sitä ei voi saada.
Pilvilinnojen rakentaminen on kait aika luonnollista, eikä siitä pitäisi itseään ruoskia. Mutta minulla se on pakokeino, turvallinen paikka kokea rakkaus niin kuin haluan. Se on tuskaa, koska haluaisi oikeasti koskettaa, rakastaa. Välillä luulee, uskoo ja toivoo, että toinen on oikeasti kiinnostunut ja tanssii onnen huipulla. Nykyisin entistä vähemmän, koska takkiin on tullut. Sitten tulee pelko että on kuvitellut kaiken, ja putoaa kuoppaan. Sieltä sitten aina mönkii ulos, miettii todisteita sille, että toinen välittää ja kun kuitenkin, itse vain odottaa rakkauden tulemista todeksi. Rehellistä kohtaamista. Se voi olla vaikeata, mutta luotan siihen, että se parantaa. Voi haavoittaakin ensin, mutta lopulta parantaa. Voi kun näkisin sinut tänään.
jos ihastus sammuu, tai että on kuvitellut ihastuksensa toisenlaiseksi kuin sitten olikaan jne. Se kuuluu elämään ja jälkeen päin nekin muistot on ihan hauskoja.
Ei pidä ottaa liian vakavasti suruja ja murheita, niitä tulee ja menee. Ne hioo ja muokkaa sua ja niin se elämä kulkee eteenpäin. Siinä vaiheessa kun ei uskalla enään unelmoida tai ihastua saati rakastua, on ottanut ihan liian vakavasti asian joka on jokaisella elämässään edessä ja takana.
Surra saa ja pitää, sitten nousta ja jatkaa ja oppia ehkä taas jotain uutta.
Mieli pitää olla avoin ja rohkea, sillä lailla se vie sinut loppujen lopuksi oikeaan. Joten otetaan matka matkana, kaikkine töyssyineen, lopulta se on kaiken sen arvoista.
Tuo, mitä kirjoitit on oikein mukavaa ja nykyisin trendikästä tsemppaus puhetta, mutta kannattaa muistaa ettei kaikki ihmiset ole sellaista teflonia kuin tämän päivän ihanneihmiset, eikä jokainen nouse kuin Feenix tuhkasta toivon kuoltua. Osa meistä aidosti tuntee tunteensa syvällä tasolla, ja silloin ihastumisia/rakastumisia ei osu kohdalle usein, mutta ne säilyvät sydämessä hyvin kauan.
tehnyt ja yrittänyt kaikkesi?! Vasta sitten voi luovuttaa ja luopua pilvilinnoista. :)
toinenkin niin optimistinen ja pilvilinnoista kiinnipitävä ihminen! Riskejä on otettava ja tunnettava koko tunteiden kirjo palavasti.
En sittenkään luovu omasta pilvilinnastani... vielä. Kiitos sinulle siitä!
voit olla lähempänä niiden toteutumista kuin arvaatkaan :)
Eikä niin saavuttamaton kun luulet. (Who told tomorrow Tuesday's dead?)
olettaisin...
ja muistelen "omaa" Tiinushkaani...