Tunnen lämmön autereen
nään telkän uivan pesälleen.
Huokuu kuumuus kallioista,
ja metsänmesi tuoksuu.
On kesä parhaillaan
-parhaimmillaan-
Jo täyttyy ihme kasvun.
Suventaulu hehkuu.
Nään tutun saaren,
puusillan kaaren.
Aistin tuoksun kotoisan,
tään sielunmaiseman.
Rinnasta nousevan
tunnen nyyhkeen.
Se nousee kaukaa,
kulkee läpi vuosien.
Kun kanssas täällä olin.
kun rakensimme rakkauden kodin.
Jo tiedän sen,
tää on kesä viimeinen.
Luotasi sun,
on lähdettävä mun.
Jää kaikki, jota kerran rakastin.
En itkemättä voi irrottaa
otetta maahan
joka meistä muistuttaa.
nään telkän uivan pesälleen.
Huokuu kuumuus kallioista,
ja metsänmesi tuoksuu.
On kesä parhaillaan
-parhaimmillaan-
Jo täyttyy ihme kasvun.
Suventaulu hehkuu.
Nään tutun saaren,
puusillan kaaren.
Aistin tuoksun kotoisan,
tään sielunmaiseman.
Rinnasta nousevan
tunnen nyyhkeen.
Se nousee kaukaa,
kulkee läpi vuosien.
Kun kanssas täällä olin.
kun rakensimme rakkauden kodin.
Jo tiedän sen,
tää on kesä viimeinen.
Luotasi sun,
on lähdettävä mun.
Jää kaikki, jota kerran rakastin.
En itkemättä voi irrottaa
otetta maahan
joka meistä muistuttaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Eron aikaan"
huokaan
"En itkemättä voi irroittaa
otetta maahan
joka meistä muistuttaa"
risu..runos samoilee kuin omaniki.
Ymmärrän hyvin Sinua.
Lämmin ajatus sen siiville luokses.Liisa
Tiedätkö, sain inspiraation tuohon loruseeni oikeastaan juuri sinun eilisestä runosta; Pyhiinvaelluksesta.
Aloin miettiä omaa rakasta sielunmaisemaani, sitä jossa olen rakastunut ja rakastanut.
Kiitos, kun annoit aiheen. Ja kiitos kun piipahdit pihallani.
Tölliin ja ympäristöön aurigonpaistetta.
Olet saanut rikkaita sanoja
runoosi-luonnon ja rakkauden-välille.
Monesti on näin,että eron/surun
runoista saa muodostettua
jotain suurta,jota ei aina
jostain syystä "arvosteta"
iloisuuden rinnalle.
Tämä oli ja on nätin
tunteva kuin näkyväkin
omalla tavallaan tutuksi
- ainakin minulle.
Kiinnitän onnistuneeseen
viivoitettuun kohtaan
huomioni...jota tietty
minä viljelen liikaakin
toisinaan.
Paljon kertova kuin tunteva
ja tuntuva on runosi risu. Hyvä.
viivat kohdallaan.:) Enpä juuri niitä käytä,(tosiaankin toisin kuin sinä) mutta tässä en voinut olla käyttämättä.
Loppua kohti tarkkavuus herpaantui "lonkalta" kirjoittaessani, näkyy pilkut puuttuvan. Sain muutenkin eilen palautetta pilkunkäytöstä.Heh! Mut niin vain näkyy tästäkin pois jääneen.
Luultavasti kaikki sanat "varastettu" jostain, mutta liikutun itse tästä tavattomasti. Tämä on minulle tärkeä.
En tallenna lorujani, mutta tämän säilytän itselläni.
Kiitos kun kävit. Pidä hellehattu höllällä ja kynä paperilla.
Anteeksi myöhäisherännäisyyteni
kun nyt vasta
tulen tähän kirjoitukseesi.
Peijakas sentään mun täytyykin
lukea tuo uudemman kerran
että palautuu mieleeni.
Kyllä tässä kielioppi
murroksessa on itse
kukin,mutta ilmaisuamme
se ei meiltä estä...hyvä risu.
Jatketaan arkisessa pyhätössämme
tätäkin päivää...käyskennellään...
Maisemakuvaus ihana.
Olin mukana runossa.
Kiitos.
-kannattaa varmaan säilyttää
on paljon herkkää ja kaunista
tunnetta-suloisuus satuttaa-
Ainakin minua.