Haluaisin kysyä jo isompien lasten äideiltä kysymyksen, joihon toivon rehellisiä vastauksia.
Muuttuuko lapsen hoito lapsen kasvettua helpommaksi vai vaikeammaksi? itselläni on puoli vuotias tyttö, joka on ollut todella "helppo vauva"...Kärsin kuitenkin itse kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja masennuksesta,tosin minulla lääkitys molempiin,sekä terapia-suhde. silti pelkään välillä että miten jaksan..Tämä on meidän eka lapsi, rakastan häntä täydestä sydämestäni.Mietin usein, osaammeko kasvattaa lasta oikein, miten kestän ja osaan.Olen kelaillut että onko minusta hauraana ihmisenä äidiksi ja tuleeko lapsen kasvatus olemaan minulle liian kova paikka.Olen lisäksi itse kovia kokenut ja tempperamenttinen luonne, oman vauvan kanssa tosin pinna kestää näköjään kummasti ;) miehen kanssa taas ei.
Muuttuuko lapsen hoito lapsen kasvettua helpommaksi vai vaikeammaksi? itselläni on puoli vuotias tyttö, joka on ollut todella "helppo vauva"...Kärsin kuitenkin itse kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja masennuksesta,tosin minulla lääkitys molempiin,sekä terapia-suhde. silti pelkään välillä että miten jaksan..Tämä on meidän eka lapsi, rakastan häntä täydestä sydämestäni.Mietin usein, osaammeko kasvattaa lasta oikein, miten kestän ja osaan.Olen kelaillut että onko minusta hauraana ihmisenä äidiksi ja tuleeko lapsen kasvatus olemaan minulle liian kova paikka.Olen lisäksi itse kovia kokenut ja tempperamenttinen luonne, oman vauvan kanssa tosin pinna kestää näköjään kummasti ;) miehen kanssa taas ei.
Vastaukset 7
Vanhimmat
helpottuu huomattavasti vuosi vuodelta mutta kasvattaminen vaikeutuu.
Mulla neljä lasta,siskollani neljä,kaverillani kolme jne jne joten kokemusta on.
Sinä tunnet parhaiten lapsesi, joten kukapa olisi parempi kasvattaja hänelle kuin sinä itse. Kukaan ei myöskään voi rakastaa lastasi yhtä paljon kuin sinä! Älä siis turhia huoli tulevaisuudesta (omat voimavarasi ym.) jos kaikki on nyt hyvin. Onko mielessäsi joitakin erityisiä asioita, mitä pelkäät tulevaisuudessa. Esimerkiksi joku lapsen kehitysvaihe ym? On hienoa, että saat apua omaan jaksamiseesi kodin ulkopuolelta.
Meillä oli sellainen tilanne, että tyttö oli tosi vaativa, itkuinen ja aktiivinen vauva alusta lähtien. Päiväni olivat yhtä vauvan kantamista ja tyynnyttelyä siihen asti, ja tyttöni ollessa sinun vauvasi ikäinen elämä oli aika kuluttavaa ja mietin, eikö tämä koskaan lopu. Tyttö lähti kävelemään 9,5 kuukauden iässä. Samoihin aikoihin aloimme käydä enemmän asukaspuistoissa ja muiden lasten luona, ja iloitsin siitä, että minulla on rohkea ja aktiivinen tytär, joka ei pahemmin lahkeessani roiku ja haluaa oppia nopeasti asioita. Meillä on helpottanut, ja koen nyt saaneeni takaisin moninkertaisena ne vauvavaiheen kärsimykset. Asioilla on siis puolensa. Toisaalta en ole koskaan kuullut, että elämä on muuttunut lapsen kasvaessa aina vain vaikeampaan suuntaan (murrosikäjutut tietty erikseen), vaan ennemminkin elämä helpottuu, kun taidot ja kommunikaatiokyky lisääntyvät jne.
Mua itseäni kiinnostaa valtavasti nuo temperamenttien väliset erot. Mun mielestä voi olla positiivinenkin juttu, että tyttäresi on ns. hitaammin lämpiävä tapaus sinuun verrattuna. Koska tyttäreni ja minä ollaan yhtä nopeita reagoimaan asioihin ja pientä kärsimättömyyttä on ilmassa molemmin puolin, törmäyskurssit ovat taattuja. Teille tulee vielä hyvä tiimi, kun tyttö harkitsee ja laittaa kapuloita nopeisiin rattaisiisi. Ja itsehän vielä sanoit, että kummasti oman lapsen kanssa pinna kestää. Mulla ei aina kestä, mutta onneksi on ollut tuo mies kaverina. ;)
Meillä on tyttö nyt 1v 9kk. Oli vauvana oikea "mössykkä"=), rauhallinen, nukkui ja söi hyvin, siis todella helppo vauva. Ei ole koskaan kärsinyt mistään allergioista, sairasteluista, edes hampaiden tulo ei ole itkettänyt.
Tyttö on edelleen rauhallinen, ujokin välillä. Oppi puhumaan todella varhain ja puhuu jo täysin ymmärrettävästi pitkiä lauseita ja ymmärtää paljon! Kävely sen sijaan opittiin vasta 1v 5kk, lähti myöhään kääntyyn, ryömiin, konttaan.. Ei löytynyt rohkeutta eikä mikään rämäpää ole vieläkään. Passauttaa mielellään edelleen, äiti tuoppa sitä ja tätä;) Ei ole siis hirveen aktiivinen liikkeissään=) Toisaalta olen ollut tyytyväinen kun tyttö ei kiipeile! Ei ole kiinnostunut siitä yhtään, sohvalle pääsee nippa nappa. Ei juokse ulkonakaan karkuun, eli ei stressaa äitiä tälläisillä vinkeillä.
Sanoisin että tässä oli vaihe joka oli työläämpi kuin meidän neidin vauva-aika. Syömään oppiminen on vieläkin harjoituksen alla ja se siivo(!) ottaa joskus pattiin;) Kuivaksi ollaan juuri opittu, satunnaiset vahingot kuuluu vielä asiaan. Tälläiset perusasiat kun olet saanut lapsellesi opetettua niin sitten helpottaa paljon. Musta on jo ihanaa kun voi pikku matkoja kävellä tytön kans, niin että hän ITSE kävelee (esim. autolta kauppaan, postilaatikolle jne.) eikä tarvi koko aikaa kantaa. Vaatteita juuri opetellaan kiskomaan päälle ja pientä uhmaakin alkaa olla ilmassa joten taas on yksi "vaihe" tulossa joka täytyy kestää=) Nämä kuuluvat asiaan ja elämään, muurosikä sitten viimeisenä koitinkivenä. Luulen ja uskon että sinä kuitenkin jaksat vaikka vauva ei vielä hermoja stressaakaan=) Oma lapsi on aina oma lapsi jota kuitenkin kaikkine vikoineen (onko omassa lapsessa vikoja;)) rakastaa ja haluaa hälle parasta! Mukavaa kesän jatkoa ja usko tai älä mutta tulet vielä kiittämään siitä ukostasi;)
Tää on niin jännää, miten lapset voikaan olla erilaisia! Odotan innolla, millainen pian syntyvä uusi vauvani on. Ainakin nyt sikiönä hän on huomattavasti rauhallisempi kuin esikoisemme. En voisi kuvitellakaan, miltä tuntuisi katsella tyytyväistä vauvaa sitterissä ja lukea itse sillä välin vaikka Hesaria!
Sä olit tyytyväinen, kun lapsesi ei lähtenyt liikkelle niin kauhean aikaisin. Meidän perheessä se oli taas helpotus, sillä jatkuva huuto loppui siihen paikkaan! Koin siis helpommaksi jatkuvan perässä juoksemisen kuin turhautuneen kitinän kuuntelemisen.
Hei Annette28!
Olen lukenut juttujasi ja eikö ollutkin että tyttäresi oli melkein samanikäinen kuin omani? Meillä neiti siis sen 1v9kk. Jännä on ollut lukea kun teillä tais neiti olla aika menevä pakkaus ja meillä taas aivan eri maata=) Meillä taas keskustellaan tytön kans jo ihan oikeasti, puhuu ja ymmärtää puhetta jo täysin sujuvasti.
Meillekin on toinen tulossa, laskettu aika lokakuussa, nyt rv 27, ja neiti jo kovasti odottaa että vauva syntyy, puhuu päivittäin että vauva syntyy syksyllä ja pitää sievästi hoitaa=)Saas nähä kuinka käy kun vauva OIKEASTI syntyy...;)
Jännällä odotan onko tämä vauva samanlainen "mössykkä" kuin isosiskonsa.. toisaalta kauhulla odotan että samaan perheeseen ei voi tulla toista niin helppo vauvaa, tämän täytyy olla joku koliikki tapaus...;)
Onnea sinulle loppuodotukseen ja synnytykseen. Kertoilehan sitten täällä miten isosisko otti vauvan vastaan niin tiedän itsekin edes hiukan varautua=)
Meillä taas keskustellaan tytön kans jo ihan oikeasti, puhuu ja ymmärtää puhetta jo täysin sujuvasti.
V: Juuh, niin meilläkin keskustellaan, totta tosiaan... ;) Eli meillä ei kyllä keskustella, kun neiti sattuu sille päälle. Musta on niin hauskaa, että toi temperamentti näkyy neidin puhumisessakin. Eli ei ole yksinkertaisesti kärsivällisyyttä sanoa asioita loppuun, ja kun emme kerrasta ymmärrä, mitä pölölölölöö tarkoittaa, niin se on sitten siinä.
Varmasti tulen kertomaan, miten meillä lähtee käyntiin vauvaelämä! Äläkä huoli koliikista, siitäkin selviää!
Kun lapsi oppii uusia taitoja niin hommahan helpottuu. Tosin oppiminen voi vaati avanhemmalta jossain määrin pinnaa ja vaivaa jne ja sitten se, miten siihen suhtautuu onkin ratkaiseva tekijä millä fiiliksillä ollaan.
Toisaalta kun lapsi oppii liikkumana niin vahdittavaakin on enemmän koko ajan. Huomion tarve siis tavallaan muutuu ja mahdollisesti lisääntyy. Toisaalta jälleen toimeliaisus helpottaa yleensä päivärytmin pysymistä kun lapsi väsyy motorisista suorituksistaan ja touhuistaan erilaila kuin vauvana.
Tästä vähän eteenpäin lapsi leikkii jo omia leikkejäänkin kunhan sopivaa ja mielenkiintoista materiaalia on tarjolla.
Oma lukunsa on sitten uhmaiät ja lapset jotka laittavat vanhemmat koville testaamalla jne. Jos pitää mielessä että aina kun menee siitä missä aita on matalin siirtää eteenpäin kasvavaa työtä. Eli jokainen mahdollisuus ohjata ja opasta alasta tai simppelisti vaan kasvattaa on helpompi käyttää hyväksi sen sijaan kun opettaa ensin opittu huonompi tapa pois ja uusi tilalle...
Kilpparista vielä sen verran, että jos vajaatoiminta on niin senhän tulisi olla helppo saada tasapainoon jopa vuosiksi. Jos tasapainoa ei löydy niin onhan tutkittu kilpirauhashormoonit niin kolme kuin neljäkin? Yleensähän tutkitaan vain tuo toinen ja vika voi olal toisessa. Hormooniongelma on hoidettavissa niin, että lääkkeitä ei edes joudu syömään enää. Tuolloin masennuskin voisi helpottaa jos sillä on yhteys kilppariin. ja jokatapauksessa kilppari kyllä saa jämähtämään sohvalle ja olemaan aika saamaton. Sitä ei oikeasti usko ennen kuin sen kokee itse! Tiedän siis tunteen..