Neloselle menevä tyttö, eikä kertakaikkiaan pidä huonettaan siistinä. Järkyttävä kaatopaikka koko ajan: vaatteita siellä täällä (puhtaita ja likaisia), tavarat sikinsokin jne. Millä ihmeellä saisin hänet houkuteltua pitämään huoneensa siistinä?! Vinkkejä ja kokemuksia kaipailen: minkälaisella "porkkanalla" voisi yrittää?
Jos vaikka jonkinlaisella viikkorahalla yrittäisi (viikkoraha ei ole meillä ollut vielä käytössä)... Tai tekisi jääkaapin oveen jonkinlaisen listan/taulukon, minkä verran mistäkin suorituksesta saisi "palkkaa"? Onko jossain jotain linkkejä tällaisiin listauksiin/taulukoihin? Kertokaahan vähän millaisia pikkusummia mistäkin voisi maksaa? (siis järki kädessä, jotta lapsi sen periaatteen, kiitoksen ja palkkion oppii...? Orjuuttamisesta ei ole kyse :-))
Jos vaikka jonkinlaisella viikkorahalla yrittäisi (viikkoraha ei ole meillä ollut vielä käytössä)... Tai tekisi jääkaapin oveen jonkinlaisen listan/taulukon, minkä verran mistäkin suorituksesta saisi "palkkaa"? Onko jossain jotain linkkejä tällaisiin listauksiin/taulukoihin? Kertokaahan vähän millaisia pikkusummia mistäkin voisi maksaa? (siis järki kädessä, jotta lapsi sen periaatteen, kiitoksen ja palkkion oppii...? Orjuuttamisesta ei ole kyse :-))
Vastaukset 25
Vanhimmat
lapsenkasvatukset 3 pääsääntöä:
-Lahjonta
-Kiristys
-Uhkailu
Nyt on tosin jo liian myöhäistä.
Nämä lääkkeet käytetään ennen kymmentä ikävuotta
jolloin vaikutus säilyy koko loppuelämän.
Enää ei ole paljoa tehtävissä, täytyy vaan kestää.
näitä kaikkea kolmea on kokeiltu. On kokeiltu siis hyvällä (=lahjonta), on kokeiltu "pahalla" (=uhkailu, kiristys). Vaan kun ei auta niin ei. Kyllä joskus auttaa, en sitä kiellä, mutta kun ei viitsisi koko ajan olla sanomassa/käskemässä. Olisi kiva, kun itse alkaisi huomaamaan "palkkion" ja saamaan sitä myötä hyvän mielen ja automaattisuuden huoneen pitämiseen edes kohtuu-siistinä. Kuten tuolla joku toinen sanoo, laita huoneen ovi kiinni ja anna olla. Joo, olen kyllä tätäkin harrastanut, mutta kun roskat kulkeutuu mukana huoneesta muualle, samoin harmittaa huoneeseen mennessä se sotku...
Lisäksi, kun tytöllä on häkki, jossa lemmieläimet, niin purua on luonnollisesti lattialla myös. Häkin kyllä siivoaa säännöllisesti: tähän asiaan kiristys-keino on iskostunut mieleen. Olen nimittäin sanonut jo niitä lemmikkejä ottaessa, että ellei häkkiä siivota, jos alkaa haisemaan, niin sitten ne "vahingossa" pääsee kyllä minulta karkuun... Kamala tällaisella uhkailla, mutta tehonnut on. Jopa oma-alotteisesti siivonnut häkkiä... :-)
Itse olin pienenä tuollainen "sottapytty". Huone aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Kiinnostuin vasta yläasteiässä pitämään huonettani edes jonninmoisessa kunnossa. Nyt pyöritän suurperhettä ja meillä on siistiä. Paitsi meidän isompien tyttöjen (13 ja 11 V) huoneessa... Ovat tulleet äitiinsä... En ole huolestunut, mutta pinna palaa välillä kun heidän huoneeseensa menee :). Tytöt sitten kysyvät mummultaan että mimmoinen oli äidin huone lapsena....
Meillä kyllä sellainen sääntö että viikkorahaa ei tule jos huone ei ole siisti. Se saa esiteinit välillä siivoamaan.
Meillä on käytössä viikko- ohjelma, viideltä arkipäivältä(viikonloppuisin meillä ei siivoo ketään, se on joutoaikaa) Siihen on listattu tiettyjä kevyitä kotitöitä(oma huone, sänkyjen peittely, pyykkien viikkaus, tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti), joita lasten on suoritettava päivittäin ja niistä maksetaan 2€/pvä, jos joltain päivältä joku työ jää tekemättä, siltä päivältä ei makseta.
Kivasti on toiminut ja nurkat pysynyt siistinä, ettei sitten tarvitse maanantaina "raataa" Äitinä en myöskään sotke taloa yksin, joten minun ei tarvitse siivotakkaan yksin. Olen ottanut lapsen mukaan hyvin pienestä asti kotitöihin, huomioiden heidän ikänsä ja nyt ne sujuvat joustavasti, kuin itsestään.
Pieniä lipsahduksia toki sattuu, silloin kerään tavarat sohvalle ja jokainen hakekoon omansa pois(omiakin löytyy), ennen ei esim. teeveetä mahdu katselemaan.
Olin lapsena ihan samanlainen. Eikä siihen auttanut muu kuin se, että muutin aikanaan omaan kämppään. Pistä lapsen huoneen ovi kiinni ja anna olla. Lapsihan se siellä sotkun keskellä elää, et sinä.
Toisaalta joskus siivoamisesta tulee niin ylivoimainen urakka lapsellesi, ettei hän halua sitä tehdä. Hanki hänelle siivousapua.
Säämies pisti kellon käymään ja lapsi keräsi roskat ideaparkin lattialta 9 sekunnissa. Sellaista lapsi harvoin kotona enää on tehnyt, mutta pienillä konsteilla lapset saa tekemään mitä vaan. Ei varmaan kaikkiin tuo tehoa, mutta meille "säämiehestä" oli suurta apua. Kannattaa kehitellä lisää houkuttimia, palkka varmaan nykyaikana on paras kannustaja, ei ehkä kannata setelirahoja antaa, vaativat sitten entistä enemmän,
viikkoraha varmaan on paras porkkana, olisiko kymppi/viikko sopiva summa, sen saa jokainen päätellä itse.
eivät sen jälkeen tee mitään ilman rahallista korvausta. Lapsen täytyy oppia osallistumaan ilman vastinetta.
Meillä poika jo 4-vuotiaasta laittanut esim. vaatteet likapyykkiin itse - olen vain sanonut, ettei äiti tiedä että ne pitää pestä, jos lojuvat pitkin, ja pian olet ilman vaatteita. No tämä on pientä kiristystä.
Roskapussi on hänen mielestä kiva viedä - varsinkin jos se on painava, ja hänestä on kiva heittää se roskikseen ja huomata miten vahva hän on.
Siivous sujuu - edelliset leikit hoidetaan alta pois, ennenkun uutta otetaan tilalle - olen perustellut, ettei kunnolla mahdu leikkimään jos kaikki on hujan hajana - hyvin on tehonnut.
Ruokailun jälkeen jokainen vie omat astiat tiskipöydälle - ei ole tarvinnut kiristää.
Jalat pyyhitään kunnolla ennen kun tullaan kotiin - ei kiristetty.
Poika täyttää 7 ja hyvin menee edelleen - hiljalleen auttaminen ja siisteys iskostuu ilman pakkoa.
Lapsi on loppujen lopuksi todella fiksu ja hänellä on oikeus tietää ja saada hyvä ja ymmärrettävä selitys asioihin.
Ja kaikki tämä on lähtenyt yhdessä tekemisestä - vaikka kisattu kuka kerää eniten leluja pois :)
Ja lasta ei tosiaankaan ole alistettu - hän on aina saanut olla mukana korjaus- siivous- remontointi- ym. hommissa. Kannustus ja kehuminen on tärkeää. Olen nyt alkanut antaa 5-10 euroa/viikko viikkorahaa.
Toki on, että nämä ohjeet unohtuvat, lapset on lapsia, mutta kyllä ne opitut asiat iskostuu pikkuhiljaa, niinhän minäkin olen oppini kotoa saanut, vaikka unohtelinkin välillä. Ja meiltä vanhemmilta vaaditaan sitä käääääärsivällisyyttä ja jankkkkkkaamista vaikka joskus ei millään muka jaksaisi.
En ole superäiti enkä täydellinen, mutta ajattelen tulevaisuutta, kun poika kasvaa. Tiedän, että sitä hanttiin laittamista tulee mitä vanhemmaksi hän kasvaa, mutta kyllä tämä hedelmää kantaa myöhemmin. Niin ainakin uskon.
tuttuja keinoja saada lapsi oppimaan :)
Itsekään en pidä hyvänä lahjontaa/kiristystä, vaan tavallaan tosiasioiden kertomista :) Sehän on totuus, että puhtaat vaatteet loppuu, jos ei toimita likaisia pestäväksi, ei löydä puhtaita likaisten seasta, jos lojuvat lattialla ja puhtaatkin ovat kohta likaisia.
Yksi kiristys meillä on joskus ollut, mutta vain silloin, kun esikoisen (12v. poika) huone oli todella karmeassa kunnossa ja hyvät syyt siivoamisen tarpeellisuudesta kaikuivat kuuroille korville. Annoin määräpäivän, jolloin otan mustan jätesäkin, johon kerään kaikki lattialla lojuvat tavarat ja vaatteet ja lahjoitan ne hyväntekeväisyyteen.
Kerran pienimuotoisesti uhkauksen toteutinkin ja myöhemmin ovat lapset itsekin keränneet ylimääräisiä leluja ja käyttämättä jääneitä vaatteitaan muovipusseihin avuntarvitsijoille vietäväksi.
Esikoinen innostui laittamaan itse ruokaa, kun oli yksin kotona. Hella oli kyllä sen näköinenkin, että kokattu on :) Herkuteltuani ruoalla ja kehuttuani maukkautta, kerroin kokin yleensä aina siivoavan jälkensäkin. Niin sain meidän "sottapytyn" pyyhkimään tosi siistiksi hellan.
Meillä aika usein tehoaa, kun kerron, kuinka yleensä ihmiset pruukaa toimia missäkin tilanteessa :) Tai miten kuuluu toimia eri tilanteissa. Esim. teatterissa ei mussuteta karkkia, koska karkkipaperien rapina häiritsee useimpia. Ruokapöydässä istutaan nätisti, koska muille annetaan ruokarauha. Huone siivotaan, koska silloin voi löytää vaikka mitä kadonneita ja jo unohtuneita tavaroitaan.
Usein siivoamme yhdessä ja päätämme, että palkkioksi kaikki yhdessä katsotaan esim. joku dvd ja mässäillään esim. sipsejä tai karkkia tai muuta herkkua. Sekin antaa intoa lapsille, mutta on tavallaan yhteinen palkkio luvassa koko perheelle.
Muista olla määrätietoinen ja tarkka listasi kanssa. Se voi olla "vain euro" sinulle, mutta lapselle se on kaikki ja pilaat hänen oppimisensa jos unohtelet maksaa "saithan karkkipussinkin jo" tai vaihtoehtoisesti maksat liikaa.
Meillä oli samanlaisia ongelmia tytön kanssa,Teimme niin että otimme huoneesta tavaroita reilusti pois.Kun huone rupesi näyttämään asumiskelpoiselta ,niin pikku hiljaa palauteltiin tavaroita.Viikkorahan edellytys on pitää huone siedettävässä kunnossa.
että markka on muuttunut euroksi eli entinen markka on aina se 6 markkaa.
Jos ennen ostit kympillä esim tiimarista tuotteita, samat tuotteet maksaa nyt 10 euroa eli 60 markkaa.
Myös lasten tarvat on nousseet.
Minusta sopiva viikkoraha on kokolapsilisä lapen käyttöön. Meillä on aina ollut niin ja on vastakin. Lapsi saa käyttää oman lisänsä mihin haluaa, joskus riittää joskus ei.
Ei nykyinen lapsilisä ole paljon, koska hinnat ovat karanneet käsistä.
sama ongelma aikaisemmin. Sitten hermostuin ja siivosin huoneen kerran niin, että muutin myös huonekalujen järjestystä, jotta siivous ja järjestely olisi helpompaa. Tästä tyttö ihastui, koska huone oli niin kivan näköinen, että on ruvennut itse siivoamaan, koska tykkää kun on siistiä.
Auttaisiko joku vastaava, että tyttösi itse innostuisi siisteydestä, jos saisi huoneeseen jotain uutta tms.?
Toiset viihtyvät huomattavasti sotkuisemmassa ympäristössä kuin toiset, so what? Itse pidän siitä että tavarat ovat järjestyksessä, olen ulkoisella järjestyksellä myös korvannut sisäistä epäjärjestystäni. Sulje tyttäresi huoneen ovi, ja anna huoneen olla sellainen kun hän haluaa.
MInun mielestäni olisi hyvä jos lapsille ei annettaisi omaa huonetta, eikä mitään omaisuutta. Lapsia pitäisi kohdella kuin koiria, ja opettaa niitä tottelemaan kuuliaisesti, niinkuin koirat.
Kyllä tämä käytäntö on omassa taloudessani toiminut, kaikki pysyy kyllä siistinä.
niin juuri, minkä ihmeen takia vanhempien pitää tunkea nokkansa lasten huoneisiin.. nehän ovat lasten huoneita. ottakoot sitten ne huoneet pois jos niin ärsyttää toisen opetteleminen siihen kuinka hän pyörittää elämäänsä, se lähtee pienestä. Pian lapsi huomaa mikä on toimiva käytäntö hänelle itselleen.
Ai ei lapselle saisi antaa mitään omaisuutta eikä omaa huonetta!Järjetöntä!Sitten vielä verrataan lasta koiraan!Koira on koira ja lapsi on lapsi eli ihminen!
Minä olen seiskalla ja huoneeni on aina kauhean sotkuinen. Aina silloin tällöin minä siivoan sen oikein hienoksi ja kiiltäväksi, äiti on tyytyväinen ja minäkin olen. MInä en ikinä siivoa patistamalla, tarvitsen aina sen "oman päätösvallan" siivoamiseen. Jos huone on kauhessa kaaoksessa, minä tajuan sen ja siivoan. Huoneeni ovi on aina kiinni, oli siistiä tai ei.
Olin itse todella sotkuinen lapsi. Siskoni taas oli siistiäkin siistimpi. Oletan, että pitkälti on kyse persoonallisuuseroista. Nykyäänkin olen se boheemimmin elävä ja siskon asunto kelpaisi sisustuslehden kanteen :).
Aikuisena hieman siistimmäksi opittuani, voisin sanoa seuraavaa:
Jos järjestyksen ylläpito on lapselle jo luonnostaan vaikeaa, ei kannata vaikeuttaa sitä. Hirveän sekasotkun siivoaminen on ylivoimainen urakka ja sinä helposti pistää hanskat naulaan ennenkuin aloittaakaan. Sinun on autettava lastasi alkuun ja tuettava häntä.
Aluksi siivotkaa huone yhdessä perusteellisesti. Pistäkää tavaraa pois. Lapsilla (ja ihmisillä ylipäätään) on ihan liikaa roinaa. Roskiin, hyväntekeväisyyteen, ihan miten vaan. Eikä sitten täytetä tilaa uudella roinalla. Hyvä periaate on, että jokaista kotiin (huoneeseen) tulevaa uutta esinettä kohti pitää luopua jostain vanhasta. Esim., jos haluaa uuden paidan, niin pitää laittaa jokin vanha paita roskiin tai keräykseen.
Tarkastele säilytysratkaisuja - ovatko ne riittäviä ja helppoja käyttää? Siisteysrajoitteisille ihmisille ei kannata tässäkään turhia kynnyksiä asettaa - jos homma tökkii muutenkin, niin ei pidä vielä tehdä sitä vaikeammaksi.
Huoneesta pitää löytyä paikka kaikille tavaroille. Jos esineelle ei ole paikkaa, se on kohta lattialla. Oma pyykkikori auttaa laittamaan likaiset vaatteet oikeaan osoitteeseen. Tukeva naulakko, jossa paljon tilaa, helpottaa käytössä olevien vaatteiden pitämisessä poissa lattioilta. Hylly on helpompi kuin henkarikaappi. Esiin liukuvat korit (tyyliin elfa) voivat olla myös hyvin toimivia tapoja pitää vaatteet suunnilleen paikallaan. Eivät ne ehkä ole hienosti viikattuna, mutta eivät kuitenkaan vyöry kaapista ulos.
Kun huone on siivottu ja hieno, suunnitelkaa YHDESSÄ siivousaikataulu - mitä tehdään päivittäin, mitä viikottain, mitä kerran kuussa. Sopikaa, millainen sekasotkun taso on vielä ok. Älä runno omia näkemyksiäsi läpi, vaan anna lapsen todella osallistua päätöksentekoon. Mieluummin ihan muutama asia, jotka hän onnistuu hoitamaan kuin hirveä lista joka jo pituudellaan passivoi.
Auta lasta pysymään sovitussa suunnitelmassa. Muista kehua, kun hän toimii oikein. Jos hieman lipsuu, niin naputtamisen sijaan istukaa yhdessä alas ja miettikää, miten voisitte yhdessä toimien saada hommat hoitumaan.
Itse kaikenlaista uhkailua, kiristystä ymsyms. lapsena kuulleena toivoisin sinulta ymmärrystä lapsellesi. Lapsi ei välttämättä ole laiska tai tyhmä koska ei ole samanlainen kuin sinä.
Kannattaa myös huomata, että esim. ADD:hen liittyvä päättämättömyys voi olla osatekijänä lapsen vaikeudessa pitää järjestystä yllä. Silloin on erityisen julmaa kärhämöidä asiasta, kun lapsi ei vaan itselleen mitään voi.
Kyllä 150 e kk olisi hyvä maksaa huoneensa siivouksesta, se on lapselle työtä koulun ohella. Jos äiti on kotona työttömänä, niin se kuuluu äidille pitää talo siistinä, ei lapsen.
Lapsi käy koulua ja äiti löllii kotona,, sitten vielä pitäs siivota.
Jos lapsi kuitenkin siivoo niin 150 e on hyvä summa.
Oma lapseni on vasta vuosikas ja hänen osaltaan siivoukseksi riittää, että "auttaa" vanhempia keräämään lelunsa ennen iltapuuroa (vanhempi siis kerää lelut ja kertoo samlla taaperolle, että pannann lelut paikoilleen osottamaan huomisia leikkejä, joskus taaperokin tuo leluja korillejoskus purkaa samaa vauhtia).
Itselläni oli aikanaan sääntönä, että huone siivotaan kerran viikossa siivouspäivänä ja aina, kun vieraita on tulossa. Muuten sai olla sen näköinen kuin halusin. Toimi ihan hyvin, likaista pyykkiä ja muuta roinaa ei huoneeseen kertynyt, kun se kerran viikossa siivottiin kunnolla, toisaalta asiasta ei tarvinnut tapella päivittäin. Siivouksen jälkeen sain aina viikonloppukarkit. Karkeista ei puhuttu minään siivouspalkkana, mutta toisaalta varmasti karkkeja ei olisi tullut, jos en olisi siivonnut.
ite oon 13v poika mut vanhemmat ei anna mitää palkkioks eikä oo ikinä antanukkaa vaik oon yrittäny kuinka!
Kannattaa ehdottaa viikottaista siivouspäivää. Ja sit heti perään joku kiva palkinto tehdystä työstä se viikkoraha. Meillä oli lauantai koko perheen siivouspäivä. Ja kun oli siivottu, mentiin koko perhe pitsalle ja sit saatiin viikkoraha. Ja tuosta siivouksesta pidettiin tiukasti kiinni; vain sairaana ei tarvi osallistua.
Normaalista osallistumisesta perheen yhteisen kodin siivoukseen ei makseta kenellekään, kyse on yhteisestä tilasta ja sen viihtyisyydestä. Sama juttu oman huoneen siivouksesta ei makseta mitään.
Viikkorahan saa, jos hoitaa mukisematta oman osuutensa eli ainakin oman huoneensa ja osan muista kotitöistä. Jos asiat eivät hoidu, ei tule rahaakaan tai muuta ekstraa.
Minusta koko perheen tulot pitää laittaa ihmismäärän mukaan jaikaa kaikille. Jos perhe saa yhteensä 2000 tuloja, jokaiselle käteen 500 e jos on neljä henkilöö.
Vanehmamt ostaa sitten rahoilla ruokaa ja maksaa laskut, ja lapset saa käyttää mitä itse haluaa.
ite olisin iha haltioissani, jos äiti olis joskus siivonnu mun huoneen KOKONAAN
jos joku siivois mun huoneen "ekan kerran", niin jaksaisinki pitää siistinä (;