Imetys on niin turhaa!

Onko imetyksestä muuta hyötyä, kuin se että lapselle ei välttämättä tule allergioita...? Tutkittua tietoa kaipaisin, ehkä saisin taas jotain iloa imetyksestä eikä olisi turhauttava olo..

aloittaja... kirjoitti:

Onko imetyksestä muuta hyötyä, kuin se että lapselle ei välttämättä tule allergioita...? Tutkittua tietoa kaipaisin, ehkä saisin taas jotain iloa imetyksestä eikä olisi turhauttava olo..

Lue lisää

..jokainen tutkimus, joka on aiheesta tehty, todistaa äidinmaidon paremmuudesta. Tiesitkö, että maidossasi on jopa syöpäsoluja tappavia ominaisuuksia? Puhumattakaan siitä, että maitosi lisää lapsen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. Varhaista altistusta lehmänmaidolle epäillään diabeteksen riskitekijäksi. Jonkin tutkimuksen mukaan imetetyt lapset ovat älykkäämpiä. Noh, niin tai näin, yhtään sellaista tutkimusta ei ainakaan ole, joka todistaisi korvikkeen paremmaksi! Ja jos lapsi sairastuu, rintamaito voi olla ainoa, mitä hän suostuu/pystyy syömään.

Jos jaksat imettää vanhemmaksi, tulet toteamaan, että sinulla on lapsen lohduttamiseksi aina ässä hihassa. Isomman vauvan tai taaperon imettämisessä korostuvat ihan muut seikat kuin pakollisen ravinnon antaminen. Imetyshetket ovat ihan erityisiä.

Imetys on kuitenkin myös työtä, erityisesti kun vauva on pieni. Se on sitovaa ja rasittavaa. Täällä aina vaahdotaan, miten imetysmafia jyllää ja kaikkia pakotetaan imettämään. Olet näköjään jo huomannut, että usein tilanne on päinvastainen: imettävää äiti ihmetellään, eikä imetystä todellakaan tueta. Toisaalta sinun kannattaa muistaa, että Suomi on kateellisten luvattu maa. Täällä ei ikinä kukaan äiti voisi sanoa toiselle ihailevansa toisen pitkää imetystä ja kokevansa syyllisyyttä tai katumusta omasta pulloruokinnastaan. Täällä sitä vastoin aina lannistetaan ja vähätellään, oli asia mikä hyvänsä. Surullista, ettei sinulla ole ketään tukenasi. Ei ole ihme, ettet meinaa jaksaa.

Sillä voit ehkä lohduttautua, että raskaimmat imetysajat ovat pian takana. Kun vauva on isompi, hän antaa itse sinulle positiivista palautetta nauttimalla silmin nähden. Taaperoimetystä ihmettelevät eivät ole koskaan kokeneet sitä ihanuutta, kun voi tarjota lapselle jotain, mikä on lapsen omien sanojen mukaan parempaa kuin karkki:) Tai sitä, miten hienoa on, kun on aina pistämätön keino lohduttaa sairasta tai itsensä satuttanutta (joojoo, tiedetään että on muitakin, on täälläkin sylissä pidetty yms.) No, nämä olivat vain omia juttuja, en tällä tarkoita, että sinun pitäisi vuosia imettää.

Mahtavaa, että olet jaksanut tähän asti antaa lapsellesi parasta. Toivottavasti teet ratkaisusi jonkin muun perusteella kuin sen, etteivät typerät ihmiset ympärilläsi osaa arvostaa tekoasi.

imettäjä kirjoitti:

..jokainen tutkimus, joka on aiheesta tehty, todistaa äidinmaidon paremmuudesta. Tiesitkö, että maidossasi on jopa syöpäsoluja tappavia ominaisuuksia? Puhumattakaan siitä, että maitosi lisää lapsen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. Varhaista altistusta lehmänmaidolle epäillään diabeteksen riskitekijäksi. Jonkin tutkimuksen mukaan imetetyt lapset ovat älykkäämpiä. Noh, niin tai näin, yhtään sellaista tutkimusta ei ainakaan ole, joka todistaisi korvikkeen paremmaksi! Ja jos lapsi sairastuu, rintamaito voi olla ainoa, mitä hän suostuu/pystyy syömään.

Jos jaksat imettää vanhemmaksi, tulet toteamaan, että sinulla on lapsen lohduttamiseksi aina ässä hihassa. Isomman vauvan tai taaperon imettämisessä korostuvat ihan muut seikat kuin pakollisen ravinnon antaminen. Imetyshetket ovat ihan erityisiä.

Imetys on kuitenkin myös työtä, erityisesti kun vauva on pieni. Se on sitovaa ja rasittavaa. Täällä aina vaahdotaan, miten imetysmafia jyllää ja kaikkia pakotetaan imettämään. Olet näköjään jo huomannut, että usein tilanne on päinvastainen: imettävää äiti ihmetellään, eikä imetystä todellakaan tueta. Toisaalta sinun kannattaa muistaa, että Suomi on kateellisten luvattu maa. Täällä ei ikinä kukaan äiti voisi sanoa toiselle ihailevansa toisen pitkää imetystä ja kokevansa syyllisyyttä tai katumusta omasta pulloruokinnastaan. Täällä sitä vastoin aina lannistetaan ja vähätellään, oli asia mikä hyvänsä. Surullista, ettei sinulla ole ketään tukenasi. Ei ole ihme, ettet meinaa jaksaa.

Sillä voit ehkä lohduttautua, että raskaimmat imetysajat ovat pian takana. Kun vauva on isompi, hän antaa itse sinulle positiivista palautetta nauttimalla silmin nähden. Taaperoimetystä ihmettelevät eivät ole koskaan kokeneet sitä ihanuutta, kun voi tarjota lapselle jotain, mikä on lapsen omien sanojen mukaan parempaa kuin karkki:) Tai sitä, miten hienoa on, kun on aina pistämätön keino lohduttaa sairasta tai itsensä satuttanutta (joojoo, tiedetään että on muitakin, on täälläkin sylissä pidetty yms.) No, nämä olivat vain omia juttuja, en tällä tarkoita, että sinun pitäisi vuosia imettää.

Mahtavaa, että olet jaksanut tähän asti antaa lapsellesi parasta. Toivottavasti teet ratkaisusi jonkin muun perusteella kuin sen, etteivät typerät ihmiset ympärilläsi osaa arvostaa tekoasi.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.

Tällä hetkellä tuntuu ettei maitoa tule eikä imetykseen jaksa keskittyä stressin takia, mutta en ainakaan enää aio lopettaa imetystä sen takia mitä muut sanoo.. Kiitos faktoista, niitä kaipailinkin!

aloittaja... kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

Tällä hetkellä tuntuu ettei maitoa tule eikä imetykseen jaksa keskittyä stressin takia, mutta en ainakaan enää aio lopettaa imetystä sen takia mitä muut sanoo.. Kiitos faktoista, niitä kaipailinkin!

Lue lisää

löytyy lisää osoitteessa http://www.imetys.fi/itu/101_eka.php

Kyllä, varmasti jokainen tuntee terveitä pullolapsia - suurin osahan ihmisistä nyt ylipäänsä on ainakin lapsina terveitä, joten eipä tuo ihme ole. Tuosta linkistä kuitenkin löytyy uskonvahvistusta lähdeviitteineen. Kaikki siis perustuu tutkittuun tietoon. Oli miten oli ja kävi miten kävi, vaivannäkösi ei ole ollut turhaa. Eikä ole tulevaisuudessakaan, jos päätät vielä yrittää.

Hyvää jatkoa:) Toivottavasti imettämisestä jää mukaviakin muistoja. Niitä ainakin itselläni piisaa, mutta täytyy tunnustaa, että useimmat ajoittuvat kyllä tuon neljän kuukauden paremmalle puolelle...

imettäjä kirjoitti:

löytyy lisää osoitteessa http://www.imetys.fi/itu/101_eka.php

Kyllä, varmasti jokainen tuntee terveitä pullolapsia - suurin osahan ihmisistä nyt ylipäänsä on ainakin lapsina terveitä, joten eipä tuo ihme ole. Tuosta linkistä kuitenkin löytyy uskonvahvistusta lähdeviitteineen. Kaikki siis perustuu tutkittuun tietoon. Oli miten oli ja kävi miten kävi, vaivannäkösi ei ole ollut turhaa. Eikä ole tulevaisuudessakaan, jos päätät vielä yrittää.

Hyvää jatkoa:) Toivottavasti imettämisestä jää mukaviakin muistoja. Niitä ainakin itselläni piisaa, mutta täytyy tunnustaa, että useimmat ajoittuvat kyllä tuon neljän kuukauden paremmalle puolelle...

Lue lisää

Kiitos vastauksesta :)
Kyllä on jäänyt mukaviakin muistoja, varsinkin alkuvaikeuksien jälkeen (meillä ei imetys lähteny millään käyntiin alussa..) mutta kokoajan helpottaa kun tuntuu että vauva syö harvemmin ja vähemmän aikaa..
Hyvää jatkoa myös sinulle :)

Laitoinpa kyllä jo että neuvolassa kertoivat kyseisen asian, joten neuvolasta nimen omaan oon kyselly asiaa. JA LISÄKSI kirjoitin että annan luumusosetta lisäksi kun ei toimi maha, joten asiasta ottanut selvää olen ja sille myös jotain teen. Mutta kiitos paljon haukuista, paska mikä paska.

aloittaja... kirjoitti:

Laitoinpa kyllä jo että neuvolassa kertoivat kyseisen asian, joten neuvolasta nimen omaan oon kyselly asiaa. JA LISÄKSI kirjoitin että annan luumusosetta lisäksi kun ei toimi maha, joten asiasta ottanut selvää olen ja sille myös jotain teen. Mutta kiitos paljon haukuista, paska mikä paska.

Lue lisää

..REALtippoja?? Tosi "helppo" antaa; 5 tippaa/ pvä. Maitohappobakteereja siis... Vois ehdottomasti olla apua. Annat vaikka luumun kans?

Ja ethän nyt TURHAAN ole neljää kuukautta imettäny. Hyvä äiti olet!! :) ..Ala antaa korviketta ja heitä imetys jo pois jos se ei tosissaan tunnu sinusta hyvältä. Voisi olla että voit vauvasi kanssa paljon paremmin kun antaisit pulloa?? ..Mutta kyllä on ihan totta että imetys on kummiskin vaivattominta! ..Usko pois, kun tulee ruoat kehiin alkaa sotku ja ruokien valmistus, matkoilla kuskaus/ lämmitykset jne...
Ja jos tupakoit ni muista vaa pitää reilu tauko enneko imetät.. Etes pari tuntia jos mahd.?

321321321 kirjoitti:

..REALtippoja?? Tosi "helppo" antaa; 5 tippaa/ pvä. Maitohappobakteereja siis... Vois ehdottomasti olla apua. Annat vaikka luumun kans?

Ja ethän nyt TURHAAN ole neljää kuukautta imettäny. Hyvä äiti olet!! :) ..Ala antaa korviketta ja heitä imetys jo pois jos se ei tosissaan tunnu sinusta hyvältä. Voisi olla että voit vauvasi kanssa paljon paremmin kun antaisit pulloa?? ..Mutta kyllä on ihan totta että imetys on kummiskin vaivattominta! ..Usko pois, kun tulee ruoat kehiin alkaa sotku ja ruokien valmistus, matkoilla kuskaus/ lämmitykset jne...
Ja jos tupakoit ni muista vaa pitää reilu tauko enneko imetät.. Etes pari tuntia jos mahd.?

Lue lisää

Kiitos vastauksesta =)
Neuvolassakin sanoivat nuista tipoista mutta aattelin kokeilla ensin luumua, kun tuntuu hurjalle antaa näin pienelle niin monia eri tippoja.. Mutta maitohappobakteeritko auttaa mahan toiminnassa tosiaan? Paremmin kuin mallas tai luumu..? Pitäneekin kokeilla. Ehkä en lopeta vielä imetystä, mutta välillä ottaa päähän kun ei hyötyjä huomaa. Kiitos rohkaisusta =)

aloittaja.. kirjoitti:

Kiitos vastauksesta =)
Neuvolassakin sanoivat nuista tipoista mutta aattelin kokeilla ensin luumua, kun tuntuu hurjalle antaa näin pienelle niin monia eri tippoja.. Mutta maitohappobakteeritko auttaa mahan toiminnassa tosiaan? Paremmin kuin mallas tai luumu..? Pitäneekin kokeilla. Ehkä en lopeta vielä imetystä, mutta välillä ottaa päähän kun ei hyötyjä huomaa. Kiitos rohkaisusta =)

Lue lisää

..oli heti vauvan ollessa noin 2vkoa (? muistaakseni) eka rintatulehdus jolloin sain lääkekuurin. Lääkäri suositteli antamaan vauvalle maitohappobakteereja (Rela Drops) koska lääkekuurilla voisi olla vaikutusta vauvaan. (kyseessä kummiskin kuuri jota siis saa syödä kun imettää..)
No vauva nyt siis reilun 6kk ja mulla on ollu 4 vai peräti 5 rintatulehdusta ja tipat on ollu kovassa käytössä.
Tiedä häntä sitte onko ne niin hulluna auttanu mutta ei ole pahemmin meillä massua itketty..
Kalliita ne vaan on penteleet!! :(

Alkup, ei se imetys tee hyväksi ja korvike huonoksi. Ruokkimista se pullokin on. Sulla on takana 4kk imetystä, se on hyvä sekin ja jos kerta stressaa kovin, tee omat ratkaisusi. Mun tuttavapiirissä on sekä imettäneitä että pullottaneita, kukaan ei katso ylen toisen tapaa antaa ruokaa.

Voisi kai alkaa tosiaan antaa muutakin ruokaa ja muita soseita, jotenkin vaan tuntuu ettei kukaan arvosta enää imetystä..syötän pullostakin omaa välillä ja välillä tuntuu että siitäkin tulee huono omatunto, ei mikään oo hyvä toisten mielestä! Harmittaa kun tekee parhaansa mutta välillä tuntuu ettei mikään oo oikein.
Lapsen isän kanssa välit tosi huonona niin yksin joutunut kaiken tekemään niin tuntuu että kaikki leviää käsiin, tiskejä kertyy ja pyykit odottaa koneessa ja kämppä sekaisin. Eihän niitä kai paljoa ole, mutta aika menee imetykseen ja lapsen hoitoon niin vähäisetkin työt tuntuu raskailta.
Vauvakin tänään tosi itkuinen ollut, kauhea stressi päällä. En haluis lopettaa imetystä kokonaan, mutta kai vaan välillä kaipais että joku huomais arvon kaikelle mitä oon tehny ja saisi vähän kehujakin.. En kyllä tiiä sitten auttaisko stressiä jos kävisi yksin jossain, vai tulisko vaan sellainen olo että oon luovuttanu.

Tuntuu että korvikkeen antajilla on elo yhtä juhlaa!

...... kirjoitti:

Alkup, ei se imetys tee hyväksi ja korvike huonoksi. Ruokkimista se pullokin on. Sulla on takana 4kk imetystä, se on hyvä sekin ja jos kerta stressaa kovin, tee omat ratkaisusi. Mun tuttavapiirissä on sekä imettäneitä että pullottaneita, kukaan ei katso ylen toisen tapaa antaa ruokaa.

Lue lisää

Moni sanookin juuri näin että molemmat tavat yhtä hyviä, miksi sitten kannattaa imettää? Ja miksi tulee huono omatunto jos ei imetä, vaikka imetys tuntuu ihan turhalle...:/

aloittaja... kirjoitti:

Voisi kai alkaa tosiaan antaa muutakin ruokaa ja muita soseita, jotenkin vaan tuntuu ettei kukaan arvosta enää imetystä..syötän pullostakin omaa välillä ja välillä tuntuu että siitäkin tulee huono omatunto, ei mikään oo hyvä toisten mielestä! Harmittaa kun tekee parhaansa mutta välillä tuntuu ettei mikään oo oikein.
Lapsen isän kanssa välit tosi huonona niin yksin joutunut kaiken tekemään niin tuntuu että kaikki leviää käsiin, tiskejä kertyy ja pyykit odottaa koneessa ja kämppä sekaisin. Eihän niitä kai paljoa ole, mutta aika menee imetykseen ja lapsen hoitoon niin vähäisetkin työt tuntuu raskailta.
Vauvakin tänään tosi itkuinen ollut, kauhea stressi päällä. En haluis lopettaa imetystä kokonaan, mutta kai vaan välillä kaipais että joku huomais arvon kaikelle mitä oon tehny ja saisi vähän kehujakin.. En kyllä tiiä sitten auttaisko stressiä jos kävisi yksin jossain, vai tulisko vaan sellainen olo että oon luovuttanu.

Tuntuu että korvikkeen antajilla on elo yhtä juhlaa!

Lue lisää

Paras asia lapsellesi on jaksava äiti. Täällä on näköjään aika paljon noita sädekehä-äitejä:) Meillä tuo hiekkiksen äiti porukka oli taas ihan päinvastaista. Kaikkien piti koko ajan imettää , hössöttää siitä , kestoilla ja vauvan olla rääsyissä. Oikein kilvoittelivat siitä. Itse tykkään kauniista vaatteista lapsella ja itselläni. Liinat koin ahdistavina ja epäkäytännöllisinä. Sektion jälkeen ei myöskään maitoa heti tullut kovien kipujen takia. Päätin puhaltaa pelin poikki ja kuunnella itseäni. Totuus on kun laitat sen kotioven kiinni se on sinä ja mahdollinen puolisosi , jotka elätte vauva-arkea. Ajatus tissit paljaana kulkemisesta ihmisten ilmilla tuntui myös lähinnä kiusalliselta.
Meille vakiintui aika pian seuraavanlainen rytmi. Käytin kertakäyttövaippoja , sain väliin lepotuokion. Maitoa tuli kun en ollut niin väsynyt. Viimeiseksi noin 22 aikaan yötä vasten annoin aina tuttelia , muutenkin pari kertaa päivässä. Nukutin lasta ulkona vaunuissa , nukkuikin paremmin. Annoin 3kk eteenpäin makuannoksina hedelmäsoseita ja maissia. MItään masu ongelmia ei ollut ikinä. Allergioita ei ole näkynyt , nyt jo 2v.. ja painokäyrä lähti nousuun. Naapuriston pelkästään tissillä olleet kaksi lasta. Sama ongelma kova vatsa , kitisee vähän väliä. Äidin maito sulaa kovin helposti , joo myös se takamaito ja molemmat ovat allergisia.. Eli itse kannatan fanaattisuuden jättämistä pois kokonaan. Lopettelin sitten 11kk ja 2viikkoa tuon imettämisen kokonaan kun lapsi itse kieltäytyi ja juoksi karkuun. Käveli 10kk eteenpäin. Sinä teet niinkuin itse jaksat , ei se neuvolan täti ole teillä kotona kumminkaan:) Kirjoituksellani ei ole tarkoitus loukata megaluomuilijoitakaan. Jos hyvältä tuntuu , siitä vaan:) Annetaan jokaisen olla äiti tavallaan.

aloittaja.. kirjoitti:

Moni sanookin juuri näin että molemmat tavat yhtä hyviä, miksi sitten kannattaa imettää? Ja miksi tulee huono omatunto jos ei imetä, vaikka imetys tuntuu ihan turhalle...:/

Lue lisää

..sä oot kummiskin jo neljä kuukautta imettäny.. Se on ehdottomasti parempi ku ei mitn! :)
Hyvästi on vauveli kerinny saaha vastustuskykyä...

aloittaja... kirjoitti:

Voisi kai alkaa tosiaan antaa muutakin ruokaa ja muita soseita, jotenkin vaan tuntuu ettei kukaan arvosta enää imetystä..syötän pullostakin omaa välillä ja välillä tuntuu että siitäkin tulee huono omatunto, ei mikään oo hyvä toisten mielestä! Harmittaa kun tekee parhaansa mutta välillä tuntuu ettei mikään oo oikein.
Lapsen isän kanssa välit tosi huonona niin yksin joutunut kaiken tekemään niin tuntuu että kaikki leviää käsiin, tiskejä kertyy ja pyykit odottaa koneessa ja kämppä sekaisin. Eihän niitä kai paljoa ole, mutta aika menee imetykseen ja lapsen hoitoon niin vähäisetkin työt tuntuu raskailta.
Vauvakin tänään tosi itkuinen ollut, kauhea stressi päällä. En haluis lopettaa imetystä kokonaan, mutta kai vaan välillä kaipais että joku huomais arvon kaikelle mitä oon tehny ja saisi vähän kehujakin.. En kyllä tiiä sitten auttaisko stressiä jos kävisi yksin jossain, vai tulisko vaan sellainen olo että oon luovuttanu.

Tuntuu että korvikkeen antajilla on elo yhtä juhlaa!

Lue lisää

vain korviketta, niin kaiken muuntyön lisäksi sinulla olisi ollut pullojen tiskaukset ja keitot ym...

Kukaan muu kuin hiljattain synnytänyt äiti eiole yhtä hyvä tunemaan syyllisyyttä vähän joka asiasta.

Nyt tuntuu että tuo imetys ei ole asian ydin sun kohdallla, vaan uupumus, väsymys ja mahdollinen synnytyksen jälkeinen mesennus ( erittäin yleistä). Puhu tästä neuvolassa j kysy mistä voisi saada lisä apua, jos mies tai omat vanhemmat ole mahdollisia. Miehet ei aina tajua tuoreen äidin tilaa, vaan ihmettelee mikä on kun kaiken pitäisi olla niin hyvin. Eikä sitä tajua aina äiti itsekään

321321321 kirjoitti:

..sä oot kummiskin jo neljä kuukautta imettäny.. Se on ehdottomasti parempi ku ei mitn! :)
Hyvästi on vauveli kerinny saaha vastustuskykyä...

Tosiaan se vastustuskyky kuulemma on hyödyksi tupakoivien äitien lapsilla.. On kai se hyvä että on imettänyt, mutta mä oon ihan sekasin tästä syöttö-hommasta jostain syystä! Tuntuu tosi hankalalle tietää mitä vois antaa ja minkä verran ja kannattaako ees antaa!

Kuuntele itseäsi kirjoitti:

Paras asia lapsellesi on jaksava äiti. Täällä on näköjään aika paljon noita sädekehä-äitejä:) Meillä tuo hiekkiksen äiti porukka oli taas ihan päinvastaista. Kaikkien piti koko ajan imettää , hössöttää siitä , kestoilla ja vauvan olla rääsyissä. Oikein kilvoittelivat siitä. Itse tykkään kauniista vaatteista lapsella ja itselläni. Liinat koin ahdistavina ja epäkäytännöllisinä. Sektion jälkeen ei myöskään maitoa heti tullut kovien kipujen takia. Päätin puhaltaa pelin poikki ja kuunnella itseäni. Totuus on kun laitat sen kotioven kiinni se on sinä ja mahdollinen puolisosi , jotka elätte vauva-arkea. Ajatus tissit paljaana kulkemisesta ihmisten ilmilla tuntui myös lähinnä kiusalliselta.
Meille vakiintui aika pian seuraavanlainen rytmi. Käytin kertakäyttövaippoja , sain väliin lepotuokion. Maitoa tuli kun en ollut niin väsynyt. Viimeiseksi noin 22 aikaan yötä vasten annoin aina tuttelia , muutenkin pari kertaa päivässä. Nukutin lasta ulkona vaunuissa , nukkuikin paremmin. Annoin 3kk eteenpäin makuannoksina hedelmäsoseita ja maissia. MItään masu ongelmia ei ollut ikinä. Allergioita ei ole näkynyt , nyt jo 2v.. ja painokäyrä lähti nousuun. Naapuriston pelkästään tissillä olleet kaksi lasta. Sama ongelma kova vatsa , kitisee vähän väliä. Äidin maito sulaa kovin helposti , joo myös se takamaito ja molemmat ovat allergisia.. Eli itse kannatan fanaattisuuden jättämistä pois kokonaan. Lopettelin sitten 11kk ja 2viikkoa tuon imettämisen kokonaan kun lapsi itse kieltäytyi ja juoksi karkuun. Käveli 10kk eteenpäin. Sinä teet niinkuin itse jaksat , ei se neuvolan täti ole teillä kotona kumminkaan:) Kirjoituksellani ei ole tarkoitus loukata megaluomuilijoitakaan. Jos hyvältä tuntuu , siitä vaan:) Annetaan jokaisen olla äiti tavallaan.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta =)

"Annetaan jokaisen olla äiti tavallaan." Kuulostaa hyvälle. Tuntuu vaan ettei noin ole. Minä varmaan kaipaisin lähelle jonkun toisen äidin joka imettää myös, kun kaikki ympärillä kannattaa vaan pulloruokintaa niin imetys ei tunnu luonnolliselle. PAITSI kun ollaan kahdestaan kotona ja katon lempi ohjelmaa ja vauva syö tissiä, silloin tuntuu luonnolliselle.. Piilo-imettäjäksi alettava varmaan :O

Sitten on nolo juttu myös tämä, että en oikein ymmärrä mitä nämä paljon puhutut makuannokset on! Siis tarkoittaako yhtä lusikallista päivässä vai että yksi purkki päivässä? Annetaanko viikko yhtä sosetta, sitten toista toinen viikko ja kolmatta kolmas, ja neljäntenä taas ensimmäistä sosetta jne vai voiko sitten antaa vaikka montaa eri sosetta samana päivänä?

Miks mä ees mietin tälläisia juttuja...! Ei kukaan muu tunnu miettivän, kaikille muille asiat itsestäänselvyyksiä alusta asti..

antanut kirjoitti:

vain korviketta, niin kaiken muuntyön lisäksi sinulla olisi ollut pullojen tiskaukset ja keitot ym...

Kukaan muu kuin hiljattain synnytänyt äiti eiole yhtä hyvä tunemaan syyllisyyttä vähän joka asiasta.

Nyt tuntuu että tuo imetys ei ole asian ydin sun kohdallla, vaan uupumus, väsymys ja mahdollinen synnytyksen jälkeinen mesennus ( erittäin yleistä). Puhu tästä neuvolassa j kysy mistä voisi saada lisä apua, jos mies tai omat vanhemmat ole mahdollisia. Miehet ei aina tajua tuoreen äidin tilaa, vaan ihmettelee mikä on kun kaiken pitäisi olla niin hyvin. Eikä sitä tajua aina äiti itsekään

Lue lisää

No siltä alkaa tuntua itestäkin että jotain tässä on taustalla muutakin, kun teki niin tai näin niin tuntuu kun tekisi väärin. Lapsen isä ei tajua yhtään! Voi helposti viikon olla juomassa ja unohtaa kaikki kotityöt ja muut. Tuntuu että kaikki mitä teen teen liian raskaasti. Muut vaan menee ja pitää hauskaa.
Kuten pulloruokkijat (tuntuu ainakin), että lähtee viihteelle kun vauva on 2vk vanha... En ees tajua miten voi tuntua että mulla on kaikkein vaikeinta ja omistaudun lapselle ihan turhaan kun kukaan muu ei niin tee!

Uskon että äidinmaidosta on hyötyä, mutta en kuulu fanaattisiin imetys intoilijoihin.
Nyt kun olen nähnyt vauvan ilon imettäessä olen kuitenkin siitä saanut itsekkin iloa.
Mutta jos ei saa niin uskon vauvan arvostavan hyvin voivaa läsnäolevaa hellivää äitiä enemmän kuin tuskaista imettäjää.
Ja kuten tuossa sanoin oma vauvani aivan selkeästi kaipaa jo tuhdimpaakin ravintoa.
Neuvolan suositukset ovat vain keskiverto arvioita. Omaa lasta tarkkailemalla näkee paremmin. Oma syöminen vaikuttaa maitoon..ala itsekkin syömään luumuja :)
Muussa ruuassa sitten täytyy katsoa että kaikki vitamiinit tulee saatua.
Ja vielä olet antanut jo hyvän alun vauvalle imettämällä ei sinun kärsimysnäytelmää tarvitse asiasta enää tehdä.

Loppujen lopuksi oon jo kahdesti meinannu lopettaa imetyksen, mutta sitten saanut jostain uutta intoa siihen.. Ihme että maidontuotanto pysynyt hyvänä vaikka välillä imetin vähemmän ja syötin pumpattua pullosta (lisänä korviketta loraus että riitti maito). Saa nähdä ens neuvolassa onko vauvan paino noussu tarpeeksi, mutta tuskin siitä haittaa on jos välillä syöttää muutakin, tosiaan osittais-imettäisi.. JOS imetyksestä on sitten hyötyä, kun saisi jostain jonkun konkreettisen esimerkin tai tieteellisen tutkimustuloksen niin ehkä usko palautuisi.. Ei oo mukava stressaantunut äitikään olla! Mun vastaus saatto olla vähän sekava kun kiireessä laitan.

Mutta paljon lukee juttuja joissa pulloruokkijoita haukutaan "no anna mennä jos oma napa on tärkein" "syötä vaan pullosta jos shoppailu ja biletys on tärkeämpää kuin oma lapsi"...ym ym... Oon jo ihan sekaisin mitä pitäs tehdä kun toiset sanoo toista!
Siis ONKO se imetys sitten ollenkaan tärkeää vai ei?

aloittaja... kirjoitti:

Mutta paljon lukee juttuja joissa pulloruokkijoita haukutaan "no anna mennä jos oma napa on tärkein" "syötä vaan pullosta jos shoppailu ja biletys on tärkeämpää kuin oma lapsi"...ym ym... Oon jo ihan sekaisin mitä pitäs tehdä kun toiset sanoo toista!
Siis ONKO se imetys sitten ollenkaan tärkeää vai ei?

Lue lisää

Siis tottakai imetys on tärkeää ja sillä on merkitystä! Käy katsomassa imetystukilistan sivut niin saat faktoja imetyksen hyödyistä!

aloittaja... kirjoitti:

Mutta paljon lukee juttuja joissa pulloruokkijoita haukutaan "no anna mennä jos oma napa on tärkein" "syötä vaan pullosta jos shoppailu ja biletys on tärkeämpää kuin oma lapsi"...ym ym... Oon jo ihan sekaisin mitä pitäs tehdä kun toiset sanoo toista!
Siis ONKO se imetys sitten ollenkaan tärkeää vai ei?

Lue lisää

Kirjoitit, että pulloruokkijakaverisi saavat viettää menevämpää elämää, bilettämässä käyvät jo vauvan ollessa ihan pikkuinen, arvostelevat imetystäsi... okei, mietitään vähän. Ensinnäkin, onko tuo ensiksi mainitsemani mielestäsi vauvan kannalta jotenkin ihailtava asia? Minusta biletykset voi ihan hyvin jättää muutamaksi kuukaudeksi vähemmälle, jos se on imetyksen hinta. Vauvalle tekee hyvää olla äidin kanssa pienenä mahdollisimman paljon. Jos kaipaa taukoa vauvasta, sen voi tehdä muullakin tavalla kuin lähteä koko yöksi bilettämään.

Toisekseen, moni imetyksessä epäonnistuja on siitä salaa katkera ja vihainen. Pahaa oloa sitten puretaan mitätöimällä muiden imetyksen arvoa ja koittamalla saada muitakin lopettamaan imetys latistavilla kommenteilla - juuri sellaisilla, joita olet saanut ystäviltäsi. Sinun on paras vain unohtaa ne kommentit. Päätä itse omat asiasi omien mielipiteidesi pohjalta, älä sen mukaan, mitä muut tekevät! Jos muut ruokkivat lapsensa pullolla, sinun ei tarvitse tehdä niin. Jos muut tupakoivat, se ei tarkoita, että sinun on pakko. Jotenkin kirjoituksistasi tulee tunne, että tahdot olla samanlainen, kuin muut, vaikka se sitten tarkoittaisi huonojen päätösten tekemistä.

Imetyksen hyödyistä on tuhat ja yksi tutkimusta. Allergioiden välttäminen ei kuulu edes painavimpiin syihin imettää. Jostain imetystukilistalta löytänet kattavan valikoiman erilaisia tutkimuksia kaikenlaisista imetyksen hyödyistä, sen kuin vain valitset minkä vain niin perusteluja saat. Imettämällä annat vauvallesi läheisyyttä ja turvaa, joka on erilaista, kuin pullosta annettaessa. vauvat rakastavat tissin imemistä, se on heille synnynnäinen tapa hakea lohtua. Imettäessä kuluttamasi tunnit maksavat itsensä takaisin lapsesi saadessa hyvän perusturvallisuuden ja sen kautta lähtökohdat hyvään itsetuntoon. Jos ruokkisit pullolla, et ehkä olisi ollenkaan niin paljon kontaktissa lapseesi, et ainakaan samalla tavalla. Tämän ei sitten ollut tarkoitus syyllistää korvikkeen antajia, btw.

Jos olet kahden vaiheilla imetyksen suhteen, eli et välttämättä tahtoisi lopettaa, niin ehkä voisit motivoida itseäsi lukemalla jotain oikein imetysmyönteistä tekstiä? Jotain, missä imetystä hehkutetaan oikein kunnolla. Voisit myös ehkä liittyä jollekin foorumille, jossa on paljon imetysmyönteisiä ihmisiä? Imetyshehkutusta löytyy sieltä imetystukilistalta ja maitolaituri-foorumilta. Esimerkiksi Ysv-foorumilla suurin osa kirjoittajista lienee imetysmyönteisiä ja joukossa on todella pitkäänkin imettäneitä.

4 kk tytön äiti kirjoitti:

Kirjoitit, että pulloruokkijakaverisi saavat viettää menevämpää elämää, bilettämässä käyvät jo vauvan ollessa ihan pikkuinen, arvostelevat imetystäsi... okei, mietitään vähän. Ensinnäkin, onko tuo ensiksi mainitsemani mielestäsi vauvan kannalta jotenkin ihailtava asia? Minusta biletykset voi ihan hyvin jättää muutamaksi kuukaudeksi vähemmälle, jos se on imetyksen hinta. Vauvalle tekee hyvää olla äidin kanssa pienenä mahdollisimman paljon. Jos kaipaa taukoa vauvasta, sen voi tehdä muullakin tavalla kuin lähteä koko yöksi bilettämään.

Toisekseen, moni imetyksessä epäonnistuja on siitä salaa katkera ja vihainen. Pahaa oloa sitten puretaan mitätöimällä muiden imetyksen arvoa ja koittamalla saada muitakin lopettamaan imetys latistavilla kommenteilla - juuri sellaisilla, joita olet saanut ystäviltäsi. Sinun on paras vain unohtaa ne kommentit. Päätä itse omat asiasi omien mielipiteidesi pohjalta, älä sen mukaan, mitä muut tekevät! Jos muut ruokkivat lapsensa pullolla, sinun ei tarvitse tehdä niin. Jos muut tupakoivat, se ei tarkoita, että sinun on pakko. Jotenkin kirjoituksistasi tulee tunne, että tahdot olla samanlainen, kuin muut, vaikka se sitten tarkoittaisi huonojen päätösten tekemistä.

Imetyksen hyödyistä on tuhat ja yksi tutkimusta. Allergioiden välttäminen ei kuulu edes painavimpiin syihin imettää. Jostain imetystukilistalta löytänet kattavan valikoiman erilaisia tutkimuksia kaikenlaisista imetyksen hyödyistä, sen kuin vain valitset minkä vain niin perusteluja saat. Imettämällä annat vauvallesi läheisyyttä ja turvaa, joka on erilaista, kuin pullosta annettaessa. vauvat rakastavat tissin imemistä, se on heille synnynnäinen tapa hakea lohtua. Imettäessä kuluttamasi tunnit maksavat itsensä takaisin lapsesi saadessa hyvän perusturvallisuuden ja sen kautta lähtökohdat hyvään itsetuntoon. Jos ruokkisit pullolla, et ehkä olisi ollenkaan niin paljon kontaktissa lapseesi, et ainakaan samalla tavalla. Tämän ei sitten ollut tarkoitus syyllistää korvikkeen antajia, btw.

Jos olet kahden vaiheilla imetyksen suhteen, eli et välttämättä tahtoisi lopettaa, niin ehkä voisit motivoida itseäsi lukemalla jotain oikein imetysmyönteistä tekstiä? Jotain, missä imetystä hehkutetaan oikein kunnolla. Voisit myös ehkä liittyä jollekin foorumille, jossa on paljon imetysmyönteisiä ihmisiä? Imetyshehkutusta löytyy sieltä imetystukilistalta ja maitolaituri-foorumilta. Esimerkiksi Ysv-foorumilla suurin osa kirjoittajista lienee imetysmyönteisiä ja joukossa on todella pitkäänkin imettäneitä.

Lue lisää

vaikuttaa, että olet imetysmyönteinen ja haluat imettää, mutta et saa siihen ympäristöstäsi tukea etkä oikein tiedä miksi pitäisi imettää. Imetys on ehdottomasti lapselle ensisijainen vaihtoehto. Lue tosiaan noilta em. sivuilta imetykselle perusteita.

Yhtä en ymmärrä, kun sanotaan, et esim. matkalla pulloruokinta on kätevämpää. En yksinkertaisesti ymmärrä, että jos ollaan matkalla autossa jossain ja vauvalle iskee nälkä, miten pulloruokinta voi olla helpompaa kuin imetys? Imettämällä auto parkkiin tien sivuun ja vauva rinnalle, pulloruokinnalla ajele eteenpäin, etsi huoltoasemaa tms. jossa voit maidon lämmittää, jäähdyttele/lämmittele sopivaksi, vauva huutaa, huutaa, huutaa nälkäänsä..Yrität ruuvata tuttiosia kiinni.. Sama pätee kaiken maailman shoppailuun.

Olen kyllä huono vertailemaan, koska olen itse täysimettänyt lapseni yli vuoden ikäiseksi ( kiinteää) joten ei ole kokemusta pulloruokinnasta. Imettäjänä olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Minä en ole mikään "julkkisimettäjä" eli kylässä vaikkapa kavereiden kanssa tai kotona jos on vieraita tai kaupungilla kulkiessa, missä vain, en halua imettää muiden nähden, vaikkakin imetys onnistuu aika huomaamattomasti eikä rintoja todellakaan tarvitse kenellekään esitellä. Olen vain aina etsinyt rauhallisen nurkkauksen. Monesti on riittänyt,että olen jossain kahvilassa kääntänyt selän ovelle päin jolloin harva edes tajuaa mitä teen.

Ikävää,että sinun lähipiirisi ei ole imetysmyönteinen. Monesti imettäjälle riittää, että on edes yksi joka arvostaa imettämistä. Minusta tekstistäsi vilisee todella paljon muitakin asioita, jotka mielessäsi pyörivät ja elämää mutkistavat. Tuen puute on ehkä selkein. Kysele rohkeasti palstoilta ja neuvolasta tyhmiäkin kysymyksiä liittyen lapsen ruokintaan tai mihin vain. Nettineuvoihin pitää vain suhtautua kriittisesti.

Tuo soseiden maistelujuttu.. Ensin vauvalle tarjotaan vain pari lusikkaa kerrallaan uutta sosetta. Tämä siksi, että vauvan suolisto tottuu kiinteään ja nähdään aiheuttaako sose allergisia oireita. Siksi samaa sosetta aluksi kannattaa antaa useamman päivän peräkkäin eikä sotkea uusia makuja mukaan. Muutenhan et voi tietää mille lapsi on allerginen, jos oireita ilmaantuu. Tosin imettäjillä tämän osoittaminen on hankalampaa.
Siksikin samaa sosetta, ettei tarvitse montaa purkkia availla kun eihän ne avattuna säily kauan. (tarkista purkin kyljestä säilyvyysasiat)

Kun vauvan suolisto alkaa tottua kiinteisiin, eikä allergisia oireita tule, voi kiinteän määrää kasvattaa. Eli kerralla alkaa mennä ½ -1 purkkia hedelmäsoseita. Jotkut sanoo, että kannattaa aloittaa perunasta, porkkanasta ja maissista että lapsi ei totu liian makeaan aluksi. Hedelmäsoseethan ovat makeampia kuin em. kasvikset. Mutta aina uutta sosetta vain muutama lusikallinen allergiaoireiden vuoksi.

Hae itsellesi tukea neuvolasta, imetystukilistalta, sosiaalitoimistosta mistä vain. Muuten kotitöiden osuutta ihmettelen minäkin. Aikansa ne vievät, mutta ei koko päivää. Tarkkaile myös kuinka paljon aikaa menee netissä. Olet vastaillut aika ahkerasti täällä, joten istut aika paljon koneen ääressä. En moralisoi, vaan neuvon oikeasti katsomaan mihin aikasi kulutat. Nyt on kesä, mene ulos kävelylle vaikka lapsen kanssa ja nauti auringosta.

4 kk tytön äiti kirjoitti:

Kirjoitit, että pulloruokkijakaverisi saavat viettää menevämpää elämää, bilettämässä käyvät jo vauvan ollessa ihan pikkuinen, arvostelevat imetystäsi... okei, mietitään vähän. Ensinnäkin, onko tuo ensiksi mainitsemani mielestäsi vauvan kannalta jotenkin ihailtava asia? Minusta biletykset voi ihan hyvin jättää muutamaksi kuukaudeksi vähemmälle, jos se on imetyksen hinta. Vauvalle tekee hyvää olla äidin kanssa pienenä mahdollisimman paljon. Jos kaipaa taukoa vauvasta, sen voi tehdä muullakin tavalla kuin lähteä koko yöksi bilettämään.

Toisekseen, moni imetyksessä epäonnistuja on siitä salaa katkera ja vihainen. Pahaa oloa sitten puretaan mitätöimällä muiden imetyksen arvoa ja koittamalla saada muitakin lopettamaan imetys latistavilla kommenteilla - juuri sellaisilla, joita olet saanut ystäviltäsi. Sinun on paras vain unohtaa ne kommentit. Päätä itse omat asiasi omien mielipiteidesi pohjalta, älä sen mukaan, mitä muut tekevät! Jos muut ruokkivat lapsensa pullolla, sinun ei tarvitse tehdä niin. Jos muut tupakoivat, se ei tarkoita, että sinun on pakko. Jotenkin kirjoituksistasi tulee tunne, että tahdot olla samanlainen, kuin muut, vaikka se sitten tarkoittaisi huonojen päätösten tekemistä.

Imetyksen hyödyistä on tuhat ja yksi tutkimusta. Allergioiden välttäminen ei kuulu edes painavimpiin syihin imettää. Jostain imetystukilistalta löytänet kattavan valikoiman erilaisia tutkimuksia kaikenlaisista imetyksen hyödyistä, sen kuin vain valitset minkä vain niin perusteluja saat. Imettämällä annat vauvallesi läheisyyttä ja turvaa, joka on erilaista, kuin pullosta annettaessa. vauvat rakastavat tissin imemistä, se on heille synnynnäinen tapa hakea lohtua. Imettäessä kuluttamasi tunnit maksavat itsensä takaisin lapsesi saadessa hyvän perusturvallisuuden ja sen kautta lähtökohdat hyvään itsetuntoon. Jos ruokkisit pullolla, et ehkä olisi ollenkaan niin paljon kontaktissa lapseesi, et ainakaan samalla tavalla. Tämän ei sitten ollut tarkoitus syyllistää korvikkeen antajia, btw.

Jos olet kahden vaiheilla imetyksen suhteen, eli et välttämättä tahtoisi lopettaa, niin ehkä voisit motivoida itseäsi lukemalla jotain oikein imetysmyönteistä tekstiä? Jotain, missä imetystä hehkutetaan oikein kunnolla. Voisit myös ehkä liittyä jollekin foorumille, jossa on paljon imetysmyönteisiä ihmisiä? Imetyshehkutusta löytyy sieltä imetystukilistalta ja maitolaituri-foorumilta. Esimerkiksi Ysv-foorumilla suurin osa kirjoittajista lienee imetysmyönteisiä ja joukossa on todella pitkäänkin imettäneitä.

Lue lisää

Ei, ei se minusta oo mitenkään ihailtavaa että jätetään pieni vauva hoitoon ja lähdetään bilettämään.. Itse en niin voisi tehdä.
Tuota mieltä itsekkin oon että läheisyys on tärkeää tässä vaiheessa, ja toki kokoajan lapsen kanssa... Tuntuu vaan kun olisin ainut joka näin ajattelee, mutta olinkin väärässä (onneksi).
Oon kyllä käyny pari kertaa shoppeilemassa ja viettämässä muutaman tunnin omaa aikaa, mutta alkoholi ei siihen kuulu eikä yön yli pois oleminen.

Voisikohan kyse tosiaan olla siitä että ystäväni ovat alitajunnassa ainakin pahoillaan siitä etteivät onnistuneet itse imetyksessä ja siksi vähättelevät sitä! Hyvinkin mahdollista.
Teen kyllä omat päätökset, ja imetän. Huomasin eilenkin yöllä että taas yksi päivä takana kun vauva syönyt vaan rintaa ja olin ehkä vähän ylpeä itsestäni! Jotenkin tulee hieno olo, kun on kasvattanut lapsen ensin mahassa, sitten synnyttänyt, ja nyt jo 4kk ajan kasvattanut omalla maidolla.

Tupakointiin oon jo jäänyt koukkuun, ja vaikka tämä ei olekkaan mikään puolustus, niin kovan stressin takia tuntuu mahdottomalle olla polttamatta. Tuntuu että on ainut keino mikä auttaa jaksamaan kaiken paskan mitä niskaan taas tullut. Rauhoittavia lääkkeitä kun ei voi nyt käyttää...

Pitänee käydä lukemassa niistä hyödyistä imetystukilistalta, kiitos vinkistä! Jotain sellaista kaipasinkin: faktaa etten tee turhaa työtä.

Tähän väliin voisin myös laittaa, että tiedän kyllä muutakan hyödyn jo nyt, nimittäin rahaa ei mene ruokaan ja raskausläskit tippuu ;) (pilke silmäkulmassa sanottuna..)

kiitos paljon vastauksesta!

aloittajalle kirjoitti:

vaikuttaa, että olet imetysmyönteinen ja haluat imettää, mutta et saa siihen ympäristöstäsi tukea etkä oikein tiedä miksi pitäisi imettää. Imetys on ehdottomasti lapselle ensisijainen vaihtoehto. Lue tosiaan noilta em. sivuilta imetykselle perusteita.

Yhtä en ymmärrä, kun sanotaan, et esim. matkalla pulloruokinta on kätevämpää. En yksinkertaisesti ymmärrä, että jos ollaan matkalla autossa jossain ja vauvalle iskee nälkä, miten pulloruokinta voi olla helpompaa kuin imetys? Imettämällä auto parkkiin tien sivuun ja vauva rinnalle, pulloruokinnalla ajele eteenpäin, etsi huoltoasemaa tms. jossa voit maidon lämmittää, jäähdyttele/lämmittele sopivaksi, vauva huutaa, huutaa, huutaa nälkäänsä..Yrität ruuvata tuttiosia kiinni.. Sama pätee kaiken maailman shoppailuun.

Olen kyllä huono vertailemaan, koska olen itse täysimettänyt lapseni yli vuoden ikäiseksi ( kiinteää) joten ei ole kokemusta pulloruokinnasta. Imettäjänä olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Minä en ole mikään "julkkisimettäjä" eli kylässä vaikkapa kavereiden kanssa tai kotona jos on vieraita tai kaupungilla kulkiessa, missä vain, en halua imettää muiden nähden, vaikkakin imetys onnistuu aika huomaamattomasti eikä rintoja todellakaan tarvitse kenellekään esitellä. Olen vain aina etsinyt rauhallisen nurkkauksen. Monesti on riittänyt,että olen jossain kahvilassa kääntänyt selän ovelle päin jolloin harva edes tajuaa mitä teen.

Ikävää,että sinun lähipiirisi ei ole imetysmyönteinen. Monesti imettäjälle riittää, että on edes yksi joka arvostaa imettämistä. Minusta tekstistäsi vilisee todella paljon muitakin asioita, jotka mielessäsi pyörivät ja elämää mutkistavat. Tuen puute on ehkä selkein. Kysele rohkeasti palstoilta ja neuvolasta tyhmiäkin kysymyksiä liittyen lapsen ruokintaan tai mihin vain. Nettineuvoihin pitää vain suhtautua kriittisesti.

Tuo soseiden maistelujuttu.. Ensin vauvalle tarjotaan vain pari lusikkaa kerrallaan uutta sosetta. Tämä siksi, että vauvan suolisto tottuu kiinteään ja nähdään aiheuttaako sose allergisia oireita. Siksi samaa sosetta aluksi kannattaa antaa useamman päivän peräkkäin eikä sotkea uusia makuja mukaan. Muutenhan et voi tietää mille lapsi on allerginen, jos oireita ilmaantuu. Tosin imettäjillä tämän osoittaminen on hankalampaa.
Siksikin samaa sosetta, ettei tarvitse montaa purkkia availla kun eihän ne avattuna säily kauan. (tarkista purkin kyljestä säilyvyysasiat)

Kun vauvan suolisto alkaa tottua kiinteisiin, eikä allergisia oireita tule, voi kiinteän määrää kasvattaa. Eli kerralla alkaa mennä ½ -1 purkkia hedelmäsoseita. Jotkut sanoo, että kannattaa aloittaa perunasta, porkkanasta ja maissista että lapsi ei totu liian makeaan aluksi. Hedelmäsoseethan ovat makeampia kuin em. kasvikset. Mutta aina uutta sosetta vain muutama lusikallinen allergiaoireiden vuoksi.

Hae itsellesi tukea neuvolasta, imetystukilistalta, sosiaalitoimistosta mistä vain. Muuten kotitöiden osuutta ihmettelen minäkin. Aikansa ne vievät, mutta ei koko päivää. Tarkkaile myös kuinka paljon aikaa menee netissä. Olet vastaillut aika ahkerasti täällä, joten istut aika paljon koneen ääressä. En moralisoi, vaan neuvon oikeasti katsomaan mihin aikasi kulutat. Nyt on kesä, mene ulos kävelylle vaikka lapsen kanssa ja nauti auringosta.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta!

Matkalla ruokkimisesta sen verran, että huoneenlämpöistä sosetta ja velliä voi syöttää ilman lämmitystä matkan aikana, MUTTA jos kahdestaan olisin vauvan kanssa matkalla niin varmasti imettäisin koska silloin ei olisi mitään kiirettä ja ei tulisi matkalla likaisia pulloja ym. Mutta tosiaan lämmitys ei taida olla välttämätöntä ruuille joita voi avaamattomana säilyttää huoneenlämmössä. Kylmässä pidettävät toki pitäisi lämmittää...

Koneella en ehdi olemaan kuin muutaman kerran päivässä, sillon käyn katsomassa vastaamassa täällä, muuten en kyllä jouda koneella istumaan, mutta pienen lepohetken välillä itselleni suon ja tosiaan helpottaa stressiä kun saa keskustella välillä ihmisten kanssa jotka eivät pidä imetystä turhana - saa uutta voimaa imettämiseen.

On niin poikki ettei aina jaksa lähteä kävelylle, ja harmittaa kun ei ole juttuseuraa kun lähtee jonnekin, meinaa olla yksinäinen olo ja ehkä senkin takia käyttää aikaa juttelupalstoilla.. Pienen vauvan kanssa kun päivät viettää niin kaipaa välillä aikuista juttuseuraa! Ja tukea..

Kiitos vastauksestasi!=)

"lapsi kasvaa nopeasti ja se on vain pieni hetki elämää"-periaatteella minäkin menen. Oma äitinikin sanoi että kun muutaman kuukauden imetät, niin jälkeenpäin tuntuu että tosi äkkiä mennyt aika eikä se ole kuin pieni hetki koko elämässä. Vaikka sit menisikin kaikki aika imetykseen ja lapsen hoitoon...
Toivoisi vaan että lähellä olisi muitakin imettäviä, niin ei olisi niin orpo olo.
Esim. jos joku soittaa että voiko tulla käymään tai voidaanko tehdä jotain, niin aina joutuu sanomaan että aletaan juuri syömään että parin tunnin päästä olisi aikaa.. Ovat sitten ihmeissään että miten joku jaksaa niin kauan imettää.. Jotenkin tuntuu kurjalle kun omat ystävät eivät sano että tulevat silti kylään tai vaikka juttuseuraksi kun vauva syö vaan välttelevät. Eiköhän kaikki ole kuitenkin tissin nähneet?! Ja ei sitä kyllä edes näy kun vauva syö. Vähän saattaa epäselviä vastauksia olla kun kiireellä kirjoittelen, mutta luen kyllä kaikki vastaukset huolella ja ehkä vielä uudelleenkin ajan kanssa :)

Kerroit että sinulla on kokemusta molemmista ruokinta tavoista, joten voisitko kertoa että huomasitko omassa jaksamisessa mitään eroa? Tuntuu että imetys vie energian, mutta itsellä vaan yksi lapsi joten ei ole mitään mihin verrata. Onko pulloruokkiva äiti virkeämpi, tai olitko?

aloittaja... kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi!=)

"lapsi kasvaa nopeasti ja se on vain pieni hetki elämää"-periaatteella minäkin menen. Oma äitinikin sanoi että kun muutaman kuukauden imetät, niin jälkeenpäin tuntuu että tosi äkkiä mennyt aika eikä se ole kuin pieni hetki koko elämässä. Vaikka sit menisikin kaikki aika imetykseen ja lapsen hoitoon...
Toivoisi vaan että lähellä olisi muitakin imettäviä, niin ei olisi niin orpo olo.
Esim. jos joku soittaa että voiko tulla käymään tai voidaanko tehdä jotain, niin aina joutuu sanomaan että aletaan juuri syömään että parin tunnin päästä olisi aikaa.. Ovat sitten ihmeissään että miten joku jaksaa niin kauan imettää.. Jotenkin tuntuu kurjalle kun omat ystävät eivät sano että tulevat silti kylään tai vaikka juttuseuraksi kun vauva syö vaan välttelevät. Eiköhän kaikki ole kuitenkin tissin nähneet?! Ja ei sitä kyllä edes näy kun vauva syö. Vähän saattaa epäselviä vastauksia olla kun kiireellä kirjoittelen, mutta luen kyllä kaikki vastaukset huolella ja ehkä vielä uudelleenkin ajan kanssa :)

Kerroit että sinulla on kokemusta molemmista ruokinta tavoista, joten voisitko kertoa että huomasitko omassa jaksamisessa mitään eroa? Tuntuu että imetys vie energian, mutta itsellä vaan yksi lapsi joten ei ole mitään mihin verrata. Onko pulloruokkiva äiti virkeämpi, tai olitko?

Lue lisää

No nyt tuli vaikea kysymys, sillä lääkitys jonka silloin aloitin, oli masennuslääkitys. Ilman sitä en olisi jaksanut olla kummoinenkaan äiti, sillä olin jo vuoteen omana masennuksen vuoksi. Siis silloin lääkitys ja imetyksen lopettaminen siitä syystä auttoivat perhetilanteessamme huomattavasti. Mutta yleensä olen ihan normaali puolen vuoden jälkeen synnytyksestä, vaikka imetänkin. Siihen asti on kuukautiset pois ja hormoonit enemmän tai vähemmän sekaisin ja se vaikuttaa kyllä olotilaan. Puolen vuoden jälkeen alkaa menkat ja vaikka imetän, tunnen olevani ihan normaalitilassa henkisesti ja fyysisesti.

Itse imetän nykyisin oli meillä vieraita tai ei. Meillä on motto "vieraat kulkee ajallaan ja talo elää tavallaan". Meillä käy paljon vieraita ja me kyläilemme myös paljon. Imetän aina kun lapsi niin tahtoo. Imetän myös kaupungilla (esim. menen kahvion nurkkapöytään tai istahdan puistonpenkille näin kesällä.) Automatkailu on kyllä sellaista johon imetys vaikuttaa. Silloin on tosiaan pysähdyttävä ja otettava lapsi pois turvaistuimesta tissille ja silloin kaikki odottavat. Silti teimme viime kesänä autoreissun Euroopassa vaikka silloin 11kk ikäinen lapsemme sai vielä tissiä halutessaan. Mutta tissittelyn jälkeen kaikki jaksoivat taas hyvän matkaa istua hiljaa autossa. Ei se paussi koskaan pahaa tehnyt muillekaan:)

Sanoisin että kutsu ystäviä kylään vaan ja annat tissiä vauvalle ihan omaan tahtiin kahvipöydässä. Niin meillä tehdään ja hyvin on sujunut kahvittelut ja juttelut. Enpä ole koskaan kenellekään maininnut että vauvallamme on kyllä just nyt ruoka-aika, koska vauvalla on koko ajan ruoka-aika ;) Äkkiä ystäväsi tottuvat siihen että vauvasi saa ruokaa silloin kun haluaa ja sinä elät silti myös omaa elämääsi johon kuuluu kyläilyt ja kaupunkireissut. Rintaruokinnan vuoksi minusta on erityisen helppoa kulkea kaupungilla tai uimarannalla vauvan kanssa. Ja taaperoiden vuoksi olen oppinut myös juoksuimetyksen, eli kun pitää mennä taaperon perään, vauva pysyy kainalossa ja tissillä :D

Eli sanoisin että imetä rohkeasti! Jos se jotakuta häiritsee, se ei ole sinun ongelmasi ja sellainen ihminen voi aina poistua takavasemmalle imetyksesi ajaksi. Ei sinun tarvitse poistua. Onhan kuitenkin luonnollisempaa että vauva saa äidinmaitoa kuin lehmänmaitoa!

Ja nyt kun syksy tule, niin hakeudupa paikalliseen perhekahvilaan, siellä yleensä on imettäviä äitejä. Äiti-lapsi-kahviloita järjestävät ainakin seurakunnat ja MLL. Niistä löytyy vertaistukea! Tsemppiä sinulle!

suurperheen äiti kirjoitti:

No nyt tuli vaikea kysymys, sillä lääkitys jonka silloin aloitin, oli masennuslääkitys. Ilman sitä en olisi jaksanut olla kummoinenkaan äiti, sillä olin jo vuoteen omana masennuksen vuoksi. Siis silloin lääkitys ja imetyksen lopettaminen siitä syystä auttoivat perhetilanteessamme huomattavasti. Mutta yleensä olen ihan normaali puolen vuoden jälkeen synnytyksestä, vaikka imetänkin. Siihen asti on kuukautiset pois ja hormoonit enemmän tai vähemmän sekaisin ja se vaikuttaa kyllä olotilaan. Puolen vuoden jälkeen alkaa menkat ja vaikka imetän, tunnen olevani ihan normaalitilassa henkisesti ja fyysisesti.

Itse imetän nykyisin oli meillä vieraita tai ei. Meillä on motto "vieraat kulkee ajallaan ja talo elää tavallaan". Meillä käy paljon vieraita ja me kyläilemme myös paljon. Imetän aina kun lapsi niin tahtoo. Imetän myös kaupungilla (esim. menen kahvion nurkkapöytään tai istahdan puistonpenkille näin kesällä.) Automatkailu on kyllä sellaista johon imetys vaikuttaa. Silloin on tosiaan pysähdyttävä ja otettava lapsi pois turvaistuimesta tissille ja silloin kaikki odottavat. Silti teimme viime kesänä autoreissun Euroopassa vaikka silloin 11kk ikäinen lapsemme sai vielä tissiä halutessaan. Mutta tissittelyn jälkeen kaikki jaksoivat taas hyvän matkaa istua hiljaa autossa. Ei se paussi koskaan pahaa tehnyt muillekaan:)

Sanoisin että kutsu ystäviä kylään vaan ja annat tissiä vauvalle ihan omaan tahtiin kahvipöydässä. Niin meillä tehdään ja hyvin on sujunut kahvittelut ja juttelut. Enpä ole koskaan kenellekään maininnut että vauvallamme on kyllä just nyt ruoka-aika, koska vauvalla on koko ajan ruoka-aika ;) Äkkiä ystäväsi tottuvat siihen että vauvasi saa ruokaa silloin kun haluaa ja sinä elät silti myös omaa elämääsi johon kuuluu kyläilyt ja kaupunkireissut. Rintaruokinnan vuoksi minusta on erityisen helppoa kulkea kaupungilla tai uimarannalla vauvan kanssa. Ja taaperoiden vuoksi olen oppinut myös juoksuimetyksen, eli kun pitää mennä taaperon perään, vauva pysyy kainalossa ja tissillä :D

Eli sanoisin että imetä rohkeasti! Jos se jotakuta häiritsee, se ei ole sinun ongelmasi ja sellainen ihminen voi aina poistua takavasemmalle imetyksesi ajaksi. Ei sinun tarvitse poistua. Onhan kuitenkin luonnollisempaa että vauva saa äidinmaitoa kuin lehmänmaitoa!

Ja nyt kun syksy tule, niin hakeudupa paikalliseen perhekahvilaan, siellä yleensä on imettäviä äitejä. Äiti-lapsi-kahviloita järjestävät ainakin seurakunnat ja MLL. Niistä löytyy vertaistukea! Tsemppiä sinulle!

Lue lisää

Vielä kahviloihin ja piireihin tisseistä puhumaan..Kyllä näitä painavan sädekehän raahaajia riittää...Minusta pullojen keitto kiehui siinä kun teevesikin. Moni pätee täällä , hohhoijaa:)

tissit paidan sisään kirjoitti:

Vielä kahviloihin ja piireihin tisseistä puhumaan..Kyllä näitä painavan sädekehän raahaajia riittää...Minusta pullojen keitto kiehui siinä kun teevesikin. Moni pätee täällä , hohhoijaa:)

Lue lisää

Mullakin neuvola kyseli suhtautumista imetyksestä...Kas kun ei puoluekantaa tai muuta mukavaa. Suomessa ei kaiketi yleensä kuolla aliravitsemukseen. Teet niinkuin oikealta tuntuu:)

tissit paidan sisään kirjoitti:

Vielä kahviloihin ja piireihin tisseistä puhumaan..Kyllä näitä painavan sädekehän raahaajia riittää...Minusta pullojen keitto kiehui siinä kun teevesikin. Moni pätee täällä , hohhoijaa:)

Lue lisää

Kerroin miten meillä eletään, ja jos lukisit tarkkaan, olen myös yhden pulloruokitun lapsen äiti. Sädekehää en kanna, enkä nimenomaan PUHU tisseistäni enkä ruokinnasta, vaan imetän hiljaa ja rauhallisesti.Puhun rintaruokinnasta vain jos sitä minulta kysytään. Minusta nyt imetys yksinkertaisesti on helppoa ja luonnollista. Toivon että voin imettää seuraavaakin lastani, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, olen kiitollinen hyvistä korvikkeista. Lueppa nyt uudelleen molemmat kirjoitukseni ajatuksella, niin huomaat etten syyllistä ketään, mutta kannustan imetykseen jos se on mahdollista.

Ja juon muuten keittimellä tehtyä kahvia että sikäli;)

suurperheen äiti kirjoitti:

No nyt tuli vaikea kysymys, sillä lääkitys jonka silloin aloitin, oli masennuslääkitys. Ilman sitä en olisi jaksanut olla kummoinenkaan äiti, sillä olin jo vuoteen omana masennuksen vuoksi. Siis silloin lääkitys ja imetyksen lopettaminen siitä syystä auttoivat perhetilanteessamme huomattavasti. Mutta yleensä olen ihan normaali puolen vuoden jälkeen synnytyksestä, vaikka imetänkin. Siihen asti on kuukautiset pois ja hormoonit enemmän tai vähemmän sekaisin ja se vaikuttaa kyllä olotilaan. Puolen vuoden jälkeen alkaa menkat ja vaikka imetän, tunnen olevani ihan normaalitilassa henkisesti ja fyysisesti.

Itse imetän nykyisin oli meillä vieraita tai ei. Meillä on motto "vieraat kulkee ajallaan ja talo elää tavallaan". Meillä käy paljon vieraita ja me kyläilemme myös paljon. Imetän aina kun lapsi niin tahtoo. Imetän myös kaupungilla (esim. menen kahvion nurkkapöytään tai istahdan puistonpenkille näin kesällä.) Automatkailu on kyllä sellaista johon imetys vaikuttaa. Silloin on tosiaan pysähdyttävä ja otettava lapsi pois turvaistuimesta tissille ja silloin kaikki odottavat. Silti teimme viime kesänä autoreissun Euroopassa vaikka silloin 11kk ikäinen lapsemme sai vielä tissiä halutessaan. Mutta tissittelyn jälkeen kaikki jaksoivat taas hyvän matkaa istua hiljaa autossa. Ei se paussi koskaan pahaa tehnyt muillekaan:)

Sanoisin että kutsu ystäviä kylään vaan ja annat tissiä vauvalle ihan omaan tahtiin kahvipöydässä. Niin meillä tehdään ja hyvin on sujunut kahvittelut ja juttelut. Enpä ole koskaan kenellekään maininnut että vauvallamme on kyllä just nyt ruoka-aika, koska vauvalla on koko ajan ruoka-aika ;) Äkkiä ystäväsi tottuvat siihen että vauvasi saa ruokaa silloin kun haluaa ja sinä elät silti myös omaa elämääsi johon kuuluu kyläilyt ja kaupunkireissut. Rintaruokinnan vuoksi minusta on erityisen helppoa kulkea kaupungilla tai uimarannalla vauvan kanssa. Ja taaperoiden vuoksi olen oppinut myös juoksuimetyksen, eli kun pitää mennä taaperon perään, vauva pysyy kainalossa ja tissillä :D

Eli sanoisin että imetä rohkeasti! Jos se jotakuta häiritsee, se ei ole sinun ongelmasi ja sellainen ihminen voi aina poistua takavasemmalle imetyksesi ajaksi. Ei sinun tarvitse poistua. Onhan kuitenkin luonnollisempaa että vauva saa äidinmaitoa kuin lehmänmaitoa!

Ja nyt kun syksy tule, niin hakeudupa paikalliseen perhekahvilaan, siellä yleensä on imettäviä äitejä. Äiti-lapsi-kahviloita järjestävät ainakin seurakunnat ja MLL. Niistä löytyy vertaistukea! Tsemppiä sinulle!

Lue lisää

Kiitos taas vastauksesta!
Minulla taitaa kohta olla sama tilanne että masennuslääkityksen joudun taas aloittamaan..Mutta kuinkakohan pitkälle pitäisi jatkaa imetystä ja sinnitellä ennen lääkkeen aloitusta/imetyksen lopetusta, sitä en tiedä.. Toivottavasti en tosiaan ehdi joutua sängyn omaksi ennenkuin tajuan tehdä ratkaisun milloin oon tarpeeksi masentunut..

aloittaja... kirjoitti:

Kiitos taas vastauksesta!
Minulla taitaa kohta olla sama tilanne että masennuslääkityksen joudun taas aloittamaan..Mutta kuinkakohan pitkälle pitäisi jatkaa imetystä ja sinnitellä ennen lääkkeen aloitusta/imetyksen lopetusta, sitä en tiedä.. Toivottavasti en tosiaan ehdi joutua sängyn omaksi ennenkuin tajuan tehdä ratkaisun milloin oon tarpeeksi masentunut..

Lue lisää

Kokemuksesta sanoisin että jos keskustelu (mielenterveyshoitajan tai muun ammattiauttajan kanssa) ei auta, kannattaa aloittaa lääkitys. Uskon että mahdollisimman pirteä ja terve äiti on lapselle tärkeämpi kuin rintamaito. Itse sinnittelin turhan kauan ilman lääkkeitä ja tilanne meni aika pahaksi.

Eli sanoisin että jos keskusteluapu ei paranna olotilaa yhtään, kannattaa keskustella lääkärin kanssa lääkkeistä. Lääkkeet saa kyllä terveyskeskuslääkäriltäkin, mutta itse olin psykiatrilla ja sain heti sopivat lääkkeet. Kyllä erikoislääkäri on aina erikoislääkäri. Eli kannattaa varata aika psykiatrilat ja kertoa mikä on tilanne. Osaa kyllä sitten auttaa! Ja on kyllä olemassa masennuslääkkeitä, joiden kanssa voi myös imettää. Itse söin Zoloftia ja koska tutkimustuloksia ei ollut riittävästi kyseisen lääkkeen haitoista imeväiselle, päätin lopettaa imetyksen. Zoloft sopi minulle hyvin ja poisti pakkoajatukset ja tuskaisen olon. Tosin siinä meni pari viikkoa lääkkeen aloittamisen jälkeen ennenkuin lääke alkoi vaikuittaa positiivisesti. Sitä ennen oli muutama tuskainen viikko kun lääke vain vahvisti tuskaa ja pakkoajatuksia. Mutta ah autuutta kun lääke alkoi tehota! :)

suurperheen äiti kirjoitti:

Kokemuksesta sanoisin että jos keskustelu (mielenterveyshoitajan tai muun ammattiauttajan kanssa) ei auta, kannattaa aloittaa lääkitys. Uskon että mahdollisimman pirteä ja terve äiti on lapselle tärkeämpi kuin rintamaito. Itse sinnittelin turhan kauan ilman lääkkeitä ja tilanne meni aika pahaksi.

Eli sanoisin että jos keskusteluapu ei paranna olotilaa yhtään, kannattaa keskustella lääkärin kanssa lääkkeistä. Lääkkeet saa kyllä terveyskeskuslääkäriltäkin, mutta itse olin psykiatrilla ja sain heti sopivat lääkkeet. Kyllä erikoislääkäri on aina erikoislääkäri. Eli kannattaa varata aika psykiatrilat ja kertoa mikä on tilanne. Osaa kyllä sitten auttaa! Ja on kyllä olemassa masennuslääkkeitä, joiden kanssa voi myös imettää. Itse söin Zoloftia ja koska tutkimustuloksia ei ollut riittävästi kyseisen lääkkeen haitoista imeväiselle, päätin lopettaa imetyksen. Zoloft sopi minulle hyvin ja poisti pakkoajatukset ja tuskaisen olon. Tosin siinä meni pari viikkoa lääkkeen aloittamisen jälkeen ennenkuin lääke alkoi vaikuittaa positiivisesti. Sitä ennen oli muutama tuskainen viikko kun lääke vain vahvisti tuskaa ja pakkoajatuksia. Mutta ah autuutta kun lääke alkoi tehota! :)

Lue lisää

Mistä tietää milloin on tarpeeksi masentunut..? Tyhmä kysymys. Harmittaa vaan lopettaa imetys jos masennuslääkkeet eivät sitten tehoakkaan. Millaisia oireita sinulla sitten oli? Kerroit pakkoajatuksista ja tuskasta.. Voitko kertoa lisää? Minulla on jotain saman sorttisia ongelmia, olisikohan samaisesta lääkkestä apua myös minulle ennenkuin tosiaan sekoan. En saa nukuttua päivällä, ja yölläkin pari-kolme tuntia menee sängyssä pyöriessä kun ahdistaa eikä uni tule. Pelottaa kokoajan että vielä jotain pahempaa sattuu kun jäin jo yksin lapsen kanssa..
Imetyskeskustelu muuttui nyt vähän mutta haitanneeko tuo.. Olis niin ihana saada apua tähän oloon!

aloittaja... kirjoitti:

Mistä tietää milloin on tarpeeksi masentunut..? Tyhmä kysymys. Harmittaa vaan lopettaa imetys jos masennuslääkkeet eivät sitten tehoakkaan. Millaisia oireita sinulla sitten oli? Kerroit pakkoajatuksista ja tuskasta.. Voitko kertoa lisää? Minulla on jotain saman sorttisia ongelmia, olisikohan samaisesta lääkkestä apua myös minulle ennenkuin tosiaan sekoan. En saa nukuttua päivällä, ja yölläkin pari-kolme tuntia menee sängyssä pyöriessä kun ahdistaa eikä uni tule. Pelottaa kokoajan että vielä jotain pahempaa sattuu kun jäin jo yksin lapsen kanssa..
Imetyskeskustelu muuttui nyt vähän mutta haitanneeko tuo.. Olis niin ihana saada apua tähän oloon!

Lue lisää

No ensimmäinen oire oli että mikään tuntunut miltään. Joulu oli tulossa ja minulla pieni vauva. Olen aina ollut jouluihminen, sosiaalinen ja tunneihminen. Nyt ei kiinnostanut joulu pätkääkään. Muistan kun oli ystäväni luona kylässä ja hänellä oli tosi kaunista ja jouluista ja joululaulut soivat, eikä se liikuttanut minua mitenkään. Ajattelin että minun TÄYTYY kirjoittaa joulukortit. Aina ennen se oli ollut minulle ilo ja innoitus. Sitten tuli sairaudenpelot. Kun tulin toiselta lääkäriltä ja ajattelin että pitää tilata kolmas kun ei tuo mitään vikaa minusta löytänyt, alkoivat hälytyskellot soida. Tajusin että vika on päässä, ei mahassa. Sitten alkoi ihmettely elämän turhuudesta. Mitä järkeä missään kun kuitenkin lopulta kuolee. Iloa en nähnyt enää missään, vain sairautta, kuolemaa... Menin katsomaan omaa mummuani sairalaan ja hyvä että selvisin sieltä omin jaloin pois, niin paljon se minua ahdisti.

Sitten iski mustasukkaisuus miestä kohtaan. Outoja ajtuksia ja mieheni piinaamista... Menin ajatuksineni niin huonoon kuntoon, että olin lopulta lähes vuoteenomana. Kävin kyllä keskustelemassa mielenterveyshoitajan kanssa, mutta en selvinnyt tuosta kuopasta ennenkuin sain lääkkeet.

Sinulle sanoisin ohjeeksi että ensimmäinen askel on ammatiavun hakeminen. Soita omaan terveyskeskukseen ja kysy mielenterveyshoitajalta aikaa. Jos tuntuu, että hän ei ole oikea ihminen kuuntelemaan sinua, etsi toinen ammattiauttaja. Minä kävin kahdella ammatti-ihmisellä puhumassa ja vasta kolmannen kanssa tunsin olevani samalla aaltopituudella. Vasta hän ymmärsi minua ja osasi kuunnella niin että tunsin oloni vastaanotolla hyväksi. Kun löydät oikeanlaisen ihmisen, hän kuuntele sinua ja neuvoo mitä kannattaa tehdä!

suurperheen äiti kirjoitti:

No ensimmäinen oire oli että mikään tuntunut miltään. Joulu oli tulossa ja minulla pieni vauva. Olen aina ollut jouluihminen, sosiaalinen ja tunneihminen. Nyt ei kiinnostanut joulu pätkääkään. Muistan kun oli ystäväni luona kylässä ja hänellä oli tosi kaunista ja jouluista ja joululaulut soivat, eikä se liikuttanut minua mitenkään. Ajattelin että minun TÄYTYY kirjoittaa joulukortit. Aina ennen se oli ollut minulle ilo ja innoitus. Sitten tuli sairaudenpelot. Kun tulin toiselta lääkäriltä ja ajattelin että pitää tilata kolmas kun ei tuo mitään vikaa minusta löytänyt, alkoivat hälytyskellot soida. Tajusin että vika on päässä, ei mahassa. Sitten alkoi ihmettely elämän turhuudesta. Mitä järkeä missään kun kuitenkin lopulta kuolee. Iloa en nähnyt enää missään, vain sairautta, kuolemaa... Menin katsomaan omaa mummuani sairalaan ja hyvä että selvisin sieltä omin jaloin pois, niin paljon se minua ahdisti.

Sitten iski mustasukkaisuus miestä kohtaan. Outoja ajtuksia ja mieheni piinaamista... Menin ajatuksineni niin huonoon kuntoon, että olin lopulta lähes vuoteenomana. Kävin kyllä keskustelemassa mielenterveyshoitajan kanssa, mutta en selvinnyt tuosta kuopasta ennenkuin sain lääkkeet.

Sinulle sanoisin ohjeeksi että ensimmäinen askel on ammatiavun hakeminen. Soita omaan terveyskeskukseen ja kysy mielenterveyshoitajalta aikaa. Jos tuntuu, että hän ei ole oikea ihminen kuuntelemaan sinua, etsi toinen ammattiauttaja. Minä kävin kahdella ammatti-ihmisellä puhumassa ja vasta kolmannen kanssa tunsin olevani samalla aaltopituudella. Vasta hän ymmärsi minua ja osasi kuunnella niin että tunsin oloni vastaanotolla hyväksi. Kun löydät oikeanlaisen ihmisen, hän kuuntele sinua ja neuvoo mitä kannattaa tehdä!

Lue lisää

Käyn jo nyt juttelemassa mielenterveyspuolella terkkarilla, ja masennuslääkkeet on ollu kauan käytössä ennen raskautta. Synnytyksen jälkeen totesivat etten tarvii niitä enää (miks,en tiiä?).
Nyt tuntuu että mitään muuta en jaksa kun vauvan hoitaa, itkettää kokoajan ja ei jaksas..Tekis mieli vetää pää täyteen. Yksinäinen olo, pelottaa jos joku ulkopuolinen ilmottaa jonnekin että oon masentunu ja vievät vauvan pois..Vaikka se on tällä hetkellä ainut jonka vuoksi jaksan.
Akuutti tilanne sinänsä, kun kauheat riidat lapsen isän kanssa päällä ja kaikki on tietysti minun syytä...Ei mikään auta enää.

aloittaja... kirjoitti:

Käyn jo nyt juttelemassa mielenterveyspuolella terkkarilla, ja masennuslääkkeet on ollu kauan käytössä ennen raskautta. Synnytyksen jälkeen totesivat etten tarvii niitä enää (miks,en tiiä?).
Nyt tuntuu että mitään muuta en jaksa kun vauvan hoitaa, itkettää kokoajan ja ei jaksas..Tekis mieli vetää pää täyteen. Yksinäinen olo, pelottaa jos joku ulkopuolinen ilmottaa jonnekin että oon masentunu ja vievät vauvan pois..Vaikka se on tällä hetkellä ainut jonka vuoksi jaksan.
Akuutti tilanne sinänsä, kun kauheat riidat lapsen isän kanssa päällä ja kaikki on tietysti minun syytä...Ei mikään auta enää.

Lue lisää

Sulla on kyllä nyt aika rankka vaihe elämässä kun yksin kannat vastuun pikkuisesta ja eroprosessi käynnissä. Onneksi käyt juttelemassa. Kannattais varmaan nyt harkita sitä lääkitystä, sillä tarvitset tosiaan kaikki mahdolliset henkiset voimavarat käyttöösi tuossa elämäntilanteessa. Kysele myös vertaistukea neuvolasta. Ystäväni kävi jossain ryhmässä jossa tapasi muita yksinhuolatajaäitejä ollessaan juuri samassa tilanteessa kuin sinä nyt (mies lähti, vauva juuri syntynyt ja mieli maassa). Ja pyydä apua myös muilta läheisiltäsi (voisiko äiti auttaa ja hoitaa vauvaa joskus että saat levätä, tai joku ystävä?)

Ja muista että tunnelin päässä näkyy aina valoa!

suurperheen äiti kirjoitti:

Sulla on kyllä nyt aika rankka vaihe elämässä kun yksin kannat vastuun pikkuisesta ja eroprosessi käynnissä. Onneksi käyt juttelemassa. Kannattais varmaan nyt harkita sitä lääkitystä, sillä tarvitset tosiaan kaikki mahdolliset henkiset voimavarat käyttöösi tuossa elämäntilanteessa. Kysele myös vertaistukea neuvolasta. Ystäväni kävi jossain ryhmässä jossa tapasi muita yksinhuolatajaäitejä ollessaan juuri samassa tilanteessa kuin sinä nyt (mies lähti, vauva juuri syntynyt ja mieli maassa). Ja pyydä apua myös muilta läheisiltäsi (voisiko äiti auttaa ja hoitaa vauvaa joskus että saat levätä, tai joku ystävä?)

Ja muista että tunnelin päässä näkyy aina valoa!

Lue lisää

Noo vastuun oon kyllä kantanu alusta asti yksin, eikä olla sinänsä pariskunta lapsen isän kanssa oltukaan nyt, mutta eroksi kai tätä voi kutsua.. Ainakin yhtä pahalle tuntuu! En nyt yksityiskohtiin takerru, mieli on maassa jokatapauksessa.. Ei oo paljon hyötyä 2-3vk välein jutella miel.terv.hoitajalle :/
On kai minulla sukua täällä, mutta ei oikein ketään joka voisi milloin vaan auttaa (oma äiti 800km päässä..).. Yöt on pahimpia kun ei ole tukea.. Kyllähän joku aina hetken päivällä vauvaa hoitaa mutta... En halua olla "yksin"..!!
Näköjään teen nyt ulkopuolisesta viattomasta suurperheen äidistä itselleni terapeuttia kun oon niin yksinäinen..hmmm.. :S

aloittaja... kirjoitti:

Noo vastuun oon kyllä kantanu alusta asti yksin, eikä olla sinänsä pariskunta lapsen isän kanssa oltukaan nyt, mutta eroksi kai tätä voi kutsua.. Ainakin yhtä pahalle tuntuu! En nyt yksityiskohtiin takerru, mieli on maassa jokatapauksessa.. Ei oo paljon hyötyä 2-3vk välein jutella miel.terv.hoitajalle :/
On kai minulla sukua täällä, mutta ei oikein ketään joka voisi milloin vaan auttaa (oma äiti 800km päässä..).. Yöt on pahimpia kun ei ole tukea.. Kyllähän joku aina hetken päivällä vauvaa hoitaa mutta... En halua olla "yksin"..!!
Näköjään teen nyt ulkopuolisesta viattomasta suurperheen äidistä itselleni terapeuttia kun oon niin yksinäinen..hmmm.. :S

Lue lisää

Nuo asiat on mulle kovin tuttuja, eli tiedän mitä koet. Itse olen siis ollut todella pahassa jamassa masennukseni kanssa ja ystäväni eroprosessissa olin aikoinaan paljon läsnä. Ja nytkin yksi ystäväni potee eroa, mutta hänellä ei ole lapsia.

En tiedä millaiset välit sinulla on äitiisi, mutta voisitko ajatella nyt matkustavasi äidin luokse pariksi viikoksi ettei tarvitse olla yksin. Yksinäisyyden tunne helpottaa kyllä aikanaan, kun saat eroprosessin käsiteltyä, masentuneisuus helpottaa ja vauva kasvaa. Pienen vauvan äiti on kovin haavoittuvainen! Ainakin minulla tuntuu että kaikki ikävät asiat ja pelot saavat suunnattomat mittasuhtet juuri silloin kun minulla on pieni vauva. Yleensä puolen vuoden jälkeen alkaa helpottaa.

Ja sitten tosiaan kehotan sinua vielä hakemaan vertaistukea seurakunnan tai MLL:N äiti-lapsikahvilasta. Ja kysy neuvolasta toimiiko teilläpäin yksinhuoltajille tarkoitettua kerhoa tai vastaavaa. Ehkä ne eivät vielä ole toiminnassa, mutta kyllä kuukauden sisässä pitäisi alkaa toiminta!Itselleni oli masennuksen aikana hurjan tärkeää repiä itseni väkisin ihmisten ilmoille ja juuri perhekahvila oli hyvä paikka huomata miten elämä jatkuu ihan normaalisti ja tuntui hyvältä jutella muiden äitien kanssa. Se aina piristi, vaikka välillä oli tosi vaikeaa lähteä kotoa.

suurperhen äiti kirjoitti:

Nuo asiat on mulle kovin tuttuja, eli tiedän mitä koet. Itse olen siis ollut todella pahassa jamassa masennukseni kanssa ja ystäväni eroprosessissa olin aikoinaan paljon läsnä. Ja nytkin yksi ystäväni potee eroa, mutta hänellä ei ole lapsia.

En tiedä millaiset välit sinulla on äitiisi, mutta voisitko ajatella nyt matkustavasi äidin luokse pariksi viikoksi ettei tarvitse olla yksin. Yksinäisyyden tunne helpottaa kyllä aikanaan, kun saat eroprosessin käsiteltyä, masentuneisuus helpottaa ja vauva kasvaa. Pienen vauvan äiti on kovin haavoittuvainen! Ainakin minulla tuntuu että kaikki ikävät asiat ja pelot saavat suunnattomat mittasuhtet juuri silloin kun minulla on pieni vauva. Yleensä puolen vuoden jälkeen alkaa helpottaa.

Ja sitten tosiaan kehotan sinua vielä hakemaan vertaistukea seurakunnan tai MLL:N äiti-lapsikahvilasta. Ja kysy neuvolasta toimiiko teilläpäin yksinhuoltajille tarkoitettua kerhoa tai vastaavaa. Ehkä ne eivät vielä ole toiminnassa, mutta kyllä kuukauden sisässä pitäisi alkaa toiminta!Itselleni oli masennuksen aikana hurjan tärkeää repiä itseni väkisin ihmisten ilmoille ja juuri perhekahvila oli hyvä paikka huomata miten elämä jatkuu ihan normaalisti ja tuntui hyvältä jutella muiden äitien kanssa. Se aina piristi, vaikka välillä oli tosi vaikeaa lähteä kotoa.

Lue lisää

Maailma on täynnä eroja.. Masentavaa! Hyvät välit on kyllä äitiini, mutta ei onnistu mennä hänenkään luo kun töissä on ja kauhea matka muutenkin vauvan kanssa kaksin lähteä..
Sehän tässä ärsyttää, kun lapsen isä ei ollenkaan tajua miten paljon satuttaa minua, varsinkin kun on vielä hormonit muutenkin sekaisin synnytyksestä ja imetyksen takia.. Herkillä ollessa tuntuu vielä pahemmalle kaikki. Tällä hetkellä mietin, että en voi häntä muuttaa jos minua/meitä inhoaa ja rakastaa vain alkoholia. Pitäisi vaan hyväksyä. Mutta toisaalta tiedän että vauva on hänelle tosi tärkeä ja säälittää kun pilaa elämänsä. Umpikuja!

Hmmm.. jos puolen vuoden jälkeen helpottaa, niin ehkä pari kuukautta pitää vaan sitten sinnitellä.. Tämä on pieni paikkakunta joten vähän tuntuu vaikealle hakeutua joihinkin äitilapsi-kahviloihin tai muihin, tuskin täällä paljon mitään edes on. Ja tunnen/tiedän tämän kylän yksinhuoltajat ja suurinosa on baarissa juoksevia ikiteinejä joitten kanssa en halua kahvitella..
Enkä haluakkaan nähdä ketään tuntemattomia, ahdistaa sekin.. Taidan olla mahdoton autettava... Ja siksi joudun yksin kärsimään ongelmat ja murheet, ristiriitaista.

aloittaja.. kirjoitti:

Maailma on täynnä eroja.. Masentavaa! Hyvät välit on kyllä äitiini, mutta ei onnistu mennä hänenkään luo kun töissä on ja kauhea matka muutenkin vauvan kanssa kaksin lähteä..
Sehän tässä ärsyttää, kun lapsen isä ei ollenkaan tajua miten paljon satuttaa minua, varsinkin kun on vielä hormonit muutenkin sekaisin synnytyksestä ja imetyksen takia.. Herkillä ollessa tuntuu vielä pahemmalle kaikki. Tällä hetkellä mietin, että en voi häntä muuttaa jos minua/meitä inhoaa ja rakastaa vain alkoholia. Pitäisi vaan hyväksyä. Mutta toisaalta tiedän että vauva on hänelle tosi tärkeä ja säälittää kun pilaa elämänsä. Umpikuja!

Hmmm.. jos puolen vuoden jälkeen helpottaa, niin ehkä pari kuukautta pitää vaan sitten sinnitellä.. Tämä on pieni paikkakunta joten vähän tuntuu vaikealle hakeutua joihinkin äitilapsi-kahviloihin tai muihin, tuskin täällä paljon mitään edes on. Ja tunnen/tiedän tämän kylän yksinhuoltajat ja suurinosa on baarissa juoksevia ikiteinejä joitten kanssa en halua kahvitella..
Enkä haluakkaan nähdä ketään tuntemattomia, ahdistaa sekin.. Taidan olla mahdoton autettava... Ja siksi joudun yksin kärsimään ongelmat ja murheet, ristiriitaista.

Lue lisää

Sanoisin ettei kannata jäädä odottelemaan mitään aikoja parempia, vaan kannattaisi tilata aika psykiatrilta ja keskustella tilanteesta ja kysyä lääkityksestä. Toinen tärkeä tekijä minkä voit tehdä heti, on päivärytmi ja terveelliset elämäntavat. Ne auttavat ainakin minulla aina kun alkaa masentaa. Eli aamulla ylös ja vaattet päälle vaikka tuntuis miltä. Aamupalan jälkeen lapsen kanssa ulos. Lenkille, kaupungille, kylään, johonkin. Sitten kotiin lounaalle puoliltapäivin ja vauva taas vaunuihin ja pieni lenkki että nukahtaa päiväunille. Sitten onkin äidin kahvihetki. Päivällisen jälkeen joko olette vaan kotona, mutta ainakin kerran viikossa kannattaa sopia jotain menoa jonnekin. Jos saat lapsen hoitoon menet yksin (elokuvat, jumppa, lenkkeily...) tai sitten menet vauvan kanssa kylään tai kaupungille. Ja viimeistään puoliltaöin myös äiti nukkumaan. Päivärytmi , liikunta ja terveellinen sapuska auttavat masennuksessa.

Itse asun muuten TOSI pienessä kylässä ja meillä on ihana ja toimiva äiti-lapsi-kahvila. MLL:järjestää. Mutta jos teilläpäin ei ole, niin ehkä lähikylässä olisi, jos vaikka linja-autolla pääsisit sinne. On totta että lähteminen on vaikeaa, mutta ei ne äidit kauaa ole tuntemattomia. Sieltä voi löytyä vaikka ystävä jonka kanssa jakaa elämänasioita!

suurperheen äiti kirjoitti:

Sanoisin ettei kannata jäädä odottelemaan mitään aikoja parempia, vaan kannattaisi tilata aika psykiatrilta ja keskustella tilanteesta ja kysyä lääkityksestä. Toinen tärkeä tekijä minkä voit tehdä heti, on päivärytmi ja terveelliset elämäntavat. Ne auttavat ainakin minulla aina kun alkaa masentaa. Eli aamulla ylös ja vaattet päälle vaikka tuntuis miltä. Aamupalan jälkeen lapsen kanssa ulos. Lenkille, kaupungille, kylään, johonkin. Sitten kotiin lounaalle puoliltapäivin ja vauva taas vaunuihin ja pieni lenkki että nukahtaa päiväunille. Sitten onkin äidin kahvihetki. Päivällisen jälkeen joko olette vaan kotona, mutta ainakin kerran viikossa kannattaa sopia jotain menoa jonnekin. Jos saat lapsen hoitoon menet yksin (elokuvat, jumppa, lenkkeily...) tai sitten menet vauvan kanssa kylään tai kaupungille. Ja viimeistään puoliltaöin myös äiti nukkumaan. Päivärytmi , liikunta ja terveellinen sapuska auttavat masennuksessa.

Itse asun muuten TOSI pienessä kylässä ja meillä on ihana ja toimiva äiti-lapsi-kahvila. MLL:järjestää. Mutta jos teilläpäin ei ole, niin ehkä lähikylässä olisi, jos vaikka linja-autolla pääsisit sinne. On totta että lähteminen on vaikeaa, mutta ei ne äidit kauaa ole tuntemattomia. Sieltä voi löytyä vaikka ystävä jonka kanssa jakaa elämänasioita!

Lue lisää

Pitää kysyä neuvolasta, kun aika on ensi viikolla.. Mutta en halua että leimaavat luovuttajaksi ja joutuu sosiaalitanttojen silmätikuksi ja pienestäkin virheestä hyökkäävät kimppuun ja vievät vielä lapsen...

Meillä herää tyttö no esim tänään 11:15, nousen heti kun tyttö alkaa inahdella sängyssä, keitän kahvit ja haen tytön sängystä sitten syödään pari tuntia tissiä ja tehdään aamuhommat. Ulkona tuli käytyä välillä enemmän, mutta jotenkin ei jaksa enää käydä muutenkuin jos on kyläpaikka tiedossa. No sitten tyttö nukkuu (tai kun on niin pieni vielä niin saattaa nukkua pitkin päivääkin) mutta päiväunet ottaa, ja sitten taas tissitellään, jossain välissä teen aina "pakollisia" kotihommia ym.
Illalla on eniten virtaa itsellä, joten illasta ulkona käydään jos käydään, joskus 21 aikaan. Kahvia juon pitkin päivää. Hoitajaa kyllä saan periaatteessa useinkin, mutta tosiaan ei ikinä silloin ole kenelläkään aikaa kun masennus pahimmillaan.
Kyläillään kyllä jonkun verran tätin luona, mutta hävettää aina roikkua siellä :S

Vauva alkaa nukkua 23-02 aikaan, joten ei äitikään pääse vielä puolilta öin aina nukkumaan, mutta toki mahd.pian vauvan nukahtamisesta menen itsekkin sänkyyn (iltahommiin menee tuntikin helposti).
Sitten pyörin vähintään pari tuntia sängyssä, herään aamulla pyörimään ennen vauvan heräämistä monta kertaa. Ja aamulla tuntuu kun ei olisi nukkunutkaan.

Kuten huomaat niin en itse nuku kun yöllä muutamia tunteja. Jaksa tässä sitten urheilla :S

On täällä varmaan sellainen kahvila, mutta en sitten tiedä millaista porukkaa siellä on kun tiiän tän kylän yh:t.
Ja on oma auto niin pääsis myös liikkumaan, kun tietäs minne liikkua :)
Rutiinit muuten kunnossa, ja kaikki sinänsä, mutta oma mieliala heittelee ja masennus sotkee kaiken! (tai sitten riita lapsen isän kanssa).

Olisipa voimaa olla itsenäinen yksinhuoltaja joka näyttää aina huolitellulta ja jaksaa hoitaa sekä lapsen että kodin ja vieläpä tavata ystäviä. Mutta ei..

aloittaja... kirjoitti:

Pitää kysyä neuvolasta, kun aika on ensi viikolla.. Mutta en halua että leimaavat luovuttajaksi ja joutuu sosiaalitanttojen silmätikuksi ja pienestäkin virheestä hyökkäävät kimppuun ja vievät vielä lapsen...

Meillä herää tyttö no esim tänään 11:15, nousen heti kun tyttö alkaa inahdella sängyssä, keitän kahvit ja haen tytön sängystä sitten syödään pari tuntia tissiä ja tehdään aamuhommat. Ulkona tuli käytyä välillä enemmän, mutta jotenkin ei jaksa enää käydä muutenkuin jos on kyläpaikka tiedossa. No sitten tyttö nukkuu (tai kun on niin pieni vielä niin saattaa nukkua pitkin päivääkin) mutta päiväunet ottaa, ja sitten taas tissitellään, jossain välissä teen aina "pakollisia" kotihommia ym.
Illalla on eniten virtaa itsellä, joten illasta ulkona käydään jos käydään, joskus 21 aikaan. Kahvia juon pitkin päivää. Hoitajaa kyllä saan periaatteessa useinkin, mutta tosiaan ei ikinä silloin ole kenelläkään aikaa kun masennus pahimmillaan.
Kyläillään kyllä jonkun verran tätin luona, mutta hävettää aina roikkua siellä :S

Vauva alkaa nukkua 23-02 aikaan, joten ei äitikään pääse vielä puolilta öin aina nukkumaan, mutta toki mahd.pian vauvan nukahtamisesta menen itsekkin sänkyyn (iltahommiin menee tuntikin helposti).
Sitten pyörin vähintään pari tuntia sängyssä, herään aamulla pyörimään ennen vauvan heräämistä monta kertaa. Ja aamulla tuntuu kun ei olisi nukkunutkaan.

Kuten huomaat niin en itse nuku kun yöllä muutamia tunteja. Jaksa tässä sitten urheilla :S

On täällä varmaan sellainen kahvila, mutta en sitten tiedä millaista porukkaa siellä on kun tiiän tän kylän yh:t.
Ja on oma auto niin pääsis myös liikkumaan, kun tietäs minne liikkua :)
Rutiinit muuten kunnossa, ja kaikki sinänsä, mutta oma mieliala heittelee ja masennus sotkee kaiken! (tai sitten riita lapsen isän kanssa).

Olisipa voimaa olla itsenäinen yksinhuoltaja joka näyttää aina huolitellulta ja jaksaa hoitaa sekä lapsen että kodin ja vieläpä tavata ystäviä. Mutta ei..

Lue lisää

jos haluat hieman enemmän "vapautta" tehdä kotitöitä pitkin päivää vaikka neiti on hereillä niin suosittelen kantoliinaa tai rintareppua. Siinä vauva kulkee näppärästi mukana ja voit tehdä hieman kotitöitä siinä samalla. Ei tarvitse jättää vauvaa yksin vaan kulkee siinä silmien alla.. Vauvakin viihtyy siinä äidissä kiinni.

aloittaja... kirjoitti:

Pitää kysyä neuvolasta, kun aika on ensi viikolla.. Mutta en halua että leimaavat luovuttajaksi ja joutuu sosiaalitanttojen silmätikuksi ja pienestäkin virheestä hyökkäävät kimppuun ja vievät vielä lapsen...

Meillä herää tyttö no esim tänään 11:15, nousen heti kun tyttö alkaa inahdella sängyssä, keitän kahvit ja haen tytön sängystä sitten syödään pari tuntia tissiä ja tehdään aamuhommat. Ulkona tuli käytyä välillä enemmän, mutta jotenkin ei jaksa enää käydä muutenkuin jos on kyläpaikka tiedossa. No sitten tyttö nukkuu (tai kun on niin pieni vielä niin saattaa nukkua pitkin päivääkin) mutta päiväunet ottaa, ja sitten taas tissitellään, jossain välissä teen aina "pakollisia" kotihommia ym.
Illalla on eniten virtaa itsellä, joten illasta ulkona käydään jos käydään, joskus 21 aikaan. Kahvia juon pitkin päivää. Hoitajaa kyllä saan periaatteessa useinkin, mutta tosiaan ei ikinä silloin ole kenelläkään aikaa kun masennus pahimmillaan.
Kyläillään kyllä jonkun verran tätin luona, mutta hävettää aina roikkua siellä :S

Vauva alkaa nukkua 23-02 aikaan, joten ei äitikään pääse vielä puolilta öin aina nukkumaan, mutta toki mahd.pian vauvan nukahtamisesta menen itsekkin sänkyyn (iltahommiin menee tuntikin helposti).
Sitten pyörin vähintään pari tuntia sängyssä, herään aamulla pyörimään ennen vauvan heräämistä monta kertaa. Ja aamulla tuntuu kun ei olisi nukkunutkaan.

Kuten huomaat niin en itse nuku kun yöllä muutamia tunteja. Jaksa tässä sitten urheilla :S

On täällä varmaan sellainen kahvila, mutta en sitten tiedä millaista porukkaa siellä on kun tiiän tän kylän yh:t.
Ja on oma auto niin pääsis myös liikkumaan, kun tietäs minne liikkua :)
Rutiinit muuten kunnossa, ja kaikki sinänsä, mutta oma mieliala heittelee ja masennus sotkee kaiken! (tai sitten riita lapsen isän kanssa).

Olisipa voimaa olla itsenäinen yksinhuoltaja joka näyttää aina huolitellulta ja jaksaa hoitaa sekä lapsen että kodin ja vieläpä tavata ystäviä. Mutta ei..

Lue lisää

Päivärytmi kuulostaa kyllä ihan pikkuisen vauvan ja hänen äitinsä päivärytmiltä. Pikkuhiljaa rytmi kuitenkin menee siihen että on vain kahdet päiväunet. Meillä lapset ovat yleensä nukkuneet ensimmäiset päiväunet pian aamupalan jälkeen ja toiset sitten lounaan jälkeen. Ja sitten siirrytään jossain vaihessa yksiin päiväuniin.

Kahvia masentuneen ei kannata ihan kauheesti juoda, sillä se ei paranna tilannetta, vaan voi jopa pahentaa. Pari kuppia päivässä ei liene pahitteeksi.

Jos kerrot neuvolassa että tarvitsisit vertaistukea, eivät leimaa sinua luovuttajaksi, vaan kunnioittavat että haluat apua ja tukea. Itse olen aina kertonut neuvolassa kun on alkanut masentaa ja heti ovat ohjanneet lääkärille ja mielenterveyshoitajalle. Ja kertoivat minulle myös perhekahvilasta, mutta sen jo silloin tiesin ja siellä kävin. Ja perhekahvilasta voi löytyä muitakin äitejä kuin tietämiäsi "ikiteiniyksinhuoltajia". Siellä voi käydä myös äiti joka haluaa kanssasi kahvitella ja jutella arkisista iloista ja suruista.

Hyvä että käytte tädin luona. Sano tädille suoraan että tarvitset nyt tukea ja pyydä sanomaan suoraan jos joskus ei sovi tulla kylään tai täti ei jaksa vierailuanne. Kyllä tuore äiti tarvitsee tukea arjessa. Minulla se tuki on aina ollut oma äiti, sinulla se voisi olla täti koska äitisi asuu niin kaukana.

Nukkumisvaikeuksista kannattaa myös puhua lääkärille. On tärkeää että äiti pystyy nukkumaan kun vauvakin nukkuu, muuten loppuvat voimat. Nykyinen masentuneisuutesi voi lopulta ollakin kiinni jopa suurimmaksi osaksi univajeesta. Ainakin minulla liian vähäinen uni aiheuttaa heti mielialan laskun.

Ja mitä tulee itsenäisyyteen, huoliteltuun ulkonäköön ja muuhun sellaiseen jaksamiseen, niin enpä tunne yhtäkään äitiä joka olisi sellainen superäiti pienen vauvan saatuaan. Pikkuhiljaa arki sitten alkaa rullata ja huomaa että jonain aamuna jaksaa jopa laittaa huulikiillon ;)

suurperheen äiti kirjoitti:

Päivärytmi kuulostaa kyllä ihan pikkuisen vauvan ja hänen äitinsä päivärytmiltä. Pikkuhiljaa rytmi kuitenkin menee siihen että on vain kahdet päiväunet. Meillä lapset ovat yleensä nukkuneet ensimmäiset päiväunet pian aamupalan jälkeen ja toiset sitten lounaan jälkeen. Ja sitten siirrytään jossain vaihessa yksiin päiväuniin.

Kahvia masentuneen ei kannata ihan kauheesti juoda, sillä se ei paranna tilannetta, vaan voi jopa pahentaa. Pari kuppia päivässä ei liene pahitteeksi.

Jos kerrot neuvolassa että tarvitsisit vertaistukea, eivät leimaa sinua luovuttajaksi, vaan kunnioittavat että haluat apua ja tukea. Itse olen aina kertonut neuvolassa kun on alkanut masentaa ja heti ovat ohjanneet lääkärille ja mielenterveyshoitajalle. Ja kertoivat minulle myös perhekahvilasta, mutta sen jo silloin tiesin ja siellä kävin. Ja perhekahvilasta voi löytyä muitakin äitejä kuin tietämiäsi "ikiteiniyksinhuoltajia". Siellä voi käydä myös äiti joka haluaa kanssasi kahvitella ja jutella arkisista iloista ja suruista.

Hyvä että käytte tädin luona. Sano tädille suoraan että tarvitset nyt tukea ja pyydä sanomaan suoraan jos joskus ei sovi tulla kylään tai täti ei jaksa vierailuanne. Kyllä tuore äiti tarvitsee tukea arjessa. Minulla se tuki on aina ollut oma äiti, sinulla se voisi olla täti koska äitisi asuu niin kaukana.

Nukkumisvaikeuksista kannattaa myös puhua lääkärille. On tärkeää että äiti pystyy nukkumaan kun vauvakin nukkuu, muuten loppuvat voimat. Nykyinen masentuneisuutesi voi lopulta ollakin kiinni jopa suurimmaksi osaksi univajeesta. Ainakin minulla liian vähäinen uni aiheuttaa heti mielialan laskun.

Ja mitä tulee itsenäisyyteen, huoliteltuun ulkonäköön ja muuhun sellaiseen jaksamiseen, niin enpä tunne yhtäkään äitiä joka olisi sellainen superäiti pienen vauvan saatuaan. Pikkuhiljaa arki sitten alkaa rullata ja huomaa että jonain aamuna jaksaa jopa laittaa huulikiillon ;)

Lue lisää

Miksi muuten kahvia ei saisi juoda..? :O En oo kuullu tuota ennen. Mulla menee lukemattomia kupillisia päivässä *nolo*.

Mulla on unilääkkeet mutta en uskalla pahemmin käyttää ja varsinkaan tarpeeksi isolla annoksella :/

Saa nähä millon helpottaa ja tosiaan jaksaa tehä jotain muutakin kun hoitaa vauvaa ja kotia..Nyt ei taas ehdi paljon vastaamaan kun vauva valvoo vielä.

Kiitos kun oot jaksanu vastailla =)

aloittaja... kirjoitti:

Miksi muuten kahvia ei saisi juoda..? :O En oo kuullu tuota ennen. Mulla menee lukemattomia kupillisia päivässä *nolo*.

Mulla on unilääkkeet mutta en uskalla pahemmin käyttää ja varsinkaan tarpeeksi isolla annoksella :/

Saa nähä millon helpottaa ja tosiaan jaksaa tehä jotain muutakin kun hoitaa vauvaa ja kotia..Nyt ei taas ehdi paljon vastaamaan kun vauva valvoo vielä.

Kiitos kun oot jaksanu vastailla =)

Lue lisää

En muista faktoja, mutta muistan lukeneeni että kahvi voi lisätä hermostuneisuutta masennuksessa. Tuntuu loogiselta. Itse koitan vähentää kahvinjuontia heikkoina hetkinä. Toisaalta ilman kahvikupillista en lähde aamulla käyntiin :).

Kannattaa keskustella lääkärin kanssa unilääkeannoksista kun on vauva. Että kuitenkin herää ja jaksaa vauvaa hoitaa tarvittaessa yölläkin. Mutta kyllä ihminen unta tarvitsee, että sikäli lääkkeet on ok jos ei uni muuten tule.

Ja sitten tuli mieleen että miten on vitamiinien laita. Suosittelen ostamaan esim. Ladyvita plussaa, sitä raskaana oleville ja imettäville tarkoitettua. Ja sitten myös kalaöljykapseleita! Pitäis auttaa masentuneita aivoja:). Äidillä joka on ollut raskaana ja imettää on helposti vajeita vitamiineissa ja rasvahapoissa ja sekin vaikuttaa mielialaan! Osta esim. E-EPAa.Sitä käytän itse.

suurperheen äiti kirjoitti:

En muista faktoja, mutta muistan lukeneeni että kahvi voi lisätä hermostuneisuutta masennuksessa. Tuntuu loogiselta. Itse koitan vähentää kahvinjuontia heikkoina hetkinä. Toisaalta ilman kahvikupillista en lähde aamulla käyntiin :).

Kannattaa keskustella lääkärin kanssa unilääkeannoksista kun on vauva. Että kuitenkin herää ja jaksaa vauvaa hoitaa tarvittaessa yölläkin. Mutta kyllä ihminen unta tarvitsee, että sikäli lääkkeet on ok jos ei uni muuten tule.

Ja sitten tuli mieleen että miten on vitamiinien laita. Suosittelen ostamaan esim. Ladyvita plussaa, sitä raskaana oleville ja imettäville tarkoitettua. Ja sitten myös kalaöljykapseleita! Pitäis auttaa masentuneita aivoja:). Äidillä joka on ollut raskaana ja imettää on helposti vajeita vitamiineissa ja rasvahapoissa ja sekin vaikuttaa mielialaan! Osta esim. E-EPAa.Sitä käytän itse.

Lue lisää

Pitänee yrittää vähentää kahvia, mutta tuntuu että sitten en jaksa sitä vähää olla hereillä. Kumpi lie pahempi, masentunut mutta hereillä oleva äiti vai vähän iloisempi mutta umpiväsynyt :) En kyllä itekkään lähe käyntiin ennen kun kahvi kupposen ottaa aamulla.

Helppo oli kun lapsen isä vielä oli paikalla kun pystyi ottamaan unilääkkeen ilman pelkoa heräämisestä kun isä nosteli lasta jos heräsi. Nyt pitää varmaan pienellä annoksella ottaa tabletti ennen nukkumaan menoa, mutta toisaalta sitten on päivällä/aamulla ainakin väsyneempi ehkä.

Kaksi piippuisia juttuja! Teeppä valintoja tässä kun muutenkin ihan sekava olotila (siis synnytys/imetys hormooni jutut).

Kävin testeissä kun epäilin vitamiinien puutetta väsymyksen syyksi, mutta kaikki oli hyvissä lukemissa! Outoa, hemppakin oli tosi korkea vaikka mulla aina alhainen enkä ole enää rautaa syönyt. No nyt syön multi tabs raskaus vitamiineja kuitenkin n.yhden päivässä. Luulisin että siinä on kaikki vitamiinit mitä imettävä tarvitsee kun lukee imettäville sekä raskaana oleville.

Kalaöljykapseleitako? Pitääkin ottaa nuista selvää. Toisaalta syön kyllä kalaa usein mutta ei taida olla sama asia?

Aurinkoista päivän jatkoa :)

tissit paidan sisään kirjoitti:

Vielä kahviloihin ja piireihin tisseistä puhumaan..Kyllä näitä painavan sädekehän raahaajia riittää...Minusta pullojen keitto kiehui siinä kun teevesikin. Moni pätee täällä , hohhoijaa:)

Lue lisää

Sullekkin on/olisi tissi maistunut, kun ikää oli alle 12kk.

että makuannokset ovat 1 lusikallinen päivässä muutaman päivän ajan samaa esim luumusosetta ja sitten vaihdetaan toiseen makuun ja sama juttu =)...jonkin ajan päästä voi lusikallisia lisätä vauvan ruokahalun mukaan =)...en tiedä onko kukaan muu siihen vastannut...

kirjoittamatta kirjoitti:

että makuannokset ovat 1 lusikallinen päivässä muutaman päivän ajan samaa esim luumusosetta ja sitten vaihdetaan toiseen makuun ja sama juttu =)...jonkin ajan päästä voi lusikallisia lisätä vauvan ruokahalun mukaan =)...en tiedä onko kukaan muu siihen vastannut...

Lue lisää

yhteyttä jos haluaa juttuseuraa =)...osoite on [email protected]

oli vauva sellainen ekat kuukaudet että kakkasi km kerran viikossa!!
Eka kerran kun kakkaa ei kuulunu viikkoon soittelin hädissäni neuvolaan. Sieltä sitte sanottiin että JOS EI vauva ole kipeä massusta, massu ei kova jne. niin ei huolta ja kakkausväli voi tosiaan olla jopa kaksi viikkoa. Maito vaan imeytyy niin hyvin.
Mutta kuten alkup. kirjoitti hänen vauvansa mitä ilmeisimmin itkee kun massu on PIPI?

kirjoittamatta kirjoitti:

että makuannokset ovat 1 lusikallinen päivässä muutaman päivän ajan samaa esim luumusosetta ja sitten vaihdetaan toiseen makuun ja sama juttu =)...jonkin ajan päästä voi lusikallisia lisätä vauvan ruokahalun mukaan =)...en tiedä onko kukaan muu siihen vastannut...

Lue lisää

Kiitos selkeästä vastauksesta sose-asiaan :)
Luumu kyllä aloitettiin meillä muutamilla lusikallisilla kun en asiaa tiennyt, mutta kaikki meni hyvin joten mitä pienistä =)

321321321 kirjoitti:

oli vauva sellainen ekat kuukaudet että kakkasi km kerran viikossa!!
Eka kerran kun kakkaa ei kuulunu viikkoon soittelin hädissäni neuvolaan. Sieltä sitte sanottiin että JOS EI vauva ole kipeä massusta, massu ei kova jne. niin ei huolta ja kakkausväli voi tosiaan olla jopa kaksi viikkoa. Maito vaan imeytyy niin hyvin.
Mutta kuten alkup. kirjoitti hänen vauvansa mitä ilmeisimmin itkee kun massu on PIPI?

Lue lisää

Kyllä on kovin itkuinen ollut, ihan suoraa huutoa kun kakkaa. Itelläkin valuu vedet silmistä kun näyttää että toinen tukehtuu... Mutta luumuttelu toivottavasti tuo apua (mallastakin annan)..

Mutta ei kaikilla tullut entisaikaankaan maitoa.
Ennen aloitettiin keitellä lehmänmaitoa ja vettä johon sekoitettiin vehnäjauhoa. Ja ties mitä variaatioita moisesta mössöstä. ;D Ja niin on vauvat tullu ruokittua. (mummolta kuultua!)

Ihme ohjeita neuvoa lopettamaan kun vauva on vasta 4kk. Mihin perustuu? Siihen, että itse aikanaan ei ole sen kauempaa imettänyt? Vauvalle voi antaa tavallista maitoa vasta 1v jälkeen, joten imetystä kannattaa todellakin jatkaa sinne 1v ikään mikäli vain mahdollista, koska jokaikinen päivä minkä imetät, on pois pulloruokinnan työläydeltä ja kalleudelta. (WHO suosittelee imetyksen jatkamista 2v asti, mistä tässä yhteydessä ei sen enempää)

Kun lapsi on puolivuotias ja alkaa syödä kiinteää enemmänkin (ja siihen ap sinulla on enää 2kk, eli vain elo- ja syyskuu välissä) niin imetys helpottaa kovasti. Vauva ei ole sitten koko aikaa rinnalla vaan ihan vaan ruokailun päätteeksi. Ja sitten kiinteällä voi ruveta jo nukkumaan paremmin, syöttövälit harvenevat jne. Mutta jos vaihtaa pulloruokinnalle, niin sitten se pullorumba alkaa ja korvikekausi kestää 8kk.

Imettämällä voit päästä tilanteeseen, et lapsi siirtyy tissiltä suoraan nokkamukille. Pulloruokinnalla on sitten ongelmana se, että joudut vierottamaan lapsen korvikkeesta ja pullosta.

Tupakoinnista sen verran, että hyvinhän se meni niin kauan kun tosiaan poltti vaan muutaman päivässä, mutta nikotiiniriippuvuus kasvaa sitä myötä mitä enemmän polttaa ja kauhean stressin takia tulee nykyään poltettua enemmän ja sille en mahda mitään, en tiiä miten kävisi jos en polttaisi.. Kai se on kuitenkin pienenpi paha kuin lähteä vetämään kännit?

Ja miestä ei ole joten ei suhtautumistakaan.

Kiitos tsempeistä muuten! Jokainen tuore, imettävä äiti varmasti kaipaa joskus muutaman kannustavan sanan, minä ainakin..

vauvalle pullo suuhun ja sillä siisti! Ei liene olevan vaikeaa. Ei ole ihme että äijä lähti jos sun päässä ei pyöri muuta kuin imetys!

työnnä sille kirjoitti:

vauvalle pullo suuhun ja sillä siisti! Ei liene olevan vaikeaa. Ei ole ihme että äijä lähti jos sun päässä ei pyöri muuta kuin imetys!

Ei kai sitä pulloa sentään työntää tarvitse? :O
Meillä tyttö kyllä syö ihan ilman väkivaltaa loistavasti..
Eikä äijä oo lähteny multa, vaan lapseni isä..
Niin ja ei siinä oo mitään vaikeaa jos syöttää pullosta, mutta kovasti haluaisin tissiä syöttää lapsoselle... kyllä mulla paljonkin päässä liikkuu, mutta tämä on IMETYS palsta joten imetys-aiheesta kyselin täältä. Eikä tapa jolla vauvaa ruokin kyllä ollut syynä meidän riitoihin, ei hän sen takia lähtenyt - vaikka asia ei tähän kuulukaan.

aloittaja... kirjoitti:

Ei kai sitä pulloa sentään työntää tarvitse? :O
Meillä tyttö kyllä syö ihan ilman väkivaltaa loistavasti..
Eikä äijä oo lähteny multa, vaan lapseni isä..
Niin ja ei siinä oo mitään vaikeaa jos syöttää pullosta, mutta kovasti haluaisin tissiä syöttää lapsoselle... kyllä mulla paljonkin päässä liikkuu, mutta tämä on IMETYS palsta joten imetys-aiheesta kyselin täältä. Eikä tapa jolla vauvaa ruokin kyllä ollut syynä meidän riitoihin, ei hän sen takia lähtenyt - vaikka asia ei tähän kuulukaan.

Lue lisää

Aina ketjuihin sekaantuu tyyppejä, jotka eivät ensimmäistä virkettä enempää ole pitkää ketjua lukeneet, sitten tulevat "voi herran jestas"-kommentteineen haukkumaan.

En tunne masennusta niin hyvin, mutta auttaisiko,jos pystyisit kirjaamaan ylös kaikki ne huolta aiheuttavat asiat, ja sitten pohtimaan mitä niille voisi tehdä ja puntaroida eri vaihtoehtoja.

Imetyksen suhteen sinulla on esimerkiksi vaihtoehtoina jatkaa ja sitä puoltaa halu onnistua siinä ja se, että olet saanut siihen kannustusta ja tukea ja se on antanut voimaa jatkaa.
Toinen vaihtoehto on lopettaa imetys, sitä puoltaa, että voisit paremmalla omalla tunnolla tupakoida ja aloittaa masennuslääkityksen. Samalla tavalla jos puntaroi kaikkia elämässä myllertäviä ajatuksia.

En tiedä mitä tappeluita sinulla on lapsen isän kanssa, mutta suhteuta niitä todellisuuteen. Älä anna niiden paisua valkoiseksi valaaksi. Tarvitset mieheltä vain elatustuet sekä jonkinlaisen sopimuksen yksin/ yhteishuoltajuudesta sekä tapaamisista. Jos on hirveän vaikea mies, niin kannattaa suuresti harkita suostutko yhteishuoltajuuteen. Yksinhuoltajuus ei poista mieheltä tapaamisoikeuksia, mutta siirtää päätöksenteon oikeuden kokonaan sinulle. Sanoipa mies mitä tahansa, tärkeintä on,että saatte elarit ja tapaamiset sovittua. Muu anna mennä jäteveden mukana kaivoon.

vastaile idiooteille kirjoitti:

Aina ketjuihin sekaantuu tyyppejä, jotka eivät ensimmäistä virkettä enempää ole pitkää ketjua lukeneet, sitten tulevat "voi herran jestas"-kommentteineen haukkumaan.

En tunne masennusta niin hyvin, mutta auttaisiko,jos pystyisit kirjaamaan ylös kaikki ne huolta aiheuttavat asiat, ja sitten pohtimaan mitä niille voisi tehdä ja puntaroida eri vaihtoehtoja.

Imetyksen suhteen sinulla on esimerkiksi vaihtoehtoina jatkaa ja sitä puoltaa halu onnistua siinä ja se, että olet saanut siihen kannustusta ja tukea ja se on antanut voimaa jatkaa.
Toinen vaihtoehto on lopettaa imetys, sitä puoltaa, että voisit paremmalla omalla tunnolla tupakoida ja aloittaa masennuslääkityksen. Samalla tavalla jos puntaroi kaikkia elämässä myllertäviä ajatuksia.

En tiedä mitä tappeluita sinulla on lapsen isän kanssa, mutta suhteuta niitä todellisuuteen. Älä anna niiden paisua valkoiseksi valaaksi. Tarvitset mieheltä vain elatustuet sekä jonkinlaisen sopimuksen yksin/ yhteishuoltajuudesta sekä tapaamisista. Jos on hirveän vaikea mies, niin kannattaa suuresti harkita suostutko yhteishuoltajuuteen. Yksinhuoltajuus ei poista mieheltä tapaamisoikeuksia, mutta siirtää päätöksenteon oikeuden kokonaan sinulle. Sanoipa mies mitä tahansa, tärkeintä on,että saatte elarit ja tapaamiset sovittua. Muu anna mennä jäteveden mukana kaivoon.

Lue lisää

Että maailmaan mahtuu monenlaista menijää, joillain ei ole muuta tekemistä kuin käydä mollaamassa muita netin keskustelupalstoilla, semmoista se on..Jätän omaan arvoonsa :)

Kyllähän asioita voisi ylöskin kirjata, mutta päässä vaikka pyörittelee niin ei minkäänlaista ratkaisua tunnu olevan niin en sitten tiedä yhtään mikä tähän auttaisi.

Tällä hetkellä teen niin että imetän aamulla, tupakoin, päivällä imetän kerran, tupakoin, ja illalla tai nukkumaan mennessä imetän ja sitten yöllä tupakoin. Eikä ole tarvinnut antaa muuta ruokaa vielä kun pari kertaa.. Siis jos tulee vaikka oltua jossain ja poltettua enemmän niin toki vauva syö sitten pullosta.. Mutta näin mennään. Osittais-imetyskin lienee parempi kuin ei imetystä ollenkaan.

Mutta ongelmana on se että tarvitsen mieheltä paljon enemmän kuin rahaa ja että tapaa lasta.. Hellyyttä, huomiota, seuraa, apua arjen pyöritykseen ja vaikka mitä. Siis parisuhteen. Mutta kun asia ei toimi niin ei.

Ja kuinka lähteä etsimään uutta miestä kun on "jumissa" kotona pienen vauvan kanssa? Ei mitenkään. Eikä mitään uutta tässä elämäntilanteessa kyllä jaksaisikaan. Eli umpikuja.
Niin ja minulla on yksinhuoltajuus jo..

en jaksa millään lukea koko ketjua,mutta tässä ap:lle linkki kun hän tahtoi tietää mitä hyötyä on imetyksestä:

http://www.imetys.fi/itu/101_eka.php

Edelleen imetän, eilen lopetin imetyksen ja päätin ottaa sellaisen lääkityksen että lähtee masennus. No tänään sain reseptin lääkkeelle jonka aikana voi imettää, joten minähän imetän ainakin osittain (aamut ja illan viimeinen syönti ainakin) tai niin paljon kun jaksan.

Hassua miten imetyksen tärkeyden omassa elämässä huomasi vasta kun luuli joutuvansa sen lopettamaan, itkin tänä aamunakin tosi paljon kun masensi pelkästään se että juuri kun sain työllä ja tuskalla imetyksen onnistumaan niin miehenkutaleen aiheuttaman masennuksen takia joutuisin sen lopettamaan..eijei..

Onneksi joidenkin lääkkeiden kanssa voi imettää, tosin unilääkkeen kanssa oltava muutaman tunnin väli. Imettäjiä kyllä pitää kannustaa, huomasin ainakin ite sen että tosiaan nyt 3kk jälkeen on helpottunu viimeistään niin paljon imetys että suru tulee jos pitää kokonaan lopettaa.. (olettaen että pysyn ei-masentuneena. masentuneena ei imetys onnistu..mutta näköjään päivän tauko imetyksessä ei lopettanut maidon tuloa..)

Yhteenvetona hyvin menee, imetyksen suhteen ainakin. Muuten aika sekava elämänvaihe, johon imetyksen osittain saa onneksi mukaan..