Osia artikkelista:
"Vahinko on sattunut - on anteeksi pyytämisen ja anteeksiannon aika
Virheiden avointa ja täydellistä paljastamista on viime vuosien aikana käsitelty useiden arvovaltaisten lehtien kantaa ottavissa kirjoituksissa (Wu 1999, Lamb 2004, Gallagher ja Levinson 2005, Mavroudis 2005). Kirjoittajat ovat yksimielisiä siitä, että avoin paljastus voi olla ainoa oikea tapa toimia hoitovirheiden vähentämiseksi. Virheen paljastaminen potilaalle tai perheelle on samanlainen tehtävä kuin huonon uutisen kertominen. Sen on oltava selkeä kuvaus erehdyksen luonteesta, seurauksista ja tehdyistä korjaavista toimenpiteistä. Katumuksen osoittaminen ja anteeksipyyntö on tärkeää. Uhreille on varattava mahdollisuus kysymyksille, jotka koskevat tapahtunutta. Lääkärin on varauduttava siihen, että uhri on järkyttynyt paljastuneesta, ja varottava puolustautumasta.
Tunnettu Ciceron nimiin pantu aforismi »Erehtyminen on inhimillistä» on Alexander Popen 1711 julkaisemassa teoksessa An Essay on Critisism muodossa »Erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista». Hastings Centerin tutkija Nancy Berlinger toteaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan After Harm: Medical Error and the Ethics of Forgiveness (2005), että kun tämän aforismin jälkimmäinen osa jätetään mainitsematta, kuten on tehty tämän artikkelin johdannossa mainitussa Institute of Medicinen raportissa, unohtuu vahingon tekemistä seuraava moraalinen velvoite. Hän pitää sitä oireena aikamme terveydenhuollossa vallitsevasta ajattelutavasta. Hän käsitteli aihetta yhdessä toisen hoitovirheiden asiantuntijan Albert W. Wun kanssa Journal of Medical Ethics -lehdessä viime vuonna ilmestyneessä analyyttisessa artikkelissa (Berlinger ja Wu 2005). He toteavat, että tämä länsimaisista uskonnoista kumpuava keskeinen moraalifilosofinen periaate sisältää toisen vahingoittamista seuraavat kolme tekoa: tunnustamisen, katumuksen ja anteeksiannon. He sanovat, että tämä periaate on niin syvällä ajatusmaailmassamme, että jokainen ei-uskonnollinenkin henkilö tietää, että anteeksianto ja anteeksi saaminen edellyttävät vahingon paljastamista, anteeksipyyntöä ja vilpitöntä osoitusta vahingontekijän katumuksesta. Vahingon kärsineeltä ei voi vaatia anteeksiantoa, mutta tavoitteena on oltava, että hänelle tarjotaan mahdollisuus ja pohja sille. Kirjassaan Berlinger luettelee ja käsittelee yksityiskohtaisesti tunnustamiseen, katumukseen ja anteeksiantoon liittyvät käytännön toimet. Pääkohdat on koottu tekstilaatikkoon.
On todennäköistä, että jokainen potilaiden hoitoon osallistuva lääkäri on kokenut erehdyksestä aiheutuvia voimakkaita epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita. Lääkäristä tulee hoitovirheen tapahduttua sen toinen uhri, joka useimmiten kohtaa työyhteisössään vain negatiivisia reaktioita. Työyhteisöissä ei yleensä tueta tunnustamista, anteeksiantoa ja itselleen anteeksi antamista, jotka olisivat lääkärin kannalta selviämisen edellytyksiä. Lääkärit pelkäävät keskustella tekemistään virheistä vertaistensa ja esimiestensä kanssa. Albert W. Wu (2000) päättää aihetta käsittelevän pääkirjoituksensa ohjeella: »Käsittele ajatuksissasi viimeksi tekemääsi potilasta vahingoittanutta erehdystä. Puhu siitä kollegallesi. Rekisteröi kollegasi reaktiot ja tunnista omasi. Mikä auttaa? Mikä vaikeuttaa? Lääkärit tulevat aina tekemään erehdyksiä. Ratkaisevaa on, miten me niitä käsittelemme. Potilaiden turvallisuutta ja lääkärin hyvinvointia tuetaan käsittelemällä rehellisesti tekemiämme erehdyksiä potilaiden ja kollegoiden kanssa sekä omissa ajatuksissamme».
Esimerkkejä hoitoon liittyvistä vaaratapahtumista ja haitoista (hoitovahingoista)
Sairaalaan tulee 75-vuotias nainen kaksi tuntia kestäneen rintakivun takia. Hänellä todetaan sydäninfarkti ja aloitetaan heti liuotushoito. Lisäksi aloitetaan asianmukainen kivun hoito ja antitromboottinen hoito. Neljäntenä päivänä EKG:hen on tullut uusia muutoksia, sydämen toiminta pettää, kehittyy kardiogeeninen sokki, ja potilas kuolee seuraavana päivänä.
Tulkinta: Ei hoitovahinkoa - taudin väistämätön kulku.
Sydämen tekoläppäleikkauksen jälkeen 65-vuotias mies sai antikoagulanttihoitona varfariinia 5 mg/vrk, jolla INR-arvot pysyivät pitkään vakaina. Sitten potilas tuli väsyneeksi, ulosteet muuttuivat mustiksi, ilmaantui huimausta ja poliklinikassa todettiin huomattava anemia (hemoglobiinipitoisuus 65 g/l). Kävi ilmi, että potilas oli kolme viikkoa aiemmin käynyt terveyskeskuksessa voimakkaan kyynärpääkivun vuoksi. Tenniskyynärpään hoitoon oli määrätty ibuprofeenia 800 mg kolmasti päivässä, ja tätä ohjetta potilas oli siitä lähtien noudattanut.
Tulkinta: Lääkkeen aiheuttama haitta. Ibuprofeenin ja varfariinin interaktion tuloksena oli kehittynyt vuotava mahahaava.
Estettävyys: Hyvin todennäköinen, jos interaktion mahdollisuutta ajatellen olisi selvitetty potilaan säännöllisesti käyttämä lääkitys.
Haitta: Kohtalainen. Lääketauko ja anemian hoito korjasivat tilanteen viikon kestäneen sairaalahoidon aikana, minkä jälkeen antikoagulaatiohoidon tasoa säädettiin poliklinikasta.
Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksesta toipuvalle 50-vuotiaalle miehelle kehittyi rintakipua ja kuumetta. Hänellä todettiin mediastiniitti, joka vaati alueen dreneerauksen ja pitkäaikaisen antibioottihoidon. Hän joutui olemaan sairaalahoidossa ylimääräiset neljä viikkoa, ja toipuminen oireettomaksi kesti useita kuukausia.
Tulkinta: Leikkaukseen liittynyt haitta (vahinko).
Estettävyys: Vähäinen
Haitta: Kohtalaisen suuri - pitkä hoito ja hidas toipuminen.
Ylipainoiselle 46-vuotiaalle naiselle suoritettiin tähystysleikkauksena suuren kiviä sisältävän sappirakon poisto. Leikkauksen jälkeisenä päivänä potilaalla oli kovia ylävatsakipuja, ja muutaman päivän kuluttua todettiin ihon muuttuneen kellertäväksi. Kuvantamistutkimusten ja kliinisten laboratoriotutkimusten perusteella todettiin, että leikkauksessa oli katkaistu yhteinen sappitiehyt. Uusintaleikkauksessa sappitiehyt korjattiin anastomoosilla. Potilas toipui kahden kuukauden sairaalahoidon aikana useista ilmenneistä lisäongelmista työkuntoiseksi.
Tulkinta: Leikkaukseen liittynyt haitta (vahinko).
Estettävyys: Vähäinen, mutta jos tähystysleikkauksen aikana olisi tutkittu sappitiehyen tila ja siirrytty avoleikkaukseen haitta olisi todennäköisesti ollut vähäisempi.
Haitta: Suuri, pitkä sairaalahoito, hengenvaarallinen tilanne.
60-vuotias mies tuotiin sairaalaan ensiapuasemalle kovien rintakipujen takia. Hän oli uupunut ja tajunta oli ajoittain hämärtynyt. Hän oli ollut useita kertoja sairaalahoidossa sydänvaivojensa takia, viimeksi pari viikkoa sitten. Nyt hänen paperista sairauskertomustaan ei löydetty arkistosta ja sähköinen sairauskertomus sisälsi vain viimeisten käyntien tietoja eikä lääkärillä ollut aikaa selailla sitä tarkemmin. Potilaalle aloitettiin akuutin sydäninfarktin hoito, ja hän sai pureskellakseen 250 mg asetyylisalisyylihappoa. Noin puoli tuntia myöhemmin kehittyivät anafylaktisen sokin oireet. Potilas sai adrenaliiniruiskeen lihakseen ja suonensisäisen infuusion ja toipui pian.
Tulkinta: Lääkkeen aiheuttama haitta (vahinko). Järjestelmän häiriö. Potilaalla oli asetyylisalisyylihappoallergia. Hän ei sitä tokkuraisena kertonut, eikä sitä häneltä kysytty. Sairauskertomuksen löydyttyä parin päivän kuluttua todettiin, että etulehdellä oli merkintä: »Varoitus: Potilaalla aspiriiniallergia».
Estettävyys: Hyvin todennäköinen
Haitta: Vähäinen, ei pysyvää haittaa, mutta hengenvaarallinen tila.
Suositeltavat toimet hoitoon liittyvän virheen, haittatapahtuman tai sattuneen haitan (hoitovahingon) jälkeen
Tunnustaminen, totuuden kertominen ja anteeksipyyntö
Myönnä heti tekemäsi erehdys tai virhe. Kuvaa uskottavasti ja täydellisesti tapahtumat vahingon kärsineelle potilaalle ja tarvittaessa omaisille.
Pyydä anteeksi ja osoita katuvasi. Salli myös itsellesi katumisen tunne.
Ota vastuu tapahtumista silloinkin, kun kyse on systeemin virheistä.
Luo ilmapiiri, jossa lääkäri voi tutkia ja tarkastella erehdyksen aiheuttamia tunteita syyllistämättömässä ja rankaisemattomassa yhteisössä.
Älä peittele totuutta. Se loukkaa potilaan autonomiaa ja syövyttää hoitoyhteisöä.
Älä tee alaisistasi syntipukkeja.
Vältä käyttämästä asemaasi liittyvää valtaa suhteessa potilaaseen.
Katuminen
Älä pakota vahingon kärsinyttä kosketuksiin vahingon aiheuttaneen kanssa.
Suhtaudu tekemääsi erehdykseen terveesti mottona »erehdyin», ja työstä sitä. Älä ajattele, että olet itse epäonnistunut erehdys, koska sen aiheuttama häpeän tunne on tuhoisa.
Järjestä vahingon kärsineelle ja tarvittaessa hänen läheisilleen psyykkistä tukea.
Anteeksianto
Järjestä virheen tehneelle lääkärille mahdollisuus selvittää tunteitaan ja tue hänen kannaltaan tärkeätä itselle anteeksi antamisen prosessia.
Järjestä etiikan koulutustilaisuuksia, joissa tarkastellaan haitan kokemista vahingon kärsineen näkökulmasta."
Duodecim
2006;122(20):2459-70
Amos Pasternack
"Vahinko on sattunut - on anteeksi pyytämisen ja anteeksiannon aika
Virheiden avointa ja täydellistä paljastamista on viime vuosien aikana käsitelty useiden arvovaltaisten lehtien kantaa ottavissa kirjoituksissa (Wu 1999, Lamb 2004, Gallagher ja Levinson 2005, Mavroudis 2005). Kirjoittajat ovat yksimielisiä siitä, että avoin paljastus voi olla ainoa oikea tapa toimia hoitovirheiden vähentämiseksi. Virheen paljastaminen potilaalle tai perheelle on samanlainen tehtävä kuin huonon uutisen kertominen. Sen on oltava selkeä kuvaus erehdyksen luonteesta, seurauksista ja tehdyistä korjaavista toimenpiteistä. Katumuksen osoittaminen ja anteeksipyyntö on tärkeää. Uhreille on varattava mahdollisuus kysymyksille, jotka koskevat tapahtunutta. Lääkärin on varauduttava siihen, että uhri on järkyttynyt paljastuneesta, ja varottava puolustautumasta.
Tunnettu Ciceron nimiin pantu aforismi »Erehtyminen on inhimillistä» on Alexander Popen 1711 julkaisemassa teoksessa An Essay on Critisism muodossa »Erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista». Hastings Centerin tutkija Nancy Berlinger toteaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan After Harm: Medical Error and the Ethics of Forgiveness (2005), että kun tämän aforismin jälkimmäinen osa jätetään mainitsematta, kuten on tehty tämän artikkelin johdannossa mainitussa Institute of Medicinen raportissa, unohtuu vahingon tekemistä seuraava moraalinen velvoite. Hän pitää sitä oireena aikamme terveydenhuollossa vallitsevasta ajattelutavasta. Hän käsitteli aihetta yhdessä toisen hoitovirheiden asiantuntijan Albert W. Wun kanssa Journal of Medical Ethics -lehdessä viime vuonna ilmestyneessä analyyttisessa artikkelissa (Berlinger ja Wu 2005). He toteavat, että tämä länsimaisista uskonnoista kumpuava keskeinen moraalifilosofinen periaate sisältää toisen vahingoittamista seuraavat kolme tekoa: tunnustamisen, katumuksen ja anteeksiannon. He sanovat, että tämä periaate on niin syvällä ajatusmaailmassamme, että jokainen ei-uskonnollinenkin henkilö tietää, että anteeksianto ja anteeksi saaminen edellyttävät vahingon paljastamista, anteeksipyyntöä ja vilpitöntä osoitusta vahingontekijän katumuksesta. Vahingon kärsineeltä ei voi vaatia anteeksiantoa, mutta tavoitteena on oltava, että hänelle tarjotaan mahdollisuus ja pohja sille. Kirjassaan Berlinger luettelee ja käsittelee yksityiskohtaisesti tunnustamiseen, katumukseen ja anteeksiantoon liittyvät käytännön toimet. Pääkohdat on koottu tekstilaatikkoon.
On todennäköistä, että jokainen potilaiden hoitoon osallistuva lääkäri on kokenut erehdyksestä aiheutuvia voimakkaita epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita. Lääkäristä tulee hoitovirheen tapahduttua sen toinen uhri, joka useimmiten kohtaa työyhteisössään vain negatiivisia reaktioita. Työyhteisöissä ei yleensä tueta tunnustamista, anteeksiantoa ja itselleen anteeksi antamista, jotka olisivat lääkärin kannalta selviämisen edellytyksiä. Lääkärit pelkäävät keskustella tekemistään virheistä vertaistensa ja esimiestensä kanssa. Albert W. Wu (2000) päättää aihetta käsittelevän pääkirjoituksensa ohjeella: »Käsittele ajatuksissasi viimeksi tekemääsi potilasta vahingoittanutta erehdystä. Puhu siitä kollegallesi. Rekisteröi kollegasi reaktiot ja tunnista omasi. Mikä auttaa? Mikä vaikeuttaa? Lääkärit tulevat aina tekemään erehdyksiä. Ratkaisevaa on, miten me niitä käsittelemme. Potilaiden turvallisuutta ja lääkärin hyvinvointia tuetaan käsittelemällä rehellisesti tekemiämme erehdyksiä potilaiden ja kollegoiden kanssa sekä omissa ajatuksissamme».
Esimerkkejä hoitoon liittyvistä vaaratapahtumista ja haitoista (hoitovahingoista)
Sairaalaan tulee 75-vuotias nainen kaksi tuntia kestäneen rintakivun takia. Hänellä todetaan sydäninfarkti ja aloitetaan heti liuotushoito. Lisäksi aloitetaan asianmukainen kivun hoito ja antitromboottinen hoito. Neljäntenä päivänä EKG:hen on tullut uusia muutoksia, sydämen toiminta pettää, kehittyy kardiogeeninen sokki, ja potilas kuolee seuraavana päivänä.
Tulkinta: Ei hoitovahinkoa - taudin väistämätön kulku.
Sydämen tekoläppäleikkauksen jälkeen 65-vuotias mies sai antikoagulanttihoitona varfariinia 5 mg/vrk, jolla INR-arvot pysyivät pitkään vakaina. Sitten potilas tuli väsyneeksi, ulosteet muuttuivat mustiksi, ilmaantui huimausta ja poliklinikassa todettiin huomattava anemia (hemoglobiinipitoisuus 65 g/l). Kävi ilmi, että potilas oli kolme viikkoa aiemmin käynyt terveyskeskuksessa voimakkaan kyynärpääkivun vuoksi. Tenniskyynärpään hoitoon oli määrätty ibuprofeenia 800 mg kolmasti päivässä, ja tätä ohjetta potilas oli siitä lähtien noudattanut.
Tulkinta: Lääkkeen aiheuttama haitta. Ibuprofeenin ja varfariinin interaktion tuloksena oli kehittynyt vuotava mahahaava.
Estettävyys: Hyvin todennäköinen, jos interaktion mahdollisuutta ajatellen olisi selvitetty potilaan säännöllisesti käyttämä lääkitys.
Haitta: Kohtalainen. Lääketauko ja anemian hoito korjasivat tilanteen viikon kestäneen sairaalahoidon aikana, minkä jälkeen antikoagulaatiohoidon tasoa säädettiin poliklinikasta.
Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksesta toipuvalle 50-vuotiaalle miehelle kehittyi rintakipua ja kuumetta. Hänellä todettiin mediastiniitti, joka vaati alueen dreneerauksen ja pitkäaikaisen antibioottihoidon. Hän joutui olemaan sairaalahoidossa ylimääräiset neljä viikkoa, ja toipuminen oireettomaksi kesti useita kuukausia.
Tulkinta: Leikkaukseen liittynyt haitta (vahinko).
Estettävyys: Vähäinen
Haitta: Kohtalaisen suuri - pitkä hoito ja hidas toipuminen.
Ylipainoiselle 46-vuotiaalle naiselle suoritettiin tähystysleikkauksena suuren kiviä sisältävän sappirakon poisto. Leikkauksen jälkeisenä päivänä potilaalla oli kovia ylävatsakipuja, ja muutaman päivän kuluttua todettiin ihon muuttuneen kellertäväksi. Kuvantamistutkimusten ja kliinisten laboratoriotutkimusten perusteella todettiin, että leikkauksessa oli katkaistu yhteinen sappitiehyt. Uusintaleikkauksessa sappitiehyt korjattiin anastomoosilla. Potilas toipui kahden kuukauden sairaalahoidon aikana useista ilmenneistä lisäongelmista työkuntoiseksi.
Tulkinta: Leikkaukseen liittynyt haitta (vahinko).
Estettävyys: Vähäinen, mutta jos tähystysleikkauksen aikana olisi tutkittu sappitiehyen tila ja siirrytty avoleikkaukseen haitta olisi todennäköisesti ollut vähäisempi.
Haitta: Suuri, pitkä sairaalahoito, hengenvaarallinen tilanne.
60-vuotias mies tuotiin sairaalaan ensiapuasemalle kovien rintakipujen takia. Hän oli uupunut ja tajunta oli ajoittain hämärtynyt. Hän oli ollut useita kertoja sairaalahoidossa sydänvaivojensa takia, viimeksi pari viikkoa sitten. Nyt hänen paperista sairauskertomustaan ei löydetty arkistosta ja sähköinen sairauskertomus sisälsi vain viimeisten käyntien tietoja eikä lääkärillä ollut aikaa selailla sitä tarkemmin. Potilaalle aloitettiin akuutin sydäninfarktin hoito, ja hän sai pureskellakseen 250 mg asetyylisalisyylihappoa. Noin puoli tuntia myöhemmin kehittyivät anafylaktisen sokin oireet. Potilas sai adrenaliiniruiskeen lihakseen ja suonensisäisen infuusion ja toipui pian.
Tulkinta: Lääkkeen aiheuttama haitta (vahinko). Järjestelmän häiriö. Potilaalla oli asetyylisalisyylihappoallergia. Hän ei sitä tokkuraisena kertonut, eikä sitä häneltä kysytty. Sairauskertomuksen löydyttyä parin päivän kuluttua todettiin, että etulehdellä oli merkintä: »Varoitus: Potilaalla aspiriiniallergia».
Estettävyys: Hyvin todennäköinen
Haitta: Vähäinen, ei pysyvää haittaa, mutta hengenvaarallinen tila.
Suositeltavat toimet hoitoon liittyvän virheen, haittatapahtuman tai sattuneen haitan (hoitovahingon) jälkeen
Tunnustaminen, totuuden kertominen ja anteeksipyyntö
Myönnä heti tekemäsi erehdys tai virhe. Kuvaa uskottavasti ja täydellisesti tapahtumat vahingon kärsineelle potilaalle ja tarvittaessa omaisille.
Pyydä anteeksi ja osoita katuvasi. Salli myös itsellesi katumisen tunne.
Ota vastuu tapahtumista silloinkin, kun kyse on systeemin virheistä.
Luo ilmapiiri, jossa lääkäri voi tutkia ja tarkastella erehdyksen aiheuttamia tunteita syyllistämättömässä ja rankaisemattomassa yhteisössä.
Älä peittele totuutta. Se loukkaa potilaan autonomiaa ja syövyttää hoitoyhteisöä.
Älä tee alaisistasi syntipukkeja.
Vältä käyttämästä asemaasi liittyvää valtaa suhteessa potilaaseen.
Katuminen
Älä pakota vahingon kärsinyttä kosketuksiin vahingon aiheuttaneen kanssa.
Suhtaudu tekemääsi erehdykseen terveesti mottona »erehdyin», ja työstä sitä. Älä ajattele, että olet itse epäonnistunut erehdys, koska sen aiheuttama häpeän tunne on tuhoisa.
Järjestä vahingon kärsineelle ja tarvittaessa hänen läheisilleen psyykkistä tukea.
Anteeksianto
Järjestä virheen tehneelle lääkärille mahdollisuus selvittää tunteitaan ja tue hänen kannaltaan tärkeätä itselle anteeksi antamisen prosessia.
Järjestä etiikan koulutustilaisuuksia, joissa tarkastellaan haitan kokemista vahingon kärsineen näkökulmasta."
Duodecim
2006;122(20):2459-70
Amos Pasternack
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.